Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vai et ole kuullut, eli niin ei ole koskaan voinut tapahtua?

Minulla on tallessa miehen ottamat kuvat rinnoista jotka on täynnä mustelmia, ruhjeita ja verenpurkaumia kun hoitajat avusti imetyksessä. Myös olkapäässä ja kaulassa kun runnoivat parempaan imetysasentoon. Neuvolassa ihmettelivät vihreän keltaisia rintojani myöhemmin kun haljenneita nännejä tutkittiin, tajusi kyllä mistä on kyse ja yritti saada minut puhumaan ja antoi jotain papereita mukaan jos haluan antaa palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imetys. Välillä en ymmärrä miten vauvat ovat entisaikaan saaneet ravintoa kun on synnytetty pellonreunassa eikä mitään korvikkeita ole ollut. Ja tämä ei ole kettuilua, sillä itsellänikään  ei imetys onnistunut ja kotiin päästyä aloin antaa suosiolla pullomaitoa! Muistoksi sairaalan imetysopetuksesta jäi verta vuotavat nännit ja mustelmat. Sain imetyskammon. Jos teen toisen lapsen, kerron jo neuvolassa etten tule imettämään.

Todellisuudessa lähes kaikki äidit voivat imettää. Siten ihmiskunta ylipäätään on selvinnyt.

Ok. Edesauttaako imetystä se, ettei saa syödäkseen ja nukkuakseen synnytyksen jälkeen? Onkohan imetyksen onnistumisesta muuten olemassa mitään tutkittua tietoa? Että onnistuuko se lähes kaikilta oikeasti vai onko se vain imetysvouhottajien keksintöä. Lapsia kuolee kehitysmaissa edelleen, en tiedä sitten mikä osuus johtuu ravinnon puutteesta ts. imetyksen epäonnistumisesta.

Kehitysmaissa vauvoja kuolee ennen muuta siksi, että vauvoille ei tiedon puutteen vuoksi imetetä tarpeeksi vaan annetaan korviketta, joka epähygieenisissä oloissa aiheuttaa sairastumisia ja kuolemia. Jos imetystå lisättäisiin, lapsikuolleisuus laskisi maailmanlaajuisesti.

Siksi WHO kampanjoi imetyksen puolesta ja sen jäsenmaat ovat sitoutuneet korvikkeiden markkinointikieltoon kuluttajille.

Näin se varmasti on, mutta ei se edelleenkään kerro siitä onnistuisiko imetys kaikilta.

Isäni kertoi Suomessa sota-aikana syntyneestä vauvasta, joka kuoli, koska ei osannut imeä. Äidiltä ei tullut maitoa isäni äidillä oli vauva ja hän yritti myös imettää, mutta ei sekään onnistunut. Surullinen tarina.

Sairaala ei ole hotelli. Siellä ei ole tarkoitus viipyä yhtään kauemmin kuin on välttämätöntä. Jos sairaaloissa olisi mukavaa, niissä viihdyttäisiin liian hyvin ja jäätäisiin "lomalle".

Kun olin viimeksi Naistenklinikalla samaan huoneeseen osui nainen, joka valitteli niin kovaa kipua ettei muka pystynyt olemaan kotona. Hänellä oli ummetus. Lääkäri ja hoitajat yrittivät saada häntä lähtemään kotiin sanoen hänen selviytyvän kipulääkkeillä, koska muuta syytä ei tutkimuksissa löytynyt kivulle, mutta nainen vain ilmoitti viipyvänsä vielä pari yötä ja tilasi lisää ruokaa. En tiedä tajusiko hän siitä tulevan lasku perässä. Oli aika outoa kun uutiset oli jo täynnä juttuja terveydenhuollon ylikuormittumisesta ja joku katsoi oikeudekseen kuormittaa sitä lisää kovan ummetuksen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imetys. Välillä en ymmärrä miten vauvat ovat entisaikaan saaneet ravintoa kun on synnytetty pellonreunassa eikä mitään korvikkeita ole ollut. Ja tämä ei ole kettuilua, sillä itsellänikään  ei imetys onnistunut ja kotiin päästyä aloin antaa suosiolla pullomaitoa! Muistoksi sairaalan imetysopetuksesta jäi verta vuotavat nännit ja mustelmat. Sain imetyskammon. Jos teen toisen lapsen, kerron jo neuvolassa etten tule imettämään.

Todellisuudessa lähes kaikki äidit voivat imettää. Siten ihmiskunta ylipäätään on selvinnyt.

Tässä oikeassa todellisuudessa monet äidit voisivat tehdä toisen tai kolmannen lapsen, mutta saavat ikuisen trauman "hoidosta" synnytyksen aikana ja jälkeen, eivätkä tee.

Siihen verrattuna aloitus korvikkeella ja kannustus imetykseen siinä tahdissa, kuin se äidille sopii, olisi järkevämpää kuin tuollaisen tiedon varassa rintojen mustelmille murjominen.

En ole ikinä kuullut kenenkään rintoja murjotun mustelmille. Ihan kaikkea ei kannata uskoa. Lisäksi tietämättömät ja kuvitelmiin perustuvat väitteet korvikealoituksen paremmuudesta ei ole sellaisia, joita terveydenhuollossa kuuluu edistää.

Vauvalle on aina parempi saada äidinmaitoa kuin korviketta. Vastasyntyneen kuuluu olla pitkiä aikoja äidin rinnalla. Se käynnistää maidon eritystä, korvikepullo ei sitä tee.

Tulihan se selitys sieltä. Näillä nähtävästi on tietty sääntökirja, jonka ohjeita noudattavat mustavalkoisesti ja omasta mielestään "edistävät" terveydenhuoltoa.

Minä olen lapseton, mutta munkin järki sanoo, että jos ihminen on kärsinyt verenhukkaa, lopen uupunut, kenties vielä pahemmin vaurioitunut, ei mikään maito mihinkään nouse, vaikka tisseillä olisi vauvojen armeija.

Ensin hoidetaan se äiti kuntoon ja sitten katellaan imetystä. Siis ihan ruokitaan, vaihdetaan puhtaisiin, annetaan kivunlievitys.

Että mua laittaa vihaksi tämä naisten kohtelu, yhdellekään miehellle ei tehdä sitä, että tuodaan leikkauksesta sellaisenaan petiin ja sanotaan, että alapas nyt hoitaa tätä leikkaushaavaa, vaihda lakanasi, pese itsesi, hae ruokasi ja opettele heti vaihtamaan nämä siteesi, ylös siitä, tulee veritulppa ja miten sä tämän haavan kanssa kotona pärjäät, jonne muuten lähdet heti kun opit siteesi vaihtamaan!

Vierailija kirjoitti:

Luomileikkauksessa hoitaja silitti päätä ja asetteli tyynyjä, jotta minulla olisi mahdollisimman mukava olla. Ruokakin tuotiin sänkyyn, vaikka mitään kipuja ei ollut. Toista se oli synnytyksen jälkeen 48 h valvottuna samassa sairaalassa, kun paikat kipeenä joutui itse tekemään kaiken.

Minkälaistahan palvelua itse kätilöt saavat sairaalassa synnytyksen jälkeen?

Kollegat eivät kokemukseni mukaan juuri palvelua kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Sairaala ei ole hotelli. Siellä ei ole tarkoitus viipyä yhtään kauemmin kuin on välttämätöntä. Jos sairaaloissa olisi mukavaa, niissä viihdyttäisiin liian hyvin ja jäätäisiin "lomalle".

Kun olin viimeksi Naistenklinikalla samaan huoneeseen osui nainen, joka valitteli niin kovaa kipua ettei muka pystynyt olemaan kotona. Hänellä oli ummetus. Lääkäri ja hoitajat yrittivät saada häntä lähtemään kotiin sanoen hänen selviytyvän kipulääkkeillä, koska muuta syytä ei tutkimuksissa löytynyt kivulle, mutta nainen vain ilmoitti viipyvänsä vielä pari yötä ja tilasi lisää ruokaa. En tiedä tajusiko hän siitä tulevan lasku perässä. Oli aika outoa kun uutiset oli jo täynnä juttuja terveydenhuollon ylikuormittumisesta ja joku katsoi oikeudekseen kuormittaa sitä lisää kovan ummetuksen takia.

Tai sitten häntä vaivasi jokin muu kuin ummetus, tai ainakin näin epäiltiin, sillä kukaan ei saa itse päättää siitä, koska kotiutuu. Et sinä siellä hänen tutkimuksissaan varmaankaan mukana ollut tai lääkärin saneluja päässyt lukemaan?

Eli kyllä siellä on ihan katsottu, että parempi seurailla kuin lähettää pahankin tulehduksen kanssa kotiin - mitä myös tapahtuu ja jälki on sen mukaista - sillä sairaala ei myös tarvitse potilaan lupaa kotiuttamiseen, vaan ihan vaan voidaan tuoda vaatteet ja sanoa, että ulos siitä.

Vierailija kirjoitti:

Sairaala ei ole hotelli. Siellä ei ole tarkoitus viipyä yhtään kauemmin kuin on välttämätöntä. Jos sairaaloissa olisi mukavaa, niissä viihdyttäisiin liian hyvin ja jäätäisiin "lomalle".

Kun olin viimeksi Naistenklinikalla samaan huoneeseen osui nainen, joka valitteli niin kovaa kipua ettei muka pystynyt olemaan kotona. Hänellä oli ummetus. Lääkäri ja hoitajat yrittivät saada häntä lähtemään kotiin sanoen hänen selviytyvän kipulääkkeillä, koska muuta syytä ei tutkimuksissa löytynyt kivulle, mutta nainen vain ilmoitti viipyvänsä vielä pari yötä ja tilasi lisää ruokaa. En tiedä tajusiko hän siitä tulevan lasku perässä. Oli aika outoa kun uutiset oli jo täynnä juttuja terveydenhuollon ylikuormittumisesta ja joku katsoi oikeudekseen kuormittaa sitä lisää kovan ummetuksen takia.

Sairaalasta lähdetään kun lääkäri kotiuttaa. Yleensä on seurava potilas jo tulossa, joten tarjoilu loppuu ja peti menee purkuun, päiväsalissa voi odotella kyytiä. Ei sinne viihtymään anneta jäädä, vaikka kohtelu olisi hyvääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalle kohdalle osuibmyös ilkeää henkilökuntaa. Yksi yöhoitaja tylytti kunnolla, kun pyysin lisämaitoa. Lyseli miten meinaan kotona ruokkia, että pitäs samalla tapaa pärjätä sairaalassa. 6 h itkun jälkeen toi 10 ml lisämaitoa ja piikitteli silloinkin. Itsellä ei maito lähtenyt nousemaan, vaikka yritin miten pumpata ja imettää. Myöhemmin selvisi, että rintojen rakenteesta johtuvaa. Haukkuivat myös rintani huonoksi ja verisuonet.

Onko toi Oulussa? Mä oon synnyttänyt sielä ja sanasta sanaan noin ilkeili ja tylytti vanha yöhoitaja 2015.

Sepä se kun monella hoitajalla viiraa päässä. Mihinkään et pääse opiskelemaan yhtä helposti kuin hoitoalalle. Osa housuista todella yksinkertaisia just ja just peruskoulun läpäisseitä koulukiusaaja jotka on niin tärkeinä olevinaan hoitajia.

Ehkä sairaanhoitajaksi, mutta katsopa huviksesi tilastoista kätilölinjojen pisteitä. Se on yksi vaikeimpia AMK-linjoja päästä sisään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luomileikkauksessa hoitaja silitti päätä ja asetteli tyynyjä, jotta minulla olisi mahdollisimman mukava olla. Ruokakin tuotiin sänkyyn, vaikka mitään kipuja ei ollut. Toista se oli synnytyksen jälkeen 48 h valvottuna samassa sairaalassa, kun paikat kipeenä joutui itse tekemään kaiken.

Minkälaistahan palvelua itse kätilöt saavat sairaalassa synnytyksen jälkeen?

Kollegat eivät kokemukseni mukaan juuri palvelua kaipaa.

Eivätkä tahdo! Mun kaveri on kätilö ja sanoi, että heti ulos vaikka vajaakuntoisena, ei pidä yhtään kollegoistakaan, ei heidän tavastaan hoitaa asiakkaita, ei työskentelytavoista. On varmaan se ainut kiva kätilö, josta monet täällä puhuu.

Hakeekin ikävä kyllä uusia töitä, koska ei kestä sitä ilmapiiriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imetys. Välillä en ymmärrä miten vauvat ovat entisaikaan saaneet ravintoa kun on synnytetty pellonreunassa eikä mitään korvikkeita ole ollut. Ja tämä ei ole kettuilua, sillä itsellänikään  ei imetys onnistunut ja kotiin päästyä aloin antaa suosiolla pullomaitoa! Muistoksi sairaalan imetysopetuksesta jäi verta vuotavat nännit ja mustelmat. Sain imetyskammon. Jos teen toisen lapsen, kerron jo neuvolassa etten tule imettämään.

Todellisuudessa lähes kaikki äidit voivat imettää. Siten ihmiskunta ylipäätään on selvinnyt.

Tässä oikeassa todellisuudessa monet äidit voisivat tehdä toisen tai kolmannen lapsen, mutta saavat ikuisen trauman "hoidosta" synnytyksen aikana ja jälkeen, eivätkä tee.

Siihen verrattuna aloitus korvikkeella ja kannustus imetykseen siinä tahdissa, kuin se äidille sopii, olisi järkevämpää kuin tuollaisen tiedon varassa rintojen mustelmille murjominen.

En ole ikinä kuullut kenenkään rintoja murjotun mustelmille. Ihan kaikkea ei kannata uskoa. Lisäksi tietämättömät ja kuvitelmiin perustuvat väitteet korvikealoituksen paremmuudesta ei ole sellaisia, joita terveydenhuollossa kuuluu edistää.

Vauvalle on aina parempi saada äidinmaitoa kuin korviketta. Vastasyntyneen kuuluu olla pitkiä aikoja äidin rinnalla. Se käynnistää maidon eritystä, korvikepullo ei sitä tee.

Tulihan se selitys sieltä. Näillä nähtävästi on tietty sääntökirja, jonka ohjeita noudattavat mustavalkoisesti ja omasta mielestään "edistävät" terveydenhuoltoa.

Minä olen lapseton, mutta munkin järki sanoo, että jos ihminen on kärsinyt verenhukkaa, lopen uupunut, kenties vielä pahemmin vaurioitunut, ei mikään maito mihinkään nouse, vaikka tisseillä olisi vauvojen armeija.

Ensin hoidetaan se äiti kuntoon ja sitten katellaan imetystä. Siis ihan ruokitaan, vaihdetaan puhtaisiin, annetaan kivunlievitys.

Että mua laittaa vihaksi tämä naisten kohtelu, yhdellekään miehellle ei tehdä sitä, että tuodaan leikkauksesta sellaisenaan petiin ja sanotaan, että alapas nyt hoitaa tätä leikkaushaavaa, vaihda lakanasi, pese itsesi, hae ruokasi ja opettele heti vaihtamaan nämä siteesi, ylös siitä, tulee veritulppa ja miten sä tämän haavan kanssa kotona pärjäät, jonne muuten lähdet heti kun opit siteesi vaihtamaan!

Ei kannata uskoa kaikkea lukemaansa. Ihan varmasti jokainen sektiosta tuotu saa ruokansa. Sektion jälkeen noustaan yleensä samana iltana tai viimeistään seuraavana päivänä jalkeille. Veritulppa on ikävä seuralainen ja siitä vasta harmia tulisikin.

Sektiohaava ei muuta hoitoa tarvitse kuin suihkuttelua lämpimällä vedellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan että parin vuorokauden valvomisesta väsyneenä ja juuri synnyttäneenä, heikkona ja verta kohtalaisesti menettäneenä sitä halusi vain mahdollisimman pian kotiin. Koska siellä kotona (toisen lapsen kanssa) oli puoliso, se joku joka auttaa. Että pääsisi suihkuun tai edes vessaan kun se on alapää rikkinäisenä aika hidasta hommaa ja siellä synnyttäneiden vuodeosastolla et saa vauvan kanssa mitään apua, ja pelkäät nukkuvan vauvan viereltä poistua vessaan jos se herääkin sillä aikaa. Suihku oli ihan mahdoton ajatus kun se oli yleisen käytävän varrella.

Lisämaidon pihtaaminen johtuu varmaan imetysmyönteisyyden sertifikaattien tavoittelusta tai ylläpitämisestä. Se voi olla lopulta vaarallista vauvalle.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/08/26/elias-vauvan-verensokeri-laski…

Tuon hemmetin sertifikaatin takia joudutaan kaikki kärsimään myös vauvatkin!   Tuo sairaaloille kunniaa! Tekee kätilöt todella ilkeiksi kun joutuu kynsin hampain ylläpitämään tuota sertifikaattia eväämällä lisämaidot! Mikä tässä oikeasti on tärkeää, tyytyväinen vauva ja äiti tai puolikuollut vauva ja äiti!  Huh mikä tieto!

Entä jos sitä lisämaitoa ei kertakaikkiaan ole mistä antaa? Minusta on ihan oikein, että jos luovutetusta maidosta on pulaa, sitä säästellään ja annetaan ensisijaisesti esim. teholla oleville vauvoille.

Uutinen: lisämaito ei ole luovutettua äidinmaitoa vaan ihan tavallista korviketta. Siitä ei ole pulaa.

Luovutettua äidinmaitoa annetaan vain sairaille ja keskosille.

Ahaa. No silloinhan sitä korviketta voi antaa vauvalleen itse, jos ei sairaala suostu tarjoamaan, vai onko sekin kielletty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luomileikkauksessa hoitaja silitti päätä ja asetteli tyynyjä, jotta minulla olisi mahdollisimman mukava olla. Ruokakin tuotiin sänkyyn, vaikka mitään kipuja ei ollut. Toista se oli synnytyksen jälkeen 48 h valvottuna samassa sairaalassa, kun paikat kipeenä joutui itse tekemään kaiken.

Minkälaistahan palvelua itse kätilöt saavat sairaalassa synnytyksen jälkeen?

Kollegat eivät kokemukseni mukaan juuri palvelua kaipaa.

Eivätkä tahdo! Mun kaveri on kätilö ja sanoi, että heti ulos vaikka vajaakuntoisena, ei pidä yhtään kollegoistakaan, ei heidän tavastaan hoitaa asiakkaita, ei työskentelytavoista. On varmaan se ainut kiva kätilö, josta monet täällä puhuu.

Hakeekin ikävä kyllä uusia töitä, koska ei kestä sitä ilmapiiriä.

Kyllä sen tosiaan täytyy niin olla, että sinun kaverisi on Suomen ainut kiva kätilö, joka on sattumalta hoitanut kaikki ne muutamat hyvin sujuneet synnytykset ja lapsivuodeajat tässä 70-luvulta nykypäivään, joista täällä on kerrottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan että parin vuorokauden valvomisesta väsyneenä ja juuri synnyttäneenä, heikkona ja verta kohtalaisesti menettäneenä sitä halusi vain mahdollisimman pian kotiin. Koska siellä kotona (toisen lapsen kanssa) oli puoliso, se joku joka auttaa. Että pääsisi suihkuun tai edes vessaan kun se on alapää rikkinäisenä aika hidasta hommaa ja siellä synnyttäneiden vuodeosastolla et saa vauvan kanssa mitään apua, ja pelkäät nukkuvan vauvan viereltä poistua vessaan jos se herääkin sillä aikaa. Suihku oli ihan mahdoton ajatus kun se oli yleisen käytävän varrella.

Lisämaidon pihtaaminen johtuu varmaan imetysmyönteisyyden sertifikaattien tavoittelusta tai ylläpitämisestä. Se voi olla lopulta vaarallista vauvalle.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/08/26/elias-vauvan-verensokeri-laski…

Tuon hemmetin sertifikaatin takia joudutaan kaikki kärsimään myös vauvatkin!   Tuo sairaaloille kunniaa! Tekee kätilöt todella ilkeiksi kun joutuu kynsin hampain ylläpitämään tuota sertifikaattia eväämällä lisämaidot! Mikä tässä oikeasti on tärkeää, tyytyväinen vauva ja äiti tai puolikuollut vauva ja äiti!  Huh mikä tieto!

Entä jos sitä lisämaitoa ei kertakaikkiaan ole mistä antaa? Minusta on ihan oikein, että jos luovutetusta maidosta on pulaa, sitä säästellään ja annetaan ensisijaisesti esim. teholla oleville vauvoille.

Uutinen: lisämaito ei ole luovutettua äidinmaitoa vaan ihan tavallista korviketta. Siitä ei ole pulaa.

Luovutettua äidinmaitoa annetaan vain sairaille ja keskosille.

Ahaa. No silloinhan sitä korviketta voi antaa vauvalleen itse, jos ei sairaala suostu tarjoamaan, vai onko sekin kielletty?

Tossa jutussa se itse tuotu lisämaito oli otettu pois

"Saarikoski yritti imettää puolitoista päivää. Vauva oli jo kiukkuinen ja Saarikosken rintoja aristi. Kätilö pohti, onko vauva muuttumassa keltaiseksi. Keltaisuutta voi ehkäistä varmistamalla, että lapsi saa riittävästi maitoa.

– Siinä vaiheessa sanoin ukolle, että nyt tuot maitoa tai tuo kuolee. Mutta jäin kiinni. Hoitajat näkivät mun oman pullon ja ottivat sen pois, Saarikoski kertoo.

Miehen salakuljetettua äidinmaidonkorviketta osastolle Saarikoski tapasi imetyshoitajan. Hän tutki Saarikosken rinnat ja totesi, ettei maitoa ole niihin noussut. Tutkimuksen jälkeen sairaala järjesti vauvalle korviketta."

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/08/26/elias-vauvan-verensokeri-laski…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imetys. Välillä en ymmärrä miten vauvat ovat entisaikaan saaneet ravintoa kun on synnytetty pellonreunassa eikä mitään korvikkeita ole ollut. Ja tämä ei ole kettuilua, sillä itsellänikään  ei imetys onnistunut ja kotiin päästyä aloin antaa suosiolla pullomaitoa! Muistoksi sairaalan imetysopetuksesta jäi verta vuotavat nännit ja mustelmat. Sain imetyskammon. Jos teen toisen lapsen, kerron jo neuvolassa etten tule imettämään.

Todellisuudessa lähes kaikki äidit voivat imettää. Siten ihmiskunta ylipäätään on selvinnyt.

Tässä oikeassa todellisuudessa monet äidit voisivat tehdä toisen tai kolmannen lapsen, mutta saavat ikuisen trauman "hoidosta" synnytyksen aikana ja jälkeen, eivätkä tee.

Siihen verrattuna aloitus korvikkeella ja kannustus imetykseen siinä tahdissa, kuin se äidille sopii, olisi järkevämpää kuin tuollaisen tiedon varassa rintojen mustelmille murjominen.

En ole ikinä kuullut kenenkään rintoja murjotun mustelmille. Ihan kaikkea ei kannata uskoa. Lisäksi tietämättömät ja kuvitelmiin perustuvat väitteet korvikealoituksen paremmuudesta ei ole sellaisia, joita terveydenhuollossa kuuluu edistää.

Vauvalle on aina parempi saada äidinmaitoa kuin korviketta. Vastasyntyneen kuuluu olla pitkiä aikoja äidin rinnalla. Se käynnistää maidon eritystä, korvikepullo ei sitä tee.

Tulihan se selitys sieltä. Näillä nähtävästi on tietty sääntökirja, jonka ohjeita noudattavat mustavalkoisesti ja omasta mielestään "edistävät" terveydenhuoltoa.

Minä olen lapseton, mutta munkin järki sanoo, että jos ihminen on kärsinyt verenhukkaa, lopen uupunut, kenties vielä pahemmin vaurioitunut, ei mikään maito mihinkään nouse, vaikka tisseillä olisi vauvojen armeija.

Ensin hoidetaan se äiti kuntoon ja sitten katellaan imetystä. Siis ihan ruokitaan, vaihdetaan puhtaisiin, annetaan kivunlievitys.

Että mua laittaa vihaksi tämä naisten kohtelu, yhdellekään miehellle ei tehdä sitä, että tuodaan leikkauksesta sellaisenaan petiin ja sanotaan, että alapas nyt hoitaa tätä leikkaushaavaa, vaihda lakanasi, pese itsesi, hae ruokasi ja opettele heti vaihtamaan nämä siteesi, ylös siitä, tulee veritulppa ja miten sä tämän haavan kanssa kotona pärjäät, jonne muuten lähdet heti kun opit siteesi vaihtamaan!

Ei kannata uskoa kaikkea lukemaansa. Ihan varmasti jokainen sektiosta tuotu saa ruokansa. Sektion jälkeen noustaan yleensä samana iltana tai viimeistään seuraavana päivänä jalkeille. Veritulppa on ikävä seuralainen ja siitä vasta harmia tulisikin.

Sektiohaava ei muuta hoitoa tarvitse kuin suihkuttelua lämpimällä vedellä.

Kyllä se kuule tarvii. Lepoa ja unta ja ravintoa. Pahaksi ei hoidon kannalta ole myöskään hyvä mieli ja turvallinen ympäristö, mutta joo, ne on jo extraa.

Eli ei se, että laitetaan vaihtamaan lakanansa, kuskaamaan ruokansa ja revitään rintoja mitenkään sektiohaavaa paranna, eikä suihkuttelu näitä korvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imetys. Välillä en ymmärrä miten vauvat ovat entisaikaan saaneet ravintoa kun on synnytetty pellonreunassa eikä mitään korvikkeita ole ollut. Ja tämä ei ole kettuilua, sillä itsellänikään  ei imetys onnistunut ja kotiin päästyä aloin antaa suosiolla pullomaitoa! Muistoksi sairaalan imetysopetuksesta jäi verta vuotavat nännit ja mustelmat. Sain imetyskammon. Jos teen toisen lapsen, kerron jo neuvolassa etten tule imettämään.

Todellisuudessa lähes kaikki äidit voivat imettää. Siten ihmiskunta ylipäätään on selvinnyt.

Tässä oikeassa todellisuudessa monet äidit voisivat tehdä toisen tai kolmannen lapsen, mutta saavat ikuisen trauman "hoidosta" synnytyksen aikana ja jälkeen, eivätkä tee.

Siihen verrattuna aloitus korvikkeella ja kannustus imetykseen siinä tahdissa, kuin se äidille sopii, olisi järkevämpää kuin tuollaisen tiedon varassa rintojen mustelmille murjominen.

En ole ikinä kuullut kenenkään rintoja murjotun mustelmille. Ihan kaikkea ei kannata uskoa. Lisäksi tietämättömät ja kuvitelmiin perustuvat väitteet korvikealoituksen paremmuudesta ei ole sellaisia, joita terveydenhuollossa kuuluu edistää.

Vauvalle on aina parempi saada äidinmaitoa kuin korviketta. Vastasyntyneen kuuluu olla pitkiä aikoja äidin rinnalla. Se käynnistää maidon eritystä, korvikepullo ei sitä tee.

Tulihan se selitys sieltä. Näillä nähtävästi on tietty sääntökirja, jonka ohjeita noudattavat mustavalkoisesti ja omasta mielestään "edistävät" terveydenhuoltoa.

Minä olen lapseton, mutta munkin järki sanoo, että jos ihminen on kärsinyt verenhukkaa, lopen uupunut, kenties vielä pahemmin vaurioitunut, ei mikään maito mihinkään nouse, vaikka tisseillä olisi vauvojen armeija.

Ensin hoidetaan se äiti kuntoon ja sitten katellaan imetystä. Siis ihan ruokitaan, vaihdetaan puhtaisiin, annetaan kivunlievitys.

Että mua laittaa vihaksi tämä naisten kohtelu, yhdellekään miehellle ei tehdä sitä, että tuodaan leikkauksesta sellaisenaan petiin ja sanotaan, että alapas nyt hoitaa tätä leikkaushaavaa, vaihda lakanasi, pese itsesi, hae ruokasi ja opettele heti vaihtamaan nämä siteesi, ylös siitä, tulee veritulppa ja miten sä tämän haavan kanssa kotona pärjäät, jonne muuten lähdet heti kun opit siteesi vaihtamaan!

Vaikka aihe on vakava, itsellekin herkkä, niin nauroin, kun luin tämän.

Olisi todellakin näky nähdä sairaalassa hölmistyineitä miehiä lakanat käsissä vaihtelemassa sänkyvaatteitaan!

Oikeasti ymmärrän, että liikkeelle lähtö on aina paranemisen kannalta tärkeää, mutta kyllä se nyt on ihan saakelin varmaa, että tämä synnärillä ruokien kanniskelu ja lakanoiden kanssa melskaaminen on pelkkä törkeä säästökohde. Kyllä silloin jos milloin olisi musta ihminen oikeutettu siihen, että saisi ruuan eteen ja pääsisi puhtaaseen sänkyyn.

Oulussa synnytin v-76. Olin silloin nuori ja arka 20v juuri Ouluun muuttanut pieneltä paikkakunnalta. Hoitajien käytöstä ja sitä pelkoa jota tunsin, en ole koskaan unohtanut. Pahinta oli toisten äitien säälivät katseet kun hoitaja ( nuori) huusi minulle kuin palosireeni. Ärsytin häntä suunnattomasti. Sitten toinen iäkäs hoitaja lääkärin mukana kierrolla, sitä ivallista ilmettä en pysty unohtamaan koskaan. Ilmeisesti olin heille jotenkin vaivaksi?

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku ivaili, että ihanko totta muka voi synnärillä saada trauman vauvan kiintymyssuhteen kanssa, mutta näitä luettuani mua, velaa, ei naurata.

Alan paremmin ymmärtää suomalaista kylmää vanhemmuutta, jossa kolmevuotias on jo iso lapsi, jonka pitäisi osata yhtä ja toista ja etenkin, jos on nuorempi sisarus. Jossa hyvin herkästi lasta lytätään jne.

Koska sehän näemmä alkaa jo synnytyksestä, vanhemmuuden, äitiyden ja naiseuden ihan kuin rankaisu. Karaisu. 

Jos lapsen synnyttämisestä tehdään nöyryyttävä, inhottava, pelottava, karmaiseva kokemus, josta ei kehtaa edes puhua, mitä ronkkimista ja repimistä koki, niin onhan se aikamoinen alusta alkaa rakentaa rakkautta. Lisäksi ymmärrän näitä "emmää vaan oo mitään tommoisia juttuja kuullut" ihmisiä, kun kuka tuommoisia meinaa kehtaa edes eteenpäin puhua.

Kun siitä lisäksi saa taatusti kymmenen sataa neuvoa, miten MINÄ olisin kyllä sanonut hoitsulle suorat sanat ja vaatinut ylimmäisen lääkärin paikalle selvittämään asian, ellen sairaalan hallituksen  puheenjohtajan. 

Että siitäkin huonosta pärjäämisestä saa itse kantaa häpeän, kun en siinä verissään ja raadeltuna juuri syntynyt uusi ihminen vierellä edes suutaan auki saanut.

Tämä kommentti on niin totta. Ensimmäisen lapsen jälkeen olin hyvin tietoinen joidenkin kätilöiden asenteesta liittyen mm. lisämaidon antamiseen tai sektion jälkeiseen kipulääkitykseen. Toisen synnytyksen (sekin sektio) jälkeen sitten tiesin miten minun tuli toimia. Ja todellakin vaatimalla vaadin tarvittavat särkylääkkeet ja lisämaidon. Hormoonihöyryissä itsensä kovettaminen vaativaksi potilaaksi ei ollut helppoa, mutta onneksi ammattini (lakimies) ja ikäni (reippaasti yli 30 vuotta) olivat sen verran koulineet, että tiesin miten toimia. 

Olin hoitajille kohtelias, mutta tiesin oikeuteni. Tietenkin sain sen hankalan potilaan leiman otsaani, mutta vaikka kohtelu oli huvittavan "kankeaa", kukaan ei minua uskaltanut sanallisesti tylyttää. Lopputulos oli, että hain esim. lisämaidon itsenäisesti hoitajien huoneen kaapista, jne. 

Samassa huoneessa oli ensimmäisen lapsensa sektiolla saanut nuorempi nainen. Hänellä ei ollut voimia ja uskallusta vaatia asiallista kohtelua, joten järjestin "samalla rutiinilla" sitten myös hänelle tarvittavat särkylääkkeet ja lisämaidot. Lienee sanomattakin selvää, että hän oli erittäin kiitollinen. No, olipahan edes yksi henkilö, joka hymyili minulle sen kolmen päivän aikana. :) 

Kamalan rasittavaa tämä hokeminen, että sairaala ei ole hotelli. Ei ole ei, mutta ei se ole rangaistuslaitoskaan, jossa pitää sovittaa hyvällä käytöksellä ja työpanoksella yhteiskunnalle siellä oleskeluaan.

Eikä muiden potilaiden kuin synnyttäjien tarvitsekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉

Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.

Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!

Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?

Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.

Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.

Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?

Olipa sikamainen heitto, lapsen synnyttäminen on normaali juttu, senijaan ihmisellä joka on ollut sisäosastolla neljä viikkoa voi olla hyvinkin vakava sairaus. Täällä pyörii sekopäitä toivottamassa ihmisiä helvettiin,  jos ei veisaa samaa virttä. Ikävää, todella ikävää viattomien lastenne vuoksi. Niin makaa kuin petaa. Räkytys saattaa napsahtaa omaan nilkkaan.

Se nyt on synnyttäneen äidin realiteetti. Itse synnytin sektiolla, joka on iso leikkaus. Hikoilu oli siinä kuule pikku juttu!

Tervetuloa Crohia sairastavan ihmisen vaippahousuihin. Kun suolisto on vuotanut verta puoli vuotta verta niin että istut pytyllä kymmeniä kertoja päivässä, etkä lähestulkoon edes aina ehdi sinne ajallaan, kärsit raudanpuutteesta ja kovista nivelkivuista ja hiustenlähdöstä niin vaihtaisin itseni milloin vain sektiosta toipumiseen. Ja kyllä, koettu on sekin. Kaksoset kotona isänsä hoidossa.

Eli siis Chronin tautiin kuuluvat nivelkivut. Olen yrittänyt saada selville ovatko poikani nivelkivut yhteydessä hänen haavaiseen paksusuolentulehdukseensa, mutta pojan kanssa puhuvat lääkärit ottavat vain verikokeet ja tekevät kolonoskopian. Kukaan ei ota kantaa muihin oireisiin. Täytyy yrittää vielä jaksaa selvittää onko yhteys ja mitä asialle voisi tehdä. 

-eri

Tää on ohis mutta joo, IBD:hen voi liittyä nivelkipuja joko ihan itsessään tai mahdollisesti liitännäissairauksina. Itselläni on krooninen koliittiin liittyvä nivelkipu. Kannattaa ottaa IBD-hoitajaan yhteyttä ja selostaa oireet seikkaperäisesti, niin toivottavasti pääsette reumalääkärin tutkimuksiin.

Enemmän itse aiheeseen, olen synnyttänyt kahdesti ja myös ollut osastolla tän perussairauden pahenemisen vuoksi.. sisätautiosasto oli omasta mielestäni siihen synnäriin verrattuna silkkaa lomaa. Ateriat huoneeseen, lakanoista ei tarvitse huolehtia eikä tietenkään toisesta hyvin pienestä ihmisestä siinä vieressä. Vaikka oma vointi olikin sairauden vuoksi huono niin siellä sai sentään levätä vapaasti. Lapsia tuli kyllä kova ikävä mutta kohtelu ja hoito osastolla oli erinomaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imetys. Välillä en ymmärrä miten vauvat ovat entisaikaan saaneet ravintoa kun on synnytetty pellonreunassa eikä mitään korvikkeita ole ollut. Ja tämä ei ole kettuilua, sillä itsellänikään  ei imetys onnistunut ja kotiin päästyä aloin antaa suosiolla pullomaitoa! Muistoksi sairaalan imetysopetuksesta jäi verta vuotavat nännit ja mustelmat. Sain imetyskammon. Jos teen toisen lapsen, kerron jo neuvolassa etten tule imettämään.

Todellisuudessa lähes kaikki äidit voivat imettää. Siten ihmiskunta ylipäätään on selvinnyt.

Tässä oikeassa todellisuudessa monet äidit voisivat tehdä toisen tai kolmannen lapsen, mutta saavat ikuisen trauman "hoidosta" synnytyksen aikana ja jälkeen, eivätkä tee.

Siihen verrattuna aloitus korvikkeella ja kannustus imetykseen siinä tahdissa, kuin se äidille sopii, olisi järkevämpää kuin tuollaisen tiedon varassa rintojen mustelmille murjominen.

En ole ikinä kuullut kenenkään rintoja murjotun mustelmille. Ihan kaikkea ei kannata uskoa. Lisäksi tietämättömät ja kuvitelmiin perustuvat väitteet korvikealoituksen paremmuudesta ei ole sellaisia, joita terveydenhuollossa kuuluu edistää.

Vauvalle on aina parempi saada äidinmaitoa kuin korviketta. Vastasyntyneen kuuluu olla pitkiä aikoja äidin rinnalla. Se käynnistää maidon eritystä, korvikepullo ei sitä tee.

Stressitön ympäristö ja ravinteikas ruoka ovat myös tärkeitä asioita että maito nousee. Sitäkö kireät hoitajat ja vaatimaton sairaalaruoka tuo?