Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉
Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.
Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!
Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?
Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.
Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?
Olipa sikamainen heitto, lapsen synnyttäminen on normaali juttu, senijaan ihmisellä joka on ollut sisäosastolla neljä viikkoa voi olla hyvinkin vakava sairaus. Täällä pyörii sekopäitä toivottamassa ihmisiä helvettiin, jos ei veisaa samaa virttä. Ikävää, todella ikävää viattomien lastenne vuoksi. Niin makaa kuin petaa. Räkytys saattaa napsahtaa omaan nilkkaan.
Se nyt on synnyttäneen äidin realiteetti. Itse synnytin sektiolla, joka on iso leikkaus. Hikoilu oli siinä kuule pikku juttu!
Tervetuloa Crohia sairastavan ihmisen vaippahousuihin. Kun suolisto on vuotanut verta puoli vuotta verta niin että istut pytyllä kymmeniä kertoja päivässä, etkä lähestulkoon edes aina ehdi sinne ajallaan, kärsit raudanpuutteesta ja kovista nivelkivuista ja hiustenlähdöstä niin vaihtaisin itseni milloin vain sektiosta toipumiseen. Ja kyllä, koettu on sekin. Kaksoset kotona isänsä hoidossa.
Auttaisiko synnyttäneiden äitien suurempi kärsimys sinua sairaudessasi? Niinpä.
Olen synnyttänyt ja äiti kolmelle. Minä en nauti kenenkään kärsimyksestä, joten älä minua sellaisesta syytä. Olen kommentoinut tässä ketjussa pari kertaa, ja jokaisessa viestissä olen kannustanut teitä kaltoinkohdeltuja tekemään valituksen jos/kun olette kohdanneet vääryyttä ja hoidonpuutetta. Ja edellisellä kirjoituksella vastasin kommentoijalle, joka sanoi että kun minä vain hikoilen ja sairastan "pikku juttua" niin en muka tietäisi mitä kivut, sairaalassa oleminen ja sairastaminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun jotkut vielä vuosienkin päästä jaksaa naureskella, kun raskausaikana hormonihuuruissa sai sellaisia raivareita, että lautaset lenteli kun just sillä hetkellä jollain tuntui olevan väärä äänensävy ja se tulkittiin v*ttuiluna, mutta kun näitä väärintulkintoja niiden hormonien takia tulee synnytyksen jälkeen, niin se onkin maailmanloppu ja uhriudutaan täysin. Ei enää olekaan sellainen "hehe mikä hormonihirviö sitä olikaan" juttu.
Ei toki koske teitä kaikkia joillain on ollut ihan kamalia kokemuksia, mutta nämä "mulle vaan huudettiin ja haukuttiin" ovat osa varmasti liioiteltuja juttuja. Eihän sellaista ihmistä mitenkään voitaisi pitää töissä joka huutaa ja riehuu ja josta satelee valituksia.
No jopas jotakin. Itse olen aina pitänyt tympeänä tätä "hormoonit" selitystä. Mielestäni mikään ei oikeuta paiskomaan lautasia. Eikä kyllä kukaan tuttavapiirissäni myöskään käytä hormoneja tekosyynä tai paisko niitä lautasia. Silti olemme kokeneet lisämaidon ja tavallisen särkylääkkeen pihtauksen + tiuskinnat osastolla. Ja pahimpana sen heittelle jättämisen tunteen. Kun on puolikuntoinen ja tarvitsisi turvallisuuden tunnetta ja tukea. Toki jos itsellä on sujunut kaikki hyvin, niin empatiakyvytyömän on varmasti hyvin vaikeaa uskoa näitä kertomuksia, koska ne asenteet ovat niin uskomatonta vielä 2000- luvulla. Mielestäni nämä asenteet ja synnyttäneiden kohtelu kertoo syvällä kansan alitajunnassa olevasta naisen ruumiin vihasta. Ovat samaa juurta kuin kertomukset "70-luvulla syntyneiden äidit" -ketjussa. Ja onneksi ihmisillä on myös hyviä kokemuksia, se kertoo että nämä kivikautiset asenteet voivat väistyä. Mutta eivät ne väisty jos niistä ei puhuta. Siksi nämä aihetta käsittelevät ketjut ovat tärkeitä. Valitukset olisivat myös, mutta ymmärrän että hyvin harvalla on siinä tilanteessa energiaa valittaa asiasta. En itsekään jaksanut sitä tehdä. Halusin vain hyvin nopeasti pois sairaalasta.
Sen valituksen voi tehdä jälkikäteenkin. Ja jos oikeasti on "jätetty heitteille" niin niinhän sinä olisit tehnytkin, eikö? Sairaaloissa on myös pappi ja sossu, jos lohtua ja jutteluseuraa kaipaat. Heidän kanssaan voi jutella ihan mistä vaan mikä mieltäsi painaa. Ja luulisi että se oma mies olisi siellä sinun tukena.
Onpas sulla v-mäinen asenne. En minä sitä juttuseuraa kaivannut osastolla. En papilta enkä edes niiltä hoitajilta. Olisin kaivannut sitä että olisin saanut kipuihin buranaa silloin kun sitä tarvin. Ilman tiuskimista. Ja ihan enimmäismäärien rajoissa. Olisin kaivannut sitä että joku olisi huolehtinut letkut ja teipit niskasta ja selästä irti, eikä vasta sitten kun olin monta kertaa pyytänyt. Olisin kaivannut että joku olisi katsonut perään kun menin seiniä pitkin eka kertaa suihkuun että pysynkö pystyssä. Ja ennenkaikkea olisin tarvinnut sitä lisämaitoa lapselleni, kun oma maito ei epäonnistuneen käynnistyksen ja hätäsektion jälkeen noussut. Olisin kaivannut sitä että hoitaja olisi näyttänyt miten sektion jälkeen noustaan sängystä ylös (siihen on oma tekniikka) ilman että haava repeää. Olisin kaivannut että yöhoitajat olisivat hieman huomioineet meitä synnyttäneitä ja meidän vauvoja sillä, että heidän huoneeseen tulo ei joka kerta olisi ollut äänekäs performanssi. Mutta tuo öinen kolistelu ja isoon ääneen jonkun risteilyreissun läpikäyminen oli kuitenkin pikkujuttu sen yleisen turvattomuuden, kiireen ja sellaisen heitteillejätön tunteen rinnalla. Olipahan vaan yksi oloa hankaloittava asia lisää. Kun kohtutulehduksen jälkeen pääsin pois, niin sitä vaan kiitti luojaa että selvisi kaikesta. Ei, en tehnyt valitusta vaikka aihetta olisi taatusti ollut. Halusin vain unohtaa ja keskittyä ihanaan lapseeni.
Halusit unohtaa mutta et unohtanut. Toki tämä haukkuminen täällä keventää sinun mieltäsi mutta ei muuta asioita mihinkään, jos mikään kokemasi on totta. Enkä epäile, etteikö olisi mutta ajatus siitä, että ette nosta metakkaa jo paikan päällä ylemmälle taholle, on sietämätön. Peräänkuulutan sitä, että miksi annatte näin tapahtua? Olet kaivannut apua moneen asiaan ja avun olet ainakin joihinkin asioihin saanut mutta pitää muistaa ettei hoitajilla ole resursseja tulla kiireettömiin toiminpiteisiin välittömästi, vaan ne hoituu sitten ajallaan. Minä olen viettänyt parina viimeisenä vuotena rutkasti aikaa osastohoidoissa, aluksi turhautti itseänikin kunnes tajusin että siellä toimitaan prioriteettien ja kiireellisyysjärjestyksen mukaan, ja niin sen pitää ollakin.
Sairaala on laitos, eikä siellä voi vaatia hiljaisuutta ja omaa rauhaa. Mutta itse niille asioille voi tehdä jotain: maski ja korvatulpat/kuulokkeet.Ei laitosmaisuus ole oikeutus kaikelle kuralle, mitä ihmisille sanotaan tai tehdään. Itse olin keuhkoveritulpan vuoksi sairaalassa ja piikitetty verenohennuslääke aiheutti valtavan verenpurkauman vatsaan, joka oli tietenkin todella kipeä ja aiheutti ainakin minulle huolta siitä vuosiko siellä verta edelleen. Minulle oli varattu keuhkokuvaus, mutta totesin, että ei minusta ole sen vatsan verenpurkauman vuoksi kävelemään. Minulta kysyttiin sitten, että mitäs aiot tehdä, kun kuvaus on varattu ja siellä on oltava tiettynä aikana. Ihan kuin olisi ollut minun asiani katsoa, että pääsen jollain ilveellä toiseen kerrokseen kuvaukseen huolimatta siitä, että vatsassa ilmeisesti vieläkin vuosi veri.
Ja edelleen, et tehnyt potilasasiamiehelle valitusta jos tilanne aiheutti sinulle hengenhätää? Että oikein mustelman vuoksi olisi pitänyt paareilla viedä? Tiedän kyllä, saan verenohentajia itsekin.
Todella tylyä tekstiä ihmiseltä, jonka luulisi ymmärtävän, että isot verenpurkaumat eivät ole verrattavissa normaaleihin mustelmiin. Kyllähän tuotakin verimöhkälettä tutkittiin ja vatvottiin pitääkö leikata vai ei. Sain minä pyörätuolin ja hoitajan työntämään, en sentään paareja ollut vailla. Jos ihminen ei pääse kävelemään, silloin tulee miettiä muita vaihtoehtoja, eikä olla juuri tuollaisella asenteella liikkeellä, että ei sitä mustelmien vuoksi paareja tarvita. Toivottavasti et itse ole hoitotyössä, jos jo potilaana kiistät toisten potilaiden mahdollisen kivun ja toimintakyvyttömyyden siksi, että sinulla ei ole tullut komplikaatioita. Olen minä ollut sairaalassa keuhkoveritulpan vuoksi silloinkin, kun verenohennuslääkitys on ollut päällä ja minua on ensin katsottu pitkään epäilevästi, että ei sinulla voi olla tulppaa kun on lääkitys. Ihan kuin tulisin sinne huvikseni huohottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin muutaman ekan sivun näitä juttuja, mutta todennäköisesti loput sivut on samaa kuraa. Jos näissä tarinoissa on puoletkaan totta, niin kuulostaa kuin ne synnytykset olisi tapahtuneet keskiajalla, ja todella vaikea uskoa että joka puolella Suomea asiat noin perseellään synnytysosastolla.
Itse en voi kuin kehua maasta taivaaseen Jyväskylän uuden sairaalan synnärin ja osastot. Siellä ei pihdattu kipulääkkeitä (kiireellinen sektio mulla), päinvastoin tuntui että pakko oli ottaa vaikken ollut lainkaan kipeä mistään. Jouduin vaihtamaan kahdesti osastoa lapsen tilanteen takia, mutta minutkin olisi kärrätty sängyllä, jos olisin halunnut vain siinä istua. Pystyin kuitenkin kävelemään itse. Ruuan toi tarjottimella huoneeseen ystävälliset keittiötyypit (vai laitoshuoltajiako ne oli) ja hakivat pois. En poistunut yhden hengen huoneestani sen 5pvän sairaalassa olon aikana juuri lainkaan, kun ei tarvetta ollut. Lakanoita ei tullut mieleenkään vaihtaa, kun eivät likaantuneet (hanurin alla oli suojakangas).
Minusta tosiaan tuntui kuin olisin hotellissa ollut, ja melkein hävetti miten vähän piti itse tehdä mitään. No sen lapsen nyt tietysti hoidin, mutta siis muuten.
En usko sinua. Minulla ei ollut yksityishuonetta sairaalassa. Lakanani jouduin myös vaihtamaan koska veri rokkasi pitkin sänkyä, en voi uskoa, että sinun lakanasi muka eivät tahriintuneet.
Minulta vaihdettiin kerran. Silloin kun sektion jälkeen pääsin ekakerran ylös ja pesulle. Housuja ei ollut jalassa sitten synnytyssalissa olon joten tietysti valui sänkyyn kaikki sektion jälkeen. Sen koommin ei sänkyyn tullut mitään veri sotkua, vaihdoin kerran itse sen 5vrk aikana jonka jouduin olemaan osastolla ja hikosin toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pitkälle ollaan tässä keskustelussa tultu tuosta alkuperäisen kirjoittajan viestistä, jossa äidin ongelma oli väsymys, jaettu huone, toisen äidin itkevä vauva ja hoitajien käynti. Kaikki nämä kuulostavat aivan normaalilta synnytysosaston toiminnalta, eikä mitenkään ihmeelliseltä.
Joukkoon mahtuu aika karujakin synnytyskokemuksia ja osa on kokenut, että heitä on kohdeltu epäasiallisesti. Varmasti osassa tapauksissa on näin käynytkin, ja siitä olen äärimmäisen pahoillani. Näitä keskusteluita aika ajoin putkahtelee tällä palstalla ja muuallakin. Yhteistä näille on, että päätyvät lopulta säikyttelyyn siitä, että AINA olisi näin. Totuus lienee kuitenkin se, että saattaa olla aikalailla sairaalakohtaista huono kohtelu ja siitä pitäisi antaa aina palaute jälkikäteen käydyssä synnytyskeskustelussa. Asioista kannattaa myös ottaa itse selvää niin paljon kuin voi, ennenkuin lähtee synnyttämään. Mutta ei näistä keskusteluista, jotka säikyttävät herkemmän ensisynnyttäjän kauaksi synnytyssalista.
Myös positiivisia kokemuksia kannattaa jakaa ja niitä lukea. Ensisijaisesti antaisin palautteen sairaalalle ja lakkasin huonojen kokemuksen yleistämisen Somessa.Kyllä näistä kokemuksista saa ja pitääkin puhua julkisesti. Ne sairaalaan annetut palautteet eivät johda mihinkään, mikä parantaisi potilaan oloja. Vastaus on korkeintaan: "Meillä ei ole RESURSSEJA" (voi että inhoan tuota sanaa, sen taakse on niin helppoa piiloutua!) Terveydenhuollon ja varsinkin synnytysten kokemukset pitää saada läpinäkyväksi.
Ja sekä onnistuu tällä palstalla parhaiten? Kenelle sellaiselle täältä menee tieto, joka voisi asialle jotain tehdä?
Olen sitä mieltä, että osa jutuista on pahasti liioiteltuja, osa saattaa olla tottakin. Ei ole vaan omalle kohdalle kertaakaan synnytyslaitoksella ollessani sattunut vastaan näitä zombeja, jotka raahautuvat pitkin käytäviä verta valuen huutava vauva kainalossa hakemaan ruokaa. Tai joku olisi maannut verilammikossa, kun lakanoita ei pysty vaihtamaan. Kyllä siellä ihan järeitä siteitä löytyy. On totta, että epäasiallista käytöstä ei pidä sietää, muttei ihan kaikesta kannata nokkiinsa ottaa. Aika monesti sillä kätilöllä on useampi synnytys takana kuin juuri äidiksi tulevalla.
Siksihän se äiti tarvitseekin tietoa ja apua. Kätilölle asiat ovat tuttuja ja hän tietää asiat niin perin pohjin, että tietämätön saattaa tuntua idiootilta. Pitäisi kaiken sen tiedon omaavana kuitenkin muistaa, että se on ammattitietoa, ei yleistä tietoa ja äidit eivät ole tyhmiä, vaikka eivät tiedä samaa. Tuoreet äidit eivät myöskään ola aina omia reippaita itsejään kovan urakan jäljiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta tätä kitinää en ymmärrä. 3 lasta, eli 3 kertaa ollut sairaalassa synnytyksen jälkeen. Kaikki muksut olleet keltaisia ja keskimmäinen joutui teholle, eli sairaalassa oloa oli kaikista paljon. Asumme Turussa, joten olin tyksissä, jossa ei ole huoneessa edes omia vessoja, vaan käytävän varrella on kaikille yhteiskäytössä olevat vessat. 3:n Hengen huoneet, vierailijoita riitti. Etenkin kiireellisen sektion jälkeen oli todella kipeä ja olin siinä käytäväpaikalla ja huonekavereilla vierailijoita juoksi koko ajan.
Eihän se kivaa ollut, mutta en koe sitä miksikään ihmisrääkkäykseksi. Ja ei siellä hoitajilla ole aikaa paapoa tuoreita äitejä, mun mielestä jokaisella pitää sen verran olla tukiverkkoa, jotka äideistä huolehtii, eri juttu tietty jos jotain komplikaatioita ym. Ja hyvä vaan, että hoitajat ovat tiukkoja imetyksen suhteen, äidinmaito on parasta vauvalle ja se vaatii työtä, että maidoneritys alkaa. Uskokaa pois, keskimmäinen lapseni oli teholla 2 ekaa vuorokautta ja mä jouduin tekemään kovan työn, että maitoa alkoi erittymään. Itkin kipeitä nännejä, mutta se oli pakko tehdä.
Tässä taas oiva esimerkki vähättelystä. Juuri sinun synnytyksesk oli se hurjin ja pärjäisit hienosti kaikesta huolimatta. En odottanut mitään etkä saanutkaan mutta hengissä lähdit niin se riittää.
Ajattelit oikeasti ettei kukaan muu äiti tee sitä kovaa työtä? Niinkuin ihan oikeasti?
Et selvästikään suostu uskomaan lukemaasi tai sitten se ei vain mene perille.
Ajattelit että se äiti ei tehnyt imetyksen suhteen parhaansa joka lypsi koneella olematonta maitoa 15 tuntia vuorokaudessa kun hoitaja vaati, lopun ajan vauva oli rinnalla huutamassa?
Eikä vauva kuulemma välitä että nänni on halki?Tai se äiti joka konttasi vessaan ja etsimään vauvalle puhdasta vaatetta kun itse pitää pärjätä vaikka 7 tuntia sitten menetti yli 2 litraa verta eikä lisäverta saanut kun hoitaja ei halunnut laittaa?
Tai kun kivuissaan anelee hoitajalta lääkettä, kun kaikki muu on jo kokeiltu, kipu on niin kovaa että silmissä sumenee, hoitaja sanoo että koitapa pärjätä ilman, häviää eikä vastaa kutsuihin?
Oletko muuten koskaan kuullut että valtava stressi voi estää maidontulon kokonaan? Etpä varmaan kun kaikesta vaan selviää kun on tuollainen asenne ja tekee vaan kovasti töitä.
Minulleppa kävi näin, tämä on lääkärin vahvistama. Se viikko synnyttäneiden osastolla laukaisi sellaisen stressin joka on ihan verrattavissa traumaan. Maito ei noussut koskaan, ikinä, yhtään. Tosin kotiinviemisiksi sain sieltä mustelmille sekä ruhjeilla puristelut rinnat, haljenneet nännit mustelmia oli myös olkapäissä kun oletusasento ei ollut hoitajan mieleen.
Tässä maailmassa ei ole ennen tuota kokemusta paikkaa missä en olisi pärjännyt, puuttua epäkohtiin jne mutta tuolla osastolla käytiin heikon kimppuun niin järjestelmällisesti.
Joo, stressi vaikuttaa maidon nousuun ja herumiseen. Minäkään en leikkauksen jälkeen voinut osastolla imettää, siellä oli lisäksi joku suihkuremontti ja suihkuun pääsy erityisen vaikeaa. Imetyksen sain käynnistettyä isolla työllä kotona, kun vauvan isä huolehti ruokaa, siivoukset ym. ja auttoi vauvan nosteluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉
Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.
Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!
Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?
Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.
Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?
Olipa sikamainen heitto, lapsen synnyttäminen on normaali juttu, senijaan ihmisellä joka on ollut sisäosastolla neljä viikkoa voi olla hyvinkin vakava sairaus. Täällä pyörii sekopäitä toivottamassa ihmisiä helvettiin, jos ei veisaa samaa virttä. Ikävää, todella ikävää viattomien lastenne vuoksi. Niin makaa kuin petaa. Räkytys saattaa napsahtaa omaan nilkkaan.
Se nyt on synnyttäneen äidin realiteetti. Itse synnytin sektiolla, joka on iso leikkaus. Hikoilu oli siinä kuule pikku juttu!
Tervetuloa Crohia sairastavan ihmisen vaippahousuihin. Kun suolisto on vuotanut verta puoli vuotta verta niin että istut pytyllä kymmeniä kertoja päivässä, etkä lähestulkoon edes aina ehdi sinne ajallaan, kärsit raudanpuutteesta ja kovista nivelkivuista ja hiustenlähdöstä niin vaihtaisin itseni milloin vain sektiosta toipumiseen. Ja kyllä, koettu on sekin. Kaksoset kotona isänsä hoidossa.
Auttaisiko synnyttäneiden äitien suurempi kärsimys sinua sairaudessasi? Niinpä.
Olen synnyttänyt ja äiti kolmelle. Minä en nauti kenenkään kärsimyksestä, joten älä minua sellaisesta syytä. Olen kommentoinut tässä ketjussa pari kertaa, ja jokaisessa viestissä olen kannustanut teitä kaltoinkohdeltuja tekemään valituksen jos/kun olette kohdanneet vääryyttä ja hoidonpuutetta. Ja edellisellä kirjoituksella vastasin kommentoijalle, joka sanoi että kun minä vain hikoilen ja sairastan "pikku juttua" niin en muka tietäisi mitä kivut, sairaalassa oleminen ja sairastaminen on.
Hän ei sanonut, että sairastat pikku juttua, vaan että hikoilu on pikku juttu sektiosta toipuvalle. Luet kuin piru Raamattua näitä kommentteja.
Minulla ei ole ikinä ollut suolistovaivoja. Mahani toimii kuin kello, eikä se ole ikinä kipeä. En silti vähättele sinun sairauttasi ja sen aiheuttamaa kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun jotkut vielä vuosienkin päästä jaksaa naureskella, kun raskausaikana hormonihuuruissa sai sellaisia raivareita, että lautaset lenteli kun just sillä hetkellä jollain tuntui olevan väärä äänensävy ja se tulkittiin v*ttuiluna, mutta kun näitä väärintulkintoja niiden hormonien takia tulee synnytyksen jälkeen, niin se onkin maailmanloppu ja uhriudutaan täysin. Ei enää olekaan sellainen "hehe mikä hormonihirviö sitä olikaan" juttu.
Ei toki koske teitä kaikkia joillain on ollut ihan kamalia kokemuksia, mutta nämä "mulle vaan huudettiin ja haukuttiin" ovat osa varmasti liioiteltuja juttuja. Eihän sellaista ihmistä mitenkään voitaisi pitää töissä joka huutaa ja riehuu ja josta satelee valituksia.
No jopas jotakin. Itse olen aina pitänyt tympeänä tätä "hormoonit" selitystä. Mielestäni mikään ei oikeuta paiskomaan lautasia. Eikä kyllä kukaan tuttavapiirissäni myöskään käytä hormoneja tekosyynä tai paisko niitä lautasia. Silti olemme kokeneet lisämaidon ja tavallisen särkylääkkeen pihtauksen + tiuskinnat osastolla. Ja pahimpana sen heittelle jättämisen tunteen. Kun on puolikuntoinen ja tarvitsisi turvallisuuden tunnetta ja tukea. Toki jos itsellä on sujunut kaikki hyvin, niin empatiakyvytyömän on varmasti hyvin vaikeaa uskoa näitä kertomuksia, koska ne asenteet ovat niin uskomatonta vielä 2000- luvulla. Mielestäni nämä asenteet ja synnyttäneiden kohtelu kertoo syvällä kansan alitajunnassa olevasta naisen ruumiin vihasta. Ovat samaa juurta kuin kertomukset "70-luvulla syntyneiden äidit" -ketjussa. Ja onneksi ihmisillä on myös hyviä kokemuksia, se kertoo että nämä kivikautiset asenteet voivat väistyä. Mutta eivät ne väisty jos niistä ei puhuta. Siksi nämä aihetta käsittelevät ketjut ovat tärkeitä. Valitukset olisivat myös, mutta ymmärrän että hyvin harvalla on siinä tilanteessa energiaa valittaa asiasta. En itsekään jaksanut sitä tehdä. Halusin vain hyvin nopeasti pois sairaalasta.
Sen valituksen voi tehdä jälkikäteenkin. Ja jos oikeasti on "jätetty heitteille" niin niinhän sinä olisit tehnytkin, eikö? Sairaaloissa on myös pappi ja sossu, jos lohtua ja jutteluseuraa kaipaat. Heidän kanssaan voi jutella ihan mistä vaan mikä mieltäsi painaa. Ja luulisi että se oma mies olisi siellä sinun tukena.
Onpas sulla v-mäinen asenne. En minä sitä juttuseuraa kaivannut osastolla. En papilta enkä edes niiltä hoitajilta. Olisin kaivannut sitä että olisin saanut kipuihin buranaa silloin kun sitä tarvin. Ilman tiuskimista. Ja ihan enimmäismäärien rajoissa. Olisin kaivannut sitä että joku olisi huolehtinut letkut ja teipit niskasta ja selästä irti, eikä vasta sitten kun olin monta kertaa pyytänyt. Olisin kaivannut että joku olisi katsonut perään kun menin seiniä pitkin eka kertaa suihkuun että pysynkö pystyssä. Ja ennenkaikkea olisin tarvinnut sitä lisämaitoa lapselleni, kun oma maito ei epäonnistuneen käynnistyksen ja hätäsektion jälkeen noussut. Olisin kaivannut sitä että hoitaja olisi näyttänyt miten sektion jälkeen noustaan sängystä ylös (siihen on oma tekniikka) ilman että haava repeää. Olisin kaivannut että yöhoitajat olisivat hieman huomioineet meitä synnyttäneitä ja meidän vauvoja sillä, että heidän huoneeseen tulo ei joka kerta olisi ollut äänekäs performanssi. Mutta tuo öinen kolistelu ja isoon ääneen jonkun risteilyreissun läpikäyminen oli kuitenkin pikkujuttu sen yleisen turvattomuuden, kiireen ja sellaisen heitteillejätön tunteen rinnalla. Olipahan vaan yksi oloa hankaloittava asia lisää. Kun kohtutulehduksen jälkeen pääsin pois, niin sitä vaan kiitti luojaa että selvisi kaikesta. Ei, en tehnyt valitusta vaikka aihetta olisi taatusti ollut. Halusin vain unohtaa ja keskittyä ihanaan lapseeni.
Halusit unohtaa mutta et unohtanut. Toki tämä haukkuminen täällä keventää sinun mieltäsi mutta ei muuta asioita mihinkään, jos mikään kokemasi on totta. Enkä epäile, etteikö olisi mutta ajatus siitä, että ette nosta metakkaa jo paikan päällä ylemmälle taholle, on sietämätön. Peräänkuulutan sitä, että miksi annatte näin tapahtua? Olet kaivannut apua moneen asiaan ja avun olet ainakin joihinkin asioihin saanut mutta pitää muistaa ettei hoitajilla ole resursseja tulla kiireettömiin toiminpiteisiin välittömästi, vaan ne hoituu sitten ajallaan. Minä olen viettänyt parina viimeisenä vuotena rutkasti aikaa osastohoidoissa, aluksi turhautti itseänikin kunnes tajusin että siellä toimitaan prioriteettien ja kiireellisyysjärjestyksen mukaan, ja niin sen pitää ollakin.
Sairaala on laitos, eikä siellä voi vaatia hiljaisuutta ja omaa rauhaa. Mutta itse niille asioille voi tehdä jotain: maski ja korvatulpat/kuulokkeet.Ei laitosmaisuus ole oikeutus kaikelle kuralle, mitä ihmisille sanotaan tai tehdään. Itse olin keuhkoveritulpan vuoksi sairaalassa ja piikitetty verenohennuslääke aiheutti valtavan verenpurkauman vatsaan, joka oli tietenkin todella kipeä ja aiheutti ainakin minulle huolta siitä vuosiko siellä verta edelleen. Minulle oli varattu keuhkokuvaus, mutta totesin, että ei minusta ole sen vatsan verenpurkauman vuoksi kävelemään. Minulta kysyttiin sitten, että mitäs aiot tehdä, kun kuvaus on varattu ja siellä on oltava tiettynä aikana. Ihan kuin olisi ollut minun asiani katsoa, että pääsen jollain ilveellä toiseen kerrokseen kuvaukseen huolimatta siitä, että vatsassa ilmeisesti vieläkin vuosi veri.
Ja edelleen, et tehnyt potilasasiamiehelle valitusta jos tilanne aiheutti sinulle hengenhätää? Että oikein mustelman vuoksi olisi pitänyt paareilla viedä? Tiedän kyllä, saan verenohentajia itsekin.
Todella tylyä tekstiä ihmiseltä, jonka luulisi ymmärtävän, että isot verenpurkaumat eivät ole verrattavissa normaaleihin mustelmiin. Kyllähän tuotakin verimöhkälettä tutkittiin ja vatvottiin pitääkö leikata vai ei. Sain minä pyörätuolin ja hoitajan työntämään, en sentään paareja ollut vailla. Jos ihminen ei pääse kävelemään, silloin tulee miettiä muita vaihtoehtoja, eikä olla juuri tuollaisella asenteella liikkeellä, että ei sitä mustelmien vuoksi paareja tarvita. Toivottavasti et itse ole hoitotyössä, jos jo potilaana kiistät toisten potilaiden mahdollisen kivun ja toimintakyvyttömyyden siksi, että sinulla ei ole tullut komplikaatioita. Olen minä ollut sairaalassa keuhkoveritulpan vuoksi silloinkin, kun verenohennuslääkitys on ollut päällä ja minua on ensin katsottu pitkään epäilevästi, että ei sinulla voi olla tulppaa kun on lääkitys. Ihan kuin tulisin sinne huvikseni huohottamaan.
Mieti itse ensin mitä kirjoitat. Edellisessä kommentissasi annoit ymmärtää että kävelit omin jaloin sinne kuvaukseen ja syytit hoitajaa kommentista "mitä meinasit tehdä, kun kuvaukseen pitää päästä ja sinne on aika?" Nyt sitten seuraavassa kommentissa kerrotkin että pyörätuoli ja saattaja järjestyi kun pyysit. Eli mikä ongelma tässä nyt on ollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉
Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.
Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!
Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?
Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.
Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?
Olipa sikamainen heitto, lapsen synnyttäminen on normaali juttu, senijaan ihmisellä joka on ollut sisäosastolla neljä viikkoa voi olla hyvinkin vakava sairaus. Täällä pyörii sekopäitä toivottamassa ihmisiä helvettiin, jos ei veisaa samaa virttä. Ikävää, todella ikävää viattomien lastenne vuoksi. Niin makaa kuin petaa. Räkytys saattaa napsahtaa omaan nilkkaan.
Se nyt on synnyttäneen äidin realiteetti. Itse synnytin sektiolla, joka on iso leikkaus. Hikoilu oli siinä kuule pikku juttu!
Tervetuloa Crohia sairastavan ihmisen vaippahousuihin. Kun suolisto on vuotanut verta puoli vuotta verta niin että istut pytyllä kymmeniä kertoja päivässä, etkä lähestulkoon edes aina ehdi sinne ajallaan, kärsit raudanpuutteesta ja kovista nivelkivuista ja hiustenlähdöstä niin vaihtaisin itseni milloin vain sektiosta toipumiseen. Ja kyllä, koettu on sekin. Kaksoset kotona isänsä hoidossa.
Eli siis Chronin tautiin kuuluvat nivelkivut. Olen yrittänyt saada selville ovatko poikani nivelkivut yhteydessä hänen haavaiseen paksusuolentulehdukseensa, mutta pojan kanssa puhuvat lääkärit ottavat vain verikokeet ja tekevät kolonoskopian. Kukaan ei ota kantaa muihin oireisiin. Täytyy yrittää vielä jaksaa selvittää onko yhteys ja mitä asialle voisi tehdä.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vähän tulee mieleen, että "lapsimyönteinen" hoito on vedetty överiksi, kun sen siivelle on voitu leikata palveluista.
Minusta jokaisen naisen tulisi saada nukkua kunnon unet rauhallisessa paikassa riittävässä kipulääkityksessä ja syödä useampi ravitseva ateria ja saada peseytyä rauhassa, jotta vanhemmuus pääsisi alkamaan kitkattomasti eikä suhdetta uuteen perheenjäseneen varjostaisi uupumus, nöyryytys ja kivut.
Tämä on ihan samaa kuin se, että on vähennetty vanhainkotipaikkoja ja korostettu vanhusten "oikeutta" asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Nyt suomalaiset vanhukset ovat heitteillä kodeissaan toimimattoman kotihoidon varassa ja kaikki tietävät sen. Kuulostaa hienolta, ei toimi, mutta säästöä syntyy ja se on tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin mielestä elämän kuuluu olla kärsimystä, näköjään? Omituinen asenne.
Mielestäni sairaalahoidon kuuluu olla tehokasta ja mahdollisimman miellyttävää. Ei kukaan huvikseen mene sairaalaan virumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉
Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.
Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!
Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?
Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.
Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?
Olipa sikamainen heitto, lapsen synnyttäminen on normaali juttu, senijaan ihmisellä joka on ollut sisäosastolla neljä viikkoa voi olla hyvinkin vakava sairaus. Täällä pyörii sekopäitä toivottamassa ihmisiä helvettiin, jos ei veisaa samaa virttä. Ikävää, todella ikävää viattomien lastenne vuoksi. Niin makaa kuin petaa. Räkytys saattaa napsahtaa omaan nilkkaan.
Se nyt on synnyttäneen äidin realiteetti. Itse synnytin sektiolla, joka on iso leikkaus. Hikoilu oli siinä kuule pikku juttu!
Tervetuloa Crohia sairastavan ihmisen vaippahousuihin. Kun suolisto on vuotanut verta puoli vuotta verta niin että istut pytyllä kymmeniä kertoja päivässä, etkä lähestulkoon edes aina ehdi sinne ajallaan, kärsit raudanpuutteesta ja kovista nivelkivuista ja hiustenlähdöstä niin vaihtaisin itseni milloin vain sektiosta toipumiseen. Ja kyllä, koettu on sekin. Kaksoset kotona isänsä hoidossa.
Auttaisiko synnyttäneiden äitien suurempi kärsimys sinua sairaudessasi? Niinpä.
Viekö synnyttäminen tämän päivän naisilta järjen päästä? Miksi kukaan ammatin omaava kätilö vaivautuisi tänne kaheleille selittämään yhtään mitään, varmasti ihan tarpeeksi työtä. Eikö nykyään ole mitään valmennusta? Jos ei natistä kyllä löytyy ennakkoon tietoa, mitä voi seurata yhdeksän kuukauden kuluttua , kun mennään panemaan. Kiesus sentään miten miehet kestävät näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän tulee mieleen, että "lapsimyönteinen" hoito on vedetty överiksi, kun sen siivelle on voitu leikata palveluista.
Minusta jokaisen naisen tulisi saada nukkua kunnon unet rauhallisessa paikassa riittävässä kipulääkityksessä ja syödä useampi ravitseva ateria ja saada peseytyä rauhassa, jotta vanhemmuus pääsisi alkamaan kitkattomasti eikä suhdetta uuteen perheenjäseneen varjostaisi uupumus, nöyryytys ja kivut.
Tämä on ihan samaa kuin se, että on vähennetty vanhainkotipaikkoja ja korostettu vanhusten "oikeutta" asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Nyt suomalaiset vanhukset ovat heitteillä kodeissaan toimimattoman kotihoidon varassa ja kaikki tietävät sen. Kuulostaa hienolta, ei toimi, mutta säästöä syntyy ja se on tärkeintä.
"Synnytyssysteemi" ja vanhusten hoito pitäisi uudistaa ja parantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potilasasiamiehet pitävät sairaalan puolta. Sen kokemuksen olen saanut, tosin asia ei koskenut synnytystä. Kaikin keinoin mut yritettiin vaientaa.
Tästä vaientamisestahan on vain sinun sana. Ja jos näin on käynyt niin hyvin toimi - vaikenit. Ilmaista lakiapua saa kyllä näihin asioihin.
Oletko itse saanut apua valittamalla virallisesti? Onko omakohtaista kokemusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö voisi ajatella, että äidin tehtävä heti synnytyksen on lähinnä hoitaa sitä vauvaa ja kuntouttaa itseään? Kun kerran ihokontaktia ja kiintymyssuhteen muodostumista, "pesimistä", ohjeissakin painotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉
Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.
Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!
Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?
Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.
Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?
Olipa sikamainen heitto, lapsen synnyttäminen on normaali juttu, senijaan ihmisellä joka on ollut sisäosastolla neljä viikkoa voi olla hyvinkin vakava sairaus. Täällä pyörii sekopäitä toivottamassa ihmisiä helvettiin, jos ei veisaa samaa virttä. Ikävää, todella ikävää viattomien lastenne vuoksi. Niin makaa kuin petaa. Räkytys saattaa napsahtaa omaan nilkkaan.
Se nyt on synnyttäneen äidin realiteetti. Itse synnytin sektiolla, joka on iso leikkaus. Hikoilu oli siinä kuule pikku juttu!
Tervetuloa Crohia sairastavan ihmisen vaippahousuihin. Kun suolisto on vuotanut verta puoli vuotta verta niin että istut pytyllä kymmeniä kertoja päivässä, etkä lähestulkoon edes aina ehdi sinne ajallaan, kärsit raudanpuutteesta ja kovista nivelkivuista ja hiustenlähdöstä niin vaihtaisin itseni milloin vain sektiosta toipumiseen. Ja kyllä, koettu on sekin. Kaksoset kotona isänsä hoidossa.
Eli siis Chronin tautiin kuuluvat nivelkivut. Olen yrittänyt saada selville ovatko poikani nivelkivut yhteydessä hänen haavaiseen paksusuolentulehdukseensa, mutta pojan kanssa puhuvat lääkärit ottavat vain verikokeet ja tekevät kolonoskopian. Kukaan ei ota kantaa muihin oireisiin. Täytyy yrittää vielä jaksaa selvittää onko yhteys ja mitä asialle voisi tehdä.
-eri
Täälläkin crohnikko. Mulla liitännäisiin nivelkipuihin ei kukaan ole koskaan ottanut mitään kantaa, muistuttavat vaan, että ibuprofeeni on pahasta vatsan limakalvoille ja parasetamoli maksalle, joten siinä voi sitten miettiä valintaa ruton ja koleran välillä. Toivon remissiota myös sille neljättä viikkoa kortisoneissaan sisuksilla hikoilevalle, ei ole kiva tauti tämä. Omani rauhoittui atsatiopriinilla, toistaiseksi.
Olen myös se ketjun toinen laitoshuoltaja, ja tulin jo ohimennen ajatelleeksi mahdollisuutta, että äidit hakevat ruokansa itse tai ovat syömättä, koska osastolla ei ole paikalla laikkaria jakamassa ruokia. Liekö saleja siivoamassa...? Meidän toimenkuvaanhan se ruokahuolto tosiaan yleensä kuuluu, mutta on sitä kummempaakin nähty kuin osasto ilman keittiöihmistä. Ja kyllä, ollaan sitä kallispalkkaista sakkia, josta säästöjä ensimmäisenä haetaan. ;)
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.
Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.
-Vela
Oma, huono/puutteellinen kasvatus selittää jo hyvin pitkälle tuollaista käytöstä. Ehdottomasti tuollainen toiminta on moukkamaista ja väärin, mutta tuosta se yleensä juontaa juurensa. Omat vanhemmat voivat paskoa lapsen elämän jo alkuvaiheessa kokolailla pilalle.
Lisäksi tietysti, jos itse haluaisi lapsen, muttei ole onnistunut tai ole edes puolisoa, niin vtuttaahan se kun toisella on lapsi ja todennäköisesti rakastava puoliso lässyttämässä, kuinka ihana, pikku tuhisija tuo onkaan.
Toivon edes vähän ymmärrystä muun kaltaisten ihmisten elämäntilanteita kohtaan.
Tyypilliset vähättelijät ja naisvihaajat löytäneet ketjun. Hyshys, ei näistä karuista kokemuksista saa puhua kuin korkeintaan sairaalan potilasasiamiehelle. Naiset, nyt vaan kärsitte sen huonon kohtelun jos sellainen sattuu osaksenne ja sinnittelette sen sairaalassaoloajan, ja olkaa kiitollisia siitäkin, saittehan sentään vauvan. Eikä mitään mainita sitten jälkeenpäin, kiltisti vaan palautetta sinne sairaalaan (mikä harvemmin johtaa mihinkään) ja muuten pidätte suun supussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉
Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.
Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!
Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?
Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.
Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?
Olipa sikamainen heitto, lapsen synnyttäminen on normaali juttu, senijaan ihmisellä joka on ollut sisäosastolla neljä viikkoa voi olla hyvinkin vakava sairaus. Täällä pyörii sekopäitä toivottamassa ihmisiä helvettiin, jos ei veisaa samaa virttä. Ikävää, todella ikävää viattomien lastenne vuoksi. Niin makaa kuin petaa. Räkytys saattaa napsahtaa omaan nilkkaan.
Se nyt on synnyttäneen äidin realiteetti. Itse synnytin sektiolla, joka on iso leikkaus. Hikoilu oli siinä kuule pikku juttu!
Tervetuloa Crohia sairastavan ihmisen vaippahousuihin. Kun suolisto on vuotanut verta puoli vuotta verta niin että istut pytyllä kymmeniä kertoja päivässä, etkä lähestulkoon edes aina ehdi sinne ajallaan, kärsit raudanpuutteesta ja kovista nivelkivuista ja hiustenlähdöstä niin vaihtaisin itseni milloin vain sektiosta toipumiseen. Ja kyllä, koettu on sekin. Kaksoset kotona isänsä hoidossa.
Auttaisiko synnyttäneiden äitien suurempi kärsimys sinua sairaudessasi? Niinpä.
Viekö synnyttäminen tämän päivän naisilta järjen päästä? Miksi kukaan ammatin omaava kätilö vaivautuisi tänne kaheleille selittämään yhtään mitään, varmasti ihan tarpeeksi työtä. Eikö nykyään ole mitään valmennusta? Jos ei natistä kyllä löytyy ennakkoon tietoa, mitä voi seurata yhdeksän kuukauden kuluttua , kun mennään panemaan. Kiesus sentään miten miehet kestävät näitä.
Oliko tämä rakentava kommentti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉
Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.
Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!
Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?
Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.
Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?
Olipa sikamainen heitto, lapsen synnyttäminen on normaali juttu, senijaan ihmisellä joka on ollut sisäosastolla neljä viikkoa voi olla hyvinkin vakava sairaus. Täällä pyörii sekopäitä toivottamassa ihmisiä helvettiin, jos ei veisaa samaa virttä. Ikävää, todella ikävää viattomien lastenne vuoksi. Niin makaa kuin petaa. Räkytys saattaa napsahtaa omaan nilkkaan.
Se nyt on synnyttäneen äidin realiteetti. Itse synnytin sektiolla, joka on iso leikkaus. Hikoilu oli siinä kuule pikku juttu!
Tervetuloa Crohia sairastavan ihmisen vaippahousuihin. Kun suolisto on vuotanut verta puoli vuotta verta niin että istut pytyllä kymmeniä kertoja päivässä, etkä lähestulkoon edes aina ehdi sinne ajallaan, kärsit raudanpuutteesta ja kovista nivelkivuista ja hiustenlähdöstä niin vaihtaisin itseni milloin vain sektiosta toipumiseen. Ja kyllä, koettu on sekin. Kaksoset kotona isänsä hoidossa.
Auttaisiko synnyttäneiden äitien suurempi kärsimys sinua sairaudessasi? Niinpä.
Viekö synnyttäminen tämän päivän naisilta järjen päästä? Miksi kukaan ammatin omaava kätilö vaivautuisi tänne kaheleille selittämään yhtään mitään, varmasti ihan tarpeeksi työtä. Eikö nykyään ole mitään valmennusta? Jos ei natistä kyllä löytyy ennakkoon tietoa, mitä voi seurata yhdeksän kuukauden kuluttua , kun mennään panemaan. Kiesus sentään miten miehet kestävät näitä.
Mene pois tyhmä
Mikis, saahan tyhmäkin sanoa mielipiteensä :) Josko täällä viisastun, tämä on nyt hauskin ketju täällä.
Tässä taas oiva esimerkki vähättelystä. Juuri sinun synnytyksesk oli se hurjin ja pärjäisit hienosti kaikesta huolimatta. En odottanut mitään etkä saanutkaan mutta hengissä lähdit niin se riittää.
Ajattelit oikeasti ettei kukaan muu äiti tee sitä kovaa työtä? Niinkuin ihan oikeasti?
Et selvästikään suostu uskomaan lukemaasi tai sitten se ei vain mene perille.
Ajattelit että se äiti ei tehnyt imetyksen suhteen parhaansa joka lypsi koneella olematonta maitoa 15 tuntia vuorokaudessa kun hoitaja vaati, lopun ajan vauva oli rinnalla huutamassa?
Eikä vauva kuulemma välitä että nänni on halki?
Tai se äiti joka konttasi vessaan ja etsimään vauvalle puhdasta vaatetta kun itse pitää pärjätä vaikka 7 tuntia sitten menetti yli 2 litraa verta eikä lisäverta saanut kun hoitaja ei halunnut laittaa?
Tai kun kivuissaan anelee hoitajalta lääkettä, kun kaikki muu on jo kokeiltu, kipu on niin kovaa että silmissä sumenee, hoitaja sanoo että koitapa pärjätä ilman, häviää eikä vastaa kutsuihin?
Oletko muuten koskaan kuullut että valtava stressi voi estää maidontulon kokonaan? Etpä varmaan kun kaikesta vaan selviää kun on tuollainen asenne ja tekee vaan kovasti töitä.
Minulleppa kävi näin, tämä on lääkärin vahvistama. Se viikko synnyttäneiden osastolla laukaisi sellaisen stressin joka on ihan verrattavissa traumaan. Maito ei noussut koskaan, ikinä, yhtään. Tosin kotiinviemisiksi sain sieltä mustelmille sekä ruhjeilla puristelut rinnat, haljenneet nännit mustelmia oli myös olkapäissä kun oletusasento ei ollut hoitajan mieleen.
Tässä maailmassa ei ole ennen tuota kokemusta paikkaa missä en olisi pärjännyt, puuttua epäkohtiin jne mutta tuolla osastolla käytiin heikon kimppuun niin järjestelmällisesti.