Suuri elintasoero ystävysten välillä

Kun tulikin avattua tämä ketju. Nyt on mielessä mummojen lihapullat. Ei sellaisia enää koskaan tule syötyä, kun tekijät on aikaa kaikonneet. :(

m41

Haluan uskoa, että ei vaikuta. Itsellä en muista olleen suuntaan enkä toiseen ongelmia, ehkä asiaa auttoi etten ollut varakkaasta enkä köyhästä perheestä. 

Mutta nyt olemme miehen kanssa itse ns.parempi tuloisia ja asutaan pienellä paikkakunnalla. Meillä on kaveriporukka, johon kuuluu hyvätuloisia, mutta on myös kaveriporukka, jossa tulotasot keskenään hyvin erilaiset. Eräskin läheisimmistä ystävistäni on siivooja ja tulotaso ehkä noin 1/3 minun tuloistani eikä asiaa välillämme huomaa. Itse asiassa olen vielä juuri mahdollisesti vaihtamassa eri duuniin, jossa palkka ja titteli edelleen nousee. Ei tule vaikuttamaan ystävyyssuhteisiin. Meillä pienet lapset, vanhin lähtee syksyllä kouluun (itse allaan reilu 30-vuotiaita) ja ainakaan vielä en huomaa kaverisuhteisiin mitään vaikutusta, vaikka kaverin vanhempien taloudellinen asema olisikin erilainen kuin meillä. Meillä silti ostetaan lapsille peruskuteita, käytetään myös käytettyjä eikä niillä ole vielä mitään "hienoa". Puhutaankin usein heidän pyytäessä, että ei ole rahaa ostaa kaikkea, vaikka oikeasti meillä on omaisuutta, tili- ja sijoitusvarallisuutta. Lapset eivät vain sitä vielä ymmärrä. Ehkä itse huomaan eroa lähinnä harrastus-/ulkoilu-/liikuntavälineissä, joita meiltä löytyy ja joihin ollaan valmiit panostamaan.

Toivon, että lapsemme eivät tule valitsemaan kavereitaan perheiden tulotasojen perusteella. 

Mun lapsi saa reissuille mukaan ottaa kaverin. Kyllä se aika paljon rajoittaa, kenellä on varaa lähteä viikoksi Alpeille taikka ihan vaan pakettimatkalle etelään.
Yhteiset harrastuksetkin määrittelee kaveruutta, esim ratsastus ja laskettelu, kaikillä ei ole noihin varaa.

Mielipiteitä?

Ei ainakaan omassa teini-iässä merkinnyt mitään. 

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 20:47"]

Ei ainakaan omassa teini-iässä merkinnyt mitään. 

[/quote]

Ja olen 21 v nyt.

Aika harvat lapsuuden ystävyyssuhteet säilyvät, eikä niiden tarvitsekaan.

Olen korkeastikoulutettujen vanhempien lapsi. Itse myös korkeasti koulutettu. Pienellä paikkakunnalla kaikkien kavereiden vanhemmat oli duunareita. Ei olla enää oltu juuri tekemisissä, he jäivät sinne ja perustivat perheen parikymppisinä, minä matkustelin ja sain lapset lähempänä neljääkymppiä. Elämät on menneet niin eri tavalla että on aika vähän puhuttavaa, kouluaikoja muistellaan kun nähdään.

Kuitenkin, rakastan näitä ihmisiä edelleen ihan yli kaiken. Jos tietäisin, että heillä on huolia, haluaisin olla auttamassa. Todella tärkeitä olivat ja olen kiitollinen heille ystävyydestään ja heidän vanhemmilleen kaikesta lämmöstä.

Ei merkinnyt meilläkään mitään. Minä ns. keskituloisesta perheestä ja ystävä erittäin varakkaasta perheestä. Miehen kanssa maksamme itse elämämme, ystävän perheen elämän rahoittaa lähestulkoon kokonaan tämän vanhemmat. Meillä näin, heillä noin. Pääasia että homma toimii.

Ystävystyimme yläasteella, nyt olemme kolmekymppisiä ja ristiin kummeja lapsillemme. Eli ei se raha ratkaise jos ei anna sen ratkaista.

Tätä palstaa lukiessa tulee ehkä se harha, että nuorten maailma on sellaista hirveän pinnallista merkkitavaran ja muun statuksen arvottamista, että se joskus väkisinkin tulee nuorten väliin. Mutta ehkä se on vain turhaa harhaa, ja pitäisi luottaa fiksuihin nuoriin ja heidän arvostelukykyynsä. Kiva, että ajattelette näin positiivisesti.

ap

Kyllä mulla ja mun ystävällä ainakin kesti. Lapsena jo eskarissa tutustuttiin ja ystävystyttiin. Mun vanhemmat on lääkäreitä (ei nyt ihan diplomaatti mutta kuitenkin) ja ystäväni äiti on 3n lapsen yksinhuoltaja ja pätkätyöläinen. Rahasta ei ikinä tullut ongelma meidän välillemme. Välillä tuntui että hänellä oli enemmän rahaa käytössä kuin minulla, vaikka minulla sitten olikin hienompia tavaroita. Nyt olemme 21-vuotiaita ja elintaso on kääntynyt vähän toisin päin :D Opiskelemme yhä molemmat ja siksi tietty rahat molemmilla itsellään tiukilla mutta hänen poikaystävänsä tienaa 7000e kuussa (ihan tavallinen provikkapalkkainen työ, jossa sattuu olemaan hyvä). Edelleen raha ja elitasoero ei tule välillemme. Tosin luulen kyllä että jos olisimme tavanneet vasta teini-iässä tai nyt niin emme olisi ehkä kaverustuneet koskaan. Lapsena vaan ei tuollaisiin asioihin osaa kiinnittää huomiota kun ei se vanhempien varakkuus juuri vaikuta 6-vuotiaisiin.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 20:56"]

Tätä palstaa lukiessa tulee ehkä se harha, että nuorten maailma on sellaista hirveän pinnallista merkkitavaran ja muun statuksen arvottamista, että se joskus väkisinkin tulee nuorten väliin. Mutta ehkä se on vain turhaa harhaa, ja pitäisi luottaa fiksuihin nuoriin ja heidän arvostelukykyynsä. Kiva, että ajattelette näin positiivisesti.

ap

[/quote]

Se merkkivaatteista hössöttäminen vain ilmentää nuorten omaa epävarmuutta kasvukivuissaan. Varakkaan perheen teini on ihan yhtä epävarma kuin varattoman, epävarmuus ilmentyy vain eri tavoilla.

Ja tosiaan, meillä oli kotona vähän kalsea tunnelma ja pönöttämistä. Koitan itse olla yhtä rento ja lihapullantuoksuinen äiti kuin parhaan lapsuudenystäväni äiti aina oli. Kadehdin ruskeaa kastiketta kun istuin kotona juustopöydässä.

t5