Narsistin keskustelutyyli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei liity keskustelutyyliin, mutta onko narsitilla vaikea olla kumminkin, kun tilanteita on päällä? Heillähän on yleensä tilanteita päällä, joten miltä heistä mahtaa tuntua? Haluavatko lopulta jotain muuta kuin sitä pahaa, mitä usein itse tekevät. Vai onko niin, että he todella haluavat myllerystä vai haluaisivatko olla ihan seesteisen elämän kannalla? Eikö se syö ihmistä, jos aina on joku ihmeellinen säätö päällä? Heillähän on jotain aina menossa, joko syyttelyä, epäilyä ja jonkinlaista muiden ihmisten solvaamista tai he nostattelevat itseään korokkeelle, mutta eivät näe siinä mitään ongelmaa. En vuosikymmeniin edes miettinyt narsismia, mutta jotenkin se on nyt tullut lähelle ja aika julmalta näyttää. Totta, mutta se sain myös paljon hyvää aikaan. Ehkä kiitän joskus näitä ihmisiä, että myös pahasta voi saada hyvää. Se elämä, on oppikoulua aina. 

Minun edesmennyt isäni oli narsisti. Arvaan, että hänellä oli sisäisesti aina paha olo. Häpeä on se tunne millä kuvailisin hänen tunteneen. Vaatteet eivät olleet tarpeeksi muodikkaat, koti ei ollut viimeisen päälle sisustettu, naapuri ei kadehtinut, työ ei ollut tarpeeksi hyvä, rahaa ei ollut riittävästi. Status ei ollut kunnossa. Tätä pahaa oloa hän purki fyysisesti ja henkisesti meihin.

Ulospäin kaikki näytti olevan kunnossa. Työkavereiden, sukulaisten ja tuttujen mielestä hän oli maailman komein ja kiltein isä mitä voi ikinä olla. Hänellä oli riippuvuuksia (seksi, alkoholi, kauniit naiset). Luulen, että koska hänen oma elämä oli niin kaoottista hän yritti kontrolloida meitä muita. Naapurit kyllä tiesi millainen hän oikeasti oli ja että kun muu perhe oli poissa niin kotona pidettiin bileitä, joissa oli muita naisia ja juotiin paljon viinaa. Isällä oli tietynlainen luokittelu kenen mielipiteillä oli väliä ja näiden ihmisten suuntaa hän piti maskia yllä, mutta naapurit kuului tähän toiseen luokkaan. Korttitalo kaatui siihen, että hän alkoholisoitui ja joutui jäämään pois töistä. Sen jälkeen kun vanhemmat erosi niin isä kiusasi äitiä kaikin mahdollisin keinoin. Hän uhkasi meidän henkeä toistuvasti, teki perättömiä ilmoituksia, soitti työpaikalle, haki äidin oikeuteen raha-asioiden takia. Myöhemmin hän kännipäissään teki typeriä juttuja ja joutui lyhyeksi aikaa vankilaan. Kun hän kuoli niin hautajaisissa oli paljon väkeä, jotka oli edelleen sitä miltä että isä oli maailman paras kaveri, ystävä, hyvä työkaveri. Lähipiiri kyllä tiesi jo siinä vaiheessa totuuden.

Tuntuu tosi hassulta, että täällä on niin moni joka "tunnistaa" narsistin. Aika monella narsistilla on maski niin tiukasti päällä, että ei sitä ulkopuolinen, ystävä tai työkaveri näe. Mullakin on kestänyt vuosia ennen kun oon huomannut jonkun lähipiirin ihmisen käyttäytyvän narsistisesti. Ikävä kyllä mulla on tapana päästää tällaisia ihmisiä vähän liian lähelle varmaan just isäni takia. Tätä palstaa lukiessa saa sen käsityksen et narsisti on joku kadulla raivoava höyrypää, mutta totuus on kyllä toinen. 

Totuus on se, että narsistinen luonne tai persoona on särkynyt, siis ennemmin monta ihmistä yhdessä, monia kasvoja ja naamioita. Absoluuttisen ehjää ihmistä tuskin on (johdonmukaista, vakaata, tyyntä, aidon hyveellistä jne) tuskin on muttanarsisti usein esittää tälläistä ja sitten hänellä on rinnalla nämä pimeät puolet jotka ehkä näkyvät vain neljän seinän sisällä perheessä.

Plus että nykyään ajatellaan olen alatyyppejä narsistisissa luonteissa ja tyyleissä.

Pääsääntö kuitenkin kaikissa empatiakyvyttömyys, valehtelu, itsekeskeisyys, kateus ja muut kielteiset tunteet. Eivät kykene kiintymään tai rakastamaan, vaan hakevat joko samanmielistä idealisoitua symbioosia joka aina romahtaa tai toisen täydellistä mitätöintiä ja parjausta omaa arvoaan nostaakseen. Ja tämän kaiken halveksunnan voi ilmaista myös täysin ääneti.

Kaikki narsistiset ihmiset ovat grandiooseja eli omahyväisiä, tyhmänylpeitä, itserakkaita huonolla tavalla. Eivätkä halua kuulla rakentavaa kritiikkiä. Vaikea sellaisen on sitten kehittyäkään.

Kannattaa jättää nuo vänkääjät huomiotta. Heillä on omat haasteensa, ja mitä luultavammin aihetta kyllä sivutaan tässä ketjussa. Mutta kuten tiedätte, niin nämä ihmiset haluavat kaataa bensaa liekkeihin.

Joku kysyi, miten pääsin eroon naristista ja sainko apua. Suppeasti meni näin:

- hakeuduin terapiaan (omakustanteiseen) jo ennen eroa

- mies jätti minut, koska halusi uuden parisuhteen

- mies koittaa palata tasaisin väliajoin, mutta jätän kaikki yhteydenotot huomiotta.

"Tuntuu tosi hassulta, että täällä on niin moni joka "tunnistaa" narsistin. Aika monella narsistilla on maski niin tiukasti päällä, että ei sitä ulkopuolinen, ystävä tai työkaveri näe. Mullakin on kestänyt vuosia ennen kun oon huomannut jonkun lähipiirin ihmisen käyttäytyvän narsistisesti. Ikävä kyllä mulla on tapana päästää tällaisia ihmisiä vähän liian lähelle varmaan just isäni takia. Tätä palstaa lukiessa saa sen käsityksen et narsisti on joku kadulla raivoava höyrypää, mutta totuus on kyllä toinen." 

Ymmärrän hyvin, mistä puhut. Minulla on esim eräs narsistinen kollega, jonka tekemisiä olen joutunut seuraamaan - ja kärsimään niistä - jo kolmisen vuotta. Samaan aikaan hänestä kauempana olevat ihmiset ei ymmärrä yhtään, kun kerron, kuinka vaikea tämän ihmisen kanssa on työskennellä.

Vierailija kirjoitti:

hauska huomata miten tän palstan läskit kouvolatukat kokoontuu täällä leimaamaan narsisteiks jokasen jonka kaa ne ei tuu toimeen :DDDDDDD

Tässä hieno esimerkki millaiseksi ei kannata antaa tämän pahan maailman muuttaa itseään. Heikoimmat yksilöt huomaavat toisissa pelkkää pahaa ja haluavat kaikin tavoin sanoilla, ilmeillä, käytöksellä alentaa muita. Kouvolassa on varmasti paljon hyviä ja ihania ihmisiä, kuten myös lihavissa ja heissä joiden hiukset eivät ole viimeisen muodin mukaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännön kokemusta tälläisesta ei kenelläkään ole, koska tällaisia ohutnahkaisia narsisteja ei ole olemassakaan.

Covert narsistit ovat ns. ohutnahkaisia narsisteja. He ovat huomattavasti vaikeampia spotata kuin overt tyypin narsistit.

Minä olen ohutnahkainen narsisti, ja voin vakuuttaa, että olen kyllä olemassa. ;-) Nyt terapiassa, jossa yritän korjata itseäni. Toinen vanhemani oli overt narcissist.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei liity keskustelutyyliin, mutta onko narsitilla vaikea olla kumminkin, kun tilanteita on päällä? Heillähän on yleensä tilanteita päällä, joten miltä heistä mahtaa tuntua? Haluavatko lopulta jotain muuta kuin sitä pahaa, mitä usein itse tekevät. Vai onko niin, että he todella haluavat myllerystä vai haluaisivatko olla ihan seesteisen elämän kannalla? Eikö se syö ihmistä, jos aina on joku ihmeellinen säätö päällä? Heillähän on jotain aina menossa, joko syyttelyä, epäilyä ja jonkinlaista muiden ihmisten solvaamista tai he nostattelevat itseään korokkeelle, mutta eivät näe siinä mitään ongelmaa. En vuosikymmeniin edes miettinyt narsismia, mutta jotenkin se on nyt tullut lähelle ja aika julmalta näyttää. Totta, mutta se sain myös paljon hyvää aikaan. Ehkä kiitän joskus näitä ihmisiä, että myös pahasta voi saada hyvää. Se elämä, on oppikoulua aina. 

Tämäkin yhdistää epävakaata, huomionhakuista ja narsistista persoonallisuushäiriötä sairastavaa. Jatkuva draaman haku päällä, ihmissuhdesotkuja, kolmiodraamoja, repiviä riitoja, kostamisia. Varsinaista vihamiesten etsimistä! Kohusta toiseen, konfliktista seuraavaan. Niin raskasta olla tällaisen lähipiirissä ja kuunnella sitä loputonta vuodatusta ja vihanpitoa ties ketä vastaan, joka on mustavalkoisesti asetettu vihollisleiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännön kokemusta tälläisesta ei kenelläkään ole, koska tällaisia ohutnahkaisia narsisteja ei ole olemassakaan.

Covert narsistit ovat ns. ohutnahkaisia narsisteja. He ovat huomattavasti vaikeampia spotata kuin overt tyypin narsistit.

Minä olen ohutnahkainen narsisti, ja voin vakuuttaa, että olen kyllä olemassa. ;-) Nyt terapiassa, jossa yritän korjata itseäni. Toinen vanhemani oli overt narcissist.

Olisi kiva kuulla sinulta itseltäsi millä perustein olet ohutnahkainen narsisti? Tunnetko empatiaa? Oletko ennemmin altavastaaja vai päällepäsmäri? Pidätkö itseäsi narsistina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännön kokemusta tälläisesta ei kenelläkään ole, koska tällaisia ohutnahkaisia narsisteja ei ole olemassakaan.

Covert narsistit ovat ns. ohutnahkaisia narsisteja. He ovat huomattavasti vaikeampia spotata kuin overt tyypin narsistit.

Minä olen ohutnahkainen narsisti, ja voin vakuuttaa, että olen kyllä olemassa. ;-) Nyt terapiassa, jossa yritän korjata itseäni. Toinen vanhemani oli overt narcissist.

Olisi kiva kuulla sinulta itseltäsi millä perustein olet ohutnahkainen narsisti? Tunnetko empatiaa? Oletko ennemmin altavastaaja vai päällepäsmäri? Pidätkö itseäsi narsistina?

Narsistit eivät tunne empatiaa (toisten ihmisten elämä ei kiinnosta heitä kuin hyötymismielessä) mutta osaavat kyllä teeskennellä sitä. Jotkut paremmin, jotkut surkeasti.

Ohutnahkaiset ovat mielestäni ja kokemukseni mukaan enemmän ns reppanoita, lapsenomaisia, hiljaisia, mukautuvia mutta myös passiivis aggressiivisia ja loisivia. Vastavuoroisuus on heille vaikeaa. Eivät avaudu eivätkä uskoudu vaan ovat jotenkin sfinksimäisiä.

Mutta voi miten mieluusti heittäytyvät passattaviksi ja hoivattaviksi lapsi! Ei noiden kanssa seksikään sitten suju, se voi jäädä pois tai olla jotenkin vaan hankalaa. Eli naisena voi huomata olevansa ihan ymmällään kun miestä ei tunnu seksi edes kiinnostavan.

Mutta aina on toki niitäkin naisia jotka haluavat pikkupojan hoivattavakseen. Perverssi tuo suhde on, jos minulta kysytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei liity keskustelutyyliin, mutta onko narsitilla vaikea olla kumminkin, kun tilanteita on päällä? Heillähän on yleensä tilanteita päällä, joten miltä heistä mahtaa tuntua? Haluavatko lopulta jotain muuta kuin sitä pahaa, mitä usein itse tekevät. Vai onko niin, että he todella haluavat myllerystä vai haluaisivatko olla ihan seesteisen elämän kannalla? Eikö se syö ihmistä, jos aina on joku ihmeellinen säätö päällä? Heillähän on jotain aina menossa, joko syyttelyä, epäilyä ja jonkinlaista muiden ihmisten solvaamista tai he nostattelevat itseään korokkeelle, mutta eivät näe siinä mitään ongelmaa. En vuosikymmeniin edes miettinyt narsismia, mutta jotenkin se on nyt tullut lähelle ja aika julmalta näyttää. Totta, mutta se sain myös paljon hyvää aikaan. Ehkä kiitän joskus näitä ihmisiä, että myös pahasta voi saada hyvää. Se elämä, on oppikoulua aina. 

Tämäkin yhdistää epävakaata, huomionhakuista ja narsistista persoonallisuushäiriötä sairastavaa. Jatkuva draaman haku päällä, ihmissuhdesotkuja, kolmiodraamoja, repiviä riitoja, kostamisia. Varsinaista vihamiesten etsimistä! Kohusta toiseen, konfliktista seuraavaan. Niin raskasta olla tällaisen lähipiirissä ja kuunnella sitä loputonta vuodatusta ja vihanpitoa ties ketä vastaan, joka on mustavalkoisesti asetettu vihollisleiriin.

Äidin sisko on juurikin tuollainen. Onneksi on ymmärtänyt hiljentyä jo suvusta, mutta ehkä se on siirtynyt toisiin ihmisiin. Todella epävakaata käytöstä. Pelkään jopa häntä, mutta ei hän sitä edes voi ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännön kokemusta tälläisesta ei kenelläkään ole, koska tällaisia ohutnahkaisia narsisteja ei ole olemassakaan.

Covert narsistit ovat ns. ohutnahkaisia narsisteja. He ovat huomattavasti vaikeampia spotata kuin overt tyypin narsistit.

Minä olen ohutnahkainen narsisti, ja voin vakuuttaa, että olen kyllä olemassa. ;-) Nyt terapiassa, jossa yritän korjata itseäni. Toinen vanhemani oli overt narcissist.

Olisi kiva kuulla sinulta itseltäsi millä perustein olet ohutnahkainen narsisti? Tunnetko empatiaa? Oletko ennemmin altavastaaja vai päällepäsmäri? Pidätkö itseäsi narsistina?

yleensä en tai empatia on ollut rajattu tiettyihin tapauksiin.Olen ollut altavastaaja. Mutta kostanut salaa tapauksissa, jossa tuntenut oikeuksiani loukatun. Pidin itseäni ainutlaatuisena ja ehdottomasti muita parempana. Mielestäni olen hiljakseen parantumassa, nyt kun olen tietoinen asiasta.

Oletteko lähestyneet narsistianne omasta kauhunhetkestänne? Minä en. Olen ajatellut, ettei asiaan kuitenkaan tulisi mitään selvyyttä tai muutosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi toimintamalli jonka huomasin oli se että aloitti myöhään iltaisin riidan haastamisen ja epäilen että tavoitteena oli ainakin osittain estää se että pääsisin nukkumaan. Saattoi myös soitella myöhään ja suuttui kun en vastannut.

Hänellä oli itsellään uniongelmia joten saattoi kokea että jos hän ei saa unta niin muutkaan ei sitten saa.

Hyvin tyypillistä kaksisuuntaisen mielialahäiriön mania vaiheessa. Puoliso ei ymmärtänyt miksi minua nukuttaa ja miksi minä muka olen väsynyt kun hänkään ei ole. Hänhän oli edellisenä yönä vielä nukkunut paljon vähemmän kun minä. Kääntyi yleensä siihen, että en halua puhua, hän ei ole tärkeä, minulla on joku toinen mies yms.

Bipo omaiset voi vaan odottaa että jakso menee ohi, ja uusi lääke voi pitää oireet poissa. Muut ajat voi olla aivan normaaleja.

Narsistin lähellä ei mikään muutu paremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni sanaa narsisti käytetään liian vähän ja he ovat alidiagnosoituja siksi, etteivät itse hakeudu hoitoon eivätkä mene edes kehoituksesta. Tämä on tärkeää siksi, että narsistin kanssa ei voi saada toimivaa parisuhdetta tms. lähi-ihmissuhdetta ja siksi kohteen olisi parasta tiedostaa asia mahdollisimman varhain, jotta hän voi pelastaa itsensä mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähin vaurioin. 

Tämä. Narsisti hakeutuu harvoin itse terapiaan, mutta narsistit sen sijaan ajavat kumppaneitaan avun piiriin.

Itse olen tämänkin elämässäni kokenut. Ex-kumppani kyllä ajatteli saavansa minulta kehuja ja ihailuja siitä, että ”ajatteli että voisi mennä terapiaan”. Ei mennyt, vaan etsi itselleen sen sijaan uuden uhrin.

Todellakin narsismi pitäisi tunnistaa paremmin eikä hokea tuota iänikuista ”ei kaikki exät ole narsisteja” -mantraa.

On se nyt vähän perseestä jos jollakin on vaikka lievästi autistisia piirteitä ja sen takia ei ole sosiaaliset taidot ihan normitasolla, niin hänet sitten leimataan narsistiksi kun "ei sillä ole niin väliä mitä termiä käytetään".

No ei tässä nyt olla lähtemässä porukalla etsimään autisteja että voidaan etsiä hänestä narsistisia piirteitä ja diagnosoida. Täällä nyt puhutaan narsismista ja käytetään sitä sanaa, eikä täytetä keskustelua rasittavilla inttämisillä "tiedätköhän mikä on edes narsu"- sen sijaan voit kertoa täällä vapaasti mikä on mielestäsi narsun keskustelutyyli. Eikö ole helppoa:)

Okei, nuo to sana "mielestäsi" on kyllä ihan hyvä rajaus tuossa. Mennään sillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännön kokemusta tälläisesta ei kenelläkään ole, koska tällaisia ohutnahkaisia narsisteja ei ole olemassakaan.

Covert narsistit ovat ns. ohutnahkaisia narsisteja. He ovat huomattavasti vaikeampia spotata kuin overt tyypin narsistit.

Minä olen ohutnahkainen narsisti, ja voin vakuuttaa, että olen kyllä olemassa. ;-) Nyt terapiassa, jossa yritän korjata itseäni. Toinen vanhemani oli overt narcissist.

Olisi kiva kuulla sinulta itseltäsi millä perustein olet ohutnahkainen narsisti? Tunnetko empatiaa? Oletko ennemmin altavastaaja vai päällepäsmäri? Pidätkö itseäsi narsistina?

yleensä en tai empatia on ollut rajattu tiettyihin tapauksiin.Olen ollut altavastaaja. Mutta kostanut salaa tapauksissa, jossa tuntenut oikeuksiani loukatun. Pidin itseäni ainutlaatuisena ja ehdottomasti muita parempana. Mielestäni olen hiljakseen parantumassa, nyt kun olen tietoinen asiasta.

Mikä mielestäsi erottaa sinut ihan perusnarsistista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni sanaa narsisti käytetään liian vähän ja he ovat alidiagnosoituja siksi, etteivät itse hakeudu hoitoon eivätkä mene edes kehoituksesta. Tämä on tärkeää siksi, että narsistin kanssa ei voi saada toimivaa parisuhdetta tms. lähi-ihmissuhdetta ja siksi kohteen olisi parasta tiedostaa asia mahdollisimman varhain, jotta hän voi pelastaa itsensä mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähin vaurioin. 

Tämä. Narsisti hakeutuu harvoin itse terapiaan, mutta narsistit sen sijaan ajavat kumppaneitaan avun piiriin.

Itse olen tämänkin elämässäni kokenut. Ex-kumppani kyllä ajatteli saavansa minulta kehuja ja ihailuja siitä, että ”ajatteli että voisi mennä terapiaan”. Ei mennyt, vaan etsi itselleen sen sijaan uuden uhrin.

Todellakin narsismi pitäisi tunnistaa paremmin eikä hokea tuota iänikuista ”ei kaikki exät ole narsisteja” -mantraa.

On se nyt vähän perseestä jos jollakin on vaikka lievästi autistisia piirteitä ja sen takia ei ole sosiaaliset taidot ihan normitasolla, niin hänet sitten leimataan narsistiksi kun "ei sillä ole niin väliä mitä termiä käytetään".

Kuulostaa ettei sinulla ole mitään käsitystä mistä narsismissa on kyse, jos kuvittelet että sen voi sotkea joihinkin lieviin autistisiin piirteisiin. Olen itse seurustellut sekä autistisen (diagnosoitu) että vahvasti narsistipiirteisen miehen kanssa ja ero heillä oli kuin yöllä ja päivällä. Narsismi on ihan eri asia kuin jokin pieni sosiaalinen kömpelyys. 

Minä ymmärrän kyllä eron, mutta mitä olen näitä tarinoita lukenut niin kaikki täällä eivät ymmärrä. Etenkin alussa täällä kerrottiin asioita jotka eivät kuulostaneet narsisitilta ollenkaan, mutta onneksi sen jälkeen on vaikuttanut enimmäkseen siltä että puhutaan aidoista narsisteista.

Vierailija kirjoitti:

n

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännön kokemusta tälläisesta ei kenelläkään ole, koska tällaisia ohutnahkaisia narsisteja ei ole olemassakaan.

Covert narsistit ovat ns. ohutnahkaisia narsisteja. He ovat huomattavasti vaikeampia spotata kuin overt tyypin narsistit.

Minä olen ohutnahkainen narsisti, ja voin vakuuttaa, että olen kyllä olemassa. ;-) Nyt terapiassa, jossa yritän korjata itseäni. Toinen vanhemani oli overt narcissist.

Olisi kiva kuulla sinulta itseltäsi millä perustein olet ohutnahkainen narsisti? Tunnetko empatiaa? Oletko ennemmin altavastaaja vai päällepäsmäri? Pidätkö itseäsi narsistina?

yleensä en tai empatia on ollut rajattu tiettyihin tapauksiin.Olen ollut altavastaaja. Mutta kostanut salaa tapauksissa, jossa tuntenut oikeuksiani loukatun. Pidin itseäni ainutlaatuisena ja ehdottomasti muita parempana. Mielestäni olen hiljakseen parantumassa, nyt kun olen tietoinen asiasta.

Mikä mielestäsi erottaa sinut ihan perusnarsistista?

julkinarsistien toiminta on selkeämmin huomionhakuista ja dramaattisempaa. Aina joku produktio meneillään. Itse olen reaktiivinen, mutta reagoin yleensä kuviteltuihin omanarvontunnon loukkauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei liity keskustelutyyliin, mutta onko narsitilla vaikea olla kumminkin, kun tilanteita on päällä? Heillähän on yleensä tilanteita päällä, joten miltä heistä mahtaa tuntua? Haluavatko lopulta jotain muuta kuin sitä pahaa, mitä usein itse tekevät. Vai onko niin, että he todella haluavat myllerystä vai haluaisivatko olla ihan seesteisen elämän kannalla? Eikö se syö ihmistä, jos aina on joku ihmeellinen säätö päällä? Heillähän on jotain aina menossa, joko syyttelyä, epäilyä ja jonkinlaista muiden ihmisten solvaamista tai he nostattelevat itseään korokkeelle, mutta eivät näe siinä mitään ongelmaa. En vuosikymmeniin edes miettinyt narsismia, mutta jotenkin se on nyt tullut lähelle ja aika julmalta näyttää. Totta, mutta se sain myös paljon hyvää aikaan. Ehkä kiitän joskus näitä ihmisiä, että myös pahasta voi saada hyvää. Se elämä, on oppikoulua aina. 

Epäilen vahvasti olleeni parin narsistin lähipiirissä ja yhdistävä tekijä oli, että he eivät pystyneet tuntemaan onnellisuutta. Heille elämä näyttäytyi kärsimyksenä josta ei halunnut aktiivisesti pois mutta pitkää elämää he eivät toivoneet (eikä taustalla masennusta). Eli eivät tunnu nauttivan itsekään olotilastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

n

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännön kokemusta tälläisesta ei kenelläkään ole, koska tällaisia ohutnahkaisia narsisteja ei ole olemassakaan.

Covert narsistit ovat ns. ohutnahkaisia narsisteja. He ovat huomattavasti vaikeampia spotata kuin overt tyypin narsistit.

Minä olen ohutnahkainen narsisti, ja voin vakuuttaa, että olen kyllä olemassa. ;-) Nyt terapiassa, jossa yritän korjata itseäni. Toinen vanhemani oli overt narcissist.

Olisi kiva kuulla sinulta itseltäsi millä perustein olet ohutnahkainen narsisti? Tunnetko empatiaa? Oletko ennemmin altavastaaja vai päällepäsmäri? Pidätkö itseäsi narsistina?

yleensä en tai empatia on ollut rajattu tiettyihin tapauksiin.Olen ollut altavastaaja. Mutta kostanut salaa tapauksissa, jossa tuntenut oikeuksiani loukatun. Pidin itseäni ainutlaatuisena ja ehdottomasti muita parempana. Mielestäni olen hiljakseen parantumassa, nyt kun olen tietoinen asiasta.

Mikä mielestäsi erottaa sinut ihan perusnarsistista?

julkinarsistien toiminta on selkeämmin huomionhakuista ja dramaattisempaa. Aina joku produktio meneillään. Itse olen reaktiivinen, mutta reagoin yleensä kuviteltuihin omanarvontunnon loukkauksiin.

Eikös kaikki narsistit ole tarpeen tullen "julkinarsuja" ja silloin kun vastaa heidän pyrkimyksiään paremmin niin heittäydytään piilonarsuiksi ja heitetään naamio naamalle..? Hehän ovat kameolentteja. Kaikki samaa sakkia eri vahvuuksilla

Vierailija kirjoitti:

-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.

-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.

Teen molempia näitä jatkuvasti. En aio lopettaa, koska joku tuntematon nainen internetissä siitä valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.

-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.

Teen molempia näitä jatkuvasti. En aio lopettaa, koska joku tuntematon nainen internetissä siitä valittaa.

Kukaan ei odotakaan sinun lopettavan. Olet tuollainen elämäsi loppuun asti, se on selvä

Narsisti on sellainen joka työyhteisössä siirtelee muiden tavaroita, esim. kengiä jne. ja huutaa sitten "miksi nämä on tässä" !  Kahvikupit ovat hänen erikoisalaansa, "tiskaa itse"  sydän lappusia pitkin kahvihuonetta. Aiheuttaa toiminnallaan eripuraa ja syyttää muita. (mieluiten tietenkin henkilöiden selän takana)