Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Mulla samoja kokemuksia. Olin sektion jälkeen huonossa kunnossa ja esikoiseni juuri siis syntynyt. Olin kiinni joissain letkuissa ja katetrissa, mutta minua moitittiin, kun en ollut jo kävellyt itse. Ilmeisesti olisi pitänyt itse irroittaa letkut ja katetri ja lähteä lenkille? Tiuskittiin, kun en osannut vauvanhoitoa ja imetystä tms. Makasin verisissä lakanoissa kunnes mieheni tuli auttamaan. Hän myös toi ruuan sänkyyn ja auttoi minut suihkuun ja vessaan.
Toisen lapsen synnyttyä vaivuin osastolla heti omaan vauvakuplaani, enkä ottanut vastaan mitään neuvoja tai sietänyt kyttäystä. Sanoin vaan että kaikki sujuu vauvan kanssa (niin kuin sujuikin) ja lähdin pois heti kun pääsi. Olin aika itsekseni silloin ja se oli hyvä kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te vähättelevät: kyllä se naisen kaltoinkohtelu esimerkiksi vaikuttaa äidin ja lapsen kiintymyssuhteen syntyyn ja aiheuttaa mielialahäiriöitä. Mutta meillehän kerrotaan, että naisen ihan kuuluukin olla masentunut lapsen saatuaan. Joka paikassa toitotetaan, baby blues, hormonit ja itkuisuus.
Samalla kuitenkin ymmärretään jo se, että hammaslääkärissä käyminen on monille traumatisoivaa (hyvällä syyllä tottakai, en vähättele). Synnytys, kaikki kivut, sörkkiminen ja emotionaalinen pahoinpitely kuitenkin sivuutetaan sillä, että sen kuuluu sattua, sen kuuluu aiheuttaa masennusta, sen kuuluu olla traumatisoivaa jne. Koska niin vain kuuluu olla.
Seuraavan kerran, kun joku poliitikko ottaa puheeksi synnytystalkoot, niin voisi ihan asiallisesti ottaa puheeksi myös synnytyssairaaloiden tolan ja kivunlievityksen. Onhan meillä jopa pääministeri äiti itsekin.
Tuli mieleen, että synnytys ja saattohoito, elämä ja kuolema, näissä sitä kivunlievitystä jotenkin vähätellään. Mikä juttu tää on?
Kyllä sitä vähätellään kautta linjan. Kivuliaaksi tiedettyyn kolonoskopiaan tarjottiin vuosikausia buranaa, yleensä tutkimus jäi kesken itkun ja huudon kanssa. Vaati primitiivireaktion saada i.v. -kipulääkkeet. Kipupolille on äärimmäisen hankala päästä. TNS:stä ei juuri kerrota ja lääkekannabiksesta ei haluta edes tietää. Jne. Ilmeisesti maan tapa on kärsiä otsa hiessä, koska Luther, sisu ja perkele.
Kolonoskopiaan saa kipulääkityksen pyytämällä, tiedän, kun käyn tähystyksessä vuosittain. Eikä suolistosairaille ei edes tarjota buranaa verenvuotoriskin vuoksi.
Minäkin kävin vielä jokin aika sitten vuosittain, crohnin vuoksi. Nyt on luojan kiitos calpro korvannut tähystykset. Ihmeen vaikeaa oli tässä sairaanhoitopiirissä, nättejä pyyntöjä ei joko kirjattu ylös tai luettu, aina oli Buranaa tarjolla, vaikka kuinka varmisteli etukäteen. Vähemmän nätti pyyntö sitten toimi kun gastrokin jo turhautui kesken jääviin tutkimuksiin.
Miten calpro on korvannut tähystykset? Tarkoitatko että calproarvo on tippunut niin matalaksi ettei ole syytä tähystykseen? Olen itse ollut kai sitten onnekas kun ollut sama gastrolääkäri jo vuosia ja hän muistuttaa aina siitä että ennen tutkimusta laitetaan kipulääke tiputuksena.
Jep. Olen virallisesti remissiossa, joten tähyväliä on harvennettu. Noinhan sen pitäisi mennä kuten sinulla. Täällä on linjauksena pitää vaikeasti sairaat kirjoilla yo-sairaalassa ja lievemmät tapaukset sen satelliitissa. Jossain tuon siirron yhteydessä potilastiedot olivat vähän hakusessa, epäilen tämän ongelman liittyvän siihen, vaikkei mitään koskaan myönnettykään, tietenkään. Näiden kahden laitoksen välillä oli vuosia ongelmia tietojärjestelmien yhteensopimattomuuden kanssa. Joka tapauksessa, vääntö oli vuosittainen, ja nuorena ja arkana vielä suostuinkin tutkimukseen riittämättömällä lääkityksellä. Nykyään osaan jo vaatia, aiemmin sain vain selitystä kuinka kanylointiin ei ole varauduttu.
Voisiko näille suolistohommille perustaa oman keskustelun?
Voidaan kyllä. Arvasin että joku alkaa parista viestistä nillittämään. Onhan täällä jo puhuttu kiva koulustakin mutta joo, mennään mennään.
Vierailija kirjoitti:
Muistan että parin vuorokauden valvomisesta väsyneenä ja juuri synnyttäneenä, heikkona ja verta kohtalaisesti menettäneenä sitä halusi vain mahdollisimman pian kotiin. Koska siellä kotona (toisen lapsen kanssa) oli puoliso, se joku joka auttaa. Että pääsisi suihkuun tai edes vessaan kun se on alapää rikkinäisenä aika hidasta hommaa ja siellä synnyttäneiden vuodeosastolla et saa vauvan kanssa mitään apua, ja pelkäät nukkuvan vauvan viereltä poistua vessaan jos se herääkin sillä aikaa. Suihku oli ihan mahdoton ajatus kun se oli yleisen käytävän varrella.
Lisämaidon pihtaaminen johtuu varmaan imetysmyönteisyyden sertifikaattien tavoittelusta tai ylläpitämisestä. Se voi olla lopulta vaarallista vauvalle.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/08/26/elias-vauvan-verensokeri-laski…
Tuon hemmetin sertifikaatin takia joudutaan kaikki kärsimään myös vauvatkin! Tuo sairaaloille kunniaa! Tekee kätilöt todella ilkeiksi kun joutuu kynsin hampain ylläpitämään tuota sertifikaattia eväämällä lisämaidot! Mikä tässä oikeasti on tärkeää, tyytyväinen vauva ja äiti tai puolikuollut vauva ja äiti! Huh mikä tieto!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla esikoisen synnytystä käynnistettiin 3 vrk enkä nukkunut sinä aikana yhtään. Olin erittäin levottomassa huoneessa, jossa kaikilla käynnistys menossa. Ja kun vauva syntyi, olin monikulttuurisessa huoneessa, jossa yhden äidin sukua oli paikalla vuorokauden ympäri.
Toisen lapsen kohdalla vauva ei taas nukkunut ollenkaan, otti sellaisia 20 min. tirsoja, ja taas hereillä itkemässä. En silloinkaan nukkunut koko sairaalassaoloaikana. Pyysin että ottaisivat edes hetkeksi lapsen vauvalaan, mutta ei, ei ollut perusteita.Miten sinun vauvan vieminen vauvalaan olisi tilannetta muuttanut jos vierailijat ja huonetovereiden vauvat sinua kuitenkin olisivat häirinneet ja pitäneet hereillä? Tuo väite, että yhden äidin sukua on vierailulla ympäri vuorokauden on kyllä valetta.
No eipä ollut valetta tuo että yhden äidin sukua oli paikalla koko ajan. Tämä oli NKL:lla vuonna 2003. Tasan oli.
Ja jos osaisit lukea tai ymmärtäisit lukemaasi, käsittäisit, että tässä oli kaksi eri synnytystä. Ekassa oli tuo suku paikalla koko ajan ja toisessa oma vauva huusi koko ajan. Ja kyllä se olisi auttanut jos vauva olisi viety vauvalaan, olisin voinut laittaa tulpat korviin kun ei omaa olisi tarvinnut vahtia. Taidat olla hieman yksinkertainen.
Onko pakko mennä täällä henkilökohtaisuuksiin? Puhutte täällä että olkaamme solidaarisia toisille naisille ja nainen on naiselle susi ja samaan hengenvetoon nimität toista yksinkertaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samoja kokemuksia. Olin sektion jälkeen huonossa kunnossa ja esikoiseni juuri siis syntynyt. Olin kiinni joissain letkuissa ja katetrissa, mutta minua moitittiin, kun en ollut jo kävellyt itse. Ilmeisesti olisi pitänyt itse irroittaa letkut ja katetri ja lähteä lenkille? Tiuskittiin, kun en osannut vauvanhoitoa ja imetystä tms. Makasin verisissä lakanoissa kunnes mieheni tuli auttamaan. Hän myös toi ruuan sänkyyn ja auttoi minut suihkuun ja vessaan.
Toisen lapsen synnyttyä vaivuin osastolla heti omaan vauvakuplaani, enkä ottanut vastaan mitään neuvoja tai sietänyt kyttäystä. Sanoin vaan että kaikki sujuu vauvan kanssa (niin kuin sujuikin) ja lähdin pois heti kun pääsi. Olin aika itsekseni silloin ja se oli hyvä kokemus.
Olit siis toisella kertaa oikein hoitajien unelma-asiakas, hoidit itse asiasi ja etkä pyytänyt mitään palvelua. Olivat varmaan vaan tyytyväisiä kun ei tarvinnut tehdä mitään hyväksesi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla esikoisen synnytystä käynnistettiin 3 vrk enkä nukkunut sinä aikana yhtään. Olin erittäin levottomassa huoneessa, jossa kaikilla käynnistys menossa. Ja kun vauva syntyi, olin monikulttuurisessa huoneessa, jossa yhden äidin sukua oli paikalla vuorokauden ympäri.
Toisen lapsen kohdalla vauva ei taas nukkunut ollenkaan, otti sellaisia 20 min. tirsoja, ja taas hereillä itkemässä. En silloinkaan nukkunut koko sairaalassaoloaikana. Pyysin että ottaisivat edes hetkeksi lapsen vauvalaan, mutta ei, ei ollut perusteita.Miten sinun vauvan vieminen vauvalaan olisi tilannetta muuttanut jos vierailijat ja huonetovereiden vauvat sinua kuitenkin olisivat häirinneet ja pitäneet hereillä? Tuo väite, että yhden äidin sukua on vierailulla ympäri vuorokauden on kyllä valetta.
No eipä ollut valetta tuo että yhden äidin sukua oli paikalla koko ajan. Tämä oli NKL:lla vuonna 2003. Tasan oli.
Ja jos osaisit lukea tai ymmärtäisit lukemaasi, käsittäisit, että tässä oli kaksi eri synnytystä. Ekassa oli tuo suku paikalla koko ajan ja toisessa oma vauva huusi koko ajan. Ja kyllä se olisi auttanut jos vauva olisi viety vauvalaan, olisin voinut laittaa tulpat korviin kun ei omaa olisi tarvinnut vahtia. Taidat olla hieman yksinkertainen.
Joissain kulttuureissa on tapana että sairaalassa, millä osastolla tahansa, jopa ensiavussa
On mukana koko suku.
Itse hermostuin kerran tästä (ensiavussa) sieltä ajettiin sitten erään potilaan omaiset odotustilaan. 17 omaista lähti sinne aulaan. Se oli hirveetä. Eivät uskoneet hoitajaa vaan vartijat veivät heidät.
Kyllä uskon että on ollut kamalaa kun suku pörrää ympäri vuorokauden kun itse pitäisi synnyttäneenä levätä.
Luomileikkauksessa hoitaja silitti päätä ja asetteli tyynyjä, jotta minulla olisi mahdollisimman mukava olla. Ruokakin tuotiin sänkyyn, vaikka mitään kipuja ei ollut. Toista se oli synnytyksen jälkeen 48 h valvottuna samassa sairaalassa, kun paikat kipeenä joutui itse tekemään kaiken.
Minkälaistahan palvelua itse kätilöt saavat sairaalassa synnytyksen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla samoja kokemuksia. Olin sektion jälkeen huonossa kunnossa ja esikoiseni juuri siis syntynyt. Olin kiinni joissain letkuissa ja katetrissa, mutta minua moitittiin, kun en ollut jo kävellyt itse. Ilmeisesti olisi pitänyt itse irroittaa letkut ja katetri ja lähteä lenkille? Tiuskittiin, kun en osannut vauvanhoitoa ja imetystä tms. Makasin verisissä lakanoissa kunnes mieheni tuli auttamaan. Hän myös toi ruuan sänkyyn ja auttoi minut suihkuun ja vessaan.
Toisen lapsen synnyttyä vaivuin osastolla heti omaan vauvakuplaani, enkä ottanut vastaan mitään neuvoja tai sietänyt kyttäystä. Sanoin vaan että kaikki sujuu vauvan kanssa (niin kuin sujuikin) ja lähdin pois heti kun pääsi. Olin aika itsekseni silloin ja se oli hyvä kokemus.
Sama kokemus toisen lapsen kanssa!
Niuvaniemi sairaala kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt sattuneesta syystä kuukausia psykiatrisessa sairaalassa. Välillä sinne tuotiin äitejä suoraan synnytysosastolta. Yhteistä näille äideille oli se, että eivät olleet saaneet nukkua osastolla. Ilahduttavasti kaikki kyllä piristyivät ja pääsivät kotiin aika nopeasti, kun saivat lepoa ja ravintoa. Tosin näistä äideistä tehtiin aina lastensuojeluilmoitus ja ymmärrettävästi se oli aika ikävää monen mielestä.
Omat kokemukseni synnytyksestä ja ajasta vuodeosastolla ovat myös huonoja. Olen niitä traumoja purkanut terapiassa, mutta ikinä ne eivät unohdu.
Mikä sairaala?
Niuvaniemi sairaala
😬 Mitä ne sinne tuoneet äidit olivat tehneet? Kuristaneet ilkeän hoitajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luomileikkauksessa hoitaja silitti päätä ja asetteli tyynyjä, jotta minulla olisi mahdollisimman mukava olla. Ruokakin tuotiin sänkyyn, vaikka mitään kipuja ei ollut. Toista se oli synnytyksen jälkeen 48 h valvottuna samassa sairaalassa, kun paikat kipeenä joutui itse tekemään kaiken.
Minkälaistahan palvelua itse kätilöt saavat sairaalassa synnytyksen jälkeen?
Yleisesti ottaen hoitajat ja lääkärit haluaa olla mahdollisimman vähän sairaalassa. Ammattitaito mahdollistaa kyllä myös yleensä sen että ei siellä tarvitse edes kauan olla. Toki myös "yhteinen kieli" auttaa siinä että myös potilaana hoitaja tulee ymmärretyksi helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Omalle kohdalle osuibmyös ilkeää henkilökuntaa. Yksi yöhoitaja tylytti kunnolla, kun pyysin lisämaitoa. Lyseli miten meinaan kotona ruokkia, että pitäs samalla tapaa pärjätä sairaalassa. 6 h itkun jälkeen toi 10 ml lisämaitoa ja piikitteli silloinkin. Itsellä ei maito lähtenyt nousemaan, vaikka yritin miten pumpata ja imettää. Myöhemmin selvisi, että rintojen rakenteesta johtuvaa. Haukkuivat myös rintani huonoksi ja verisuonet.
Ihan sairaita työntekijöitä. Karmee kokemus sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsissa synnyttäessä saimme oman huoneen mieheni kanssa ja henkilökunta oli ihana. Suomessa saimme myös (lopulta) oman huoneen, joka oli todella kylmä. Muuten hyvä kokemus.
Antakaa ihmiset aina palautetta osastolle, joko suoraan työntekijälle, osastonhoitajalle tai nimettömänä netissä. Ei noi hullut tylyttäjät ikinä muutu, jollei asiaan puututa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta on tylyt, huumorintajuttomat ja tosikkomaiset hoitsut sekä kätilöt. Kun tarvittais lähinnä sitä ystävällisyyttä ennen muuta, niin ei, suomalainen hoitsu komentaa imettämään suu tiukkana viivana. Onneksi osasin vaikuttaa sen verran epävakaalta ja hysteeriseltä että tuo loppui lyhyeen ja lapselle tuotiin maitoa tarjottimella. Hyi faan alalle täysin epäsopivat ja ihmisiä vihaavat hoitsut, hyi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä jotain todella suomalaista yhteiskuntaa viiltävästi kuvaavaa on. Pärjäämisen vaatimus etenkin naisille, pellolle heti synnärin jälkeen, saunaan syntiset synnyttämään ja ei ketään saa tavata ennen kirkoitusta, kun on synnyttämisen syntisestä häpeästä pestynä taas yhteisön piiriin kelpaava.
Toiset naiset sihisemässä hampaiden välistä etenkin nuoremmille naisille, kun olet itsesi tuohon asemaan saattanut.
Ylimielisesti todetaan, että kyllä näihin erinäiset syyt on, niitä ei voi vaan kertoa. Minkä hvetin lääketieteellinen toimenpide tai toiminto sellainen on, jota ei voida kohteelle kertoa, mihin se perustuu?? Mikä oikeus vuonna 2021 on edes yksilöitä altistaa toimenpiteille, joiden syitä ei selvitetä?
Lisäksi järjetöntä hokemista, että on se nyt 1 vrk synnytyksen jälkeen pärjättävä samalla tavalla kuin 10 vrk synnytyksestä. Ikään kuin synnyttäminen ei olisi kropalle rasite. Ei sitä maratoninkaan jälkeen karjuta, että lenkille siitä, että ei vaan tule veritulppa, vaan ollaan mieltä, että hengitteles nyt ainakin huomiseen.
Sairastahan tämä on.
Muhun kolahti tämä. Vaikka en ole (vielä) synnyttänyt, olen koko ikäni kokenut, että kaikki fyysinen, mikä liittyy naiseuteen, on jotenkin hävettävää ja noloa. Rintojen kasvu, gynellä käynti, kaikki on semmoista peitesanoin puhuttavaa, "kävin vuosittaisessa lääkärintarkastuksessa" ja toiset naiset tietää, että gynehän se on.
Naisen seksuaalisuus on joko rivous tai vitsi, ihan huolimatta, mitä voimaantumispuheita esitetään.
Niin miksi ei sitten synnytyskin, siinähän olet syntiesi ja seksiesi vuoksi.
Alkoi ahdistaa kauheasti ajatus tulevasta, olen nyt 21 v.
leipää niin vihaisesti ja inhoten kuin silloin.
Aloin vuotaa enemmän ja kävin salissa olevassa suihkussa. Vuosin nyrkin kokoisia hyytymiä, enkä uskaltanut kertoa niistä kätilölle, ettei hän suutu, ja nostelin hyytymiä paperilla wc-pönttöön, pois lattiakaivon päältä. Tulin pois suihkusta heikkona, eikä side riittänyt vaan lattialle tuli verta. Kätilö tuli paikalle ja sanoi, että oli menossa joku vuoronvaihto, että voisinko vähän siistiä itse suihkutilaa. Laitoin lisää sidettä housuun ja pyyhin verta suihkutilan ja salin lattialta. Minua hävetti kun huomasin myöhemmin, että sitä verta jäi kuitenkin lattioille, en kaikkea saanut siivottua. Mietin jo silloin, onko tämä todella normaali käytäntö ja miten minua huonommassa kunnossa olevat äidit pystyvät siivoamaan sairaalan lattioita...
Mikset jättänyt niitä klomppeja sinne ritilälle? Mitä se yrmynaama olisi muka tehnyt? Kutsunut vartijat heittämään sut ulos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen tehneeni oikein viisaan päätöksen, kun päätin etten tee koskaan lapsia. Kamalaa luettavaa/katsottavaa synnytyskokemukset ovat sellaisenaankin, kaikki se mitä keholle tapahtuu mutta että lisäksi on tuollaista kohtelua ja alapäätä leikellään ilman puudutuksia ja mitä kaikkea, ihan sairasta, tuo on pahoinpitelyä eikä hoitoa!!
Samaa mieltä, että hoidon pitää olla asiallista. Mutta toisaalta olen myös sitä mieltä, että kyllä lapsia silti kannattaa tehdä. Mulla on huonon kohtelun lisäksi myös hyvä synnytyskokemus takana ja tiedän, että synnytyksestä voidaan tehdä myös lähes kivuton kokemus, jos vain halua löytyy. Sitä ihmettelen, miksi näin ei tehdä? Ja tästä pitää voida puhua avoimesti vähättelemättä naisten kokemuksia. Esim. kivunlievityksen pitäisi olla itsestäänselvyys.
Miksi koet että lapsia kannattaa tehdä? Oletko ihan kujalla maailman menosta nykyään..? Minä rakastan syntymättömiä lapsiani niin paljon etten tee heitä kärsimään. Idiootit lisääntyy.
Olen samaa mieltä tuosta, että lapsia ei kannata tehdä. Maailma on täynnä lapsia, joista ei huolehdi kukaan ja jotka elävät äärimmäisessä köyhyydessä. Adoptoidaan heitä ja pidetään heistä huolta, jos siis ne lapset pitää olla.
Meidän naisten kannattaisi täällä nauttia ettei meidän tarvitse synnyttää ollenkaan ja että saamme päättää lapsilukumme. Saamme päättää vartalostamme ja vaikka olla harrastamatta seksiä koskaan. On todellinen lottovoitto syntyä naiseksi juuri Suomeen.
Meidät on kaikki sosiaalistettu tähän yhteiskuntaan, toimimaan yhteiskunnan haluamalla tavalla. Naiset on sosiaalistettu äideiksi, hoivaajiksi, toisten tarpeen huomioonottaviksi, nöyriksi mukautujiksi. Naiset on sosiaalistettu miellyttämään, tyydyttämään ja palvelemaan. Nainen on se toinen, mies on ideaali. Lopulta tämän tajuaminen saa naiset vihaamaan niin itseään kuin toisia naisia. "Olen parempi kuin toiset naiset, älkää marisko, tulee kestää, kyllä minä jaksanpystynkykenen, en valita".
Jotkut naiset ovat rohkeampia ja vähät piittaavat yhteiskunnan vaatimuksista, jättävät lapset hankkimatta ja elelevät yksin. Jotkut naiset vihaavat naisia, jotka rohkenevat valita toisin. Jotkut naiset vihaavat itseään kun eivät uskaltaneet valita toisin.
Haluan uskoa, että useimmat haluavat aidosti lapsia. Mutta liian moni pariutuu ja hankkii lapset koska niin tulee tehdä. Siitä viha ja katkeruus, kauna ja kateus sekä naisten keskinäiset nahinat ja vähättelemiset kumpuavat. Se on surullista. Jokaisen tulisi elää haluamallaan tavalla ja antaa toisten elää kuten mielivät.
Joillakin naisilla on niin kamalat olot kotona hlö koht elämässään että purkavat pahaa oloaan niihin, jotka ovat heikoimmillaan. Tämä ei ole kiusaajien puolustuspuhe, tämä on pelkkä havainto oikeasta elämästä. Kaikkein ilkein ja kovanaamaisin kollega paljasti olleensa kotona vuosia miehensä nyrkkeilysäkkinä. Ihan sivuhuomiona tämä. Paha tuo pahaa ja kierre on valmis. Se pahan kierre tulisi vaan pystyä katkaista omasta kurjasta olosta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukenut Tayssista nyt paljon huonoja kokemuksia, pitäisiköhän synnyttää miehen kotikaupungissa pohjoisessa enemmin...
Oys:ssa ainakaan ei ole yhtään paremmin asiat. Joku kehui Kuopiota tässä ketjussa aiemmin, oli tuore kokemus.
Minä synnytin OYS:ssa pari vuotta sitten, eikä kyllä ole pahaa sanottavaa, päin vastoin. Kokemusta niin äitiyspolista, synnäristä ja synnyttäneiden osastosta.
Järkyttävää. Iso hali. Ei löydy muita sanoja tähän.