Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti nuoret, synnyttämättömät naiset ei lue tätä palstaa. Ei ole kannustavaa lukemista. Toivottavasti asiat muuttuisi parempaan suuntaan.
No minä synnyttämätön nuori nainen osaan lukea ketjua sillä asenteella, että iso osa huonoista kokemuksista on jostain vuosikymmenien takaa, enkä itse pidä niitä kovin relevantteina omaa mahdollista synnytystäni ajatellen. Paljon on kauhistelua "miten voi vielä 2000-luvulla olla tällaista", mutta johan tätä 2000-lukuakin on eletty yli 20 vuotta ja paljon on tapahtunut muutoksia käytännöissä ja kätilöiden koulutuksessa tänäkin aikana. Enemmän kiinnostaisi 2020-luvun synnärikertomukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko nykyaikana synnytyssairaaloissakin voimaannutaan ja järkytytään.
AP:n olisi kannattanut kokeilla synnyttaa 1800- luvulla navetassa. Varmaan olisi ensimmäisen synnytyksen jälkeen mielenterveys pilalla.
Omani synnytin vuosina -73 ja -75. Oyks oli juuri avattu. Hoitajat kyllä silloinkin vaativat äideiltä itsenäisyyttä, mutta en muista vauvoja nälässä pidetyn.
Vierihoito kyllä oli siinä ikkunan takana kolmen äidin vauvat, joiden oloja kävivät tarkastamassa ja neuvoja antoivat, jos näkivät tarpeelliseksi.
Imetyksen aloittaminen oli monelle vaikeaa. Silloin sitä äidinmaitoa ei pidetty jostain syystä edes kovin tärkeänä. Korviketta saivat ja sokeroitua vettä annettiin ainakin kotona.
Oli tärkeää, että lapsi oppi juomaan keitettyä vettä janoonsa.
Meitä äitejä pidettiin siellä noin viikko eikä vierailuilla huoneissa oikeastaan ollut kuin miehet.
Tiedän, että olen jo mummo eikä täällä oikein suvaita sitä, (vaikka se sopii kyllä itselleni), pyydän anteeksi, jos näin sekaannuin nuorempien asioihin.
Aika pitkälle ollaan tässä keskustelussa tultu tuosta alkuperäisen kirjoittajan viestistä, jossa äidin ongelma oli väsymys, jaettu huone, toisen äidin itkevä vauva ja hoitajien käynti. Kaikki nämä kuulostavat aivan normaalilta synnytysosaston toiminnalta, eikä mitenkään ihmeelliseltä.
Joukkoon mahtuu aika karujakin synnytyskokemuksia ja osa on kokenut, että heitä on kohdeltu epäasiallisesti. Varmasti osassa tapauksissa on näin käynytkin, ja siitä olen äärimmäisen pahoillani. Näitä keskusteluita aika ajoin putkahtelee tällä palstalla ja muuallakin. Yhteistä näille on, että päätyvät lopulta säikyttelyyn siitä, että AINA olisi näin. Totuus lienee kuitenkin se, että saattaa olla aikalailla sairaalakohtaista huono kohtelu ja siitä pitäisi antaa aina palaute jälkikäteen käydyssä synnytyskeskustelussa. Asioista kannattaa myös ottaa itse selvää niin paljon kuin voi, ennenkuin lähtee synnyttämään. Mutta ei näistä keskusteluista, jotka säikyttävät herkemmän ensisynnyttäjän kauaksi synnytyssalista.
Myös positiivisia kokemuksia kannattaa jakaa ja niitä lukea. Ensisijaisesti antaisin palautteen sairaalalle ja lakkasin huonojen kokemuksen yleistämisen Somessa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän myös imetykseen kannustamisen, mutta en sitä, että jos maito ei ole noussut niin silti lisämaitoa ei tipu. Yhdesti mulla oli oma korvike mukana. Kotona maito on kyllä noussut joka kerta, mistä lie johtuu.
Siitä lisämaidostahan on usein ihan huutava pula, esim. meidän neuvolan seinällä on usein lappuja, joissa etsintäkuulutetaan maidonluovuttajia. Varmaan siitä syystä sitä pihtaillaan, että sitä ei ole tarjota. Korvikettahan voi jokainen hommata vauvalleen itse (isä voi käydä ostamassa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti nuoret, synnyttämättömät naiset ei lue tätä palstaa. Ei ole kannustavaa lukemista. Toivottavasti asiat muuttuisi parempaan suuntaan.
No minä synnyttämätön nuori nainen osaan lukea ketjua sillä asenteella, että iso osa huonoista kokemuksista on jostain vuosikymmenien takaa, enkä itse pidä niitä kovin relevantteina omaa mahdollista synnytystäni ajatellen. Paljon on kauhistelua "miten voi vielä 2000-luvulla olla tällaista", mutta johan tätä 2000-lukuakin on eletty yli 20 vuotta ja paljon on tapahtunut muutoksia käytännöissä ja kätilöiden koulutuksessa tänäkin aikana. Enemmän kiinnostaisi 2020-luvun synnärikertomukset.
Ajattelitko että minä joka synnytin -07, -10 ja -15 en olisi odottanut jotain nykyaikaista synnyttämään mennessä? Jos tilanne oli tuolloin jo noin paha mitä itse koin niin tuskin se on parantunut kun hoitajia on nykyään liian vähän.
No, nämä on taas niitä kokemuksia joita sattuu vain niille joillekkin muille, silloin joskus ennenvanhaan.
On varmasi tässä 7 vuoden aikana kaikki muuttunut vähemmillä resurseilla paremmaksi, eikös vain?
Eipä sillä, toivon sinulle oikein mukavaa raskausaikaa, helppoa synnytystä ja leppoisaa lepäilyä osastolla kunhan tilanne on ajankohtainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun jotkut vielä vuosienkin päästä jaksaa naureskella, kun raskausaikana hormonihuuruissa sai sellaisia raivareita, että lautaset lenteli kun just sillä hetkellä jollain tuntui olevan väärä äänensävy ja se tulkittiin v*ttuiluna, mutta kun näitä väärintulkintoja niiden hormonien takia tulee synnytyksen jälkeen, niin se onkin maailmanloppu ja uhriudutaan täysin. Ei enää olekaan sellainen "hehe mikä hormonihirviö sitä olikaan" juttu.
Ei toki koske teitä kaikkia joillain on ollut ihan kamalia kokemuksia, mutta nämä "mulle vaan huudettiin ja haukuttiin" ovat osa varmasti liioiteltuja juttuja. Eihän sellaista ihmistä mitenkään voitaisi pitää töissä joka huutaa ja riehuu ja josta satelee valituksia.
No jopas jotakin. Itse olen aina pitänyt tympeänä tätä "hormoonit" selitystä. Mielestäni mikään ei oikeuta paiskomaan lautasia. Eikä kyllä kukaan tuttavapiirissäni myöskään käytä hormoneja tekosyynä tai paisko niitä lautasia. Silti olemme kokeneet lisämaidon ja tavallisen särkylääkkeen pihtauksen + tiuskinnat osastolla. Ja pahimpana sen heittelle jättämisen tunteen. Kun on puolikuntoinen ja tarvitsisi turvallisuuden tunnetta ja tukea. Toki jos itsellä on sujunut kaikki hyvin, niin empatiakyvytyömän on varmasti hyvin vaikeaa uskoa näitä kertomuksia, koska ne asenteet ovat niin uskomatonta vielä 2000- luvulla. Mielestäni nämä asenteet ja synnyttäneiden kohtelu kertoo syvällä kansan alitajunnassa olevasta naisen ruumiin vihasta. Ovat samaa juurta kuin kertomukset "70-luvulla syntyneiden äidit" -ketjussa. Ja onneksi ihmisillä on myös hyviä kokemuksia, se kertoo että nämä kivikautiset asenteet voivat väistyä. Mutta eivät ne väisty jos niistä ei puhuta. Siksi nämä aihetta käsittelevät ketjut ovat tärkeitä. Valitukset olisivat myös, mutta ymmärrän että hyvin harvalla on siinä tilanteessa energiaa valittaa asiasta. En itsekään jaksanut sitä tehdä. Halusin vain hyvin nopeasti pois sairaalasta.
Sen valituksen voi tehdä jälkikäteenkin. Ja jos oikeasti on "jätetty heitteille" niin niinhän sinä olisit tehnytkin, eikö? Sairaaloissa on myös pappi ja sossu, jos lohtua ja jutteluseuraa kaipaat. Heidän kanssaan voi jutella ihan mistä vaan mikä mieltäsi painaa. Ja luulisi että se oma mies olisi siellä sinun tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa kummastakaan synnytyksestäni. Esikoisen synnytin Jorvin sairaalassa ja kuopuksen Espoon sairaalassa. Edelleenkin olen kummastakin kokemuksesta ja ammattimaisesta hoidosta kiitollinen. Luulen, että kokemukset ovat pitkälti myös sairaalakohtaisia.
Traumaattiset synnytykset ovat asia erikseen. Itselläni näissä kertomuksissa jäi ihmetyttämään nämä äidit, jotka odottavat kätilöiltä jonkin sortin huonepalvelua. Eikö kenellekään ole tullut mieleen ottaa sairaalaan vähän omia eväitä ja juotavaa mukaan? Jos jostain syystä ei ehdi hakemaan sairaalan ruokaa, niin voisiko sitä isiä pyytää tuomaan jotain mukanaan? Kätilöillä on uusien äitien ja vauvojen kanssa tekemistä, ei siellä kukaan ehdi, eikä pidäkään ehtiä kantamaan rouville ruokaa sänkyyn.
Miksi muualla sitten ehtii? Sain palovammat pari vuotta sitten ja ei puhettakaan että olisi itse hakenut ruokaa tai vaihtanut lakanoita. Olisi varmaan ollut riski pyörtymiseen, mikä ei kyllä poikkea synnyttäneistä mitenkään. Sain kivunlievitystä automaattisesti tuotuna joka päivä, synnyttäneen kivut ovat luultavasti kovemmat.
By the way: myöskään palovamma ei ole sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Kun minulta vietiin sappirakko nukutuksessa, sain niin vahvoja kipulääkkeitä että päässä pörisi ja tuijotin huoneen telkkaa ihan ulalla, ruoka-aikana ruokatarjotin tuotiin huoneeseen. Kun lähdin vessaan, hoitaja tuli ottamaan käsivarresta tueksi koska olin niin kalpea.
Mutta kun olin synnyttänyt kaksi vuorokautta ja oksentanut epiduraalin takia, minulta pantattiin edes se perusburanana kun kuulemma on varattu sektioäideille ja ruoka piti hakea käytävässä olevasta kärrystä. Vessareissulla kukaan ei tullut tukemaan, vaikka roikuin kalpeana ovessa hetken aikaa.
Kaiken lisäksi vauvan oletettiin nukkuvan vieressäni, siinä kapeassa sängyssä! Pelkäsin kääntyväni tämän päälle enkä uskaltanut nukkua. Olin ikkunan vieressä ja ikkunasta veti.
Kapeassa? Nehän on ihan normaaleja 80cm leveitä sänkyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi tietoja pitää väärentää jos joku menee pieleen synnytyksessä tms. Pidetäänkö äitejä niin tyhminä etteivät tajua. Minusta tämä on jonkin sortin rikos. Olisi tehnyt mieli lähteä poliisiasemalle synnytyksen jälkeen kertomaan mitä on tehty. Ei ole suoraselkäistä porukkaa sairaalassa töissä. Tietojen väärentäminen potilasasiakirjoihin on rikos.
Valittaa ja väitellä te osaatte mutta jos noin vakavista asioista on kyse -ilman värityskynän käyttöä- joita täällä on kirjoitettu, niin miksi kukaan teistä ei ole tehnyt valitusta? Vastaukseksi ei kelpaa, ettei ole ollut voimia. Sairaalassa on sosiaalityöntekijä jolta olisi voinut pyytää apuja ja kaiken voi tehdä myös jälkikäteen. On aivan turhaa täällä huudella asiakirjojen väärentämisestä ja olla tekemättä mitään, silloinhan sinä olet hyväksynyt asian.
Vierailija kirjoitti:
Kun minulta vietiin sappirakko nukutuksessa, sain niin vahvoja kipulääkkeitä että päässä pörisi ja tuijotin huoneen telkkaa ihan ulalla, ruoka-aikana ruokatarjotin tuotiin huoneeseen. Kun lähdin vessaan, hoitaja tuli ottamaan käsivarresta tueksi koska olin niin kalpea.
Mutta kun olin synnyttänyt kaksi vuorokautta ja oksentanut epiduraalin takia, minulta pantattiin edes se perusburanana kun kuulemma on varattu sektioäideille ja ruoka piti hakea käytävässä olevasta kärrystä. Vessareissulla kukaan ei tullut tukemaan, vaikka roikuin kalpeana ovessa hetken aikaa.
Kaiken lisäksi vauvan oletettiin nukkuvan vieressäni, siinä kapeassa sängyssä! Pelkäsin kääntyväni tämän päälle enkä uskaltanut nukkua. Olin ikkunan vieressä ja ikkunasta veti.
Tämä. Asenne synnyttäjää kohtaan on väheksyvä, vaikka tarvitsisi yhtä paljon tai enemmän apua kuin sappileikattu potilas.
Tämä on se ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtänyt että äitien tulee itse toimia vointinsa rajoissa tietenkin,itse ja vauvan kanssa.Kaikki liikkuminen on kuntouttavaa,etenkin sektion jälkeen petiin jääminen tai liiallinen "pötköttely" voi olla jopa kohtalokasta.Tylyys sitävastpin ei kuulu asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi tietoja pitää väärentää jos joku menee pieleen synnytyksessä tms. Pidetäänkö äitejä niin tyhminä etteivät tajua. Minusta tämä on jonkin sortin rikos. Olisi tehnyt mieli lähteä poliisiasemalle synnytyksen jälkeen kertomaan mitä on tehty. Ei ole suoraselkäistä porukkaa sairaalassa töissä. Tietojen väärentäminen potilasasiakirjoihin on rikos.
Valittaa ja väitellä te osaatte mutta jos noin vakavista asioista on kyse -ilman värityskynän käyttöä- joita täällä on kirjoitettu, niin miksi kukaan teistä ei ole tehnyt valitusta? Vastaukseksi ei kelpaa, ettei ole ollut voimia. Sairaalassa on sosiaalityöntekijä jolta olisi voinut pyytää apuja ja kaiken voi tehdä myös jälkikäteen. On aivan turhaa täällä huudella asiakirjojen väärentämisestä ja olla tekemättä mitään, silloinhan sinä olet hyväksynyt asian.
En todellakaan ole hyväksynyt asiaa. Ei vain ollut uskallusta valittaa, en tiedä olisiko kääntynyt minua vastaan. Sairaalassa on siellä ihmisiä toistensa tukena, minä yksinään heitä vastaan. En tiedä olisiko sosiaalityöntekijäkin ollut sairaalan puolella. Lakimiehelle ehkä kuuluu tälläiset asiat. Tälläistä asiaa en tule hyväksymään että potilasasiakirjoja väärennetään. Mutta olen käsitellyt sen niin, että tälläistä tapahtui ja se oli ikävästi tehty. Avasi todellakin silmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun jotkut vielä vuosienkin päästä jaksaa naureskella, kun raskausaikana hormonihuuruissa sai sellaisia raivareita, että lautaset lenteli kun just sillä hetkellä jollain tuntui olevan väärä äänensävy ja se tulkittiin v*ttuiluna, mutta kun näitä väärintulkintoja niiden hormonien takia tulee synnytyksen jälkeen, niin se onkin maailmanloppu ja uhriudutaan täysin. Ei enää olekaan sellainen "hehe mikä hormonihirviö sitä olikaan" juttu.
Ei toki koske teitä kaikkia joillain on ollut ihan kamalia kokemuksia, mutta nämä "mulle vaan huudettiin ja haukuttiin" ovat osa varmasti liioiteltuja juttuja. Eihän sellaista ihmistä mitenkään voitaisi pitää töissä joka huutaa ja riehuu ja josta satelee valituksia.
No jopas jotakin. Itse olen aina pitänyt tympeänä tätä "hormoonit" selitystä. Mielestäni mikään ei oikeuta paiskomaan lautasia. Eikä kyllä kukaan tuttavapiirissäni myöskään käytä hormoneja tekosyynä tai paisko niitä lautasia. Silti olemme kokeneet lisämaidon ja tavallisen särkylääkkeen pihtauksen + tiuskinnat osastolla. Ja pahimpana sen heittelle jättämisen tunteen. Kun on puolikuntoinen ja tarvitsisi turvallisuuden tunnetta ja tukea. Toki jos itsellä on sujunut kaikki hyvin, niin empatiakyvytyömän on varmasti hyvin vaikeaa uskoa näitä kertomuksia, koska ne asenteet ovat niin uskomatonta vielä 2000- luvulla. Mielestäni nämä asenteet ja synnyttäneiden kohtelu kertoo syvällä kansan alitajunnassa olevasta naisen ruumiin vihasta. Ovat samaa juurta kuin kertomukset "70-luvulla syntyneiden äidit" -ketjussa. Ja onneksi ihmisillä on myös hyviä kokemuksia, se kertoo että nämä kivikautiset asenteet voivat väistyä. Mutta eivät ne väisty jos niistä ei puhuta. Siksi nämä aihetta käsittelevät ketjut ovat tärkeitä. Valitukset olisivat myös, mutta ymmärrän että hyvin harvalla on siinä tilanteessa energiaa valittaa asiasta. En itsekään jaksanut sitä tehdä. Halusin vain hyvin nopeasti pois sairaalasta.
Sen valituksen voi tehdä jälkikäteenkin. Ja jos oikeasti on "jätetty heitteille" niin niinhän sinä olisit tehnytkin, eikö? Sairaaloissa on myös pappi ja sossu, jos lohtua ja jutteluseuraa kaipaat. Heidän kanssaan voi jutella ihan mistä vaan mikä mieltäsi painaa. Ja luulisi että se oma mies olisi siellä sinun tukena.
Onpas sulla v-mäinen asenne. En minä sitä juttuseuraa kaivannut osastolla. En papilta enkä edes niiltä hoitajilta. Olisin kaivannut sitä että olisin saanut kipuihin buranaa silloin kun sitä tarvin. Ilman tiuskimista. Ja ihan enimmäismäärien rajoissa. Olisin kaivannut sitä että joku olisi huolehtinut letkut ja teipit niskasta ja selästä irti, eikä vasta sitten kun olin monta kertaa pyytänyt. Olisin kaivannut että joku olisi katsonut perään kun menin seiniä pitkin eka kertaa suihkuun että pysynkö pystyssä. Ja ennenkaikkea olisin tarvinnut sitä lisämaitoa lapselleni, kun oma maito ei epäonnistuneen käynnistyksen ja hätäsektion jälkeen noussut. Olisin kaivannut sitä että hoitaja olisi näyttänyt miten sektion jälkeen noustaan sängystä ylös (siihen on oma tekniikka) ilman että haava repeää. Olisin kaivannut että yöhoitajat olisivat hieman huomioineet meitä synnyttäneitä ja meidän vauvoja sillä, että heidän huoneeseen tulo ei joka kerta olisi ollut äänekäs performanssi. Mutta tuo öinen kolistelu ja isoon ääneen jonkun risteilyreissun läpikäyminen oli kuitenkin pikkujuttu sen yleisen turvattomuuden, kiireen ja sellaisen heitteillejätön tunteen rinnalla. Olipahan vaan yksi oloa hankaloittava asia lisää. Kun kohtutulehduksen jälkeen pääsin pois, niin sitä vaan kiitti luojaa että selvisi kaikesta. Ei, en tehnyt valitusta vaikka aihetta olisi taatusti ollut. Halusin vain unohtaa ja keskittyä ihanaan lapseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut paikka (vähän nyt liioittelen), missä olem joutunut vaihtamaan itse lakanat on synnytyssairaalassa. Jos en mitään muuta siellä oppinut, niin lakanan vaihdon 😉
Oikeasti ajatelkaa. Meillä on käynyt siivooja kohta 15 vuotta. He vaihtavat lakanat. Mökillä vaihdan itse ja toki joskus muulloinkin. Vieraille petaan (useimmiten) sängyt. Elleivät tuo omia lakanoita.
Mutta kun lähden synnyttämään, on minun valmistauduttava lakananvaihtoon!
Tietääkö joku, jos jouduin muutoin sairaalaan ne odotetaanko minun silloinkin itse vaihtavan lakanat ?
Olen parhaillaan sairaalassa, sisätautien puolella.
Ollut täällä jo liki 4 viikkoa. Saan lääkkeet tiputuksina ja ne aiheuttaa kovaa hikoilua ja huimausta pitkin päivää. Suihkun lisäksi käytän tunneittain kosteuspyyhkeitä. Lakanat ja vaatteet hikoilen läpimäriksi kun hikiaalto tulee. Minä en odota hoitajaa joka kerta lakanoita vaihtamaan vaan nappaan kärrystä aina uudet vaatekerrat ja lakanat kun niitä tarvitsen. Lakananvaihtoon menee varmaan 3 minuuttia. Kun on kuukauden ollut vuodelevossa niin pohkeet huutaa hoosiannaa ja yritän olla jaloillani niin paljon kuin vain mahdollista.
Onko sulla siinä huollettavana tississä kiinni huutava vauva, jota on imetettävä vähintään kahden tunnin välein ettei verensokerit laske?
Mummelin mietteet kirjoitti:
Ymmärtänyt että äitien tulee itse toimia vointinsa rajoissa tietenkin,itse ja vauvan kanssa.Kaikki liikkuminen on kuntouttavaa,etenkin sektion jälkeen petiin jääminen tai liiallinen "pötköttely" voi olla jopa kohtalokasta.Tylyys sitävastpin ei kuulu asiaan.
Juuri näin, oman voinnin rajoissa. Mutta kun vointi voi olla sellainen että taju lähtee jo istumaan noustessa kun on menettänyt verta niin paljon saatikka pyörtyä lattialle vauva kainalossa. Nämä ihmiset, mukaan lukien itseni ei silti saanut apua.
Tämä on koko ketjun ongelma. Vähätellään, syyllistetään, kieltäydytään uskomasta. Itselläkin on 3 synnytystä samassa sairaalassa. Jokainen täysin erilainen, vuodeosastoaika yhdessä järkyttävä josta olen tännekin kirjoittanut, 2 ihan Ok kokemusta.
En tiedä mitä tarvitsisi tapahtua että ihmisillä riittäisi usko että nämä tapahtumat on tosia. Hyvä on jälkiviisaana itse kenenkin täällä miettiä mitä olisi pitänyt tehdä ja sanoa silloin.
Terveenä eri tavoin olisi varmaan puoliaan jaksanut pitääkin.
Naiset, odotin teiltä enemmän.
Kun itse synnytin, yritin aina muistella aikaa isovanhempien kohdalla ja saunasynnytyksiä lapsenpäästäjän avulla ja olla kiitollinen. Jos vielä kuitenkin ihme tapahtuisi ja olisin siunatussa tilassa synnyttämässä, valitsisin sen saunasynnytyksen. Olisi lämminkin. Ja koko kylän naiset pitäisivät huolta ja auttaisivat. Ei olisi liukuhihna- ja "olen niin tiellä"-olo.
En lukenut kuin muutaman ekan sivun näitä juttuja, mutta todennäköisesti loput sivut on samaa kuraa. Jos näissä tarinoissa on puoletkaan totta, niin kuulostaa kuin ne synnytykset olisi tapahtuneet keskiajalla, ja todella vaikea uskoa että joka puolella Suomea asiat noin perseellään synnytysosastolla.
Itse en voi kuin kehua maasta taivaaseen Jyväskylän uuden sairaalan synnärin ja osastot. Siellä ei pihdattu kipulääkkeitä (kiireellinen sektio mulla), päinvastoin tuntui että pakko oli ottaa vaikken ollut lainkaan kipeä mistään. Jouduin vaihtamaan kahdesti osastoa lapsen tilanteen takia, mutta minutkin olisi kärrätty sängyllä, jos olisin halunnut vain siinä istua. Pystyin kuitenkin kävelemään itse. Ruuan toi tarjottimella huoneeseen ystävälliset keittiötyypit (vai laitoshuoltajiako ne oli) ja hakivat pois. En poistunut yhden hengen huoneestani sen 5pvän sairaalassa olon aikana juuri lainkaan, kun ei tarvetta ollut. Lakanoita ei tullut mieleenkään vaihtaa, kun eivät likaantuneet (hanurin alla oli suojakangas).
Minusta tosiaan tuntui kuin olisin hotellissa ollut, ja melkein hävetti miten vähän piti itse tehdä mitään. No sen lapsen nyt tietysti hoidin, mutta siis muuten.
Ai luultiin jo että miehillä on niin kauheen vaikeeta toi synnytys.
Niinpä, samat käytännöt joka vuodeosastolle. Reippaasti vaan lakanoita vaihtelemaan ja vessoja siivoamaan.