Mietitkö koskaan oikeasti ja tarkemmin, miten elämässäsi toimit ja haluaisitko omaan käytökseesi, ajatuksiisi jotain muutosta?
Itse olen yrittänyt nyt miettiä tarkemmin asioitani, käytöstäni, sitä miten haluan esim. toimia rakkaimman ihmisen kanssa, rakkaimpien läheisteni, perheeni, kaikkien läheisten, sukulaisten, ystävien ja työkavereiden ja aivan kaikkien ihmisten kanssa. On alkanut tulla todella tärkeäksi elämässäni se, että voin olla hyvä ihminen kaikille ihmisille. Ihmisillä on paljon kaikkea elämässä ja aina meidän oma käytöksemme on tarpeen olla ystävällistä, hyvää ja kunnioittavaa toisia ihmisiä kohtaan. Mietin myös sitä, mitä elämältä haluan jatkossa, miten jatkaa vaikka nyt ihan uuden vuoden kynnyksellä uuteen. Olisiko jotain ihanaa vielä näkemättä, kokematta, vaikka kaikki on ihanasti näin, mutta jotenkin elämän nälkä kaikkeen kauniiseen pitää yrittää löytää. Vaikka uudelta kantilta luonto, oma perhe, omat ajatukset, elämän valoisuus, hyvä tunne. Mitä ajatuksia?
Kommentit (4)
Varmasti meillä kaikilla on miettimisen paikka. Moni vain ei tee sitä. Se on joskus harmillisita. Tämä elo täällä voisi olla vähän rennompaa ja helpompaa, jos ei aina oltaisi niin kiinni omissa mielipiteissä.
Joo. Lopputuloksena se, että kun resurssit ei riitä muuhun, mennään näillä siihen asti kunnes lapsi muuttaa kotoa. Siinä ei paljon luontoa mietiskellä.
Sellainen ajatus, että hieno idea paperilla, käytännössä susi. Ihmiset polkevat aivan surutta alleen näitä valoisia ja ihania ihmisiä ja niitä, joilla on teennäinenkin mukavuus päällä, joten parasta pitää itsensä kivikasana ja posauttaa takaisin. Muistan, että jaksoin uskoa itseeni ehkä viikon vastaavalla hippeilymoodilla, mutta silloin tietämättäni ärsytin valtaosaa ihmisistä. Sain uskomattoman määrän törkyisiä aivan aiheeseen liittymättömiä kommentteja milloin mistäkin, ihmiset haistattelivat kadulla, kaupoissa ja tien päällä, minun päälleni puhuttiin ja minua nälvittiin jatkuvasti. Vaihdoin nopeasti takaisin rooliini, missä töksäyttelin takaisin, en jäänyt kuuntelemaan paasausta ja päätin murjautella takaisin seksistisiin vitseihin. Suomessa tämä kohteliaisuuskulttuuri ei vain toimi, ja siitä pitää tämä työväestö ja huonosti sivistynyt keskiluokka huolta.
Kyllä mietin. Myönnän, että ylevät suunnitelmani toisinaan unohtuvat, mutta olen kyllä pystynyt parantamaan ajatusmaailmaani siinä mielessä, että ajattelen toisista ihmisistä parempaa ja sitä kautta käytökseni heitä kohtaan on muuttunut paremmaksi. Se että ulkokultaisesti olisin kiltimpi tai ystävällisempi, mutta silti ajattelisin heistä nurjasti on kurjaa. Paljon on parantamista vielä minussa.