Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉
Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.
Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!
Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?
Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.
Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?
Olipa sikamainen heitto, lapsen synnyttäminen on normaali juttu, senijaan ihmisellä joka on ollut sisäosastolla neljä viikkoa voi olla hyvinkin vakava sairaus. Täällä pyörii sekopäitä toivottamassa ihmisiä helvettiin, jos ei veisaa samaa virttä. Ikävää, todella ikävää viattomien lastenne vuoksi. Niin makaa kuin petaa. Räkytys saattaa napsahtaa omaan nilkkaan.
Se nyt on synnyttäneen äidin realiteetti. Itse synnytin sektiolla, joka on iso leikkaus. Hikoilu oli siinä kuule pikku juttu!
Tervetuloa Crohia sairastavan ihmisen vaippahousuihin. Kun suolisto on vuotanut verta puoli vuotta verta niin että istut pytyllä kymmeniä kertoja päivässä, etkä lähestulkoon edes aina ehdi sinne ajallaan, kärsit raudanpuutteesta ja kovista nivelkivuista ja hiustenlähdöstä niin vaihtaisin itseni milloin vain sektiosta toipumiseen. Ja kyllä, koettu on sekin. Kaksoset kotona isänsä hoidossa.
Auttaisiko synnyttäneiden äitien suurempi kärsimys sinua sairaudessasi? Niinpä.
Viekö synnyttäminen tämän päivän naisilta järjen päästä? Miksi kukaan ammatin omaava kätilö vaivautuisi tänne kaheleille selittämään yhtään mitään, varmasti ihan tarpeeksi työtä. Eikö nykyään ole mitään valmennusta? Jos ei natistä kyllä löytyy ennakkoon tietoa, mitä voi seurata yhdeksän kuukauden kuluttua , kun mennään panemaan. Kiesus sentään miten miehet kestävät näitä.
Niin mitäpä sitä typerille naisille mitään apua tai tietoa antamaan. Hävetä sietäisivät kun raskaaksi ovat hankkiutuneet. Huono kohtelu ja avun pihtaaminen rangaistukseksi moisille.
Turha tätä kasaa hämmnetää, mutta en malta olla hämmnetämättä.
Suomeen halutaan synnyttämään, koska täällä on turvallista sekä äidillé että vauvalle. Eikö kannataisi avata suunsa heti, kun sanottavaa on, eikä eri alaustoilla oksentaa. Kun asiallaisesti esittää toiveensa, pääsee paljon pidemmälle. . Mitä taas lakanoiden vaihtoon tulee, on ihan hyväksi alkaa liikuskelemaan eikä maata.
Joo-o, tosi turvallista näyttääkin olevan - varmasti silloin kun ainoa kriteeri on äidin ja lapsen hengissäselviäminen. On totta, että äiti- ja lapsikuolleisuus on Suomessa maailman pienimpiä, mutta siihen se näyttääkin jäävän. Synnytysvaurioita ei korjata ja jos korjataan heti synnytyksen jälkeen, se tehdään puuduttamatta - kuka voisi kuvitella näin barbaarista käytäntöä tehtävän Suomessa 2020-luvulla? Moni on tälläkin palstalla kertonut jääneensä ilman kivunlievitystä sekä synnytyksen aikana että sen jälkeen ja kokenut suoranaista turvattomuutta ja hätää. Tämäkö on korkealaatuista hoitoa?
Et ilmeisesti ole lukenut ketjua? Moni on pyytänyt apua hoitajilta, mutta sitä ei ole suostuttu antamaan. Kaikki eivät ole synnytyksen jälkeen siinä kunnossa, että pystyisivät edes nousemaan jalkeille saati sitten vaihtamaan lakanoita.
Kuulostat yhdeltä näistä ilkeistä kätilöistä, joihin ketjuun kirjoittaneet ovat törmänneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, huomaa kuinka iso tapaus synnytys on naisten elämässä. Se on suuren elämänmuutoksen paikka, monien pelkojen ja isojen odotusten kohtaamisen paikka. Tämä suuri elämänmuutos tapahtuu vielä valtavalla rytinällä kovan kivun ja suuren vaivannäön saattelemana. En yhtään ihmettele jos tilanteesta jää pelkoja, pahaa mieltä tai ihan jopa traumoja, etenkin kun synnytyksien kulku on aina erilainen, eikä kukaan voi taata, että kaikki menee oppikirjan mukaan, eikä kukaan kykene kertomaan etukäteen, mitä tulee tapahtumaan.
Kun synnytysruljanssi on lopulta käyty läpi, ei luulisi olevan liikaa vaadittu saada hiukan hoitoa ja lepoa. Sen sijaan korostetaan omatoimisuutta ja oman jaksamisen tärkeyttä. Luulen, että muutaman päivän kunnon lepo ja passaus auttaisi äitejä enemmän tulevassa kotiutumisessa kuin se, että samantien pitää itse ottaa ohjat käsiinsä kaikessa ja hoitaa itse veriset liinavaatteet, itkevä lapsi ja kipeät rinnat sekä imetysongelmat ja univajeet sekä synnytysruhjeet. Moni täällä sanoo, että ei kukaan ehdi prinsessoja passaamaan ja ei varmaan ehdikään, kun ei ehdi näitä ihan tavallisia äitejäkään. Uskon silti, että pieni passaaminen olisi tuoreille äideille hyväksi. Koska se ei kuitenkaan ole mahdollista, voisi silti edes kohdella ihmisiä hyvin ja antaa edes sitä tavallista perushoitoa ilman vähättelyä tai syyllistämistä.
Suomessa on vallalla jokin kummallinen äitien haukkumismentaliteetti. Siihen syyllistyvät jopa toiset äidit ja se on meille naisille häpeäksi. Emme saa yrittää kiillottaa omaa kruunuamme haukkumalla toisiamme. Eikä kannata vaatia ketään synnytystalkoisiin, jos äitejä kohdellaan kuin roskaa.
Antaisin enemmänkin peukkuja tälle jos voisi. Kiinassakin on kuukauden lapsivuodelepo, se ehkä vähän liioittelua kaikkine sääntöineen, mutta jotain siltä väliltä.
Synnytys on niin suuri asia elämässä, että pitäisi siitä hiukan saada toipua, eikä heti "aamulla taas navettaan ja pellolle".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉
Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.
Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!
Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?
Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.
Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?
Olipa sikamainen heitto, lapsen synnyttäminen on normaali juttu, senijaan ihmisellä joka on ollut sisäosastolla neljä viikkoa voi olla hyvinkin vakava sairaus. Täällä pyörii sekopäitä toivottamassa ihmisiä helvettiin, jos ei veisaa samaa virttä. Ikävää, todella ikävää viattomien lastenne vuoksi. Niin makaa kuin petaa. Räkytys saattaa napsahtaa omaan nilkkaan.
Se nyt on synnyttäneen äidin realiteetti. Itse synnytin sektiolla, joka on iso leikkaus. Hikoilu oli siinä kuule pikku juttu!
Tervetuloa Crohia sairastavan ihmisen vaippahousuihin. Kun suolisto on vuotanut verta puoli vuotta verta niin että istut pytyllä kymmeniä kertoja päivässä, etkä lähestulkoon edes aina ehdi sinne ajallaan, kärsit raudanpuutteesta ja kovista nivelkivuista ja hiustenlähdöstä niin vaihtaisin itseni milloin vain sektiosta toipumiseen. Ja kyllä, koettu on sekin. Kaksoset kotona isänsä hoidossa.
Auttaisiko synnyttäneiden äitien suurempi kärsimys sinua sairaudessasi? Niinpä.
Viekö synnyttäminen tämän päivän naisilta järjen päästä? Miksi kukaan ammatin omaava kätilö vaivautuisi tänne kaheleille selittämään yhtään mitään, varmasti ihan tarpeeksi työtä. Eikö nykyään ole mitään valmennusta? Jos ei natistä kyllä löytyy ennakkoon tietoa, mitä voi seurata yhdeksän kuukauden kuluttua , kun mennään panemaan. Kiesus sentään miten miehet kestävät näitä.
Niin mitäpä sitä typerille naisille mitään apua tai tietoa antamaan. Hävetä sietäisivät kun raskaaksi ovat hankkiutuneet. Huono kohtelu ja avun pihtaaminen rangaistukseksi moisille.
Turha tätä kasaa hämmnetää, mutta en malta olla hämmnetämättä.
Suomeen halutaan synnyttämään, koska täällä on turvallista sekä äidillé että vauvalle. Eikö kannataisi avata suunsa heti, kun sanottavaa on, eikä eri alaustoilla oksentaa. Kun asiallaisesti esittää toiveensa, pääsee paljon pidemmälle. . Mitä taas lakanoiden vaihtoon tulee, on ihan hyväksi alkaa liikuskelemaan eikä maata.
Tämä on kans mielenkiintoinen juttu. Miksi karseasta kohtelusta ei saisi puhua palstalla? Useampi kommentti on tällainen että valittakaa sairaalaan, ei palstalla. Mitä se on keneltäkään pois, jos ihmiset jakaa täällä kokemuksiaan? Miksi pitäisi olla hyshys tällaisesta vääränlaisesta kulttuurista? Miksi näiden negatiivisten tapahtumien kertominen on "oksentamista"? Kyllä minusta on tärkeä puhua epäkohdista, jotta asiat tulee ihmisten tietoisuuteen. Itse en osannut yhtään odottaa että saisin osakseni sellaista kohtelua mitä sain. Kyllä täällä paljon paljon turhempiakin ketjuja on. Ja onhan ihmiset kertoneet hyviäkin kokemuksia.
Ihmetyttää, miten hoitajat jatkuvasti vaativat lisää palkkaa vedoten suunnattomaan työpaineeseensa. Ainakaan lapsivuodeosastolla kiireestä ei ole tietoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉
Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.
Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!
Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?
Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.
Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?
Olipa sikamainen heitto, lapsen synnyttäminen on normaali juttu, senijaan ihmisellä joka on ollut sisäosastolla neljä viikkoa voi olla hyvinkin vakava sairaus. Täällä pyörii sekopäitä toivottamassa ihmisiä helvettiin, jos ei veisaa samaa virttä. Ikävää, todella ikävää viattomien lastenne vuoksi. Niin makaa kuin petaa. Räkytys saattaa napsahtaa omaan nilkkaan.
Se nyt on synnyttäneen äidin realiteetti. Itse synnytin sektiolla, joka on iso leikkaus. Hikoilu oli siinä kuule pikku juttu!
Tervetuloa Crohia sairastavan ihmisen vaippahousuihin. Kun suolisto on vuotanut verta puoli vuotta verta niin että istut pytyllä kymmeniä kertoja päivässä, etkä lähestulkoon edes aina ehdi sinne ajallaan, kärsit raudanpuutteesta ja kovista nivelkivuista ja hiustenlähdöstä niin vaihtaisin itseni milloin vain sektiosta toipumiseen. Ja kyllä, koettu on sekin. Kaksoset kotona isänsä hoidossa.
Auttaisiko synnyttäneiden äitien suurempi kärsimys sinua sairaudessasi? Niinpä.
Viekö synnyttäminen tämän päivän naisilta järjen päästä? Miksi kukaan ammatin omaava kätilö vaivautuisi tänne kaheleille selittämään yhtään mitään, varmasti ihan tarpeeksi työtä. Eikö nykyään ole mitään valmennusta? Jos ei natistä kyllä löytyy ennakkoon tietoa, mitä voi seurata yhdeksän kuukauden kuluttua , kun mennään panemaan. Kiesus sentään miten miehet kestävät näitä.
Niin mitäpä sitä typerille naisille mitään apua tai tietoa antamaan. Hävetä sietäisivät kun raskaaksi ovat hankkiutuneet. Huono kohtelu ja avun pihtaaminen rangaistukseksi moisille.
Turha tätä kasaa hämmnetää, mutta en malta olla hämmnetämättä.
Suomeen halutaan synnyttämään, koska täällä on turvallista sekä äidillé että vauvalle. Eikö kannataisi avata suunsa heti, kun sanottavaa on, eikä eri alaustoilla oksentaa. Kun asiallaisesti esittää toiveensa, pääsee paljon pidemmälle. . Mitä taas lakanoiden vaihtoon tulee, on ihan hyväksi alkaa liikuskelemaan eikä maata.
Joo-o, tosi turvallista näyttääkin olevan - varmasti silloin kun ainoa kriteeri on äidin ja lapsen hengissäselviäminen. On totta, että äiti- ja lapsikuolleisuus on Suomessa maailman pienimpiä, mutta siihen se näyttääkin jäävän. Synnytysvaurioita ei korjata ja jos korjataan heti synnytyksen jälkeen, se tehdään puuduttamatta - kuka voisi kuvitella näin barbaarista käytäntöä tehtävän Suomessa 2020-luvulla? Moni on tälläkin palstalla kertonut jääneensä ilman kivunlievitystä sekä synnytyksen aikana että sen jälkeen ja kokenut suoranaista turvattomuutta ja hätää. Tämäkö on korkealaatuista hoitoa?
Et ilmeisesti ole lukenut ketjua? Moni on pyytänyt apua hoitajilta, mutta sitä ei ole suostuttu antamaan. Kaikki eivät ole synnytyksen jälkeen siinä kunnossa, että pystyisivät edes nousemaan jalkeille saati sitten vaihtamaan lakanoita.
Kuulostat yhdeltä näistä ilkeistä kätilöistä, joihin ketjuun kirjoittaneet ovat törmänneet.
En ole kätilö, eikä minusta kätilöä tule, olen eläkkeellä ja ihanan lapsen äiti. Odottelen josko pääsisin kaihileikkaukseen, näkisin tännekin paremmin kirjoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomesta väki rupee väheneen kohta sukupuuttooon, ihmisläheiset ammatit tekee vieras työvoima 15v kuluttua ellei maa ole tohjona muista toimista sitä ennne
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, miten hoitajat jatkuvasti vaativat lisää palkkaa vedoten suunnattomaan työpaineeseensa. Ainakaan lapsivuodeosastolla kiireestä ei ole tietoakaan.
Kertoo ammattitaidosta, jos pystyy hoitamaan työnsä näyttämättä kiirettä asiakkaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉
Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.
Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!
Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?
Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.
Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?
Olipa sikamainen heitto, lapsen synnyttäminen on normaali juttu, senijaan ihmisellä joka on ollut sisäosastolla neljä viikkoa voi olla hyvinkin vakava sairaus. Täällä pyörii sekopäitä toivottamassa ihmisiä helvettiin, jos ei veisaa samaa virttä. Ikävää, todella ikävää viattomien lastenne vuoksi. Niin makaa kuin petaa. Räkytys saattaa napsahtaa omaan nilkkaan.
Se nyt on synnyttäneen äidin realiteetti. Itse synnytin sektiolla, joka on iso leikkaus. Hikoilu oli siinä kuule pikku juttu!
Tervetuloa Crohia sairastavan ihmisen vaippahousuihin. Kun suolisto on vuotanut verta puoli vuotta verta niin että istut pytyllä kymmeniä kertoja päivässä, etkä lähestulkoon edes aina ehdi sinne ajallaan, kärsit raudanpuutteesta ja kovista nivelkivuista ja hiustenlähdöstä niin vaihtaisin itseni milloin vain sektiosta toipumiseen. Ja kyllä, koettu on sekin. Kaksoset kotona isänsä hoidossa.
Eli siis Chronin tautiin kuuluvat nivelkivut. Olen yrittänyt saada selville ovatko poikani nivelkivut yhteydessä hänen haavaiseen paksusuolentulehdukseensa, mutta pojan kanssa puhuvat lääkärit ottavat vain verikokeet ja tekevät kolonoskopian. Kukaan ei ota kantaa muihin oireisiin. Täytyy yrittää vielä jaksaa selvittää onko yhteys ja mitä asialle voisi tehdä.
-eri
Kyllä joo kuuluu, samoin kuin IBD tai haavaista paksusuolitulehdusta sairastavilla. Lääkäri kertoi, että niveltulehdukset näissä sairauksissa johtuu joistakin antigeeneistä (sori jos muistan väärin) jotka varastoituvat niveliin. Joillekin puhkeaa selkärankareumakin.
Täällä sairaalassa kuvattiin kyllä niveletkin eikä mitään reumaa liittyvää minulta onneksi löytynyt, joten syyksi sanottiin tämä pitkäaikainen tulehdustila ja yllä mainitsemani varastoituminen. Voimia teille näihin päiviin ja tulevaan, haavainen paksusuolentulehdus on rankka sairaus.
Itsellä vain hyviä kokemuksia. LKS:ssa synnyttänyt 3 kertaa (-05, -08, -13). Ensimmäisellä kerralla lapsi paljon vierihoidossa että saa tuore äiti kokemusta ja kontaktin lapseen, paitsi ensimmäinen päivä meni spinaalipäänsäryn kourissa, johon sain hoitoa. Toisella ja kolmannella kerralla tuotiin lapsi vain kun sen oli nälkä ja vietiin sitten hoitolaan, sanottiin että tämähän on sulle tuttua, lepää nyt, kotona kerkeät hoitamaan.. yhden hoitajan sanominen jäänyt mieleen, mutta jäänyt omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin näissä kirjoituksissa jää harmittamaan tuo yleistäminen. Ei jokaisessa synnytyssairaalassa tapahdu kauheita asioita, eikä jokainen synnytys tai lapsivuodeaika ole pelkkää kidutusta ja kyykyttämistä.
Olettehan te, joilla kokemus oli jollain tavalla kamala, muistaneet antaa rehellistä palautetta sairaalalle? Neuvolassa on myös hyvä puhua aiheesta ja hankkia keskusteluapua.
Minusta näissä kertomuksissa ei ole yleistämistä. Jokainen kertoo mitä on itse kokenut. Mutta kun näitä kertomuksia on satoja, ja niissä toistuu samat asiat, niin väkisinhän siitä tulee vaikutelma että jotakin on pahasti pielessä suomalaisessa synnytyssairaalakulttuurissa. Ja onhan täällä monta myönteistäkin tarinaa. Eli hyvällä tuurilla kokemus voi olla hyväkin. Jos itse olisin etukäteen tiennyt, että voi tulla vastaan tylyä, jopa epäasiallista kohtelua osastolla, olisin henkisesti selvinnyt tilanteesta paremmin. Nyt se tuli yllätyksenä, vähän kuin märkä rätti naamalle, eikä siihen osannut reagoida oikein vaan jäädyin.
Järkyttävää luettavaa tämä ketju. Olen todella tyytyväinen, että valitsin lapsettomuuden. Kohta 50 mittarissa eikä kaduta. Elämäni on täydellistä.
Todella paljon harmittaa, kuinka kulttuurimme on edelleen läpikotaisin naisvihan kyllästämä. Naisviha ulottuu joka paikkaan, jopa naisten omiin alueisiin, esim synnytyslaitoksille.
Itse olin tähystyksessä, olin heti nukutuksesta toivuttuani liikuntakykyinen, mutta palvelua olisin saanut mielin määrin. Siinä vähän hoitohenkilökunnan hääräämistä toppuuttelinkin, että kyllä minä pärjään jo. Ihan selkeää naisvihaa, että samaan aikaan synnärillä heikossa kunnossa olevalle synnyttäjälle ei palvelusta ole tietoakaan.
Onhan tutkittukin, kuinka naisten kehollisia kokemuksia sekä sairaskokemuksia vähätellään ja naisen tulisi kestää enemmän sairastamista ja kipua kuin miehen. Naisten diagnoosit myöhästyvät eikä vaivoja oteta yhtä vakavasti kuin miesten vastaavia. Tämä on rakenteellista.
Naisvihaa harrastavat myös naiset,koska heidät on sosiaalistettu siihen. Voimme muuttaa tämän vain puhumalla asioista ja valittamalla saamastamme huonosta kohtelusta.
Ja kirjoittajat, jotka nimittelevät esim. prinsessoiksi heitä, jotka huonoista kokemuksistaan täällä kertovat, saisivat hävetä. Kaltoinkohtelun vaimentamisyritys kertoo sisäistetystä naisvihasta. Naista vähättelemälläkö saatte valtanne, sen vallan, jota ette kuitenkaan misogynian kyllästämältä maailmalta saa. Ajatelkaa edes hetki ja asettukaa heikomman asemaan. Maailma tarvitsee vihan sijaan rakkautta ja empatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoja kokemuksia Naistenklinikalta 15 vuoden takaa. Poikaa tutkittiin useampi vuorokausi ja minä en nukkunut yhteishuoneessa yhtään.
Ihmettelen vieläkin miten äiti selviää noin rajusta alusta täysijärkisenä kun se vastasyntyneen hoitaminen kotonakin on ensimmäiset viikot ihan hirveän raskasta.Onneksi opin jonkun viikon päästä imettämään vauvaa silloin kun itse satuin heräämään yöllä siten että vauva oli vielä unessa. Näin minun ei tarvinnut herätä itkuun yöllä vaan vauva nukkui huutamatta koko yön ja pääsin vähitellen pahimmista univeloistani eroon.
Vauvoilla on imurefleksi ja ne pystyvät tosiaa syömään rintaa nukkuessaankin.
Toivottavasti tämä ei nyt jonkun mielestä ollut ihan väärin. Meidän elämää tuo helpotti ihan hirveästi. Mieskin nukkuin ehjiä hyviä öitä.
Mun täytyy kuitenkin lisätä vielä että olin kiitollinen Naistenklinikan henkilökunnalle hienosti ja kivuttomasti sujuneesta synnytyksestä. Ottaen huomioon että tuo ei maksanut meille käytännössä mitään synnytys meni upeasti.
Amerikkalaiset ystävämme ovat olleet vihreinä kateudesta kuulutuaan synnytyksen hinnan Suomessa.
Poikani tutkittiin tarkasti ja päästin kotiin helpottuneena ja varmana siitä että mitään syytä huoleen ei ole.
Ja mielestäni sain kyllä tuolloin opastusta imetykseen ja vauvan hoitoon sekä oikein hyvän luennon lantiopohjan lihaksien kuntoutuksesta ( olikohan se ennen synntystä jo en muista) .
Imetykseen kannustettiin ja lisämaitoa annettiin aika vähän, mutta meillä lähtikin sitten ihmetys ihan tosi hyvin käyntiin.
Ainoa ongelma oli vaan tilan ahtaus ja tuo unen puute.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Miehet saa hotellitason palvelua.
En ainakaan minä ole saanut kun sairaalassa olin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naistenklinikka 2019. Kätilöt olivat kivoja ja osa todella välittäviä. Vauvan kanssa oli ihanaa pesiä! Pieni miinus, että ekan kerran kun halusin sängystä ylös, niin kellään ei tuntunut olevan aikaa auttaa ylös (tuntikausiin), piti suuttua ennen kuin autettiin.
Lähtö oli aivan järkyttävä. Lähinnä aulan työntekijän vuoksi. Olin tilannut Helsingin Taksista sovitulle ajalle taksin, jossa piti olla turvaistuin mukana. Soittivat saapumisaikaan, että eipä olekaan turvaistuinta. Odotin sektion läpikäyneenä aulassa lähtöä ja vastasyntynyt oli pakattu talvivaatteisiin. Pyysin aulavahdilta (vai mikä lie onkaan hänen titteli) apua. Aikalailla kesken meidän keskustelun hän lähi palvelemaan toista asiakasta, joka pyöri siinä lähellä, ja jatkoi sen jälkeen matkaansa täyttämään karkkiautomaattia. Se kohtelu oli aivan tyrmistyttävää. Olin aivan uupunut, avun tarpeessa ja jotenkin tuntui että kello tikitti. Tein aulavahdista ja taksista myöhemmin valituksen. Helsingin Taksi tarjosi 20e hyvityksen, josta kieltäytyin, koska se ei kattanut edes matkan kuluja. Kaupungilta taas ei tullut kuin kootut tekosyyt.
Viikkoa myöhemmin kävelin vauvan kanssa neuvolaan. Sektio kyllä painoi paljon askelta. Juna-aseman hissitkin olivat huollossa. Kaikki tämä oli etukäteen tiedossa, olin jo synnytyssairaalasta kysellyt neuvolan kotikäyntiä. Mutta ei kuulemma vaan ollut aikaa. Tuntui ihan kamalalta kyykyttämiseltä ja epäempaattiselta ammattitaidottomuudelta. Ja joo, ei kannattais olla autoton edes Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi edellenkään kukaan synnytysosastolla työskentelevä kätilö ei vastaa tänne? Vaikka on pyydetty. Pari laitoshuoltajaa on kommentoinu. Eivät tainneet työskennellä edes siellä. Yksi laitoshuoltaja oli pyytänyt synnytysvuodeosastolla työskentelevää kollegaa kirjoittamaan tänne, mutta ei ole vielä ainakaan kirjoittanut. Nimettöminä nämä kirjoitukset tulee kaikilta.
Minä olen ainakin vastannut jo useamman kerran, ja huomasin jokusen toisenkin vastanneen jonka oletan kätilöksi.
Nämä tarinat on tosiaan minulle vieraita, en ole omissa työpaikoissa nähnyt tai kuullut ikinä mitään vastaavaa.
Naisen kipu on sosiaalinen konstruktio.
Naisen kipu kuluu Se nyt vaan on aina ollut näin ja näin se nyt vaan on - osastoon.
Naisen elämä ja seksuaalisuus on kivun kyllästämää, mies nauttii mutta naiseen sattuu, ei voi mitään - tyylillä. Raskaus on kivuliasta, synnytys on tuskaa, väliliha korjataan puuduttamatta.
Kärsiä ja kestää pitää, kirkkaimman kruunun ehkä tarpeeksi kärsittyäsi saat. H***a kun olet. Ei puhettakaan että miehen sukukalleuksia operoitaisiin puuduttamatta missään tilanteessa saati seksi sattuisi.
Tämä on meillä lujassa kosta tämä on rakenteellista naisvihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉
Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.
Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!
Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?
Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.
Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?
Olipa sikamainen heitto, lapsen synnyttäminen on normaali juttu, senijaan ihmisellä joka on ollut sisäosastolla neljä viikkoa voi olla hyvinkin vakava sairaus. Täällä pyörii sekopäitä toivottamassa ihmisiä helvettiin, jos ei veisaa samaa virttä. Ikävää, todella ikävää viattomien lastenne vuoksi. Niin makaa kuin petaa. Räkytys saattaa napsahtaa omaan nilkkaan.
Se nyt on synnyttäneen äidin realiteetti. Itse synnytin sektiolla, joka on iso leikkaus. Hikoilu oli siinä kuule pikku juttu!
Tervetuloa Crohia sairastavan ihmisen vaippahousuihin. Kun suolisto on vuotanut verta puoli vuotta verta niin että istut pytyllä kymmeniä kertoja päivässä, etkä lähestulkoon edes aina ehdi sinne ajallaan, kärsit raudanpuutteesta ja kovista nivelkivuista ja hiustenlähdöstä niin vaihtaisin itseni milloin vain sektiosta toipumiseen. Ja kyllä, koettu on sekin. Kaksoset kotona isänsä hoidossa.
Eli siis Chronin tautiin kuuluvat nivelkivut. Olen yrittänyt saada selville ovatko poikani nivelkivut yhteydessä hänen haavaiseen paksusuolentulehdukseensa, mutta pojan kanssa puhuvat lääkärit ottavat vain verikokeet ja tekevät kolonoskopian. Kukaan ei ota kantaa muihin oireisiin. Täytyy yrittää vielä jaksaa selvittää onko yhteys ja mitä asialle voisi tehdä.
-eri
Kyllä joo kuuluu, samoin kuin IBD tai haavaista paksusuolitulehdusta sairastavilla. Lääkäri kertoi, että niveltulehdukset näissä sairauksissa johtuu joistakin antigeeneistä (sori jos muistan väärin) jotka varastoituvat niveliin. Joillekin puhkeaa selkärankareumakin.
Täällä sairaalassa kuvattiin kyllä niveletkin eikä mitään reumaa liittyvää minulta onneksi löytynyt, joten syyksi sanottiin tämä pitkäaikainen tulehdustila ja yllä mainitsemani varastoituminen. Voimia teille näihin päiviin ja tulevaan, haavainen paksusuolentulehdus on rankka sairaus.
Kiitos todella paljon tästä tiedosta. En ymmärrä, miten meille ei ole kerrottu mitään tästä. Suvussa on pari reumaa sairastavaa ja yhdellä on juuri selkärankareuma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉
Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.
Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!
Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?
Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.
Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?
Olipa sikamainen heitto, lapsen synnyttäminen on normaali juttu, senijaan ihmisellä joka on ollut sisäosastolla neljä viikkoa voi olla hyvinkin vakava sairaus. Täällä pyörii sekopäitä toivottamassa ihmisiä helvettiin, jos ei veisaa samaa virttä. Ikävää, todella ikävää viattomien lastenne vuoksi. Niin makaa kuin petaa. Räkytys saattaa napsahtaa omaan nilkkaan.
Lopputulos voi olla aivan sama, onko pudonnut parvekkeelta kiven päälle tai synnyttänyt. Saattaa vuotaa verta, heikottaa ja pyörryttää, pitää ommella, joka paikkaan sattuu, alapää möhjönä. Henkisesti säikähtänyt ja järkyttynyt, avuton olo.
Millä perusteella näissä tilanteissa evätään synnyttäneeltä apu esimerkiksi vessassa käyntiin ja ruuan saantiin sekä oikeus kipulääkkeisiin, mutta parvekkeelta pudonneelta ei?
Synnärien nykykäytäntöjä mukaillen sille pudonneelle voitaisiin antaa siis vauva kainaloon ja sanoa, että siinähän pärjäät, jos pärjäät. Putoaminen ei ole sairaus, etkä siis tarvitse apua tilanteessasi.
Älä nyt jaksa verrata parvekkeelta pudonnutta, mahdollisesti teholla makaavaa ja aivoturvotuksesta kärsivää synnyttäjään. Voi luoja sentään.
Voi luoja ihan sulle. Aivoturvotuksesta ei vertauksessa puhuttu mitään, vaan että verta valuu ja alapää möhjönä, sanotaan nyt vaikka että perseelleen pudonnut jostain.
Fiksu ymmärtäisi vertauksen, että kun vammat tai vointi on samat syystä riippumatta, ei toiselta potilaalta voi evätä hoitoa ja apua, ja toista autetaan kyllä.
Niinpä. Suomessa hoidetaan muilla osastoilla hyvin kaikki vaikka poliisin luodista haavoittunut kirvesm.urh.aaja. Synnyttänyt nainen pannaan kärsimään synnytyksen aikana ja sen jälkeen ja se tehdään vattuillen, halveksien, syyllistäen, pilkaten, nauraen, silmiä pyöritellen, vihaten. Voisiko joku kätilö kertoa miksi?
Turha vedota kiireeseen, rahaan ja palkkaan. NORMAALI tai hyvä käytös EI MAKSA mitään, ei yhtään mitään. Ja jos omat työvuorot, palkka, ammatinvalinta, ärsyttävä työkaveri, oma avioero, väsymys tms vaivaa itseä niin se tai ne ei ole synnyttäneiden äitien syy etkä sinä saa kostaa niitå heille. Miten te kehtaatte käyttäytyä ja kohdella synnyttäneitä niin?
Miltä tuntuisi viedä omaa lasta päiväkotiin aamulla jos siellä lapsen vastaanottava hoitaja vattuilisi sinulle päin naamaa, vähättelisi sinua ja pyörittelisi silmiä muille sinun ollessa paikalla? Tai lapsesi opettaja nyöryyttäisi sinua koko luokan vanhempainillassa nauraen, pilkaten? Teet itse vielä pahempaa sillä synnyttänyttä äitiä haavoittuvammassa asemassa olevaa aikuista ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edellenkään kukaan synnytysosastolla työskentelevä kätilö ei vastaa tänne? Vaikka on pyydetty. Pari laitoshuoltajaa on kommentoinu. Eivät tainneet työskennellä edes siellä. Yksi laitoshuoltaja oli pyytänyt synnytysvuodeosastolla työskentelevää kollegaa kirjoittamaan tänne, mutta ei ole vielä ainakaan kirjoittanut. Nimettöminä nämä kirjoitukset tulee kaikilta.
Eivät he kehtaa. Tietävät tekevänsä työnsä huonosti ja käyttäytyvänsä epäasiallisesti - ja osa jopa julmasti - synnyttäneitä naisia kohtaan niin eivät uskalla vastata ketjuun edes nimettömästi. Toivottavasti tajuavat hävetä ja muuttaa käytöstään.
Aika epäreilua leimata koko ammattiryhmä sen perusteella, että itse olet kohdannut heistä muutaman, jotka ovat sattuneet olemaan epäasiallisia.
Tämä oli mullekin.