Muita, joilla ensi vuosi on työttömyyttä tai muuten kotona olemista?

Pitkä sairausloma jatkuu näillä näkymin tammikuunnloppuun. Aika kyllä kuluu ilman töitäkin, se ei ole ongelma.

Etähommia tehty jo 21 kuukautta putkeen. Eipä näillä näkymin vielä lähitöihin vähään aikaan palatakaan.

Olen työtön eikä se haittaa. Elämän rakenteet ovat harhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saatte sen tunteen, että elämä etenee?

Ei se etenekkään työkeskeisessä yhteiskunnassa. Tarkoituksella estetty esim. maksamalla huono korvaus työttömyydestä ja tuomalla väkisin ulkomailta työvoima suomalaisten tilalle. Aika moni osa-alue on elämässä poissa, eikä siinä ole itse mitään tehtävissä, kun töitä nyt ei vaan riitä eikä anneta kaikille. 

Elämäsi eteneminen estetään maksamalla huono korvaus työttömyydestä? Elämäsi etenisi, kun sinulle maksettaisiin sama raha, kuin työssäkäyvät saavat palkkaa? Luuletko, että töissäkäyville on vain annettu se työpaikka ja sinulle ei vaan anneta? Kuule, se työpaikan saaminen vaatii itseltäkin jotain, opiskelua, aktiivisuutta jne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saatte sen tunteen, että elämä etenee?

minne se pitäisi edetä??

Kohti kuolemaa.

On.

Miehen etätyöstressi tosin tarttuu minuunkin, joten siitä tulee elämäni rytmi taas kun arki alkaa.

Siinäpä pulma. Ensimmäiset työttömyysvuoteni sujuivat ihan itsestään, kun kotona oli aina rempattavaa ja muuta kivaa tekemistä. Nyt olen ollut toista vuotta asuntolassa, liikuntakykyni on huono ja ajanvietteenäni ainoastaan tämä tietokone. Olen kaiken aikani yksin.

Koska tein päivätöitä 25 vuotta, herään edelleen kuuden maissa aamulla yrittämättäkin. Muutaman kerran päivärytmi on heilahtanut raiteiltaan, mutta toistaiseksi se on aina palannut entiselleen.

Aamulla luen muutaman tunnin ajan nettisanomalehtiä ja etsiskelen taustatietoja uutistapahtumista. Puoliltapäivin teen toisen kierroksen Hesarissa ja luen mielipidekirjoitukset, mikä on tavallaan keskustelemista, vaikken enää kirjoittelekaan itse muuttuneiden sääntöjen vuoksi. Käyn tällä palstalla katsomassa puheenaiheet, mutta harvemmin enää on keskusteluja, joihin tekisi mieli osallistua. Loppuaika onkin jo pelkkää tylsistymisen tuskaa: harvoin jaksan keskittyä sarjoihin ja elokuviin eikä päiväsaikaan nukkuminen maistu. En pääse kirjastoon, joten lukeminen ei ole mahdollista (jos nyt edes jaksaisin keskittyä). Opiskeleminen ei onnistu, koska joka ikisellä nettikurssilla on luettava kirjoja, joita pitäisi pystyä hakemaan sieltä kirjastosta.

Siedän yksinäisyyttä ja toimettomuutta käsittääkseni keskivertoa paremmin, mutta rajansa silläkin on. Itseään on vaikea tarkastella ulkopuolisena, joten en osaa sanoa, onko mielenterveyteni kuinkakin rempallaan. Ehkä niin on parempi.

Ensi vuosi kyllä ja 15 edellistä vuotta. 

Rytmi on sama kuin ennenkin eli ei mitään rytmiä. Teen mitä haluan silloin, kun haluan. Herään, kun jaksan ja menen nukkumaan, kun en enää jaksa valvoa. Pari säännöllistä harrastusta mulla on ja ne toki käyn harrastamassa, kun niiden aika on.

Todennäköisesti työttömyys jatkuu. Tylsää on mutta ei sentään hirveää ja ahdistavaa ja väsyttävää niin kuin työelämässä oli.

Käytännössä työttömänä 90-luvun lamasta lähtien. Viisi vuotta töissä tässä välissä ja viisi kertaa kuntouttavassa. Vuoden 2010 jälkeen täysin joutavana. Elän kurinalaisessa rytmissä. Herään ilman kelloa aina noin seitsemältä, syön puoleltapäivin, ja menen nukkumaan klo 22. Kesällä on tekemistä, paljonkin, harrastuksia joita voi harrastaa vain kesäisin. Talvet ovat synkkiä, netissä roikkumista sängyssä käytännössä, tunnin-parin kävelylenkki joka päivä jos ei ole liikaa pakkasta. Lounaan tekemisen rutiineihin saa kulumaan aina tunnin, kaupassakäynteihin toisen. Mitä kauempana kauppa on, sitä parempi. Saa syyn kävellä. En käy lähikaupoissa ollenkaan. Rahatilanne kohtalainen eri syistä johtuen, ei tarvitse ihan joka penniä laskea tällä hetkellä. Talveen asti kävin lounaalla ravintoloissa pari kertaa viikossa, ei se ole kuin sen kympin aina.

Teen mitä haluan tehdä, kun haluan.

Itelläni 9 vuoden työputken jälkeen tuntuu oudolta jäädä työttömäksi, koitan kuitenkin etsiä itelleni uuden ammatin opiskeltavaksi minne passia ei vaadita.

Up