Herään lähes joka yö ajatukseen, että haluan kuolla...

Tää päivä taas suoritettu. Pelkään nukkumaanmenoa, kun pitää pysähtyä ja alitajunta jyllää.

Käytössä ei mitään lääkkeitä, enkä oikein usko niiden apuun. En oikein osaa mennä lääkärille, mitä sille oikein sanoisin. Eihän se lekuri voi munpäänsisältöä muuttaa. Itsenihän pitäisi jotenkin muuttaa omaa ajatusmaailmaa, en vain osaa.

ap

Nyt tulee alapeukkua mutta minua on auttanut usko.

Sanot, ettet usko lääkkeiden apuun. Mikset kuitenkin kokeilisi? Mitä siinä menetät? Yleensä tuollaiset ajatukset kertovat masentuneisuudesta. Jos aivokemiat ovat sekaisin = inhottavat, sekavat ajatukset. Minulla oli samanlaisia ajatuksia oman ahdistuneisuuteni kohdalla. Onneksi annoin mielialalääkkeille mahdollisuuden, ne ovat olleet taivaan lahja. Pystyn elämään suhtkoht normaalia elämää ja kuten lääkärikin sanoi, ei näitä ikuisuuksia tarvitse syödä. Kuukauden käytön jälkeen alkoi näkyä lääkkeen vaikutukset ja kahden kuukauden jälkeen teho oli jo aika hyvä. Nyt sitten päivä kerrallaan kohti parempaa. Lisääntyvät valo ja motivaatia liikkumiseen tuovat lisäpontta parantumiselle! Tsemppiä sinulle ja anna lääkkeille edes mahdollisuus, jos et muutoin tunnu ajatuksista pääsevän :)

Mulle tulee myös yöllä, jos herään äkisti, samantyyppisiä ajatuksia. Tai ei kuolemanhalu, vaan kauhu, että minä kuolen joskus, kaikki kuolevat. Se on ihan lamaannuttava kauhun tunne. Luin jostain, että se liittyisi unen/yön aikana matalalla olevaan jonkin aineen määrään aivoissa. Ehkä sulla samaa?

Ja kyllähän tuosta sinun alkuperäisestä kirjoituksestakin aistii "masennuksen". Masennuksesta voi selvittää, mutta sinä tarvitset apua siihen! Hae sitä, vaikka edes niiden lapsiesi takia. Kyllä se elämä vielä voittaa sinunkin kohdallasi! :)

Joo. Mä nukahdan joka ilta ja herään joka aamu ajatukseen että haluan kuolla. Usein tuo ajatus tulee myös päivällä. Sori mut en osaa auttaa sua.

Vinkki: varaa aika ammattiauttajalle ja keskustele hänen kanssaan. Pyydä sinulle sopivat höpölääkkeet.

Syö kalaöljykapseleita, jos epäilet vinttilääkkeitä. Moni on saanut avun kalaöljystä.

Minäkin, joka olin itsetuhoinen päättyneen suhteen jälkeen.

Tällä hetkellä koko tilanne naurattaa. Emme olisi olleet onnellisia yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 22:10"]

Sanot, ettet usko lääkkeiden apuun. Mikset kuitenkin kokeilisi? Mitä siinä menetät? Yleensä tuollaiset ajatukset kertovat masentuneisuudesta. Jos aivokemiat ovat sekaisin = inhottavat, sekavat ajatukset. Minulla oli samanlaisia ajatuksia oman ahdistuneisuuteni kohdalla. Onneksi annoin mielialalääkkeille mahdollisuuden, ne ovat olleet taivaan lahja. Pystyn elämään suhtkoht normaalia elämää ja kuten lääkärikin sanoi, ei näitä ikuisuuksia tarvitse syödä. Kuukauden käytön jälkeen alkoi näkyä lääkkeen vaikutukset ja kahden kuukauden jälkeen teho oli jo aika hyvä. Nyt sitten päivä kerrallaan kohti parempaa. Lisääntyvät valo ja motivaatia liikkumiseen tuovat lisäpontta parantumiselle! Tsemppiä sinulle ja anna lääkkeille edes mahdollisuus, jos et muutoin tunnu ajatuksista pääsevän :)

[/quote]

En ole ap. Pakko vain tarttua tuohon "lisääntyvään valoon". Aika monelle juurikin tämä kevät ja lisääntyvä valo ovat todella ahdistavaa aikaa. Itsemurhia ei tehdä eniten jouluna, niitä tehdään keväällä.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:26"]Et kai vain syö mielialalääkkeitä? Mulla aiheutti itsetuhoisia ajatuksia, halusin vain kuolla pois. Ei käynyt mielessäkään, et tuo lääke aiheutti ne. Tulen saamaan ehkä alapeukkuja, mut niin vain loppui kuoleman halu, viiltelyajatukset yms. kuin seinään, kun jätin lääkkeen pois. Kyseessä oli Sepram. Jos sulla ei näin ole, hanki ihmeessä apua, heti tänään. Ei ole normaalia haluta kuolla pois. Tsemppiä ja voimia, älä tee itelles mitään, lupaathan!
[/quote]

Mulla oli kanssa todella rajua itsetuhoisuutta Sepramin aikana. Käytön lopetuksesta 3v, viimeisestä viiltelystä 2v. Masennuskin on alkanut hävitä. Kauankohan masennuslääkkeet vaikuttavat psyykeen? Sori tönkkö teksti, puhelimella ei jaksa.

Suorittajatyyppi?

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 05:48"]

Herään kesken unien hyvin voimakkaaseen tunteesee, että haluan kuolla. Päivät sinnittelen töissä ja kotona, mutta oikeasti en jaksaisi.  Ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin jaksaa. Jos ei olisi lapsia, olisi niin helppo vain lähteä pois. 

Olen vihainen sille, joka päätti, että synnyin.

[/quote]

Hei

Tässä tilanteessa sinun kannattaa miettiä, miksi haluat kuolla, ja miksi sinusta tuntuu, ettei muuta vaihtoehtoa enää ole? Mainitset viestissäsi, että sinulla on lapsia, joiden vuoksi, et halua vielä kuolla. Toisin sanoen koet, että sinulla on velvollisuus elää heidän vuokseen. Luultavasti tämä tunne on peräisin siitä, että olet kokenut lastesi kanssa useita onnellisia hetkiä. Toisin sanoen olet kokenut heidän kanssaan, että olet juuri siellä missä haluat, etkä haluaisi olla missään muualla tai, että kyseinen hetki koskaan loppuu. Siksi sinun kannattaa miettiä, voitko elämää jatkamalla edelleen saavuttaa kuvatun laisen olotilan esimerkiksi viettämällä aikaa lastesi kanssa, matkustelemalla, harrastuksilla tai ystäviesi avulla? Jos vastaus on myönteinen, älä anna synkille ajatuksillesi, jotka ovat luultavasti peräisin mm. steissistä tai muusta ylirasituksesta, jonka vuoksi kehosi ohjelmointi ei enää katso elämistä mielekkääksi. Tietoisuuden omaavana olentona voit kuitenkin olla alistumatta ns. vaistojen vietäväksi, tiedostaa ongelman ja jatkaa elämistä tietäen, että vaikka elämä ei tällä hetkellä tunnu elämisen arvoiselta, niin olet kokenut onnellisuuden ja tulet myös tulevaisuudessa kokemaan, jos vain jaksat jatkaa yrittämistä.

Jos taas et enää mielestäsi kykene tiulanteessasi kokemaan onnellisuutta, vaikka harkitsisit läpi kaikki vaihtoehtosi, sinun kannattaa kuitenkin muistaa, että sinulla on edelleen lapsesi, joiden vuoksi koet myös ns. elämisvelvollisuuden elämisen arvoiseksi elämäksi. Ei siis halua kuolla, koska se tuottaisi lapsillesi liikaa kärsimystä, vaikka haluat heidän olevan niin onnellisia kuin mahdollista. Voisiko eläminen velvollisuudesta lastesi vuoksi siis edelleen sinulle elämän elämisen arvoiseksi ja sinut onnelliseksi tekevää, vaikka joudutkin vastineeksi myös kärsimään?

Sama juttu...

Miksi? Jos oikeesti tunne tulee vahvana, niin sun pitää puhua lääkärille ja nopeasti!

Et kai vain syö mielialalääkkeitä? Mulla aiheutti itsetuhoisia ajatuksia, halusin vain kuolla pois. Ei käynyt mielessäkään, et tuo lääke aiheutti ne. Tulen saamaan ehkä alapeukkuja, mut niin vain loppui kuoleman halu, viiltelyajatukset yms. kuin seinään, kun jätin lääkkeen pois. Kyseessä oli Sepram. Jos sulla ei näin ole, hanki ihmeessä apua, heti tänään. Ei ole normaalia haluta kuolla pois. Tsemppiä ja voimia, älä tee itelles mitään, lupaathan!