Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Mainitsit, että pohjoisessa oleva keskussairaala, ei kai vain VKS? Siellä ainakin ennen vanhaan ne toiskieliset huomioitiin paremmin.
Vaasa ei ole kovin pohjoisessa...
Sit sen on pakko olla Tampere tai Jyväskylä. Vai onko Pohjois-Suomessa vielä muita. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monelle synnyttäneelle kätilöt ovat tiuskineet, että pitää sun kotonakin pärjätä, tai ei kotonakaan kukaan auta (tietysti auttaa, jos ei asu ihan yksin). Mutta eivätkö muka hoksaa, että kotiin päästyä on jo kuntoutunut jonkin verran, on jo tietenkin parempi vointi, kuin heti synnytyksen jälkeen. Jaksaa hoitaa vauvaa ja liikkua paremmin Normaalitapauksessa.
Eli on aika kestämätön peruste kätilöillä vedota tuollaiseen.
No tämä. Ja myöskin se oletus on aika outo että esim. kotona koko ajan itkevän vauvan hoitamiseen valmistaudutaan parhaiten valvomalla sen itkevän vauvan kanssa 24/7 monta vuorokautta. Valmistautuvatko kätilöt yövuoroihin valvomalla pari vuorokautta putkeen sitä ennen? Tuskin. Eikä tietenkään kannatakaan.
Kohta nämä vanhat kätilöt jää eläkkeelle - iso osa jo jäänyt. Nuoremmat ovat paljon inhimillisempiä ja ne, jotka eivät ole, niin ovat saaneet oppinsa näiltä vanhemmilta kyykyttäjiltä.
Kiireellinen sektio, eka lapsi ja viimeinen ja ikää oli reilusti 41 v. Viihdyin hyvin naistenklinikalla viikon. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta oli henkilökunta.
Synnytyksen aikana kätilö huusi minulle, että nyt ei ole aika olla itsekäs. Synnytys oli pitkä ja vaikea ja olin tosi heikossa hapessa sen jälkeen monta päivää, mutta jostakin syystä en saanut viedä vauvaani sinne valvottuun hoitotilaan lainkaan. Muille huoneessa sanottiin, että kannattaa ottaa lepo irti nyt kun kotona ei sitten ole samalla lailla apukäsiä kuin sairaalassa, mutta minulle sanottiin, että nyt pitäis vaan opetella pärjäämään sen vauvan kanssa kuten kotonakin. Kuulostaa absurdilta, mutta näin kävi. Lisäksi leikkaushaava pääsi tulehtumaan tosi pahasti, koska valituksiani kivusta ei otettu tosissaan ennen kuin itkuhuusin hysteerisenä. Sitten vasta tuli lääkkeet ja antibioottikuuri kotiinkin asti.
Jäi viimeiseksi synnytyksekseni tässä elämässä, koska sain niin hirveät traumat siitä kohtelusta. Tämä siis Helsingin Naistenklinikalla vuonna 2003.
Anteeksi, mulla tulee tällaisesta mieleen, että kyseessä on ollut varmaan jollain lailla kaunis tai hyvännäköinen nainen, jotka yleensä saa huonompaa kohtelua naisvaltaisella hoitoalalla jopa asiakkaana. Minulla hiukan samanlainen kokemus, kun menin varpaankynnetkin pinkiksi lakattuina synnytyssaliin. Jouduin olemaan sairaalassa viikon ja oireita, joita siellä yritin tuoda ilmi ei kuunneltu.
Kummasti kuunneltiin, kun kuukausi synnytyksen jälkeen jouduin ambulanssilla sairaalaan sisäisen verenvuodon takia ja suoraan leikkaussaliin. Tein hoitovirhevalituksen, joka käsiteltiin ja sain lopulta kohtelustani ihan mukavat rahalliset korvaukset.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa samantien siivouskärry niin pesen per kele koko osaston lattiat jos kerran pitää todistaa että pärjään kotona. Mitä sitä nukkumaan tai syömään,tikitkin saa rauhassa revetä kun ompeelehan lääkäri ne uudestaan.
Tuollainen fiilis minulla oli osastolla kun pengoin vauva kainalossa liinavaatekaappia ja joka kyykyllä ja kurkotuksella auki leikattua ja kokoon ommeltua vatsaa vihlaisi.
Miksi sinulla on kainalossa, vastasyntynyt, joka ei pysty niskallaan vielä kannattelemaan päätään? Vastasyntyneen paikka on sängyssään nukkumassa. Siinä sängyssä on pyörät, joilloin voit ottaa vauvan mukaasi sängyssä. Ei koskaan kainalossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä hurjaa, että miksi nimenomaan synnärillä äiti laitetaan vaihtamaan itselleen lakanat ym., vaikka vointi olisikin heikko. Miksi muissa osastoilla, jopa pienempien toimenpiteiden jälkeen potilaan ei tarvitse tehdä mitään itse!? Jopa ruoka kannetaan tarjottimella sängyn viereen, vaikka ei ole mitään ongelmia kävellä itse hakemaan.
Niin. Miksiköhän? Kauanko jaksat vielä jankuttaa synnytyksestä sairautena?
Lakanaa vaihtaessa saa kokemuksen, että arkielämä jatkuu järisyttävän muutoksen eli synnytyksen jälkeenkin. Saa myös liikuntaa, joka ehkäisee veritulppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On erityisen lapsen edun ajattelemista jos miettii tarkasti jo etukäteen riittävätkö omat voimavarat vanhemmuuteen, jos jo pelkkä synnärillä olo saa järkyttymään.
Se on kuitenkin se positiivisimpaan hetkeen, lapsen syntymään, liittyvää aikaa. Ja elämä tuo, valitettavasti, mukanaan oikeasti kurjia asioita.
Jos tätä palstaa lukiessa tulee yhtään mieleen ettei halua synnyttää, on se varmasti hyvä ajatus ja se kannattaa pitää.
Lähes kaikki nukkuvat loppuraskauden aikana huonosti. Synnytyksen alkaminen voi kestää päiviä, jolloin nukkuminen on huonoa. Itse synnytys voi kestää vuorokauden, jonka aikana ei voi nukkua. Synnytyksen jälkeen voi elimistö käydä kierroksilla, jonka aikana uni ei tule vaikka väsyttää. Osastolla ei saa nukuttua, kun huoneessa on hälinää päivät ja yöt. Kotiin lähtiessä onkin sitten valmiiksi lopenuupun
minä sovin huonetoverin kanssa nukkumisvuorot ja ilmoitettiin siitä hoitajille ja toivottiin ettei meitä tulla häiritsemään, kun koitaan saada unta palloon ja että jos jotain käy, tullaan pyytämään apua (hoitajat kävi kyllä välillä kurkkaamassa, mutta koska tiesivät, että tyritämme nukkua, niin ihan tosiaan viaín kurkkasivat oven raosta)
Oltiin molemmat tosi väsyneitä. Siinä oli hyvä nukkua, kun tiesi, että toinen katsoo molempien vauvojen perään (me molemmat vielä olimme sikeäunisia, joten pelkäsimme eiskoistemme kohdalla, että emme kuitenkaan sitten herää, jos vauva alkaa huutamaan. väärä pelko, kyllä sitä heräsi. naisen keho on kehittynyt siihen).
Hoitajat olivat kirjanneet molempien tietoihin, että neuvokkaita vanhempia.
Toisen lapsen kanssa olin yksin, mies ei päässyt mukaan, koska oli toipumassa leikkauksesta. minulle on hirveä uupumus päällä ihan miehenkin tilanteen vuoksi ja kävin sitten pyytämässä erikseen hoitajilta, että kun on tällainen ognelma ja toivon, että saisin edes kaksi tuntia nukkua, että onko teillä ideaa miten sen voisi hoitaa, kun lapsi tuntuu haluavan syödä hyvin usein (saman olivat hoitajatkin havainneet).
Olihan heillä. Oli minullakin sama idea, mutta en halunnut tarjoilla sitä heille suoraan, kun en tiennyt osaston kiiretilannetta.
Sain sitten nukuttua, lapsi lähti hoitajien mukaan pumpatun rintamaitopullon kanssa.
Lapsi oli vedellyt kuulemma samat tunnit sikeitä siellä hoitajien kansliassa kuin minä huoneessani. Ihastelivat, että miten helppo vauva ja pari ilmoitti, että tuli vauvakuume, jos saisi samanlaisen.
Epäiltiin, että lapsen innokas ruokahalu johtui siitä, että lapsi haistoi lähellä olevan rintamaitotehtaan ja päätti aina sitten olla nälkäinen, kun maito alkoi tihkua nänneistä, jos vaikka loppuu tarjoilut kesken (oli sitten vartuttuaankin hyvin tarkka ruoan suhteen, eehkä elmänsä tärkein asia. isäänsä tullut tuossa). Onneksi maidoneritykseni säännöllistyi sitten nopeasti ja lapsikin pääsi rauhaan, kun koko ajan ei haissut rintamaito nenään.
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi osaatolta niin kamalat traumat että lapsiluku jäi yhteen. Suurin osa hoitajista on kirjaimellisesti sadisteja! Vain 1-2/10 osaston hoitajista oli sympaattisia ja lempeitä mutta harmi vaan että heitä ei näkynyt sen 4 päivää mitä osastolla olin kuin 3 kertaa:(
Eli minunkin piti hoiperrella käytävällä hakemaan puhtaat lakanat,en saanut nukuttua vauva huusi kuin syötävä ja hoitajat ramppasivat about tunnin välein ja valot päälle vaan! Sanoin että silmiini koskee ja oksettaa muutenkin että voisivatko laittaa ne valot pois! Pelkkää weetuilua sain osakseni! "Kyllä sä joudut kuulee pärjäämään yksin siellä kotonakin" oli vakivastaus. Joo siinä osui oikeaan, mies nimittäin petti ja jätti jo kun olin raskausviikon viimeisellä vaiheella. Äitini kävi 2 kertaa katsomassa ja itkun hänelle kuinka kamalaa täällä osastolla on. Äitini jutteli hoitajille jolloin tilanne paheni niin että minut jätettiin 2 viimeistä päivää lähes
Kannattaa hakea apua itselleen. Neuvolasta osaavat ohjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää kertomukset ovat ihan kamalia. Ja päällimmäisenä jäänyt mieleen, että ongelma on aina ollut ensisijaisesti asenne synnyttänyttä kohtaan. Sen saman ajan, kun hoitajat/kätilöt ovat tiuskineet, olisivat voineet autta ja puhua ystävällisesti. Antaa tarvittavia ohjeita, ystävällisesti. Ja sitten tietty nopeuttaa äitien toipumista antamalla edes vähän apua vauvojen hoidon alkumetreillä. Kaikkihan eivät sitä tarvitse, ja hyväkuntoiset ei-ensikertalaiset eivät sitä tarvitse. Mikä on se pelko, et mitä äideille tapahtuu, jos heille ollaan ystävällisiä ja autetaan? Pilantuu? Jäävät osastolle lopuks elämää?
Kuvittelevat olevansa jotain. Siksi niiltä otetaan luulot pois yms. tuubaa. Voin kertoa että th-opiskelijana harjoittelussa lapsivuodeosastolla järkytyin enemmän kuin hieman äitien kohtelusta.
Oishan se varmaan kauheeta jos äiti kuvittelisi olevansa ihan ihminen. Ja vielä luulisi synnyttäneensä ja hoitaneensa vauvaansa ihan hyvin. Pysyvät sopivan nöyränä sitten näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä hurjaa, että miksi nimenomaan synnärillä äiti laitetaan vaihtamaan itselleen lakanat ym., vaikka vointi olisikin heikko. Miksi muissa osastoilla, jopa pienempien toimenpiteiden jälkeen potilaan ei tarvitse tehdä mitään itse!? Jopa ruoka kannetaan tarjottimella sängyn viereen, vaikka ei ole mitään ongelmia kävellä itse hakemaan.
Niin. Miksiköhän? Kauanko jaksat vielä jankuttaa synnytyksestä sairautena?
Ei synnytys ole sairaus, mutta jos sinulla on viilletty maha auki, niin olet läpikäynyt aikamoisen toimenpiteen, joten olet potilas. Huonommassa kunnossa kuin joku nielurisaleikkauksesta toipuva. Alatiesynnytyskin on melkoinen ponnistus ja saattaa vaatia tikkejä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompaa kun ei vaan synnytä.
Vierailija kirjoitti:
Lakanaa vaihtaessa saa kokemuksen, että arkielämä jatkuu järisyttävän muutoksen eli synnytyksen jälkeenkin. Saa myös liikuntaa, joka ehkäisee veritulppaa.
Miksi muilla osastoilla ei tarvitse itse vaihtaa, vaikka kykenisi kävellen röökille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten ihmetellään että nuoret naiset ei halua lapsia😫 mullakin oli joskus haaveena perhe mutta taidan olla onnellisempi miehen ja kissan kanssa. Tekisin lapsia jos olisin mies, mutten naisena..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä hurjaa, että miksi nimenomaan synnärillä äiti laitetaan vaihtamaan itselleen lakanat ym., vaikka vointi olisikin heikko. Miksi muissa osastoilla, jopa pienempien toimenpiteiden jälkeen potilaan ei tarvitse tehdä mitään itse!? Jopa ruoka kannetaan tarjottimella sängyn viereen, vaikka ei ole mitään ongelmia kävellä itse hakemaan.
Niin. Miksiköhän? Kauanko jaksat vielä jankuttaa synnytyksestä sairautena?
No, kerro äläkä yläpeukuttele omia typeriä kommenttejasi.
Vierailija kirjoitti:
Lakanaa vaihtaessa saa kokemuksen, että arkielämä jatkuu järisyttävän muutoksen eli synnytyksen jälkeenkin. Saa myös liikuntaa, joka ehkäisee veritulppaa.
Luuletko, että naiset ei tuota tajua? Vai kävikö sinulle itsellesi niin, että luulit ettei arkielämä enää jatkukaan? Lakananvaihto pitää laittaa pakolliseksi ihan jokaiselle sairaalassa olevalle potilaalle, myös miehille, kun se on niin hyvää toipumista edistävää liikuntaa. Oppiipahan miehetkin, että samaa pitää tehdä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Kannustan kaikkia polikliiniseen synnytykseen. Tutustukaa etukäteen niin onnistuu ensikertalaisiltakin. Eikä se sairaala mikään vankila ole, että ei kaikkien kriteerien tarvitse edes täyttyä ja kotiin on oikeus lähteä sitten kun siihen on valmis.
Polikliininen synnytys on hyvä mahdollisuus jos äiti niin haluaa. On kuitenkin aika kohtuutonta että Suomessa, missä on tietenkin maailman paras synnytystenhoito, pitäisi lähteä kotiin 6h synnytyksestä saadakseen toipua rauhassa ilman vittuilua ja saadakseen apua. Vauvalla kuitenkin adaptaatiovaihe vielä käynnissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä hurjaa, että miksi nimenomaan synnärillä äiti laitetaan vaihtamaan itselleen lakanat ym., vaikka vointi olisikin heikko. Miksi muissa osastoilla, jopa pienempien toimenpiteiden jälkeen potilaan ei tarvitse tehdä mitään itse!? Jopa ruoka kannetaan tarjottimella sängyn viereen, vaikka ei ole mitään ongelmia kävellä itse hakemaan.
Olen juuri kotona toipumassa leikkauksesta ja ihan itse jouduin osastolla hakemaan ruokani. Että ihan yhtä "huonosti" meitä muitakin kohdellaan, joskin itse koen, että en ole sinne muutenkaan mennyt mihinkään täyshoitolaan. Elämässä nyt vaan pitää selvitä niisätkin hetkistä, kun on väsynyt.
Vettä pyysin erikseen hoitajaa tuomaan ja hän sitten huomautti, että tuossahan on hana, että siitä voi ottaa ja laseja on tuossa kaapissa. Häpeillen sitten selitin, että kun minusta on vaikea aja
Oho. Jossain sitten näin - samaa kohtelua kuin synnärillä! Itselläni kokemusta molemmista ja todellakin oli erilaiset oltavat. Ja toisessa nimenomaan vaihdettiin lakanat, vaikka olisin kyllä kyennyt siihen itsekin, mutta synnärillä veriset lakanat piti ihan itse vaihtaa. Ja synnärillä minulle ei tuotu mitään syömistä/juomista, itse piti kaikki hakea ja joinkin vessan hanasta, kun en jaksanut lähteä muualta hakemaan.
Joo ei synnytys ole sairaus ei, eihän vanhuus ja lapsuuskaan ole, mutta silti heitä normaalisti autetaan jos apua tarvitaan. Äitiys on ainut asia missä saa yksin pärjätä kun syntinen h*ora olet:D anteeksi kielenkäyttö
No tämä. Ja myöskin se oletus on aika outo että esim. kotona koko ajan itkevän vauvan hoitamiseen valmistaudutaan parhaiten valvomalla sen itkevän vauvan kanssa 24/7 monta vuorokautta. Valmistautuvatko kätilöt yövuoroihin valvomalla pari vuorokautta putkeen sitä ennen? Tuskin. Eikä tietenkään kannatakaan.