Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Anteeksi mutta tätä kitinää en ymmärrä. 3 lasta, eli 3 kertaa ollut sairaalassa synnytyksen jälkeen. Kaikki muksut olleet keltaisia ja keskimmäinen joutui teholle, eli sairaalassa oloa oli kaikista paljon. Asumme Turussa, joten olin tyksissä, jossa ei ole huoneessa edes omia vessoja, vaan käytävän varrella on kaikille yhteiskäytössä olevat vessat. 3:n Hengen huoneet, vierailijoita riitti. Etenkin kiireellisen sektion jälkeen oli todella kipeä ja olin siinä käytäväpaikalla ja huonekavereilla vierailijoita juoksi koko ajan.

Eihän se kivaa ollut, mutta en koe sitä miksikään ihmisrääkkäykseksi. Ja ei siellä hoitajilla ole aikaa paapoa tuoreita äitejä, mun mielestä jokaisella pitää sen verran olla tukiverkkoa, jotka äideistä huolehtii, eri juttu tietty jos jotain komplikaatioita ym. Ja hyvä vaan, että hoitajat ovat tiukkoja imetyksen suhteen, äidinmaito on parasta vauvalle ja se vaatii työtä, että maidoneritys alkaa. Uskokaa pois, keskimmäinen lapseni oli teholla 2 ekaa vuorokautta ja mä jouduin tekemään kovan työn, että maitoa alkoi erittymään. Itkin kipeitä nännejä, mutta se oli pakko tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?

Miksi sairaalan ja kaiken lisäksi SYNNYTYSosaston pitäisi olla helvetti???

En jaksa edes lukea ketjua, en käsitä tällaisia älypääkommetteja ollenkaan! Miksi ihmisellä pitäisi olla katto pään päällä, ja ruokaa, ja toimiva lämmitys, kun vähemmälläkin kyllä säilyy elossa? Voi jumalauta siis.

Vierailija kirjoitti:

Mummelin mietteet kirjoitti:

Ymmärtänyt että äitien tulee itse toimia vointinsa rajoissa tietenkin,itse ja vauvan kanssa.Kaikki liikkuminen on kuntouttavaa,etenkin sektion jälkeen petiin jääminen tai liiallinen "pötköttely" voi olla jopa kohtalokasta.Tylyys sitävastpin ei kuulu asiaan.

Juuri näin, oman voinnin rajoissa. Mutta kun vointi voi olla sellainen että taju lähtee jo istumaan noustessa kun on menettänyt verta niin paljon saatikka pyörtyä lattialle vauva kainalossa. Nämä ihmiset, mukaan lukien itseni ei silti saanut apua.

Tämä on koko ketjun ongelma. Vähätellään, syyllistetään, kieltäydytään uskomasta. Itselläkin on 3 synnytystä samassa sairaalassa. Jokainen täysin erilainen, vuodeosastoaika yhdessä järkyttävä josta olen tännekin kirjoittanut, 2 ihan Ok kokemusta.

En tiedä mitä tarvitsisi tapahtua että ihmisillä riittäisi usko että nämä tapahtumat on tosia. Hyvä on jälkiviisaana itse kenenkin täällä miettiä mitä olisi pitänyt tehdä ja sanoa silloin.

Terveenä eri tavoin olisi varmaan puoliaan jaksanut pitääkin.

Naiset, odotin teiltä enemmän.

Itse myös synnyttänyt 3 lasta ja samassa sairaalassa. Kielteisin kokemus ensimmäisen synnytys, joka myös pitkin (36 h) ja vaikein. Kohtelu ennen synnytystä oli pahinta ensimmäisellä kertaa synnyttäessäni. Muutamien kätilöiden asenne oli se, etten ymmärrä mistään yhtään mitään. En kyllä uskaltanut paljoa sanoakaan vastaan, kun kohtelu oli niin ynseää. Makasin käytävällä sänkyni kanssa ja kätilö soitteli yöllä synnytyssaliin vierellä olevasta kansliasta, ettei tämä synnytys etene yhtään, ei tule aamuun mennessä tapahtumaan mitään. Siis soitteli minun kuulteni minua tarkoittaen. Minulle hän vain hymähteli kyllästyneenä, jos uskalsin jotain sanoa. Sitten kun pitkä ja vaikea synnytys oli lopulta ohi, olin niin väsynyt, etten muista ensimmäisistä päivistä juurikaan. Silloin olin kärrättynä 8 hengen huoneeseen ja sanomattakin on selvää, ettei siellä pystynyt nukkumaan vauvojen, vieraiden yms. takia. Kun valitin asiasta itkien, ei sitä otettu kuuleviin korviinkaan. Sitten, varmaan jo hulluuden partaalla sain kiinni lääkärin, jolle kerroin etten ole nukkunut kolmeen vrk:een ja etten jaksa enää. Silloin tuli tossuihin vipinää ja minut kärrättiin nopeasti yksityishuoneeseen lepäämään. Hoitaja kertoi mairealla äänellä, että nyt saa rouva levätä, ei tuoda vauvaakaan ennenkuin olette nukkunut tarpeeksi. Ja minä nukuin koko päivän iltaan asti! Jostain syystä myöhemmät synnytykset sujuivat huomattavasti paremmin, ehkä olin jo sen verran valmistautunut taisteluun. Ja olinhan kivunnut sairaalan arvoasteikossakin pykälän ylöspäin, kun en ollut enää ensisynnyttäjä.  Viisi vuotta siinä kyllä meni, ennenkuin uskalsin yrittääkään seuraavaa lasta.

En todellakaan epäile kenenkään kertomuksen todenperäisyyttä, mutta harmi, ettei näihin kaikkiin ole laitettu vuotta ja sairaalaa. Eli onko tilanne nyt tämä, vai onko ollut joskus vuosia sitten vai sekä että?

Itse olen synnyttänyt Taysissa 2008-2013 vuosien aikana ja ainakaan omalla kohdallani ei pihdattu kivunlievitystä eikä vauvoille lisämaitoa. Osastolla särkylääkkeitä suorastaan tyrkytettiin ja yksi hoitaja jopa vähän moitti, kun en tuntenut tarvetta ottaa. Epäili, että vauvan takia en uskalla ottaa särkylääkettä ja siedän turhaan kipua.

Esikoisen kanssa hoitaja näytti vauvan hoidon, pesun (myös isälle) ja antoi imetysopastusta, muiden vauvojen kanssa ei. Ymmärettävää sinänsä, oletus tietenkin oli, että osataan jo.

Ekan vauvan kanssa sai olla rauhassa osastolla, mutta myöhempien kanssa kyllä hoputettiin kotiin, kun kaikki oli kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä miksi tietoja pitää väärentää jos joku menee pieleen synnytyksessä tms. Pidetäänkö äitejä niin tyhminä etteivät tajua. Minusta tämä on jonkin sortin rikos.  Olisi tehnyt mieli lähteä poliisiasemalle synnytyksen jälkeen kertomaan mitä on tehty.  Ei ole suoraselkäistä porukkaa sairaalassa töissä.  Tietojen väärentäminen potilasasiakirjoihin on rikos. 

Valittaa ja väitellä te osaatte mutta jos noin vakavista asioista on kyse -ilman värityskynän käyttöä- joita täällä on kirjoitettu, niin miksi kukaan teistä ei ole tehnyt valitusta? Vastaukseksi ei kelpaa, ettei ole ollut voimia. Sairaalassa on sosiaalityöntekijä jolta olisi voinut pyytää apuja ja kaiken voi tehdä myös jälkikäteen. On aivan turhaa täällä huudella asiakirjojen väärentämisestä ja olla tekemättä mitään, silloinhan sinä olet hyväksynyt asian.

En todellakaan ole hyväksynyt asiaa. Ei vain ollut uskallusta valittaa, en tiedä olisiko kääntynyt minua vastaan.  Sairaalassa on siellä ihmisiä toistensa tukena, minä yksinään heitä vastaan.  En tiedä olisiko sosiaalityöntekijäkin ollut sairaalan puolella. Lakimiehelle ehkä kuuluu tälläiset asiat.  Tälläistä asiaa en tule hyväksymään että potilasasiakirjoja väärennetään. Mutta olen käsitellyt sen niin, että tälläistä tapahtui ja se oli ikävästi tehty. Avasi todellakin silmiä.

Ei uskallusta? Jos sinä voit seisoa kokemuksiesi takana ja osoittaa, että olet tullut kohdelluksi väärin tai joitain epigriisejäsi on muokattu tarkoituksella väärin, niin mitä ihmeen pelkäämistä riitauttamisesta on, etenkin kun ne olisi todettu aiheutetuiksi? Joka sairaalassa on sosiaalityöntekijä ja joka sairaalan osastolla on ilmoitustaululla yhteyshenkilöiden nimet ja puhelinnumerot joihin voi ottaa yhteyttä tälläisissä tilanteissa, myös sen potilasasiamiehen.[/q

Tiedoksi että minua on uhkailtu aikaisemmin tekemästä kantelua koskien toista terveydenhuollon asiaa. Asialla oli kaupungin ylilääkäri, jolle kantelu piti osoittaa. Sanoi minulle että uskallappas tehdä kantelu. Todisteet oli selvät. Piti perääntyä. Otin yhteyttä silloiseen terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen, jossa sanottiin että mieti tarkasti mitä teet, ettet joudu silmätikuksi kaupungissasi.  Miten ihmeessä täällä oikeutta saa.  Minusta tuli varovainen kun hyvävelijärjestelmät toimii. En tiedä luotanko enää mihinkään.  Poliisikin arvelluttaa, kun tällä tavalla on pönkitetty. 

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mutta tätä kitinää en ymmärrä. 3 lasta, eli 3 kertaa ollut sairaalassa synnytyksen jälkeen. Kaikki muksut olleet keltaisia ja keskimmäinen joutui teholle, eli sairaalassa oloa oli kaikista paljon. Asumme Turussa, joten olin tyksissä, jossa ei ole huoneessa edes omia vessoja, vaan käytävän varrella on kaikille yhteiskäytössä olevat vessat. 3:n Hengen huoneet, vierailijoita riitti. Etenkin kiireellisen sektion jälkeen oli todella kipeä ja olin siinä käytäväpaikalla ja huonekavereilla vierailijoita juoksi koko ajan.

Eihän se kivaa ollut, mutta en koe sitä miksikään ihmisrääkkäykseksi. Ja ei siellä hoitajilla ole aikaa paapoa tuoreita äitejä, mun mielestä jokaisella pitää sen verran olla tukiverkkoa, jotka äideistä huolehtii, eri juttu tietty jos jotain komplikaatioita ym. Ja hyvä vaan, että hoitajat ovat tiukkoja imetyksen suhteen, äidinmaito on parasta vauvalle ja se vaatii työtä, että maidoneritys alkaa. Uskokaa pois, keskimmäinen lapseni oli teholla 2 ekaa vuorokautta ja mä jouduin tekemään kovan työn, että maitoa alkoi erittymään. Itkin kipeitä nännejä, mutta se oli pakko tehdä.

Kaikilla ei ole tukiverkkoja, pitäisipä mielestäsi olla tai ei. Sitä paitsi siinä sairaalassa missä minä synnytin oli erittäin tiukat vierailuajat, jotka eivät luonnollisesti olleet esim. ruokailuaikoina, että joku vierailija olisi voinut hakea mulle ruokaa, kun en itse päässyt. Sitä paitsi se vierailija olisi ollut joka tapauksessa isä, koska muita vierailijoita ei sallittu. Olisi ollut mukava viettää aikaa yhdessä perheenä ne muutamat hetket, jotka vierailuajat soivat, mutta silloin kävin suihkussa ja vaihdoin lakanoita, kun muulloin siihen ei ollut mahdollisuutta.

Mulle oli kanssa kauhistus että huonekaverin puoliso ja lapset plus vieraat sai oleilla melko vapaasti.Ei mitään yksityisyyttä.En odottanut luksus hotellia mutta edes rauhaa.

Miksi edellenkään kukaan synnytysosastolla työskentelevä kätilö ei vastaa tänne? Vaikka on pyydetty. Pari laitoshuoltajaa on kommentoinu. Eivät tainneet työskennellä edes siellä. Yksi laitoshuoltaja oli pyytänyt synnytysvuodeosastolla työskentelevää kollegaa kirjoittamaan tänne, mutta ei ole vielä ainakaan kirjoittanut. Nimettöminä nämä kirjoitukset tulee kaikilta.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mutta tätä kitinää en ymmärrä. 3 lasta, eli 3 kertaa ollut sairaalassa synnytyksen jälkeen. Kaikki muksut olleet keltaisia ja keskimmäinen joutui teholle, eli sairaalassa oloa oli kaikista paljon. Asumme Turussa, joten olin tyksissä, jossa ei ole huoneessa edes omia vessoja, vaan käytävän varrella on kaikille yhteiskäytössä olevat vessat. 3:n Hengen huoneet, vierailijoita riitti. Etenkin kiireellisen sektion jälkeen oli todella kipeä ja olin siinä käytäväpaikalla ja huonekavereilla vierailijoita juoksi koko ajan.

Eihän se kivaa ollut, mutta en koe sitä miksikään ihmisrääkkäykseksi. Ja ei siellä hoitajilla ole aikaa paapoa tuoreita äitejä, mun mielestä jokaisella pitää sen verran olla tukiverkkoa, jotka äideistä huolehtii, eri juttu tietty jos jotain komplikaatioita ym. Ja hyvä vaan, että hoitajat ovat tiukkoja imetyksen suhteen, äidinmaito on parasta vauvalle ja se vaatii työtä, että maidoneritys alkaa. Uskokaa pois, keskimmäinen lapseni oli teholla 2 ekaa vuorokautta ja mä jouduin tekemään kovan työn, että maitoa alkoi erittymään. Itkin kipeitä nännejä, mutta se oli pakko tehdä.

Kukaan ei vaadi paapomista, vaan perushoitoa ja vaikka sinun mielestäsi jokaisella pitää olla tukiverkkoa, kaikilla ei todellakaan ole. Sairaala on paikka, jossa ihmisen tulisi selvitä ilman sitä, että omaiset katsovat, että potilas saa ruokaa ja juomaa ynnä muuta perushoitoa. Itsekin itkit kipeitä rintojasi. Tuskin olisit ilahtunut siitä, jos itkuasi ja kipuasi olisi kaiken päälle vähätelty ja sinua olisi vielä ehdoin tahdoin satutettu lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkälle ollaan tässä keskustelussa tultu tuosta alkuperäisen kirjoittajan viestistä, jossa äidin ongelma oli väsymys, jaettu huone, toisen äidin itkevä vauva ja hoitajien käynti. Kaikki nämä kuulostavat aivan normaalilta synnytysosaston toiminnalta, eikä mitenkään ihmeelliseltä.

Joukkoon mahtuu aika karujakin synnytyskokemuksia ja osa on kokenut, että heitä on kohdeltu epäasiallisesti. Varmasti osassa tapauksissa on näin käynytkin, ja siitä olen äärimmäisen pahoillani. Näitä keskusteluita aika ajoin putkahtelee tällä palstalla ja muuallakin. Yhteistä näille on, että päätyvät lopulta säikyttelyyn siitä, että AINA olisi näin. Totuus lienee kuitenkin se, että saattaa olla aikalailla sairaalakohtaista huono kohtelu ja siitä pitäisi antaa aina palaute jälkikäteen käydyssä synnytyskeskustelussa. Asioista kannattaa myös ottaa itse selvää niin paljon kuin voi, ennenkuin lähtee synnyttämään. Mutta ei näistä keskusteluista, jotka säikyttävät herkemmän ensisynnyttäjän kauaksi synnytyssalista.

Myös positiivisia kokemuksia kannattaa jakaa ja niitä lukea. Ensisijaisesti antaisin palautteen sairaalalle ja lakkasin huonojen kokemuksen yleistämisen Somessa.

Kyllä näistä kokemuksista saa ja pitääkin puhua julkisesti. Ne sairaalaan annetut palautteet eivät johda mihinkään, mikä parantaisi potilaan oloja. Vastaus on korkeintaan: "Meillä ei ole RESURSSEJA" (voi että inhoan tuota sanaa, sen taakse on niin helppoa piiloutua!) Terveydenhuollon ja varsinkin synnytysten kokemukset pitää saada läpinäkyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun jotkut vielä vuosienkin päästä jaksaa naureskella, kun raskausaikana hormonihuuruissa sai sellaisia raivareita, että lautaset lenteli kun just sillä hetkellä jollain tuntui olevan väärä äänensävy ja se tulkittiin v*ttuiluna, mutta kun näitä väärintulkintoja niiden hormonien takia tulee synnytyksen jälkeen, niin se onkin maailmanloppu ja uhriudutaan täysin. Ei enää olekaan sellainen "hehe mikä hormonihirviö sitä olikaan" juttu.

Ei toki koske teitä kaikkia joillain on ollut ihan kamalia kokemuksia, mutta nämä "mulle vaan huudettiin ja haukuttiin" ovat osa varmasti liioiteltuja juttuja. Eihän sellaista ihmistä mitenkään voitaisi pitää töissä joka huutaa ja riehuu ja josta satelee valituksia.

No jopas jotakin. Itse olen aina pitänyt tympeänä tätä "hormoonit" selitystä. Mielestäni mikään ei oikeuta paiskomaan lautasia. Eikä kyllä kukaan tuttavapiirissäni myöskään käytä hormoneja tekosyynä tai paisko niitä lautasia. Silti olemme kokeneet lisämaidon ja tavallisen särkylääkkeen pihtauksen + tiuskinnat osastolla. Ja pahimpana sen heittelle jättämisen tunteen. Kun on puolikuntoinen ja tarvitsisi turvallisuuden tunnetta ja tukea. Toki jos itsellä on sujunut kaikki hyvin, niin empatiakyvytyömän on varmasti hyvin vaikeaa uskoa näitä kertomuksia, koska ne asenteet ovat niin uskomatonta vielä 2000- luvulla. Mielestäni nämä asenteet ja synnyttäneiden kohtelu kertoo syvällä kansan alitajunnassa olevasta naisen ruumiin vihasta. Ovat samaa juurta kuin kertomukset "70-luvulla syntyneiden äidit" -ketjussa. Ja onneksi ihmisillä on myös hyviä kokemuksia, se kertoo että nämä kivikautiset asenteet voivat väistyä. Mutta eivät ne väisty jos niistä ei puhuta. Siksi nämä aihetta käsittelevät ketjut ovat tärkeitä. Valitukset olisivat myös, mutta ymmärrän että hyvin harvalla on siinä tilanteessa energiaa valittaa asiasta. En itsekään jaksanut sitä tehdä. Halusin vain hyvin nopeasti pois sairaalasta.

Sen valituksen voi tehdä jälkikäteenkin. Ja jos oikeasti on "jätetty heitteille" niin niinhän sinä olisit tehnytkin, eikö? Sairaaloissa on myös pappi ja sossu, jos lohtua ja jutteluseuraa kaipaat. Heidän kanssaan voi jutella ihan mistä vaan mikä mieltäsi painaa. Ja luulisi että se oma mies olisi siellä sinun tukena.

Onpas sulla v-mäinen asenne. En minä sitä juttuseuraa kaivannut osastolla. En papilta enkä edes niiltä hoitajilta. Olisin kaivannut sitä että olisin saanut kipuihin buranaa silloin kun sitä tarvin. Ilman tiuskimista. Ja ihan enimmäismäärien rajoissa. Olisin kaivannut sitä että joku olisi huolehtinut letkut ja teipit niskasta ja selästä irti, eikä vasta sitten kun olin monta kertaa pyytänyt. Olisin kaivannut että joku olisi katsonut perään kun menin seiniä pitkin eka kertaa suihkuun että pysynkö pystyssä. Ja ennenkaikkea olisin tarvinnut sitä lisämaitoa lapselleni, kun oma maito ei epäonnistuneen käynnistyksen ja hätäsektion jälkeen noussut. Olisin kaivannut sitä että hoitaja olisi näyttänyt miten sektion jälkeen noustaan sängystä ylös (siihen on oma tekniikka) ilman että haava repeää. Olisin kaivannut että yöhoitajat olisivat hieman huomioineet meitä synnyttäneitä ja meidän vauvoja sillä, että heidän huoneeseen tulo ei joka kerta olisi ollut äänekäs performanssi. Mutta tuo öinen kolistelu ja isoon ääneen jonkun risteilyreissun läpikäyminen oli kuitenkin pikkujuttu sen yleisen turvattomuuden, kiireen ja sellaisen heitteillejätön tunteen rinnalla. Olipahan vaan yksi oloa hankaloittava asia lisää. Kun kohtutulehduksen jälkeen pääsin pois, niin sitä vaan kiitti luojaa että selvisi kaikesta. Ei, en tehnyt valitusta vaikka aihetta olisi taatusti ollut. Halusin vain unohtaa ja keskittyä ihanaan lapseeni.

Halusit unohtaa mutta et unohtanut. Toki tämä haukkuminen täällä keventää sinun mieltäsi mutta ei muuta asioita mihinkään, jos mikään kokemasi on totta. Enkä epäile, etteikö olisi mutta ajatus siitä, että ette nosta metakkaa jo paikan päällä ylemmälle taholle, on sietämätön. Peräänkuulutan sitä, että miksi annatte näin tapahtua? Olet kaivannut apua moneen asiaan ja avun olet ainakin joihinkin asioihin saanut mutta pitää muistaa ettei hoitajilla ole resursseja tulla kiireettömiin toiminpiteisiin välittömästi, vaan ne hoituu sitten ajallaan. Minä olen viettänyt parina viimeisenä vuotena rutkasti aikaa osastohoidoissa, aluksi turhautti itseänikin kunnes tajusin että siellä toimitaan prioriteettien ja kiireellisyysjärjestyksen mukaan, ja niin sen pitää ollakin.

Sairaala on laitos, eikä siellä voi vaatia hiljaisuutta ja omaa rauhaa. Mutta itse niille asioille voi tehdä jotain: maski ja korvatulpat/kuulokkeet.

Ei laitosmaisuus ole oikeutus kaikelle kuralle, mitä ihmisille sanotaan tai tehdään. Itse olin keuhkoveritulpan vuoksi sairaalassa ja piikitetty verenohennuslääke aiheutti valtavan verenpurkauman vatsaan, joka oli tietenkin todella kipeä ja aiheutti ainakin minulle huolta siitä vuosiko siellä verta edelleen. Minulle oli varattu keuhkokuvaus, mutta totesin, että ei minusta ole sen vatsan verenpurkauman vuoksi kävelemään. Minulta kysyttiin sitten, että mitäs aiot tehdä, kun kuvaus on varattu ja siellä on oltava tiettynä aikana. Ihan kuin olisi ollut minun asiani katsoa, että pääsen jollain ilveellä toiseen kerrokseen kuvaukseen huolimatta siitä, että vatsassa ilmeisesti vieläkin vuosi veri. 

Ja edelleen, et tehnyt potilasasiamiehelle valitusta jos tilanne aiheutti sinulle hengenhätää? Että oikein mustelman vuoksi olisi pitänyt paareilla viedä? Tiedän kyllä, saan verenohentajia itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki tähän keskusteluun osallistuneet kokeneet erityissynnytyksen? Missä vaiheessa tavallista synnytystä menettää puolet verestään? Lapsivesi tietysti poistuu ja kohdunsenämät sitten runsaana jälkivuotona, mutta ei verta vuoda tavallisesti litrattolkulla synnyttäessä, ellei istukka repeä tai ole muita vakavia komplikatioita. Joka toisella tässä keskustelussa on ollut suuri verenhukka ja pyörtyilyä, petivaatteet verestä märät, alapää niin kipeä ettei edes vessaan pääse itsekseen, kontataan hakemaan ruokatarjotin lasta sylissä raahaten, rintoja väkivalloin revitään ja hoitajat vain nauraen vittuilevat ja käskyttävät vaihtamaan lakanat. Kipu on aiva sietämätön, mielummin kuolisi. Ehkä vähän liioittelua mukana? Ymmärrettävästi tunteet ovat pelissä lapsen syntymän jälkeen ja se on haavoittuvaa aikaa, muttei sentään koko ammattikuntaa tarvitse tuomita. Ehkä koko järjestelmä tarvitsee muutosta, mutta ei se kätilöitä tai hoitajia haukkumalla parane. Mihin ovat kadonneet euforian tunteet lapsen synnyttyä? Eikö kaiken kärsimyksen jälkeen ensikatse lapsen kasvoihin korvaa kaiken kivun ja säryn? Kun hän tuhisee ja yrittää haroa rintaa? Varmaan itsekin olin itsekin kipeä synnytysten jälkeen, mutta ei jäänyt muistikuvia niistä. Päällimäisenä muistona on, kun sai keinutuolissa kiikutella ja pepulle taputella uusinta perheenjäsentä. Ikävimpänä muistona olivat jotkut äidit, jotka muovisängyissä työnsivät vauvoja pitkin käytäviä. Ihan kuin ostoskärryjä kaupassa. Eikä koskaan sylissä, edes yöllä.

Mahtoi olla rankkaa, toivottavasti ei jäänyt traumoja. :'(

Jos lapsi nukahtaa syliin, se voi helposti herätä kun sen laskee sänkyyn. Itse en myöskään pystynyt nukkumaan sikeästi vauva vieressä. Sektioäitejä myös pyörryttää, vauva sylissä pyörtyminen ei ole hyvä vaihtoehto. Itse otin vauvansängyn mukaan myös, kun menin suihkuun. Ainakin sen jälkeen kun huonekaverin vauva huusi läpi koko yön jäätyään illalla hetkeksi yksin äidin suihkun ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkälle ollaan tässä keskustelussa tultu tuosta alkuperäisen kirjoittajan viestistä, jossa äidin ongelma oli väsymys, jaettu huone, toisen äidin itkevä vauva ja hoitajien käynti. Kaikki nämä kuulostavat aivan normaalilta synnytysosaston toiminnalta, eikä mitenkään ihmeelliseltä.

Joukkoon mahtuu aika karujakin synnytyskokemuksia ja osa on kokenut, että heitä on kohdeltu epäasiallisesti. Varmasti osassa tapauksissa on näin käynytkin, ja siitä olen äärimmäisen pahoillani. Näitä keskusteluita aika ajoin putkahtelee tällä palstalla ja muuallakin. Yhteistä näille on, että päätyvät lopulta säikyttelyyn siitä, että AINA olisi näin. Totuus lienee kuitenkin se, että saattaa olla aikalailla sairaalakohtaista huono kohtelu ja siitä pitäisi antaa aina palaute jälkikäteen käydyssä synnytyskeskustelussa. Asioista kannattaa myös ottaa itse selvää niin paljon kuin voi, ennenkuin lähtee synnyttämään. Mutta ei näistä keskusteluista, jotka säikyttävät herkemmän ensisynnyttäjän kauaksi synnytyssalista.

Myös positiivisia kokemuksia kannattaa jakaa ja niitä lukea. Ensisijaisesti antaisin palautteen sairaalalle ja lakkasin huonojen kokemuksen yleistämisen Somessa.

Kyllä näistä kokemuksista saa ja pitääkin puhua julkisesti. Ne sairaalaan annetut palautteet eivät johda mihinkään, mikä parantaisi potilaan oloja. Vastaus on korkeintaan: "Meillä ei ole RESURSSEJA" (voi että inhoan tuota sanaa, sen taakse on niin helppoa piiloutua!) Terveydenhuollon ja varsinkin synnytysten kokemukset pitää saada läpinäkyväksi.

Kyllähän ne palautteet varmasti parantaisivat potilaiden oloja vastaisuudessa, ettei vuosikymmenestä toiseen tarvitsisi synnyttäjien olla tikattavana ilman puudutusta tai kertoa intiimivaivoistaan vieruskaverin vieraiden kuullen. Pakkohan siihen olisi sairaaloiden puuttua ja muuttaa toimintaansa, kun tarpeeksi moni tekisi valituksen kohtelustaan.

Vähän tulee mieleen, että "lapsimyönteinen" hoito on vedetty överiksi, kun sen siivelle on voitu leikata palveluista.

Minusta jokaisen naisen tulisi saada nukkua kunnon unet rauhallisessa paikassa riittävässä kipulääkityksessä ja syödä useampi ravitseva ateria ja saada peseytyä rauhassa, jotta vanhemmuus pääsisi alkamaan kitkattomasti eikä suhdetta uuteen perheenjäseneen varjostaisi uupumus, nöyryytys ja kivut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉

Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.

Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!

Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?

Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.

Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.

Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?

Olipa sikamainen heitto, lapsen synnyttäminen on normaali juttu, senijaan ihmisellä joka on ollut sisäosastolla neljä viikkoa voi olla hyvinkin vakava sairaus. Täällä pyörii sekopäitä toivottamassa ihmisiä helvettiin,  jos ei veisaa samaa virttä. Ikävää, todella ikävää viattomien lastenne vuoksi. Niin makaa kuin petaa. Räkytys saattaa napsahtaa omaan nilkkaan.

Se nyt on synnyttäneen äidin realiteetti. Itse synnytin sektiolla, joka on iso leikkaus. Hikoilu oli siinä kuule pikku juttu!

Tervetuloa Crohia sairastavan ihmisen vaippahousuihin. Kun suolisto on vuotanut verta puoli vuotta verta niin että istut pytyllä kymmeniä kertoja päivässä, etkä lähestulkoon edes aina ehdi sinne ajallaan, kärsit raudanpuutteesta ja kovista nivelkivuista ja hiustenlähdöstä niin vaihtaisin itseni milloin vain sektiosta toipumiseen. Ja kyllä, koettu on sekin. Kaksoset kotona isänsä hoidossa.

Potilasasiamiehet pitävät sairaalan puolta. Sen kokemuksen olen saanut, tosin asia ei koskenut synnytystä. Kaikin keinoin mut yritettiin vaientaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉

Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.

Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!

Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?

Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.

Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.

Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?

Olipa sikamainen heitto, lapsen synnyttäminen on normaali juttu, senijaan ihmisellä joka on ollut sisäosastolla neljä viikkoa voi olla hyvinkin vakava sairaus. Täällä pyörii sekopäitä toivottamassa ihmisiä helvettiin,  jos ei veisaa samaa virttä. Ikävää, todella ikävää viattomien lastenne vuoksi. Niin makaa kuin petaa. Räkytys saattaa napsahtaa omaan nilkkaan.

Se nyt on synnyttäneen äidin realiteetti. Itse synnytin sektiolla, joka on iso leikkaus. Hikoilu oli siinä kuule pikku juttu!

Tervetuloa Crohia sairastavan ihmisen vaippahousuihin. Kun suolisto on vuotanut verta puoli vuotta verta niin että istut pytyllä kymmeniä kertoja päivässä, etkä lähestulkoon edes aina ehdi sinne ajallaan, kärsit raudanpuutteesta ja kovista nivelkivuista ja hiustenlähdöstä niin vaihtaisin itseni milloin vain sektiosta toipumiseen. Ja kyllä, koettu on sekin. Kaksoset kotona isänsä hoidossa.

Auttaisiko synnyttäneiden äitien suurempi kärsimys sinua sairaudessasi? Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Potilasasiamiehet pitävät sairaalan puolta. Sen kokemuksen olen saanut, tosin asia ei koskenut synnytystä. Kaikin keinoin mut yritettiin vaientaa.

Tästä vaientamisestahan on vain sinun sana. Ja jos näin on käynyt niin hyvin toimi - vaikenit. Ilmaista lakiapua saa kyllä näihin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkälle ollaan tässä keskustelussa tultu tuosta alkuperäisen kirjoittajan viestistä, jossa äidin ongelma oli väsymys, jaettu huone, toisen äidin itkevä vauva ja hoitajien käynti. Kaikki nämä kuulostavat aivan normaalilta synnytysosaston toiminnalta, eikä mitenkään ihmeelliseltä.

Joukkoon mahtuu aika karujakin synnytyskokemuksia ja osa on kokenut, että heitä on kohdeltu epäasiallisesti. Varmasti osassa tapauksissa on näin käynytkin, ja siitä olen äärimmäisen pahoillani. Näitä keskusteluita aika ajoin putkahtelee tällä palstalla ja muuallakin. Yhteistä näille on, että päätyvät lopulta säikyttelyyn siitä, että AINA olisi näin. Totuus lienee kuitenkin se, että saattaa olla aikalailla sairaalakohtaista huono kohtelu ja siitä pitäisi antaa aina palaute jälkikäteen käydyssä synnytyskeskustelussa. Asioista kannattaa myös ottaa itse selvää niin paljon kuin voi, ennenkuin lähtee synnyttämään. Mutta ei näistä keskusteluista, jotka säikyttävät herkemmän ensisynnyttäjän kauaksi synnytyssalista.

Myös positiivisia kokemuksia kannattaa jakaa ja niitä lukea. Ensisijaisesti antaisin palautteen sairaalalle ja lakkasin huonojen kokemuksen yleistämisen Somessa.

Kyllä näistä kokemuksista saa ja pitääkin puhua julkisesti. Ne sairaalaan annetut palautteet eivät johda mihinkään, mikä parantaisi potilaan oloja. Vastaus on korkeintaan: "Meillä ei ole RESURSSEJA" (voi että inhoan tuota sanaa, sen taakse on niin helppoa piiloutua!) Terveydenhuollon ja varsinkin synnytysten kokemukset pitää saada läpinäkyväksi.

Ja sekä onnistuu tällä palstalla parhaiten? Kenelle sellaiselle täältä menee tieto, joka voisi asialle jotain tehdä?

Olen sitä mieltä, että osa jutuista on pahasti liioiteltuja, osa saattaa olla tottakin. Ei ole vaan omalle kohdalle kertaakaan synnytyslaitoksella ollessani sattunut vastaan näitä zombeja, jotka raahautuvat pitkin käytäviä verta valuen huutava vauva kainalossa hakemaan ruokaa. Tai joku olisi maannut verilammikossa, kun lakanoita ei pysty vaihtamaan. Kyllä siellä ihan järeitä siteitä löytyy. On totta, että epäasiallista käytöstä ei pidä sietää, muttei ihan kaikesta kannata nokkiinsa ottaa. Aika monesti sillä kätilöllä on useampi synnytys takana kuin juuri äidiksi tulevalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potilasasiamiehet pitävät sairaalan puolta. Sen kokemuksen olen saanut, tosin asia ei koskenut synnytystä. Kaikin keinoin mut yritettiin vaientaa.

Tästä vaientamisestahan on vain sinun sana. Ja jos näin on käynyt niin hyvin toimi - vaikenit. Ilmaista lakiapua saa kyllä näihin asioihin.

Niin tein, kun mulla ei siinä sairastellessa ihan kauheasti voimia ollut, valitettavasti.