Kävin äidin haudalla ja aina se viereinen hautakivi pysäyttää.

Khao Lakiin päättyi monen perheen elämä 😔

Minun on aina pakko käydä myös lasten haudoilla vaikka ketään tuttua siellä ei ole.. ja sitten jälkeenpäin itken silmät päästäni. Pahinta on joku "Virtanen poikavauva" :( Ei päivääkään elämää..

Onko siihen hautakiveen kaiverrettu tuo kuolinpaikka? Tai tiedätkö muuten vaan, että siellä menehtyivät?

Itse hoitelen lähihautoja omien kanssa. Kastelen kukkia, sytyttelen kynttilöitä j,n,e.

Mun kaveri lepää tuollaisessa haudassa, siskonsa ja vanhempiensa kanssa.

Minä kävin mieheni ja poikani haudalla. Esikoispoika kuoli kohtuun 39+5.

Vierailija kirjoitti:

Onko siihen hautakiveen kaiverrettu tuo kuolinpaikka? Tai tiedätkö muuten vaan, että siellä menehtyivät?

Jos kaikkien kuolinpäivä on 26.12.2004, se herättää tietyt epäilykset. Tietysti on mahdollista, että samana päivänä sattui jokin muukin joukko-onnettomuus.

-Ohis

Herra olkoon armollinen kaikille edesmenneille ja heidän omaisilleen. Amen.

En hirveästi jäänyt sinne katselemaan, koska -20 mittarissa, mutta tuo osuu aina silmiini, kun äidin vieressä ovat. Pois lähtiessä huomasin jonkun 10v lapsen haudan ja teinin. Kuolema on luonnollinen osa elämää, mutta ei silloin, kun kuollut on nuori.

Äitinikin oli vasta 47v lähtiessään, toivotin vain hyvää joulua ja toivoin, että hän "näkisi" omat jo varhaisaikuiset lapseni. Hupsu minä, mutta saan ajatuksesta lohtua.

Ap

meidänkin hautuumaalla semmoinen kivi ja lukee siinä paikka

Kotikaupungistani muistan aina haudan, joka oli lähellä isovanhempani hautaa. Ala-asteikäisenä ihmettelin itseäni muutaman vuoden nuoremman lapsen hautakiveä, joka oli todella kaunis ja siinä oli vielä kuva lapsesta. Joitakin vuosia myöhemmin kiveen oli kaiverrettu myös toisen lapsen nimi.

Vierailija kirjoitti:

meidänkin hautuumaalla semmoinen kivi ja lukee siinä paikka

Minun isovanhempien haudan lähellä om myös yksi tällainen hauta, jossa on kuvatkin lapsista. Tsunamissa kuolleita on samalle hautausmaalle haudattu muitakin, mutta en ole niitä etsimällä etsinyt.

Olen lomaillut Khao Lakissa kaksi kertaa, useita vuosia tsunamin jälkeen. On se joskus siellä ollut mielessä, paikalliset onneksi päässeet eteenpäin ainakin ulkoapäin katsottuna. Toivottavasti myös suomalaisuhrien läheisillä olisi jokin rauha asian kanssa. Voimia heille silti.

Kuoleminen on vain tosiasia mutta mietin sitä kauhua mitä heidän on täytynyt tuntea kun tsunami vyöryy ja mitään ei ole tehtävissä. Perheenjäsenet huuhtoutuu kuka minnekin. Ikimuistoinen joulu.

Vierailija kirjoitti:

Kuoleminen on vain tosiasia mutta mietin sitä kauhua mitä heidän on täytynyt tuntea kun tsunami vyöryy ja mitään ei ole tehtävissä. Perheenjäsenet huuhtoutuu kuka minnekin. Ikimuistoinen joulu.

Tuskin siinä mitään suuria kauhuja on ehtinyt kokea, onneksi. Jos on luhistuvassa talossa, ohi on nopeasti. Jos hukkuu, ohi on nopeasti. Suru ja kauhu on sitten eloonjäänillä ja surevilla. Ehkä sillä voi lohduttautua, että lähtivät nopeasti.

Voimia kaikille.

Tänään siis kulunut 17 vuotta tsunamista.  Oli kyllä samalla tavalla pysäyttävä uutinen kuin Estonia ja World Trade Centerin terrori-isku.  Tuohon rinnalle voisi nostaa Berliinin muurin murtumisen.  Nämä ovat mieleenpainuneimmat uutiset mun elämäni ajalta.

Ehkä 70-luvun alun avaruuslennot Cape Kennedystä menevät samaan sarjaan.

Minä pysähdyin usein eräälle haudalle, jossa lepäsivät kahdet kaksoset, syntyneet ja kuolleet peräkkäisinä vuosina 50-luvun lopulla joko heti tai muutaman päivän sisällä syntymästään. Mietin, mikä tuska äidillä ollut, ja uuden raskauden aikana pelko, että sama toistuu - ja saman toistuminen sitten. Nyt se hautakivi on jo poistettu ja siinä on uusi hauta.