Onko teidän perheessä jouluna jonkunlainen "herkkurajoitus", vai saako lapset syödä herkkuja niin paljon kun haluavat?

No en anna 2-vuotiaan syödä herkkuja mielin määrin. Sai jouluna ehkä muutaman konvehdin ja muutaman piparin päivässä. Söisi niitä kyllä mahansa täyteen jos ei yhtään rajottaisi.

Jouduin vähän jouluna rajoittamaan 12vuotiaan herkuttelua. Aattona en puuttunut, mutta joulupäivänä jo sanoin, että rajoitapa nyt hieman ja siitäkin tuli pikkuisen huono omatunto. Tämä lapsoseni on lihomiseen taipuvainen ja ruokahalu todella hyvä. Liikuntakaan ei oikein maistu kuten sisaruksilleen, jotka ovat hoikkia. Koitan hyvin hienovaraisesti seurata hänen syömistään, ettei painoa suhteessa pituuteen kerry ainakaan tuosta enempää. Joka paikassa kun maalataan kaikkia uhkakuvia, että lapsena lihomaan päästetty on myös aikuisena lihava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni "säännöstelyperheen" lapsi lihoo täysi-ikäistyttyään hervottomasti, koska saa viimein syödä kaikkea sitä mikä lapsuudessa kiellettiin. 

Moni säännöstelemättömän perheen lapsi lihoo hervottomasti jo lapsena.

Ei pidä paikkaansa. Itse ja lapseni olemme tästä hyvä esimerkki. Meillä oli kotona yleensä aina jääkaapissa jäätelöä ja pullaa sekä suklaakeksejä. Karkkeja ja sipseja viikonloppuisin. Kaikkea sai syödä niin paljon kuin halusi. Olin aina laiha ja alipainoinen 30-vuotiaaksi asti. Vasta lasten syntymän jälkeen olen lihonut.

Sama juttu nyt omilla lapsilla. Ei rajoiteta herkkuja. Hoikkia ovat. Ei todellakaan voi yleistää. Meillä ainakin lapsilla on joku luonnollinen sokerin maksimimäärä, mitä pystyvät syömään ja se raja tulee aika nopeasti vastaan. Sama rasvan kanssa. Eivät saa syötyä kokonaista karkkipussia tai sipsipussia yhtenä iltana. Ovat myös varsin nirsoja. Suinkaan kaikki karkit tai keksit eivät kelpaa. Ehkä tässä on lapsikohtaisia eroja mutta ei voi sanoa että säännöstelemättömien lapset ois aina lihavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole koskaan rajoitettu herkkujen syömistä, ei arkena eikä pyhänä. Ja väitän, että juuri sen takia meillä ei herkuista ihan niin paljon edes piitata. Niillä ei ole kielletyn tai säännöstellyn herkun auraa, niin silloin niitä ei myöskään kerralla mätetä kuin vähän.

Nyt lapset ovat jo 19 ja 21 -vuotiaat. Kummallakin ostettu karkkipussi kestää monta päivää, sipsipussi myös. Tuppaa jopa herkästi sitkistymään naksut, jos ei pane pyykkipojalla tiiviisti pussia kiinni. Näin on ollut aina, jopa ihan pienenä.

Voi totta kai olla myös esimerkin voimaa tässä. Ostin jouluksi yhden konvehtirasian ja yhden muun suklaarasian, molemmat ovat edelleen kesken. Lapsilla oli omia nameja, nekin edelleen puoliksi syömättä (saivat totta kai napsia myös meidän vanhempien suklaita).

Ai 19 ja 21-v ovat lapsia ja asuvat yhä kotona?

Lapsiamme he ovat aina. Ja kuten sanoin, he olivat tuollaisia ihan taaperosta lähtien. Toinen asuu omassa kodissa, mutta oli joulun kotona, tänään palaa kotiinsa. Toinen kirjoitti vasta ja asuu tosiaan vielä kotona.

Oliko muuta?

Kaikista tehokkain tapa on antaa lapsen kerran syödä karkkiöverit niin oppii säännöstelemään itse kun ei halua kokea uudestaan sitä pahaa oloa mikä övereistä seurasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni "säännöstelyperheen" lapsi lihoo täysi-ikäistyttyään hervottomasti, koska saa viimein syödä kaikkea sitä mikä lapsuudessa kiellettiin. 

Moni säännöstelemättömän perheen lapsi lihoo hervottomasti jo lapsena.

Minä en usko ajatukseen, että lapsen syömiseen voi vaikuttaa kielloilla. Kielloilla synnytetään vain uhmaa ja salasyöpöttelyä.

Järkipuhe ja oma esimerkki on paljon tehokkaampi. Herkkuja saa ottaa koska vain, mutta niitä ei mätetä kerralla kilokaupalla, siitä tulee vain ällö olokin. Herkkuja ei myöskään ole mahdottomia määriä kaapeissa koko aikaa.

Ollaan koko perhe normaalipainoisia, itse lihoin vasta vaihdevuosien aikana hiukan, mutta laihdutin takaisin normi-bmi:hin lisäämällä liikuntaa ja vähentämällä iltanapostelua.

(Tuo 19- ja 21-vuotiaiden äiti, ikää 50+)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni "säännöstelyperheen" lapsi lihoo täysi-ikäistyttyään hervottomasti, koska saa viimein syödä kaikkea sitä mikä lapsuudessa kiellettiin. 

Moni säännöstelemättömän perheen lapsi lihoo hervottomasti jo lapsena.

Ei pidä paikkaansa. Itse ja lapseni olemme tästä hyvä esimerkki. Meillä oli kotona yleensä aina jääkaapissa jäätelöä ja pullaa sekä suklaakeksejä. Karkkeja ja sipseja viikonloppuisin. Kaikkea sai syödä niin paljon kuin halusi. Olin aina laiha ja alipainoinen 30-vuotiaaksi asti. Vasta lasten syntymän jälkeen olen lihonut.

Sama juttu nyt omilla lapsilla. Ei rajoiteta herkkuja. Hoikkia ovat. Ei todellakaan voi yleistää. Meillä ainakin lapsilla on joku luonnollinen sokerin maksimimäärä, mitä pystyvät syömään ja se raja tulee aika nopeasti vastaan. Sama rasvan kanssa. Eivät saa syötyä kokonaista karkkipussia tai sipsipussia yhtenä iltana. Ovat myös varsin nirsoja. Suinkaan kaikki karkit tai keksit eivät kelpaa. Ehkä tässä on lapsikohtaisia eroja mutta ei voi sanoa että säännöstelemättömien lapset ois aina lihavia.

"

Ehkä tässä on lapsikohtaisia eroja mutta ei voi sanoa että säännöstelemättömien lapset ois aina lihavia."

Ja niinhän en sanonutkaan. Ja kyllä, lapset (ja ihmiset muutenkin) on erilaisia. Joillain on mieletön ruokahalu ja karkkihimo. Saman perheen lapsissakin voi olla niitä, jotka eivät syömisestä niin välitä ja niitä, jotka, syövät kaiken mitä ennättävät.

Itsekin ja lapseni olemme hoikka, en kuitenkaan kuvittele että se johtui kasvatuksestamme.

Lapsena ylipainoiseksi lihoneen on vaikea ikinä pysyä normaalipainossa. Jos lapsi on lihovaa tyyppiä, lihomista nimenomaan kannattaa koittaa ehkäistä.

Säännöstelyä ja ongelmiin johtavaa rajoittamista??. Mitä ihmettä, menettekö te siis kauppaan ja sanotte lapselle joka kerta, et saa ottaa kaikkia herkkuja niin paljon kuin haluaa?

Sekin on omanlaista säännöstelyä, että kotona on vain se yksi konvehtirasia jonka saa syödä koska haluaa.

Meillä myös lapset saavat herkkuja vain jälkkäriksi (mitä ei normaalisti ole), mutta ruoka syödään ensin. En kyllä keksi - enkä ole yhtään pätevää syytä tässä ketjussakaan nähnyt- miten tämä voisi olla lapselle millään tapaa haitallista.

Vierailija kirjoitti:

Säännöstelyä ja ongelmiin johtavaa rajoittamista??. Mitä ihmettä, menettekö te siis kauppaan ja sanotte lapselle joka kerta, et saa ottaa kaikkia herkkuja niin paljon kuin haluaa?

Sekin on omanlaista säännöstelyä, että kotona on vain se yksi konvehtirasia jonka saa syödä koska haluaa.

Meillä myös lapset saavat herkkuja vain jälkkäriksi (mitä ei normaalisti ole), mutta ruoka syödään ensin. En kyllä keksi - enkä ole yhtään pätevää syytä tässä ketjussakaan nähnyt- miten tämä voisi olla lapselle millään tapaa haitallista.

Rajoittamista totta kai sekin on, mitä kotiin ostetaan ja mitä syödään perheen kanssa.

Minä ainakin puhun juuri määrällisistä ja päivämääriin liittyvistä kielloista. Niitä meillä ei ole harrastettu, kaikkea saa syödä, mitä kaapeissa on. Ja kaupastakin on kyllä - jos lapset jotain ovat toivoneet leikki-ikäisinä (siis noin nelivuotiaasta ylöspäin) - ostettu sitä, mitä lapset toivovat, pienen keskustelun jälkeen toki. Eli esim. että ranskalaisia ei tehdä tänään, lauantaina oli itse tehtyjä lohkoperunoita, mikä muu olisi hyvää ja sopisi paremmin? Tai että täytekakku on juhlaruokaa, saatte sitä viikonloppuna, kun juhlitaan uutta vuotta. Jälkiruoaksi voitaisiin sen sijaan tehdä tuoreista hedelmistä salaattia.

Todellakin asetetaan rajat lasten karkin ja herkkujen syönnille. Nuo söisivät älyttömiä määriä muuten. Mukavaa että osalla lapset osaavat jo pienenä säännöstellä, mutta ei meillä. Ja ei, emme ole mikään lihava perhe.

Jos lapset syövät määrättömästi karkkia, kun sitä on saatavilla, kertoo se vain ja ainoastaan siitä, että normaalioloissa herkkuja rajoitetaan kotona jollain tavalla. Joko kerrotaan, kuinka paljon saa syödä, tai ei osteta niitä kotiin ollenkaan. Eli aloittajan lapset mättävät herkkuja nyt kun niitä "laillisesti" kerrankin saa. Se on juuri näin yksinkertaista.

Meillä on ainakin, esimerkiksi juuri jouluna, toooodella paljon kaikkia makeita ja suolaisia herkkuja tarjolla. Vietämme yleensä joulun meidän kotona, johon sitten sukulaisia tulee. Minusta on ihanaa, että ruokaa ja herkkuja on yllin kyllin, että on jokaiselle varmasti jotain mieleistä ja että ei vaan lopu kesken ainakaan jouluna. Meillä ainakin nuorin lapsi on jo monet kerrat vetänyt herkkuöverit, kerran jopa jouluna oksensi ruokapöytään. Ei ole silti oppinut syömään herkkuja kohtuudella. Siskonsa osaa kyllä. Tämä nuorempi (10v) vetää vaikka kilon karkkia yhdeltä istumalta. Minun mielestä minulla aikuisena ja huoltajana on velvollisuus puuttua tällaiseen, koska tämä vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. En voi antaa tuon lapsen mättää ihan kaikkea mitä haluaisi.

Tämä on vaikea aihe. En ehkä rajottaisi, jollei lapsi sitten vedä toistuvasti övereitä oksuun asti. Lapsuudenkodissani rajoitettiin syömistä muutenkin, ja herkkuja varsinkin. Ei esim. ollut karkkipäivää, herkkuja sai vain jouluna ja synttärinä. Olin pulska lapsi, muut perheessä hoikkia. Söin sitten salaa (en herkkuja, vaan normaalit ruoat) ja sairastuin syömishäiriöön. Syödessä edelleen vaivaa syyllisyys ja häpeä. Ei tietysti tarkoita, että kaikille kävisi näin, ja jos syömistä ei muuten rajoiteta, niin ehkä huomauttelu herkkuövereistä on ok, jos sen tekee hienotunteisesti. Etenkin jos yksi lapsi on pulska/ei osaa rajoittaa, pitää olla tarkkana. Meillä muuten minä pulska lapsi osasin säännöstellä herkkuja, hoikat ei. Aikuisena minä olen se hoikka ja entiset hoikat on pullukoita. Jos herkuttelen, niin en sinä päivänä syö normaalia ruokaa, ei vaan tee mieli. Kertokaas mulle lapsettomalle, miksi sitä normaalia ruokaa on syötävä herkkupäivinä? Ei kai pari pv vuodessa romuta muuten terveellistä ruokavaliota?

Ei ole rajoitettu. Siitä olen pitänyt kiinni, että jotain normaalia ruokaa pitää myös syödä, ei pelkkää suklaata. Lapset ovat hoikkia ja kovia urheilemaan ja normaali ruokavalio on terveellinen. En ole laskenut kenenkään syömisiä, enkä edes muista monta rasiaa kukakin sai suklaata jouluna. En usko että kukaan ylipainoiseksi muuttuu muutamassa päivässä. Tuskin voivat edes syödä mitään tolkuttomia määriä, kun ei ole taustalla mitään tarvetta ahmia. Lapset ovat kaikki yli 10-vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole koskaan rajoitettu herkkujen syömistä, ei arkena eikä pyhänä. Ja väitän, että juuri sen takia meillä ei herkuista ihan niin paljon edes piitata. Niillä ei ole kielletyn tai säännöstellyn herkun auraa, niin silloin niitä ei myöskään kerralla mätetä kuin vähän.

Nyt lapset ovat jo 19 ja 21 -vuotiaat. Kummallakin ostettu karkkipussi kestää monta päivää, sipsipussi myös. Tuppaa jopa herkästi sitkistymään naksut, jos ei pane pyykkipojalla tiiviisti pussia kiinni. Näin on ollut aina, jopa ihan pienenä.

Voi totta kai olla myös esimerkin voimaa tässä. Ostin jouluksi yhden konvehtirasian ja yhden muun suklaarasian, molemmat ovat edelleen kesken. Lapsilla oli omia nameja, nekin edelleen puoliksi syömättä (saivat totta kai napsia myös meidän vanhempien suklaita).

Eivätköhän 19- ja 21-vuotiaat käy jo itse kaupassa ostamassa mitä itse haluavat?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole koskaan rajoitettu herkkujen syömistä, ei arkena eikä pyhänä. Ja väitän, että juuri sen takia meillä ei herkuista ihan niin paljon edes piitata. Niillä ei ole kielletyn tai säännöstellyn herkun auraa, niin silloin niitä ei myöskään kerralla mätetä kuin vähän.

Nyt lapset ovat jo 19 ja 21 -vuotiaat. Kummallakin ostettu karkkipussi kestää monta päivää, sipsipussi myös. Tuppaa jopa herkästi sitkistymään naksut, jos ei pane pyykkipojalla tiiviisti pussia kiinni. Näin on ollut aina, jopa ihan pienenä.

Voi totta kai olla myös esimerkin voimaa tässä. Ostin jouluksi yhden konvehtirasian ja yhden muun suklaarasian, molemmat ovat edelleen kesken. Lapsilla oli omia nameja, nekin edelleen puoliksi syömättä (saivat totta kai napsia myös meidän vanhempien suklaita).

Jotenkin tuo ”lapsilla oli omia nameja” kuulostaa vähän huvittavalta, kun puhut 19- ja 21-vuotiaista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole koskaan rajoitettu 8herkkujen syömistä, ei arkena eikä pyhänä. Ja väitän, että juuri sen takia meillä ei herkuista ihan niin paljon edes piitata. Niillä ei ole kielletyn tai säännöstellyn herkun auraa, niin silloin niitä ei myöskään kerralla mätetä kuin vähän.

Nyt lapset ovat jo 19 ja 21 -vuotiaat. Kummallakin ostettu karkkipussi kestää monta päivää, sipsipussi myös. Tuppaa jopa herkästi sitkistymään naksut, jos ei pane pyykkipojalla tiiviisti pussia kiinni. Näin on ollut aina, jopa ihan pienenä.

Voi totta kai olla myös esimerkin voimaa tässä. Ostin jouluksi yhden konvehtirasian ja yhden muun suklaarasian, molemmat ovat edelleen kesken. Lapsilla oli omia nameja, nekin edelleen puoliksi syömättä (saivat totta kai napsia myös meidän vanhempien suklaita).

En usko esimerkin vaikuttavan juurikaan. Omat vanhempani eivät juuri makeasta piitanneet toisin kuin minä. Minulla on itselläni monta lasta, jotka ovat todella erilaisia tämän asian suhteen. Kyllä se kuulkaa on geeneissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole koskaan rajoitettu herkkujen syömistä, ei arkena eikä pyhänä. Ja väitän, että juuri sen takia meillä ei herkuista ihan niin paljon edes piitata. Niillä ei ole kielletyn tai säännöstellyn herkun auraa, niin silloin niitä ei myöskään kerralla mätetä kuin vähän.

Nyt lapset ovat jo 19 ja 21 -vuotiaat. Kummallakin ostettu karkkipussi kestää monta päivää, sipsipussi myös. Tuppaa jopa herkästi sitkistymään naksut, jos ei pane pyykkipojalla tiiviisti pussia kiinni. Näin on ollut aina, jopa ihan pienenä.

Voi totta kai olla myös esimerkin voimaa tässä. Ostin jouluksi yhden konvehtirasian ja yhden muun suklaarasian, molemmat ovat edelleen kesken. Lapsilla oli omia nameja, nekin edelleen puoliksi syömättä (saivat totta kai napsia myös meidän vanhempien suklaita).

Eivätköhän 19- ja 21-vuotiaat käy jo itse kaupassa ostamassa mitä itse haluavat?

Kannattaisi lukea kunnolla kommentti, johon aukoo päätään. Nyt he ovat aikuisia, mutta ovat aina, siis pienestä pitäen, syöneet maltilla herkkuja. Itse ostettuja ja kotiin vanhempien ostamia.