Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Tyypilliset vähättelijät ja naisvihaajat löytäneet ketjun. Hyshys, ei näistä karuista kokemuksista saa puhua kuin korkeintaan sairaalan potilasasiamiehelle. Naiset, nyt vaan kärsitte sen huonon kohtelun jos sellainen sattuu osaksenne ja sinnittelette sen sairaalassaoloajan, ja olkaa kiitollisia siitäkin, saittehan sentään vauvan. Eikä mitään mainita sitten jälkeenpäin, kiltisti vaan palautetta sinne sairaalaan (mikä harvemmin johtaa mihinkään) ja muuten pidätte suun supussa.
Tässä on kyllä asiaa. Aika paljon on kautta aikain pyritty myös kuittaamaan väittämällä, jonka mukaan "kivut unohtuvat, kun nyytin saa syliin". Onnekasta niille, joilla luonto hoisi kuten sen kai kuuluisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉
Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.
Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!
Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?
Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.
Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?
Olipa sikamainen heitto, lapsen synnyttäminen on normaali juttu, senijaan ihmisellä joka on ollut sisäosastolla neljä viikkoa voi olla hyvinkin vakava sairaus. Täällä pyörii sekopäitä toivottamassa ihmisiä helvettiin, jos ei veisaa samaa virttä. Ikävää, todella ikävää viattomien lastenne vuoksi. Niin makaa kuin petaa. Räkytys saattaa napsahtaa omaan nilkkaan.
Se nyt on synnyttäneen äidin realiteetti. Itse synnytin sektiolla, joka on iso leikkaus. Hikoilu oli siinä kuule pikku juttu!
Tervetuloa Crohia sairastavan ihmisen vaippahousuihin. Kun suolisto on vuotanut verta puoli vuotta verta niin että istut pytyllä kymmeniä kertoja päivässä, etkä lähestulkoon edes aina ehdi sinne ajallaan, kärsit raudanpuutteesta ja kovista nivelkivuista ja hiustenlähdöstä niin vaihtaisin itseni milloin vain sektiosta toipumiseen. Ja kyllä, koettu on sekin. Kaksoset kotona isänsä hoidossa.
Eli siis Chronin tautiin kuuluvat nivelkivut. Olen yrittänyt saada selville ovatko poikani nivelkivut yhteydessä hänen haavaiseen paksusuolentulehdukseensa, mutta pojan kanssa puhuvat lääkärit ottavat vain verikokeet ja tekevät kolonoskopian. Kukaan ei ota kantaa muihin oireisiin. Täytyy yrittää vielä jaksaa selvittää onko yhteys ja mitä asialle voisi tehdä.
-eri
Täälläkin crohnikko. Mulla liitännäisiin nivelkipuihin ei kukaan ole koskaan ottanut mitään kantaa, muistuttavat vaan, että ibuprofeeni on pahasta vatsan limakalvoille ja parasetamoli maksalle, joten siinä voi sitten miettiä valintaa ruton ja koleran välillä. Toivon remissiota myös sille neljättä viikkoa kortisoneissaan sisuksilla hikoilevalle, ei ole kiva tauti tämä. Omani rauhoittui atsatiopriinilla, toistaiseksi.
Olen myös se ketjun toinen laitoshuoltaja, ja tulin jo ohimennen ajatelleeksi mahdollisuutta, että äidit hakevat ruokansa itse tai ovat syömättä, koska osastolla ei ole paikalla laikkaria jakamassa ruokia. Liekö saleja siivoamassa...? Meidän toimenkuvaanhan se ruokahuolto tosiaan yleensä kuuluu, mutta on sitä kummempaakin nähty kuin osasto ilman keittiöihmistä. Ja kyllä, ollaan sitä kallispalkkaista sakkia, josta säästöjä ensimmäisenä haetaan. ;)
Sitä eivät ihmiset tajuakaan, kuinka paljon ylimääräiset huomaamattomat kädet voivat tehdä työtä. Tuli mieleeni siitä toisesta ketjusta, jossa puhuttiin siivoojien arvostuksesta. Sitten kun ne kädet ovatkin poissa, alkaa sujuvasti hoitunut työketju nikottelemaan jokaisesta kohdasta. Jos sairaalassakin yritetään työntää hoitajille muuta kuin hoitotyötä tai potilaille omasta perushoidosta huolehtimista, ei ihme, jos homma piiputtaa ja savu nousee korvista sekä potilailta että hoitajilta.
Luulisi, että meillä olisi varaa hoitaa edes vastasyntyneet vauvat äiteineen, esim. huolehtia osastoille kunnollinen laitoshuolto.
Vierailija kirjoitti:
Miksi edellenkään kukaan synnytysosastolla työskentelevä kätilö ei vastaa tänne? Vaikka on pyydetty. Pari laitoshuoltajaa on kommentoinu. Eivät tainneet työskennellä edes siellä. Yksi laitoshuoltaja oli pyytänyt synnytysvuodeosastolla työskentelevää kollegaa kirjoittamaan tänne, mutta ei ole vielä ainakaan kirjoittanut. Nimettöminä nämä kirjoitukset tulee kaikilta.
Eivät he kehtaa. Tietävät tekevänsä työnsä huonosti ja käyttäytyvänsä epäasiallisesti - ja osa jopa julmasti - synnyttäneitä naisia kohtaan niin eivät uskalla vastata ketjuun edes nimettömästi. Toivottavasti tajuavat hävetä ja muuttaa käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan epäile kenenkään kertomuksen todenperäisyyttä, mutta harmi, ettei näihin kaikkiin ole laitettu vuotta ja sairaalaa. Eli onko tilanne nyt tämä, vai onko ollut joskus vuosia sitten vai sekä että?
Itse olen synnyttänyt Taysissa 2008-2013 vuosien aikana ja ainakaan omalla kohdallani ei pihdattu kivunlievitystä eikä vauvoille lisämaitoa. Osastolla särkylääkkeitä suorastaan tyrkytettiin ja yksi hoitaja jopa vähän moitti, kun en tuntenut tarvetta ottaa. Epäili, että vauvan takia en uskalla ottaa särkylääkettä ja siedän turhaan kipua.
Esikoisen kanssa hoitaja näytti vauvan hoidon, pesun (myös isälle) ja antoi imetysopastusta, muiden vauvojen kanssa ei. Ymmärettävää sinänsä, oletus tietenkin oli, että osataan jo.
Ekan vauvan kanssa sai olla rauhassa osastolla, mutta myöhempien kanssa kyllä hoputettiin kotiin, kun kaikki oli kunnossa.
Mä olen synnyttänyt Taysissa vuoden 2013 molemmin puolin, ja todellakaan vauvan hoitoa ei opastettu esikoisenkaan kohdalla, ja lisämaitoa sai tosiaan anella. Imetysopastus oli todella vähäistä ja hätäistä ja alkoi liian myöhään. Lääkkeistä en muista sen tarkemmin, siitä minulla ei ole pahaa sanomista. Tai sen verran muistan, että käsikauppalääkkeillä piti pärjätä että pääsi kotiin, ja minähän pärjäsin. Ihan oikeastikin, mutta olihan se haava todella kipeä pitkään.
Molemmista lapsista olen ollut halukkaampi lähtemään kotiin kuin sairaala on ollut innokas päästämään, eli olen kotiutunut sektioista huolimatta heti, kun se on vauvan voinnin puolesta ollut mahdollista.. Esikoisen kanssa käytiin kotiutumista seuraavana päivänä vielä jossain bilirubiinikontrollissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulisi, että meillä olisi varaa hoitaa edes vastasyntyneet vauvat äiteineen, esim. huolehtia osastoille kunnollinen laitoshuolto.
Muillakin osastoilla on laitoshuolto miksi ei synnytysvuodeosastolla? Tämä on ihan väärä säästämiskohde sairaalalta. Kaikkeen jonninjoutavaan tungetaan rahaa, mutta ei tälläiseen, joka olisi todella tarpeellista. Äitien hyvinvointi pitäisi olla ykkösasia ja joka sairaalan kunnia-asia. Äitien kokemukset vaikuttaa siihen haluavatko tulla uudestaan synnyttämään.
Tätä ketjua kun lukee, huomaa kuinka iso tapaus synnytys on naisten elämässä. Se on suuren elämänmuutoksen paikka, monien pelkojen ja isojen odotusten kohtaamisen paikka. Tämä suuri elämänmuutos tapahtuu vielä valtavalla rytinällä kovan kivun ja suuren vaivannäön saattelemana. En yhtään ihmettele jos tilanteesta jää pelkoja, pahaa mieltä tai ihan jopa traumoja, etenkin kun synnytyksien kulku on aina erilainen, eikä kukaan voi taata, että kaikki menee oppikirjan mukaan, eikä kukaan kykene kertomaan etukäteen, mitä tulee tapahtumaan.
Kun synnytysruljanssi on lopulta käyty läpi, ei luulisi olevan liikaa vaadittu saada hiukan hoitoa ja lepoa. Sen sijaan korostetaan omatoimisuutta ja oman jaksamisen tärkeyttä. Luulen, että muutaman päivän kunnon lepo ja passaus auttaisi äitejä enemmän tulevassa kotiutumisessa kuin se, että samantien pitää itse ottaa ohjat käsiinsä kaikessa ja hoitaa itse veriset liinavaatteet, itkevä lapsi ja kipeät rinnat sekä imetysongelmat ja univajeet sekä synnytysruhjeet. Moni täällä sanoo, että ei kukaan ehdi prinsessoja passaamaan ja ei varmaan ehdikään, kun ei ehdi näitä ihan tavallisia äitejäkään. Uskon silti, että pieni passaaminen olisi tuoreille äideille hyväksi. Koska se ei kuitenkaan ole mahdollista, voisi silti edes kohdella ihmisiä hyvin ja antaa edes sitä tavallista perushoitoa ilman vähättelyä tai syyllistämistä.
Suomessa on vallalla jokin kummallinen äitien haukkumismentaliteetti. Siihen syyllistyvät jopa toiset äidit ja se on meille naisille häpeäksi. Emme saa yrittää kiillottaa omaa kruunuamme haukkumalla toisiamme. Eikä kannata vaatia ketään synnytystalkoisiin, jos äitejä kohdellaan kuin roskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme kokemusta Joensuusta ja hyvää hoitoa ja apua olen saanut joka kerta. Kätilöt on osastolla täystyöllisyettyjä, hoitavat raskaana olevia, synnyttäneitä ja naistentautien potilaita. Olin neljän hengen huoneessa, missä naapurin synnyttänyt äiti soitti jatkuvasti kelloa ja pyysi esim. juomista. Ei viitsinyt hakea sitä itse jääkaapista, mutta jaksoi käydä tupakalla.
Tämä taitaa olla hoitajan kirjoitus kun noin hyvin tietää ketä kaikkia sillä osastolla hoidetaan.
No ei tuon tietääkseen tarvi mikään hoitaja olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉
Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.
Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!
Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?
Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.
Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?
Olipa sikamainen heitto, lapsen synnyttäminen on normaali juttu, senijaan ihmisellä joka on ollut sisäosastolla neljä viikkoa voi olla hyvinkin vakava sairaus. Täällä pyörii sekopäitä toivottamassa ihmisiä helvettiin, jos ei veisaa samaa virttä. Ikävää, todella ikävää viattomien lastenne vuoksi. Niin makaa kuin petaa. Räkytys saattaa napsahtaa omaan nilkkaan.
Se nyt on synnyttäneen äidin realiteetti. Itse synnytin sektiolla, joka on iso leikkaus. Hikoilu oli siinä kuule pikku juttu!
Tervetuloa Crohia sairastavan ihmisen vaippahousuihin. Kun suolisto on vuotanut verta puoli vuotta verta niin että istut pytyllä kymmeniä kertoja päivässä, etkä lähestulkoon edes aina ehdi sinne ajallaan, kärsit raudanpuutteesta ja kovista nivelkivuista ja hiustenlähdöstä niin vaihtaisin itseni milloin vain sektiosta toipumiseen. Ja kyllä, koettu on sekin. Kaksoset kotona isänsä hoidossa.
Auttaisiko synnyttäneiden äitien suurempi kärsimys sinua sairaudessasi? Niinpä.
Viekö synnyttäminen tämän päivän naisilta järjen päästä? Miksi kukaan ammatin omaava kätilö vaivautuisi tänne kaheleille selittämään yhtään mitään, varmasti ihan tarpeeksi työtä. Eikö nykyään ole mitään valmennusta? Jos ei natistä kyllä löytyy ennakkoon tietoa, mitä voi seurata yhdeksän kuukauden kuluttua , kun mennään panemaan. Kiesus sentään miten miehet kestävät näitä.
Niin mitäpä sitä typerille naisille mitään apua tai tietoa antamaan. Hävetä sietäisivät kun raskaaksi ovat hankkiutuneet. Huono kohtelu ja avun pihtaaminen rangaistukseksi moisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vain yksi lapsi, syynä raskaana olevien ja synnytäjien ja synnyttäneiden kohtelu, asenne ettei raskaus ole sairaus.
Raskaana olin hirveän pahoinvoiva, työterveyslääkäri ei meinannut kirjoittaa saikkua edes siinä vaiheessa kun huuto-oksensin paperikoriin ja lopulta olinkin sitten sairaalassa tipassa.
Kun synnytys käynnistyi, olin tosi kiitollinen miehelle joka puolusti mua kätilöltä. Henkilö, jonka olis pitänyt auttaa hävis vaan johonkin että " ei se vielä synny kuitenkaan" ja kielsi huutamasta kun sattui. Jossain vaiheessa itkin miehelle kuulemma "Mä haluun uuden kätilön" , en itse muista tätä mutta sen jälkeen äm mä oli kostoksi koettanut ajaa miehen pois salista. Lääkäri tuli paikalle vasta tekemään ompelun ja se tehtiin ilman kunnon puudutusta, kätilön kannustava kommentti kuului "vieläkö se kiljuminen jatkuu?!" ja lääkärikin oli sitä mieltä ettei muutama tikki nyt voi sattua. Ihme ettei rinnoillani ollut vauva kuuroutunut kun huusin lääkärille "LOPETA LOPETALOPETA!"
Osastolla näytettiin missä päin on suihku ja mistä voi hakea ruokaa, puhtaita lakanoita ja puhtaita vaatteita. Sitten mut ja mies jätettiin neljän hengen huoneeseen jossa oli vain toinen nainen lisäkseni mutta sekin oli liikaa, sillä tämä nainen huusi päivät puhelimeen omalla kielellään ja yöt kuorsasi. Yksi hoitaja kävi hätäiseen katsomassa kun vaihdoin vaipan ja siinä se opastus sitten olikin. Moitteita tuli kyllä senkin edestä, kun en jaksanut vaihtaa lakanoita ja kun mies toi ruokatarjottimeni. Että itse pitäisi,
Minäkin olen ihmetellyt tätä ilman puudutteita ompelua, kerroin omasta kokemuksestani aiemmin tässä ketjussa. Missä muualla ihmistä tikataan ilman puudutusta tai kivunlievitystä?
Tuosta ruokatarjottimen hauasta, minä jätin 2 ensimmäistä ateriaa osastolla välistä, ihan siitä syystä etten jaksanut lähteä vaeltamaan ympäri osastoa ruokaa etsiskelläkseni, söin omia eväitäni. Tästä ei kukaan sanonut mitään, kunnes seuraavana päivänä hoitaja kysyi minut käytävällä nähtyään, että oletko syönyt mitään? Vastasin että olen kyllä syönyt, ja hän jatkoi matkaansa. Ajattelin itsekseni, että kyllä täällä näköjään saisi olla ainakin vuorokauden syömättä, ennen kuin siihen kukaan puuttuisi.Missään muualla ei tikata puuduttamatta kuin synnytyssalissa ja se tarkoittaa kidutusta. Alapää joka on jo ihan alkujaan todella herkkä on synnytyksessä revennyt ja leikattu ja aivan murjoontunut ison lapsen tultua väkisten ulos siitä ommellaan puuduttamatta on kidutusta. Sitten kätilöt ja lääkärit väittää että aina puudutetaan ja se on vale. Miten he kehtaavat?
Kuka osaa kuvitella että miehen revennyttä terskaa ommeltaisiin kokoon puuduttamatta? Eihän sellaista kestä kukaan ajatellakaan. Sitten naisia noita prinsessoiksi haukuttuja saa kiduttaa miten vaan ja haukkua siitä että valittaa ja huutaa kun kidutetaan.
Tåmä ei ole sivistysvaltion toimia.Loistava vertaus. Minua naisena ihan puistattaa, että sukuelimiä tökitään neuloilla ilman puudutusta. Miten voi olla näin? Ajatellaanko sitä tosiaan, että kun sieltä on kerran vauva jo ulos tullut, niin samoilla lämpimillä sitten tikataan ilman kivunlievitystä vai onko tähän joku oikea syykin?
Miten nykyään voi olla näin? Eikä jo vuosia sitten tästä käytännöstä luovuttu? Jos mun alapäätä olisi yritetty kursia kokoon ilman puudutusta, olisin estänyt sen. Olin sanonut miehellekin, että pidä sit mun puolia jos meinaavat jotain outoa tehdä. Mutta mulle kyllä puudutettiin. Tuntuu kyllä käsittämättömältä, että nykyaikana vielä ilman puudutusta ommellaan. Tästä pitäisi tehdä eduskunnassa asti selvitys. Ei mitenkään ole perusteltavissa. Tulisipa nyt joku kätilö kommentoimaan joko omaa tai kollegoidensa tapaa.
Se tilanne oli niin äkisti päällä, ei kukaan kysellyt tai selitellyt mitään sen kummemmin. Olin pitkästä synnytyksestä, verenhukasta ja valvomisesta jo ihan poikki, ja valmis mihin vain, että pääsisi suihkuun, syömään ja petiin.
Näin kätilön kasvoista, että hänen teki pahaa puolestani kun haukoin henkeä kivusta, hän tsemppasi ja lohdutti. Lääkäri joka ompeli ei sanonut mitään koko tapahtuman aikana.
Jäljestä päin tuntuu uskomattomalta että annoin tilanteen mennä niin, mutta sitä ei voi enää muuttaa, joten turha ruoskia itseään.Ihan järkyttävää, että Suomessa voi vielä 2020-luvulla olla tällaista kohtelua ja käytäntöjä. Tämä alapään tikkaus ilman puudutusta kuulostaan kyllä aivan käsittämättömältä, että näin voidaan tehdä! Tuohan on rinnastettavissa kehitysmaan tyttöjen ympärileikkauksen jälkeiseen "kursimiseen", toki heidän alapäänsä tuhotaan ennen kursintaa. Ilman muuta näistä pitää pitää isoa ääntä! Tehdä valituksia vaikka jälkeen päin kun ei heti jaksa. Miten kenenkään lääkärin tai hoitajan etiikka sallii ilman puudutusta ompelun! En ymmärrä. Toki jos oikeesti on hengenlähtö käsillä ja puudutus kestäisi ennen vaikutuksen alkamista, niin olisi ymmärrettävää. Mutta sekin pitäisi sanoa ommeltavalle. Sadistista toimintaa, ei voi muuta sano. Ja tuokin, että ilman mitään etukäteen "varoittamista" aletaan kouria rintoja, törkeää!
Mistä päättelit, että tuo on tapahtunut 2020-luvulla? Sehän on voinut olla vaikka 1990-luvulla. Täällä monet nyt muutenkin tuntuu kertovan aiika vanhoja kokemuksia.
Tapahtui vuonna 2017
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, huomaa kuinka iso tapaus synnytys on naisten elämässä. Se on suuren elämänmuutoksen paikka, monien pelkojen ja isojen odotusten kohtaamisen paikka. Tämä suuri elämänmuutos tapahtuu vielä valtavalla rytinällä kovan kivun ja suuren vaivannäön saattelemana. En yhtään ihmettele jos tilanteesta jää pelkoja, pahaa mieltä tai ihan jopa traumoja, etenkin kun synnytyksien kulku on aina erilainen, eikä kukaan voi taata, että kaikki menee oppikirjan mukaan, eikä kukaan kykene kertomaan etukäteen, mitä tulee tapahtumaan.
Kun synnytysruljanssi on lopulta käyty läpi, ei luulisi olevan liikaa vaadittu saada hiukan hoitoa ja lepoa. Sen sijaan korostetaan omatoimisuutta ja oman jaksamisen tärkeyttä. Luulen, että muutaman päivän kunnon lepo ja passaus auttaisi äitejä enemmän tulevassa kotiutumisessa kuin se, että samantien pitää itse ottaa ohjat käsiinsä kaikessa ja hoitaa itse veriset liinavaatteet, itkevä lapsi ja kipeät rinnat sekä imetysongelmat ja univajeet sekä synnytysruhjeet. Moni täällä sanoo, että ei kukaan ehdi prinsessoja passaamaan ja ei varmaan ehdikään, kun ei ehdi näitä ihan tavallisia äitejäkään. Uskon silti, että pieni passaaminen olisi tuoreille äideille hyväksi. Koska se ei kuitenkaan ole mahdollista, voisi silti edes kohdella ihmisiä hyvin ja antaa edes sitä tavallista perushoitoa ilman vähättelyä tai syyllistämistä.
Suomessa on vallalla jokin kummallinen äitien haukkumismentaliteetti. Siihen syyllistyvät jopa toiset äidit ja se on meille naisille häpeäksi. Emme saa yrittää kiillottaa omaa kruunuamme haukkumalla toisiamme. Eikä kannata vaatia ketään synnytystalkoisiin, jos äitejä kohdellaan kuin roskaa.
Kiitos, puit ajatukseni sanoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin näissä kirjoituksissa jää harmittamaan tuo yleistäminen. Ei jokaisessa synnytyssairaalassa tapahdu kauheita asioita, eikä jokainen synnytys tai lapsivuodeaika ole pelkkää kidutusta ja kyykyttämistä.
Olettehan te, joilla kokemus oli jollain tavalla kamala, muistaneet antaa rehellistä palautetta sairaalalle? Neuvolassa on myös hyvä puhua aiheesta ja hankkia keskusteluapua.
Synnytyssalissa yksi kätilö hoitaa yhtä synnytystä, maksimissaan kahta kerrallaan. Lapsivuodeosastolla yhdellä kätilöillä saattaa olla jopa 10 eri äiti-vauvaparia yhtä aikaa hoidossaan. Osalla traumaattinen synnytys takanaan, osalla erityisseurattavia vauvoja ja suurin osa kuitenkin hyvin menneitä synnytyksiä ja terveitä vauvoja. On ummikoita, joiden kanssa yhteinen kieli puuttuu, joten kaikkeen menee moninkertainen aika.
Koska on näitä paljon työllistäviä äitejä ja vauvoja, on selvää, että parempikuntoiset äidit jäävät sitten vähemmälle huomiolle. Se ei ole kätilöiden syy, vaan valitukset tulisi osoittaa päättäjille, jotka sairaalan resursseista päättävät. Toki itse kätilönä toivoisin, että normaalin synnytyksen läpikäyneet äidit ottaisivat itse vastuuta hoidostaan, eivätkä passuutaisi kätilöitä asioilla, jotka voivat itsekin hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelun avaus on hyvä, ja tervetullut.
Itse synnyttänyt TAYS 2012 ja 2018.
Ensimmäinen johti hätäsektioon ja lähes kuolemaan konplikaatioiden takia (vuodin verta lähes 4 litraa).. Synnytyksen jälkeen, veret vaihdettuna, olin täysin pihalla ja ruuhka synnärillä aiheutti sen, ettei omaa rauhaa (huone oli ns rauhoitettu ja huonekavereina ehti olla yhteensä viisi tuoretta äitiä), apua hoitajalta tai lääkitystäkään ei anelematta saanut sitä tarvittaessa... En yrittänyt saada yli suositusten.
Seuraava synnytys johti suoraan sektioon. Hoitajat olivat koko ajan niin varattuina, etten saanut apua oikeastaan missään.. Ensimmäisenä yönä pyysin vaihtamaan lapseni vaipan isosta hädästä, koska en itse päässyt vielä ylös - kesti n pari tuntia ennenkuin kukaan ehti ja asenne oli todella ikävä. Toisena yönä pyysin, että joku katsoisi hetken vauvaani nukkuakseni, koska en ollut nukkunut kolmeen vuorokauteen, ei onnistunut. Seuraavana yönä itkin samaa asiaa hoitajalle, sain vauvan "hoitoon" pariksi tunniksi.. Itkin onnesta, kun kolmen yön jälkeen joku halusi kuunnella minua..
Se joka kitisee täällä sairaista, turhaan vinkuvista, liian helpolla elämässään päässeistä äideistä, ei ole varmasti 1) ollut sektiossa 2) ollut sairaalassa paria yötä pidempään. Itse olin yli viikon sairaalassa MOLEMPIEN synnytysten jäljeen, ja joka ikinen sekunti toivoin olevani kotona.
Olisi ihanaa, jos jokainen äiti saisi synnytettyään lääkettä tarpeen mukaan, apua, tukea ja jaettua oppia!
Suomessa on korkeat verot ja monet luulevat saavansa vastaavaa palvelua. Kannattaa käydä tutustumassa muihin maihin - pienemmillä veroilla paremmat palvelut. Esim UK:ssa nyt korona-aikana ilmaiset pikatestit apteekeista tai kotiin toimitettuna. Sairaalta täysin ilmaisia ( meillä asiakasmaksut ) ja lääkeet halvempia kuin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan epäile kenenkään kertomuksen todenperäisyyttä, mutta harmi, ettei näihin kaikkiin ole laitettu vuotta ja sairaalaa. Eli onko tilanne nyt tämä, vai onko ollut joskus vuosia sitten vai sekä että?
Itse olen synnyttänyt Taysissa 2008-2013 vuosien aikana ja ainakaan omalla kohdallani ei pihdattu kivunlievitystä eikä vauvoille lisämaitoa. Osastolla särkylääkkeitä suorastaan tyrkytettiin ja yksi hoitaja jopa vähän moitti, kun en tuntenut tarvetta ottaa. Epäili, että vauvan takia en uskalla ottaa särkylääkettä ja siedän turhaan kipua.
Esikoisen kanssa hoitaja näytti vauvan hoidon, pesun (myös isälle) ja antoi imetysopastusta, muiden vauvojen kanssa ei. Ymmärettävää sinänsä, oletus tietenkin oli, että osataan jo.
Ekan vauvan kanssa sai olla rauhassa osastolla, mutta myöhempien kanssa kyllä hoputettiin kotiin, kun kaikki oli kunnossa.
Mä olen synnyttänyt Taysissa vuoden 2013 molemmin puolin, ja todellakaan vauvan hoitoa ei opastettu esikoisenkaan kohdalla, ja lisämaitoa sai tosiaan anella. Imetysopastus oli todella vähäistä ja hätäistä ja alkoi liian myöhään. Lääkkeistä en muista sen tarkemmin, siitä minulla ei ole pahaa sanomista. Tai sen verran muistan, että käsikauppalääkkeillä piti pärjätä että pääsi kotiin, ja minähän pärjäsin. Ihan oikeastikin, mutta olihan se haava todella kipeä pitkään.
Molemmista lapsista olen ollut halukkaampi lähtemään kotiin kuin sairaala on ollut innokas päästämään, eli olen kotiutunut sektioista huolimatta heti, kun se on vauvan voinnin puolesta ollut mahdollista.. Esikoisen kanssa käytiin kotiutumista seuraavana päivänä vielä jossain bilirubiinikontrollissa.
Ilmeisesti siis ihan tuurista kiinni, ketä vuorossa ja minkälaista hoitoa heiltä saat, ei mitenkään sairaalan yleisen linjan mukaista? Tai sitten olen onnistunut olemaan rauhallisempaan aikaan osastolla.
Tässä nyt kun asiaa tarkemmin muistelen, niin kyllä hoitaja oli mukana muidenkin lasten kohdalla ensimmäisessä kylvetyksessä, jonka isä sai niilläkin kerroilla tehdä.
Samoja kokemuksia Naistenklinikalta 15 vuoden takaa. Poikaa tutkittiin useampi vuorokausi ja minä en nukkunut yhteishuoneessa yhtään.
Ihmettelen vieläkin miten äiti selviää noin rajusta alusta täysijärkisenä kun se vastasyntyneen hoitaminen kotonakin on ensimmäiset viikot ihan hirveän raskasta.
Onneksi opin jonkun viikon päästä imettämään vauvaa silloin kun itse satuin heräämään yöllä siten että vauva oli vielä unessa. Näin minun ei tarvinnut herätä itkuun yöllä vaan vauva nukkui huutamatta koko yön ja pääsin vähitellen pahimmista univeloistani eroon.
Vauvoilla on imurefleksi ja ne pystyvät tosiaa syömään rintaa nukkuessaankin.
Toivottavasti tämä ei nyt jonkun mielestä ollut ihan väärin. Meidän elämää tuo helpotti ihan hirveästi. Mieskin nukkuin ehjiä hyviä öitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉
Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.
Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!
Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?
Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.
Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?
Olipa sikamainen heitto, lapsen synnyttäminen on normaali juttu, senijaan ihmisellä joka on ollut sisäosastolla neljä viikkoa voi olla hyvinkin vakava sairaus. Täällä pyörii sekopäitä toivottamassa ihmisiä helvettiin, jos ei veisaa samaa virttä. Ikävää, todella ikävää viattomien lastenne vuoksi. Niin makaa kuin petaa. Räkytys saattaa napsahtaa omaan nilkkaan.
Se nyt on synnyttäneen äidin realiteetti. Itse synnytin sektiolla, joka on iso leikkaus. Hikoilu oli siinä kuule pikku juttu!
Tervetuloa Crohia sairastavan ihmisen vaippahousuihin. Kun suolisto on vuotanut verta puoli vuotta verta niin että istut pytyllä kymmeniä kertoja päivässä, etkä lähestulkoon edes aina ehdi sinne ajallaan, kärsit raudanpuutteesta ja kovista nivelkivuista ja hiustenlähdöstä niin vaihtaisin itseni milloin vain sektiosta toipumiseen. Ja kyllä, koettu on sekin. Kaksoset kotona isänsä hoidossa.
Auttaisiko synnyttäneiden äitien suurempi kärsimys sinua sairaudessasi? Niinpä.
Viekö synnyttäminen tämän päivän naisilta järjen päästä? Miksi kukaan ammatin omaava kätilö vaivautuisi tänne kaheleille selittämään yhtään mitään, varmasti ihan tarpeeksi työtä. Eikö nykyään ole mitään valmennusta? Jos ei natistä kyllä löytyy ennakkoon tietoa, mitä voi seurata yhdeksän kuukauden kuluttua , kun mennään panemaan. Kiesus sentään miten miehet kestävät näitä.
Niin mitäpä sitä typerille naisille mitään apua tai tietoa antamaan. Hävetä sietäisivät kun raskaaksi ovat hankkiutuneet. Huono kohtelu ja avun pihtaaminen rangaistukseksi moisille.
Turha tätä kasaa hämmnetää, mutta en malta olla hämmnetämättä.
Suomeen halutaan synnyttämään, koska täällä on turvallista sekä äidillé että vauvalle. Eikö kannataisi avata suunsa heti, kun sanottavaa on, eikä eri alaustoilla oksentaa. Kun asiallaisesti esittää toiveensa, pääsee paljon pidemmälle. . Mitä taas lakanoiden vaihtoon tulee, on ihan hyväksi alkaa liikuskelemaan eikä maata.
Vierailija kirjoitti:
Eikö muillakaan osastoilla vaihdeta lakanoita, kuin potilaan vaihtuessa?
Joka kerta kun potilas on suihkussa, vaihdetaan lakanat ja tuodaan puhtaat vaatteet.
Eli käytännössä joka ikinen päivä. Olen niin paljon ollut sairaalassa että tiedän näin joka osastolla toimittavan. Synnärillä en ole ollut. Ihme touhua siellä.
Olen kyllä synnyttänyt, mutta pienessä sairaalassa. Meitä oli kolme äitiä siellä vauvoineen. Hoitajat ihania.
Sairaalassa oli kyllä hirveää. Kauhea aikataulu, aamu 6.30 ylös ja siitä lähtien kiirettä ja komentoa piti 5 vrk. Ei tietoakaan levosta ja rauhallisesta tutustumisesta perheenjäseneen.