Narsistin keskustelutyyli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut narsisteja elämässä ja olen ollut se vastapari mitä narsisti tarvitsee. Lapsesta saakka siihen rooliin kasvanut niin koen että se ei ole ollut valinta. Olen kasvanut narsistiseksi lähteeksi. Kun olen terapian avulla tämän käsittänyt olen pystynyt tekemään sitä rajanvetoa ja irtautumaan näiden ihmisten otteesta mutta se on ollut todella vaikeaa ja koska edelleen eivät ole kokonaan pois elämästäni, pitää rajoja koko ajan vetää uudestaan ja uudestaan. Se on ollut valinta että nyt riittää, en halua enää olla se lähde. Tietenkin se rajanveto on aiheuttanut raivokohtauksia ja koska olen mahdollistanut vuosikymmeniä sitä käytöstä alistumalla lähteeksi ei tämä ole vieläkään lopullisesti taputeltu ja ohi. Takapakkeja tulee. Henkisesti olen jo kaukana mutta joku velvollisuus vielä pitää kiinni ja kohtaamiset vie hirveästi voimia vaikken enää mene siihen hulluuteen mukaan henkisesti. Kyse ei ole puolisosta onneksi vaan lähisukulaisesta ja ystävästä. Molempien piirteet ovat hätkähdyttävän samanlaiset ja kun olen tästä ihme lumouksesta "herännyt" näen nuo käytösmallit aivan kristallinkirkkaasti. Se on ongelma että näen myös muiden narsistien läpi ja he huomaavat sen, esim työelämässä. Ja heitähän riittää, joka sadas on narsistinen jollain tasolla. Olen ollut se vastapari näille ihmisille niin kauan että ihan kuin he tunnistaisivat minut yhtä kirkkaasti kuin minä heidät ja yleensä aina siitä vastavuoroisesta tunnistamisesta tulee ongelmia - ja sama rajanveto alkaa koska olen uhka näille hauraille egoille. Tunnistaako kukaan "herännyt " tätä kuviota?

Mietin seurusteluhistoriaani ja olen tajunnut vasta nyt, että hyvin äiti mut groomasi. Pidin kyllä pintani ja olin hyvin itsenäinen äitini kanssa, mutta hän madalsi aidan niin, että muiden on ollut helppo rikkoa rajani kerta toisensa jälkeen. Eka poikaystävä hakkasi (useamman vuoden yhdessä ja yhdessä asuenkin), toinen pumppasi kaiken, minkä saatoin antaa (mä olin tukipilari) ja kolmas sitten alisti pitkässä liitossa kaikin tavoin. Mä en ole edes nähtävästi osannut katsella ”normaaleja” tyyppejä. Tuntuu myös, että ovat mua ehkä jotenkin vieroksuneet. Kuitenkin olen se kiltti naapurintytön näköinen, laitettuna kaunis, hoikka, koulutettu, ihan kivaa seuraa. Mutta jokin mussa kertoo jotain sellaista, että pahat pojat innostuvat ja kiltit ei.

Mulla ollut tätä ihan samaa fiilistä että ns."normaalit" ihmiset jotenkin vieroksuu, parisuhde mielessä ja ihan ystävyysmielessäkin. Okei kuulostaa nyt uhriutumiselta mutta en usko et on sitäkään. Ihan tosiaan en ehkä itsekään sitten osaa olla normaalien seurassa, varsinkaan isommassa porukassa. Toisaalta pidän itseäni suht.normaalina jos ei lasketa tätä narsulauman puoleen vetämis ongelmaa.

Eikai siinä sitten muu auta ku tonkia omaa sisintään ja löytää ja tunnistaa se ongelma pökäle. Rasittavaa

Vierailija kirjoitti:

Sain äsken tekstarin tuntemattomasta numerosta, (olen narsisti exän estänyt kaikin tavoin) viestissään kertoi, miten viettää tänään ihanan päivän, ensi yön ja kiireettömän huomisaamun uuden rakkaansa kanssa. Kuulema vilpitöntä välittämistä kiireettä. Selvitin numeron, niin olihan se exän uusi työnumero... Olemme eronneet aikoja sitten, silti hän nyt uuden rakkauspommitus uhrinsa tavattuaan vieläkin jaksaa minua vainota. Surullista, että edelleen saa silti pahan fiiliksen kun en saa olla rauhassa, en uskalla enää rakastua, en tunne mitään ketään miestä kohtaan. Tunne kohan enää koskaan? Numero meni tietenkin estoon. Toivon, ettei riko uutta daamiaan kuten minut, entisen vahvan ja nauravaisen naisen kohdalla teki vuosia. Edes ero ja paikkakunnan vaihto ei tuonut minulle rauhaa.

Jotkut oikein viljelee ja hehkuttaa noita korulauseita. Narsisti on kuin glitterillä koristeltu paskaläjä.

YouTubessa KirsiToinintytär niminen on tehnyt suomeksi hyviä videoita. Siellä esim selitetään traumabond, miksi kiusaajaan ollaan koukussa.

Älä yhtään enää mieti. Vaihda puhelinnumeroa, pidä äänettömällä äläkä vastaa vieraisiin numeroihin.

Ja ala suunnittelemaan uutta kevättä. Pidä hyvää huolta itsestäsi. Ja iloitse siitä ettet muuttunut hänen kaltaisekseen, vaan olet yhä hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Sain äsken tekstarin tuntemattomasta numerosta, (olen narsisti exän estänyt kaikin tavoin) viestissään kertoi, miten viettää tänään ihanan päivän, ensi yön ja kiireettömän huomisaamun uuden rakkaansa kanssa. Kuulema vilpitöntä välittämistä kiireettä. Selvitin numeron, niin olihan se exän uusi työnumero... Olemme eronneet aikoja sitten, silti hän nyt uuden rakkauspommitus uhrinsa tavattuaan vieläkin jaksaa minua vainota. Surullista, että edelleen saa silti pahan fiiliksen kun en saa olla rauhassa, en uskalla enää rakastua, en tunne mitään ketään miestä kohtaan. Tunne kohan enää koskaan? Numero meni tietenkin estoon. Toivon, ettei riko uutta daamiaan kuten minut, entisen vahvan ja nauravaisen naisen kohdalla teki vuosia. Edes ero ja paikkakunnan vaihto ei tuonut minulle rauhaa.

Ensinnäkin se viesti ei ole välttämättä totta. Ei ole uutta rikottavaa. Sun on hyvä muistaa, että et voi luottaa mihinkään mitä hän sanoo.

Toisekseen vaikka olisi uusi ihminen, niin ei hän muuksi muutu. Sama synkkyys ja pelon ilmapiiri jatkuvat.

Kolmanneksi: kaikki se on nyt ohi. Olet turvassa, olet rohkea ja vahva. Mikään ei ole niin vahva kuin ihminen, joka on kerran joutunut rakentamaan itsensä uudelleen. Sinulla on tietoa ja viisautta.

Olen samassa tilanteessa. En jaksa uskoa, että koskaan enää olen kekenkään kanssa parisuhteessa. En usko, että voin asua kenenkään kanssa, suunnitella lomamatkaa tai joulua kenenkään kanssa. Mä todennäköisesti ylitulkitsisin ja -reagoisin viattomimmankin erimielisyyden tai ohjailuyrityksen. Mutta mulla on ihanat lapset ja kissa ja koira. Näillä mennään.

Minusta on ollut tosi mielenkiintoista lukea, että se "kipinä" ja sähköinen tunnelma ihastumisvaiheessa voikin itse asiassa olla intuitio varoittamassa "vaarasta", kahden tunnelukon kohtaaminen eli meidän tapauksessa uusi narsistinen suhde. Pitäisikin tavoitella jotain muuta, tasaisempaa.

Narsisti on paksulla glitterillä kuorrutettua paskaa. Tietyssä valossa kimaltaa, ja hänen varjonsa on suuri ja pelottava.

Mutta ymmärryksen valossa voimme nähdä kuinka vääristynyt varjokuva on ollut. Ikäänkuin siirtää sitä spottia jotenkin ja enemmän yleisvalaistusta. Tai jotain.

Minä tiesin ja osasin jo tavoitella tasaisempaa. Olin kokenut välissä hyvän, tasapainoisen viisitoistavuotisen suhteen. Mutta silti taas se narsisti sai jotkut lapsuuden hermotukset aktivoitua ja hormonit laukeamaan niin, että traumaside syntyi. Se oli kuin huumetta. Ja vaikka tiesi, että just tätä en halua eikä tämä voi kantaa, olin suhteessa jokusen kuukauden, kunnes jouduin pakkovierotukseen.

Onneksi jokin osa minusta taisteli vastaan ja pysyin rauhallisen tylsänä koko suhteen ja narsisti kyllästyi varmaan siihen sekä siihen, että olisin halunnut ihan oikeaa, tasaiasta, hyvää, normaalia ja kestävää parisuhdetta, joten hän poistui. Onneksi sain itseni pysäytettyä, etten pyydellyt häntä jäämään hänen ehdoillaan. 

Ilokseni huomaan, että olen parantunut puoliksi. Mutta sama juttu, eivät minusta kiinnostu ne tasapainoiset hyvät miehet. Näitä epämääräisiä tyyppejä vedän puoleeni, vaikka olen ihan eri maailmasta heidän kanssaan. Jo teininä olin ns. kympintyttö ja silti moni paha poika piiritti ja sama näemmä jatkuu aikuisenakin. Haluan löytää taas hyvän ja normaalin miehen! Ja jos ei niin pärjään sitten sinkkunakin oikein mukavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut narsisteja elämässä ja olen ollut se vastapari mitä narsisti tarvitsee. Lapsesta saakka siihen rooliin kasvanut niin koen että se ei ole ollut valinta. Olen kasvanut narsistiseksi lähteeksi. Kun olen terapian avulla tämän käsittänyt olen pystynyt tekemään sitä rajanvetoa ja irtautumaan näiden ihmisten otteesta mutta se on ollut todella vaikeaa ja koska edelleen eivät ole kokonaan pois elämästäni, pitää rajoja koko ajan vetää uudestaan ja uudestaan. Se on ollut valinta että nyt riittää, en halua enää olla se lähde. Tietenkin se rajanveto on aiheuttanut raivokohtauksia ja koska olen mahdollistanut vuosikymmeniä sitä käytöstä alistumalla lähteeksi ei tämä ole vieläkään lopullisesti taputeltu ja ohi. Takapakkeja tulee. Henkisesti olen jo kaukana mutta joku velvollisuus vielä pitää kiinni ja kohtaamiset vie hirveästi voimia vaikken enää mene siihen hulluuteen mukaan henkisesti. Kyse ei ole puolisosta onneksi vaan lähisukulaisesta ja ystävästä. Molempien piirteet ovat hätkähdyttävän samanlaiset ja kun olen tästä ihme lumouksesta "herännyt" näen nuo käytösmallit aivan kristallinkirkkaasti. Se on ongelma että näen myös muiden narsistien läpi ja he huomaavat sen, esim työelämässä. Ja heitähän riittää, joka sadas on narsistinen jollain tasolla. Olen ollut se vastapari näille ihmisille niin kauan että ihan kuin he tunnistaisivat minut yhtä kirkkaasti kuin minä heidät ja yleensä aina siitä vastavuoroisesta tunnistamisesta tulee ongelmia - ja sama rajanveto alkaa koska olen uhka näille hauraille egoille. Tunnistaako kukaan "herännyt " tätä kuviota?

Mietin seurusteluhistoriaani ja olen tajunnut vasta nyt, että hyvin äiti mut groomasi. Pidin kyllä pintani ja olin hyvin itsenäinen äitini kanssa, mutta hän madalsi aidan niin, että muiden on ollut helppo rikkoa rajani kerta toisensa jälkeen. Eka poikaystävä hakkasi (useamman vuoden yhdessä ja yhdessä asuenkin), toinen pumppasi kaiken, minkä saatoin antaa (mä olin tukipilari) ja kolmas sitten alisti pitkässä liitossa kaikin tavoin. Mä en ole edes nähtävästi osannut katsella ”normaaleja” tyyppejä. Tuntuu myös, että ovat mua ehkä jotenkin vieroksuneet. Kuitenkin olen se kiltti naapurintytön näköinen, laitettuna kaunis, hoikka, koulutettu, ihan kivaa seuraa. Mutta jokin mussa kertoo jotain sellaista, että pahat pojat innostuvat ja kiltit ei.

Mulla ollut tätä ihan samaa fiilistä että ns."normaalit" ihmiset jotenkin vieroksuu, parisuhde mielessä ja ihan ystävyysmielessäkin. Okei kuulostaa nyt uhriutumiselta mutta en usko et on sitäkään. Ihan tosiaan en ehkä itsekään sitten osaa olla normaalien seurassa, varsinkaan isommassa porukassa. Toisaalta pidän itseäni suht.normaalina jos ei lasketa tätä narsulauman puoleen vetämis ongelmaa.

Eikai siinä sitten muu auta ku tonkia omaa sisintään ja löytää ja tunnistaa se ongelma pökäle. Rasittavaa

Minulla myös olo, että normaalit, tasapainoiset ihmiset karttavat. Yksi asia jonka olen tajunnut on se, että olen liian sinisilmäinen ja välitön, avoinkin. Olen päättänyt, että enää en puhu asioistani tai mistään kovin henkilökohtaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Minä tiesin ja osasin jo tavoitella tasaisempaa. Olin kokenut välissä hyvän, tasapainoisen viisitoistavuotisen suhteen. Mutta silti taas se narsisti sai jotkut lapsuuden hermotukset aktivoitua ja hormonit laukeamaan niin, että traumaside syntyi. Se oli kuin huumetta. Ja vaikka tiesi, että just tätä en halua eikä tämä voi kantaa, olin suhteessa jokusen kuukauden, kunnes jouduin pakkovierotukseen.

Onneksi jokin osa minusta taisteli vastaan ja pysyin rauhallisen tylsänä koko suhteen ja narsisti kyllästyi varmaan siihen sekä siihen, että olisin halunnut ihan oikeaa, tasaiasta, hyvää, normaalia ja kestävää parisuhdetta, joten hän poistui. Onneksi sain itseni pysäytettyä, etten pyydellyt häntä jäämään hänen ehdoillaan. 

Ilokseni huomaan, että olen parantunut puoliksi. Mutta sama juttu, eivät minusta kiinnostu ne tasapainoiset hyvät miehet. Näitä epämääräisiä tyyppejä vedän puoleeni, vaikka olen ihan eri maailmasta heidän kanssaan. Jo teininä olin ns. kympintyttö ja silti moni paha poika piiritti ja sama näemmä jatkuu aikuisenakin. Haluan löytää taas hyvän ja normaalin miehen! Ja jos ei niin pärjään sitten sinkkunakin oikein mukavasti. 

Ihan kuin minä. Kympin tyttö, sonottiin enkelinnäköiseksi, koulussa sain palautetta, että olen ikävuosiani kypsempi. Mua itse asiassa luultiin vamhemmaksi käyttäytymiseni vuoksi.

Ja kiitos vinkistä. Jos enää koskaan seurustelen, niin pidän oman tyyneyteni, rauhallisuuden, rajat. Eiköhän se intohimon laatu sitten nopeasti selviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain äsken tekstarin tuntemattomasta numerosta, (olen narsisti exän estänyt kaikin tavoin) viestissään kertoi, miten viettää tänään ihanan päivän, ensi yön ja kiireettömän huomisaamun uuden rakkaansa kanssa. Kuulema vilpitöntä välittämistä kiireettä. Selvitin numeron, niin olihan se exän uusi työnumero... Olemme eronneet aikoja sitten, silti hän nyt uuden rakkauspommitus uhrinsa tavattuaan vieläkin jaksaa minua vainota. Surullista, että edelleen saa silti pahan fiiliksen kun en saa olla rauhassa, en uskalla enää rakastua, en tunne mitään ketään miestä kohtaan. Tunne kohan enää koskaan? Numero meni tietenkin estoon. Toivon, ettei riko uutta daamiaan kuten minut, entisen vahvan ja nauravaisen naisen kohdalla teki vuosia. Edes ero ja paikkakunnan vaihto ei tuonut minulle rauhaa.

Ensinnäkin se viesti ei ole välttämättä totta. Ei ole uutta rikottavaa. Sun on hyvä muistaa, että et voi luottaa mihinkään mitä hän sanoo.

Toisekseen vaikka olisi uusi ihminen, niin ei hän muuksi muutu. Sama synkkyys ja pelon ilmapiiri jatkuvat.

Kolmanneksi: kaikki se on nyt ohi. Olet turvassa, olet rohkea ja vahva. Mikään ei ole niin vahva kuin ihminen, joka on kerran joutunut rakentamaan itsensä uudelleen. Sinulla on tietoa ja viisautta.

Olen samassa tilanteessa. En jaksa uskoa, että koskaan enää olen kekenkään kanssa parisuhteessa. En usko, että voin asua kenenkään kanssa, suunnitella lomamatkaa tai joulua kenenkään kanssa. Mä todennäköisesti ylitulkitsisin ja -reagoisin viattomimmankin erimielisyyden tai ohjailuyrityksen. Mutta mulla on ihanat lapset ja kissa ja koira. Näillä mennään.

Hiukan ohi, mutta hyvä aikuisystävyys voi toimia vaikka asuisi eri osoitteissa.

Ja nykyään ei ihmetellä vaikka matkustaisi yksinkin. Ja kun sulla on hyvä suhde lapsiin, sulla on paljon.

Murtuneet sielunluut pitää korjata oikeaan asentoon, ennenkuin ne luutuu menneisyyteen oikein.

Vasta kun asiat on kunnolla käsitelty, voi aloittaa uuden tarinan. Sitä odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain äsken tekstarin tuntemattomasta numerosta, (olen narsisti exän estänyt kaikin tavoin) viestissään kertoi, miten viettää tänään ihanan päivän, ensi yön ja kiireettömän huomisaamun uuden rakkaansa kanssa. Kuulema vilpitöntä välittämistä kiireettä. Selvitin numeron, niin olihan se exän uusi työnumero... Olemme eronneet aikoja sitten, silti hän nyt uuden rakkauspommitus uhrinsa tavattuaan vieläkin jaksaa minua vainota. Surullista, että edelleen saa silti pahan fiiliksen kun en saa olla rauhassa, en uskalla enää rakastua, en tunne mitään ketään miestä kohtaan. Tunne kohan enää koskaan? Numero meni tietenkin estoon. Toivon, ettei riko uutta daamiaan kuten minut, entisen vahvan ja nauravaisen naisen kohdalla teki vuosia. Edes ero ja paikkakunnan vaihto ei tuonut minulle rauhaa.

Ensinnäkin se viesti ei ole välttämättä totta. Ei ole uutta rikottavaa. Sun on hyvä muistaa, että et voi luottaa mihinkään mitä hän sanoo.

Toisekseen vaikka olisi uusi ihminen, niin ei hän muuksi muutu. Sama synkkyys ja pelon ilmapiiri jatkuvat.

Kolmanneksi: kaikki se on nyt ohi. Olet turvassa, olet rohkea ja vahva. Mikään ei ole niin vahva kuin ihminen, joka on kerran joutunut rakentamaan itsensä uudelleen. Sinulla on tietoa ja viisautta.

Olen samassa tilanteessa. En jaksa uskoa, että koskaan enää olen kekenkään kanssa parisuhteessa. En usko, että voin asua kenenkään kanssa, suunnitella lomamatkaa tai joulua kenenkään kanssa. Mä todennäköisesti ylitulkitsisin ja -reagoisin viattomimmankin erimielisyyden tai ohjailuyrityksen. Mutta mulla on ihanat lapset ja kissa ja koira. Näillä mennään.

Hiukan ohi, mutta hyvä aikuisystävyys voi toimia vaikka asuisi eri osoitteissa.

Ja nykyään ei ihmetellä vaikka matkustaisi yksinkin. Ja kun sulla on hyvä suhde lapsiin, sulla on paljon.

Murtuneet sielunluut pitää korjata oikeaan asentoon, ennenkuin ne luutuu menneisyyteen oikein.

Vasta kun asiat on kunnolla käsitelty, voi aloittaa uuden tarinan. Sitä odotellessa.

Kyllä vain, suunnittelen omia matkoja ja olen jo pari tehnytkin.

Olen käynyt teatterissa yksin. Ja konsertissa, elokuvissa. Mähän olin tilanteessa, että mies oli ainoa ystävä ja sukulainen, joten paljon totuin olemaan yksin. Nykyään on niin kiva, kun voi olla räpläävinään puhelintaan väliajoilla vaikka teatterissa. Kukaan ei katso kahta kertaa, vaikka valtaosa siellä onkin ystävän tai puolison kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut narsisteja elämässä ja olen ollut se vastapari mitä narsisti tarvitsee. Lapsesta saakka siihen rooliin kasvanut niin koen että se ei ole ollut valinta. Olen kasvanut narsistiseksi lähteeksi. Kun olen terapian avulla tämän käsittänyt olen pystynyt tekemään sitä rajanvetoa ja irtautumaan näiden ihmisten otteesta mutta se on ollut todella vaikeaa ja koska edelleen eivät ole kokonaan pois elämästäni, pitää rajoja koko ajan vetää uudestaan ja uudestaan. Se on ollut valinta että nyt riittää, en halua enää olla se lähde. Tietenkin se rajanveto on aiheuttanut raivokohtauksia ja koska olen mahdollistanut vuosikymmeniä sitä käytöstä alistumalla lähteeksi ei tämä ole vieläkään lopullisesti taputeltu ja ohi. Takapakkeja tulee. Henkisesti olen jo kaukana mutta joku velvollisuus vielä pitää kiinni ja kohtaamiset vie hirveästi voimia vaikken enää mene siihen hulluuteen mukaan henkisesti. Kyse ei ole puolisosta onneksi vaan lähisukulaisesta ja ystävästä. Molempien piirteet ovat hätkähdyttävän samanlaiset ja kun olen tästä ihme lumouksesta "herännyt" näen nuo käytösmallit aivan kristallinkirkkaasti. Se on ongelma että näen myös muiden narsistien läpi ja he huomaavat sen, esim työelämässä. Ja heitähän riittää, joka sadas on narsistinen jollain tasolla. Olen ollut se vastapari näille ihmisille niin kauan että ihan kuin he tunnistaisivat minut yhtä kirkkaasti kuin minä heidät ja yleensä aina siitä vastavuoroisesta tunnistamisesta tulee ongelmia - ja sama rajanveto alkaa koska olen uhka näille hauraille egoille. Tunnistaako kukaan "herännyt " tätä kuviota?

Mietin seurusteluhistoriaani ja olen tajunnut vasta nyt, että hyvin äiti mut groomasi. Pidin kyllä pintani ja olin hyvin itsenäinen äitini kanssa, mutta hän madalsi aidan niin, että muiden on ollut helppo rikkoa rajani kerta toisensa jälkeen. Eka poikaystävä hakkasi (useamman vuoden yhdessä ja yhdessä asuenkin), toinen pumppasi kaiken, minkä saatoin antaa (mä olin tukipilari) ja kolmas sitten alisti pitkässä liitossa kaikin tavoin. Mä en ole edes nähtävästi osannut katsella ”normaaleja” tyyppejä. Tuntuu myös, että ovat mua ehkä jotenkin vieroksuneet. Kuitenkin olen se kiltti naapurintytön näköinen, laitettuna kaunis, hoikka, koulutettu, ihan kivaa seuraa. Mutta jokin mussa kertoo jotain sellaista, että pahat pojat innostuvat ja kiltit ei.

Mulla ollut tätä ihan samaa fiilistä että ns."normaalit" ihmiset jotenkin vieroksuu, parisuhde mielessä ja ihan ystävyysmielessäkin. Okei kuulostaa nyt uhriutumiselta mutta en usko et on sitäkään. Ihan tosiaan en ehkä itsekään sitten osaa olla normaalien seurassa, varsinkaan isommassa porukassa. Toisaalta pidän itseäni suht.normaalina jos ei lasketa tätä narsulauman puoleen vetämis ongelmaa.

Eikai siinä sitten muu auta ku tonkia omaa sisintään ja löytää ja tunnistaa se ongelma pökäle. Rasittavaa

Minulla myös olo, että normaalit, tasapainoiset ihmiset karttavat. Yksi asia jonka olen tajunnut on se, että olen liian sinisilmäinen ja välitön, avoinkin. Olen päättänyt, että enää en puhu asioistani tai mistään kovin henkilökohtaisesta.

Sama juttu. Olen päättänyt uusien ihmisten kanssa en ole enää avoin, ystävällinen ja hauska oma itseni vaan kätken nämä piirteet ja näytän ne vain niiden seurassa jotka ovat luotettavia pitkän ajan tuttavia. Tämä kaikki on kyllä täysin vastoin kaikkea sitä mitä olen, mutta tuntuu että se on ainoa keino suojella itseäni ja hämätä olevani täyttä teflonia.

Ankeuttajat;

Ankeuttajat (engl. Dementors) ovat sieluttomia olentoja, joita pidetään iljettävimpinä olentoina maan päällä. Kirjoissa ankeuttajien kuvaillaan olevan ihmisenmuotoisia, noin kolmen metrin mittaisia hahmoja, jotka ovat mustien, vain niljakkaat kädet paljastavien kaapujen peitossa. Haamumaisilla olennoilla ei ole lainkaan silmiä ja suun kohdalta niiltä löytyy suuri aukko. Ankeuttajat lisääntyvät kuin sienet, pimeissä ja kosteissa paikoissa, luoden tiheää ja hyytävää sumua. Ankeuttajat omaavat ilmeisesti muutaman taikakyvyn, joista tärkein on kyky liitää (elokuvissa lentää). Yksi ankeuttajien tähdellisimmistä kyvyistä on "ankeuttajan suudelma", jossa ne imevät ihmisen sielun pois suun kautta. Uhrista jää jäljelle vain tyhjä kuori, joka ei pysty ajattelemaan eikä paranemaan. Uskotaan, että ankeuttajan suudelman saaminen on pahempaa kuin kuolema.

Ankeuttajan Kyvyt

Ankeuttajilta suojautuminen

Ankeuttajat ovat kuolemattomia ja siksi on vain muutama keino torjua ne; yksi keino on käyttää Suojeliusta, joka ajaa ne pois. Jos ankeuttajat onnistutaan ajamaan pois, suklaa on tehokas ensiapu kohtaamisesta toipumiseen. Ankeuttajat ovat näkymättömiä jästeille, mutta vaikutus on silti sama. Vähintään yksi surkki on väittänyt nähneensä ankeuttajan, mutta Rowling on sanonut tämän valehdelleen, ja että rouva Figg tiesi ankeuttajien olevan lähellä niiden vaikutuksen takia.

Kyvyt

Koska ankeuttajat ovat sokeita, ne aistivat ja ruokkivat itsensä positiivisilla tunteilla, onnellisuudella ja ihmisten hyvillä muistoilla, pakottaen nämä muistamaan vain pahimmat muistonsa. Ankeuttajien läsnäolo tekee ympäristön ilmastosta kylmän ja pimeän. Vaikutukset riippuvat siitä kuinka monta ankeuttajaa lähettyvillä on. J.K.Rowlingin mukaan ankeuttajat kuvaavat masennusta. Vaikka ankeuttajat aistivat tunteita, niillä on vaikeuksia erottaa ihmiset toisistaan, kuten Barty Kyyry Jr. huomasi paetessaan Azkabanista. Niillä on myös vaikeuksia aistia eläinten tunteita, koska eläimen tunteet ovat alkukantaisemmat kuin ihmisen; tämän heikkouden takia Sirius Musta pystyi karkaamaan Azkabanista animaagimuodossaan.

Jos ei Rukalla, niin ei myöskään Tylypahkassa olla suojassa narsisteilta. Näiltä elämän ankeuttajilta huoh

Narsisteista kannattaa muistaa, että patologisella valehtelulla ja käytöksen sairaudella ei ole mitään rajoja. Narsisti voi valehdella mistä tahansa ja mitä tahansa.

Tällainen kysymys; onko teidän tuntemillanne narsisteilla ns."dokumentti papereita tai kansioita"?

Kolmella tuntemallani narsulla on kaapeissaan tämmöisiä salamyhkäisiä paperikasoja joihin ei saa koskaan katsoa ja ne ovat heille jonkinlainen pakkomielle.

En tiedä paljoa mitä noissa papereissa sitten on paitsi yhdellä henkilöllä on oikeustaisteluista kaikenlaista lippua ja lappua. Tämän henkilön pääasiallinen elinkeino kun tuntuu olevan kaikkien haastaminen oikeiteen ja taisteluja käydään maailman tappiin asti.

Kiinnostaa tietää onko tämä salaperäisten dokumentti tiedostojen keräily yleistäkin?

Niin ja tosiaan nämä dokumentit otetaan välillä puheeksi ja annetaan vaikutelma että niissä on jotakin elämää suurempaa,varmaankin kokevat näin olevan tärkeitä tms.

Vierailija kirjoitti:

Ankeuttajat;

Ankeuttajat (engl. Dementors) ovat sieluttomia olentoja, joita pidetään iljettävimpinä olentoina maan päällä. Kirjoissa ankeuttajien kuvaillaan olevan ihmisenmuotoisia, noin kolmen metrin mittaisia hahmoja, jotka ovat mustien, vain niljakkaat kädet paljastavien kaapujen peitossa. Haamumaisilla olennoilla ei ole lainkaan silmiä ja suun kohdalta niiltä löytyy suuri aukko. Ankeuttajat lisääntyvät kuin sienet, pimeissä ja kosteissa paikoissa, luoden tiheää ja hyytävää sumua. Ankeuttajat omaavat ilmeisesti muutaman taikakyvyn, joista tärkein on kyky liitää (elokuvissa lentää). Yksi ankeuttajien tähdellisimmistä kyvyistä on "ankeuttajan suudelma", jossa ne imevät ihmisen sielun pois suun kautta. Uhrista jää jäljelle vain tyhjä kuori, joka ei pysty ajattelemaan eikä paranemaan. Uskotaan, että ankeuttajan suudelman saaminen on pahempaa kuin kuolema.

Ulkonäköä lukuunottamatta juuri näin. Normaalisti ovat noin 160-190 cm pitkiä, ja usvamainen olemus on lihan muodossa ja se mahdollistaa väkivallan.

Narsistit voivat olla poikkeuksellisen oraalisia, jonkun alkukantaisen vian vuoksi, esim nähnyt kun äiti imettää vaikka nuorempaa sisarusta ja vihannut sitä.

Vierailija kirjoitti:

Tällainen kysymys; onko teidän tuntemillanne narsisteilla ns."dokumentti papereita tai kansioita"?

Kolmella tuntemallani narsulla on kaapeissaan tämmöisiä salamyhkäisiä paperikasoja joihin ei saa koskaan katsoa ja ne ovat heille jonkinlainen pakkomielle.

En tiedä paljoa mitä noissa papereissa sitten on paitsi yhdellä henkilöllä on oikeustaisteluista kaikenlaista lippua ja lappua. Tämän henkilön pääasiallinen elinkeino kun tuntuu olevan kaikkien haastaminen oikeiteen ja taisteluja käydään maailman tappiin asti.

Kiinnostaa tietää onko tämä salaperäisten dokumentti tiedostojen keräily yleistäkin?

Niin ja tosiaan nämä dokumentit otetaan välillä puheeksi ja annetaan vaikutelma että niissä on jotakin elämää suurempaa,varmaankin kokevat näin olevan tärkeitä tms.

Toki siellä voi olla jotain salattavaa, mutta tyhjäkin kaappi voi myös symboloida sille itselleen jotain omaa, kun muu on niin epävakaata. Siellä voi myös olla exiltä pöllittyjä "sotasaaliita" tai muuta mitä hänen heikko egonsa tarvii.

Dokumenteista kyselijälle, "pyydä kaikki kirjallisena", neuvoi narsisti exä minua työtäni koskien. Itsellään aina kaikki keskustelut, viestit dokumentoitu, ja niihin aina vedottiin, kun taas oli riitaa naapureidensa, alaisiensa tai sukulaistensa kanssa. Keittiön seinällä koukussa roikkui lukuisia kuitteja, kun kysyin, mitä ne on, sain vastauksen, että ne olen hänelle velkaa ruoasta, viineistä tms. Pyysin nähdä kuitit, niissä oli mm ostettuna ajettava ruohonleikkuri, aikuisen lapsensa tietokone jne. En tietenkään tuota yli 8000 e eron jälkeen maksanut. Siitä saan kuulla edelleen, vuosien jälkeen, kun hän puhuu yhteisillä tutuillemme, miten jäin hänelle velkaa, miten hyväksi käytin häntä. Hän oli jopa kännykällä videoinnut riitojamme, tyhmänä näytti ne humalassa, mitä hän loppuaikoina me aina oli.

Tämä ketju on muuten parasta vertaistukea. En olekkaan hullu, tälläisia asioita on näköjään tapahtunut muillekin.