Mikä on halutuin ja kilpalluin erikoistumisala lääkiksessä

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kliseenä sanotaan että radiologiaan/röntgenlääkäreiksi hakeutuu ne jotka on sosiaalisesti kömpelöitä.

Meneeköhän noin?

Tämä on ehkä enemmänkin paikkaansapitämätön stereotypia. Olen työskennellyt useilla kuvantamisen osastoilla eri sairaaloissa, radiologit ovat pääsääntöisesti rentoa ja hauskaa porukkaa. Osa tietysti tykkää itsenäisemmästä työskentelystä (lausumisesta), osa sitten taas suuntautuu toimenpideradiologian puolelle, joka onkin taas tiimityötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kuka ihmeessä haluaa työterveyslääkäriksi? Se on varmasti kunnianhimottominta sakkia lääkärikunnasta mitä olen ikinä nähnyt.

Pyrkiikö joku oikeasti lääkkeen niin, että suunnittelee ryhtyvänsä työterveyslääkäriksi? Flunssaa, selkäkipua, masennusta ja työkyvyttömyyseläkettä. Ja jos jollain on oikeasti vakava hoitoa vaativa vaiva, et kuitenkaan tee mitään merkittävää vaan lähetät eteenpäin.

Työterveyteen vetää erittäin hyvä palkkataso, mikä mahdollistaa osa-aikaisen työskentelyn. Työterveydessä on paljon mammaihmisiä, kun saa hyvän liksan vaikka tekee 60%työaikaa ja samalla voi tehtailla lapsia. Työhön sisältyy todella paljon lausuntojen tekemistä ja byrokratian pyörittämistä, en tiedä houkuttaako itse työn sisältö monia vaan enemmän se palkka ja ettei tarvitse päivystää.

Paljonko on "erittäin hyvä" palkkataso?

Työterveyslääkärillä työsuhteisena 7000 - 8500 €/kk kokoaikaisella työllä. Siitä voit sitten laskea, paljonko tulee, jos tekee 60-80% työviikkoa.

Yksityisellä ammatinharjoittajalla työterveyden potilaita katsoessa on Suomen kovimmin tienaavia lääkäreitä. Useammankin tiedän, joiden vuositulot ovat 250-500 k€ ja sekin on vain firmasta maksettu palkka eli todennäköisesti leijonanosa jää osinkoja kerryttämään firmaan. Nämä hemmot toki tekee ihan tautisen paljon töitä, varmaan 70-90 tuntia viikossa eli paljon potilaskontakteja ja paljon laskutusta. Kevyemmälläkin työmäärällä pääsisi silti helposti kymppitonnin kuukausipalkalle.

Rahahan tässä tulee pääasiassa vakuutusyhtiöiltä, joten niitä rahastetaan surutta. 20 minuutin vastaanotto voi maksaa vakuutusyhtiölle 150-250 euroa, kun potilaan itse maksama yleislääkärikäynti yksityisellä kustantaa jotakin 50-70 euroa ja siitäkin tulee Kelakorvaus.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kliseenä sanotaan että radiologiaan/röntgenlääkäreiksi hakeutuu ne jotka on sosiaalisesti kömpelöitä.

Meneeköhän noin?

Lähes kaikki tuntemani radiologit on ihan lupsakoita tyyppejä. Vaatii se toki tietynlaista mielenlaatua, että haluaa viettää kesät talvet pimeässä huoneessa tuijotellen näyttöjä ja seurana pääasiassa sanelukapula. Toimenpidepuolella on sitten enemmän potilaskontaktiakin.

erikoistu diabeteslääkäriksi kun suomessa on niin paljon ykköstyyppiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lääkiksessä valita erikoisalaa vaan kyseessä ja jatkotutkinto. Lääkiksestä valmistuu lääketieteen lisensiaatteja.

Suosituimpia, kilpailluimmista en osaa sanoa, on yleensä ortopedia, anestesiologia, silmätaudit, akutologia (tämä on uusi) ja jotkut konservqtiiviset alat kuten kardiologia ja neurologia. Kardiologiksi ei voi enää erikoistua suoraan vaan pitää olla sisätautien erikoislääkärin pätevyys ensin plakkarissa.

Suositut alat näyttäytyy siten, että jonot erikoistumiseen voi olla jopa vuosia ja alalla alka olla ylitarjontaa erikoislääkäreistä, jolloin virkoja ei riitä kaikille.

Eniten erikoislääkäripulaa on psykiatrisilla aloilla, lastenneurologialla, keuhkotaudeilla ja fysiatrialla.

Terv. Yle eval

Entä syöpätaudit ja eri alojen kirurgit? Jotenkin vaikuttaa että heillä on usein "korkeampi status".

Ortopedia tuntuu olevan edelleen hyvin miesvaltainen vaikka naislääkäreitä kaikkiaan enemmän. Mistäköhän tuo johtuu?

Onkologialle on tulijoita, mutta ei tarpeeksi kattamaan nykyistä eikä varsinkaan tulevaa tarvetta. Syöpiä todetaan enemmän ja hoitoja tulee lisää, joten tarvetta onkologeille on. Onkologia ei ole mikään statusala, vaatii hyvät sosiaaliset taidot hoitaa joka päivä hyvin sairaita ihmisiä.

Usein unohtuu, että syöpiä hoitaa myös hematologit, jotka on sisätautilääkäreitä. Hematologeista on pulaa ympäri Suomen.