Hei opettajat

Ai opettajiako tässä syytetään siitä, että lapsilla on liian pitkät kesälomat? HAH.

En todellakaan tunne empatiaa! Mistä mä voin edes tietää, miten kukakin lomansa viettää? En uhraa kesälomallani ajatustakaan oppilailleni.

En haskaa ajatuksiani yhdellekään 7-vuotiaalle, joka ei ole oma lapseni. Se on niiden lasten omien huoltajien tehtävä. Minun lapsellani on kotona äiti katsomassa perään jokaisena lomapäivänä - ammatinvalintakysymys.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 20:15"]

En. Työ on työtä.

[/quote]

Toivottavasti tälläisellä asenteella varustettu opettaja ei ikinä, koskaan tule opettamaan minun lastani.

En pahemmin ajattele. Minun loppuu työsopimus 30.5. eli heti maanantaina, 1.6., ilmoittaudun taas työttömäksi. Kyllä tässä pinnassa on enemmän taas se, että viikon karenssi, sitten ansiosidonnaista ja pitäisi taas syksyksi löytää töitä... Eli minulla ei ole 10 viikon kesälomaa vaan 10 viikon työttömyys.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 20:15"]

En. Työ on työtä.

[/quote]

Toivottavasti tälläisellä asenteella varustettu opettaja ei ikinä, koskaan tule opettamaan minun lastani.

[/quote]

Voi, voi... Tietäisitpä vaan!

Onpa työhönsä kyllästyneen oloisia opettajia linjoilla. Oppilaani, kaikki 25 ekaluokkalaista, ovat minulle tärkeitä. Huolehdin siitä, että heillä menee hyvin iltapäivisin, viikonloppuina ja loma-aikoina. Toki huolehtiminen on ensisijaisesti vanhempien tehtävä mutta olen kyllä tarvittaessa apuna. Vielä kesälomallakin olen soitellut mm. lastensuojeluun, kun oppilan tilanne on huolettanut.

Empatiaa kyllä, mutta en niin paljon, että ottaisin hoitaakseni. Hoidan jo 10 tuntia päivässä muiden lasten asioita ja hyvinvointia koko talven.

Joo kyllä tunnen empatiaa yksinäistä 7-vuotiasta kohtaan. Tunnen empatiaa myös vanhempia kohtaan, jotka joutuvat huolehtimaan, miten lapsi pärjää kotona/ järjestelemään lapselle lomahoitoa. En silti koe, että lomahoidon järjestäminen olisi millään tavalla minun tehtäväni. Hoidan omat työtehtäväni, ja ne henkilöt, joiden vastuulla on koululaisten kesätoiminnan järjestäminen hoitakoon omansa. Opettajien työtehtävät on järjestetty tällä nykyisellä tavalla. Toki jokainen saa olla kateellinen (hohhoijjaa aina tätä!), mutta kysehän on kuitenkin ammatinvalinnasta. Jos minulle kasattaisiin vielä näiden nykyisten hommien lisäksi niskoilleni kesätoiminnan järjestäminen, olettaisin saavani myös melkolailla enemmän liksaa.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 20:40"]Minä oon vaan lastenhoitaja, mutta säälin noita oppilaita kenen opettajille ovat ihan vain työ.
[/quote]
Ai säälit? Kun kerran olet lastenhoitaja niin hoidathan kaikkien hoitoa ja vahtimista tarvitsevat lapset vapaa-aikanasi ja lomiesi aikana myös? Jos et niin kyllä käy sääliksi lapset jotka ovat sinulle vain työ.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:53"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 20:40"]Minä oon vaan lastenhoitaja, mutta säälin noita oppilaita kenen opettajille ovat ihan vain työ. [/quote] Ai säälit? Kun kerran olet lastenhoitaja niin hoidathan kaikkien hoitoa ja vahtimista tarvitsevat lapset vapaa-aikanasi ja lomiesi aikana myös? Jos et niin kyllä käy sääliksi lapset jotka ovat sinulle vain työ.

[/quote]

Minä vastasin tuolla alkupuolella jotenkin niin, että työ on työtä, enkä ole lastenhoitaja tai kerhotäti. Se ei tarkoita, ettenkö ole todella omistautunut työlleni ja välitä aidosti oppilaistani (jotka muuten ovat yläkoululaisia). Välitän todella ja kohtaan heidät päivittäisessä työssäni aidosti ja lämpimästi. Olen ihminen ihmiselle. Olen antanut oman puhelinnumeroni huoltajille, vaikka kollegat (yläkoulun aineenopettajat) kauhistelevat. Annan numeron tarvittaessa oppilaillekin. Kukaan ei toistaiseksi ole käyttänyt tätä luottamusta väärin, koska välini oppilaisiin ovat niin hyvät, ja huoltajatkin selvästi kokevat, että heidän lapsensa saa hyvää opetusta.

Olen kuitenkin ammattilainen. En jaksaisi henkisesti sitä kuormitusta, joka noin 120 nuoren asioiden kantamisesta omalla sydämellä väistämättä aiheuttaisi, jollen osaisi erottaa työtä ja vapaa-aikaa. Moni oppilas toki jättää pysyvän jäljen mieleeni ja saatan muistaa heidät vielä vuosienkin kuluttua, mutta kun lähden kesälomalle, osaan kyllä jättää työasiat kouluun. Tai miten sen nyt ottaa - totta on, että henkisesti lomalle siirtyminen vie varmasti pidempään kuin jonkin muun ammattikunnan edustajalta. Väistämättä sitä reflektoi kulunutta lukuvuotta ja aivot edelleen työstävät niitä asioita hyvän tovin Suvivirren jälkeenkin.

Sinä "toivon, että tällainen opettaja koskaan opeta lastani" -tyyppi: Oletatko, että muutkin ihmistyötä tekevät suhtautuvat asiakkaisiinsa/hoidettaviinsa "muutenkin kuin työnä"? Pitäisikö lääkärin miettiä vapaa-ajallaankin päivän potilaskohtaamisia ja -kohtaloita? Onko psykologi hyvä työssään vain, jos pitää vapaa-ajallaankin yhteyttä potilaaseensa tai vähintäänkin pohtii iltakaudet ratkaisuja tämän ongelmiin? Entä palomiehet, poliisit ja hoitohenkilökunta, jotka joutuvat päivittäisessä työssään näkemään kaikenlaisia ihmiskohtaloita? Väitän, että ammattilaisuus on nimenomaan sitä, että kykenee erottamaan rankankin työn omasta, henkilökohtaisesta arjesta. Myös opettaja on ammattilainen, jolla on toisten vastaavien professioiden haltijoiden tavoin oikeus ottaa "työ työnä" ilman, että hänen ammattitaitonsa sen perusteella kyseenalaistetaan. 

En. Työ on työtä.

Vahinkoyläpeukku.

Totta kai, mitä yksilöihin tulee. Mutta ei se oo mun asia. Työ todellakin on työtä.

Kyllä

Kyllä

Vastaa vain kyllä tai ei. Ei mitään selityksiä, kiitos.

t. Ap

tommoselle määräilijälle vastaa mitään! T. Ope

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 20:20"]

Vastaa vain kyllä tai ei. Ei mitään selityksiä, kiitos.

t. Ap

[/quote]

Et pysty estämään.

Ei.