Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Onkohan synnyttäneiden osastoilla lastenhoitajia? Voisi olla vaikka pari per vuoro, joka auttaa äitiä tarvittaessa ja esim. vahtii lapsia suihkun ajan. Imetysopetukset ja vastaavat voivat sitten olla kätilöiden vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän Hesarissa on loistava artikkeli liittyen juurikin tähän, eli sairaaloiden surkeaan rekryyn, huonoon johtamiseen yms.
Olen aivan 100% varma, että hoitajaksi hakeutuu ja alalle jää ne kaikkein sadistisimmat yksilöt. Totta kai joukossa on hyviä, tavallisia ihmisiä, mutta eivät he jää alalle, kun työkulttuuri kuluttaa kenet tahansa normaalilla empatiakyvyllä varustetun ihmisen loppu viimeistään 10 vuoden kohdalla
Niin. Ylipäätään hoitajan työ on hyvin kuluttavaa. Näkee pääosin vain sairaita ihmisiä, jotka voivat omaa pahaa oloaan purkaa hoitajaan. Arvostus on surkeaa, sekä palkkatasolla että yleisesti. Työvuorot saa tietää kolmen viikon pätkissä, eli elämää on ylipäätään hankala suunnitella. Työ on lopulta ihmisten terveydellä tehtävää liukuhihnatyötä, jossa ei ole mitään etenemismahdollisuuksia. Olen syystäkin entinen hoitaja, en sopinut sinne ja sen tunnustan. Anteek
Siis eihän se voi tulla jotenkin yllätyksenä, että hoitajan työssä näet pääsääntöisesti vain sairaita ihmisiä. Ja että kipeä ihminen ei välttämättä ole mukava eikä samalla kohteliaisuustasolla sinun kanssasi?
Henkilöön menevää kommenttia tai suoraa v#€&valtaa ei kenenkään pidä sietää, mutta on siinä ero sitten että käydäänkö tilanteet läpi työyhteisössä vai ei.
Siinä on eroa, onko oma työyhteisö turvallinen niin, että epäkohtia voi tuoda esille, ja oman pahan mielen voi jollekin turvallisesti ja rakentavasti purkaa.
Mutta ei sairaalta ihmiseltä pidä odottaa etikettikäytöstapoja. Hän on kipeä ja hoitaja on töissä siksi, että hoitaa yhdessä muiden kanssa sitä sairautta pois tai pienemmäksi parhaan kykynsä mukaan.
Omalla kohdalla jo synnytys oli hirveä,kätilö kielsi kirkumasta ja moitti että ponnistan väärin. Sain 12 tikkiä mikä on käsittääkseni iso määrä. Menin suihkuun ja mies piti vauvaa sen ajan. Kello oli 8 aamulla. Kyselin saanko aamupalaa kun en ollut syönyt tunteihin ja vastaus oli että sitten kun sinut siirretään osastolle. No sain mehukeittoa ja leipää minkä jälkeen minut jätettiin yksin kokeilemaan imetystä,tai no olihan mies siinä muttei osannut auttaa. En saanut imetystä sujumaan missään vaiheessa ja korvikkeen antamisen vauvalle suhtauduttiin lähes vihamielisesti vaikka luulisi pääasian olevan,että vauva saa ruokaa! Voin sanoa että Lapsi näki nälkää sairaalassa😞
Mieheni lähti kotiin kun perhehuoneita ei ollut. Meitä oli kaksi naista neljän hengen huoneessa(Vieruskaveri oli ok mitä nyt kuorsasi).
Huoneessa oli vessa ja suihku muttei pyyhkeitä,piti vettä valuvana kutsua sh joka moitti että pyyhe olisi pitänyt itse hakea. Kukaan ei ollut sanonut. Koetin piristää oloa laittamalla ripsiväriä,letittämällä hiukseni ja pukeutumalla omiin vaatteisiin eli verkkareihin ja imetystoppii (jota en sitten tarvinnut),sh irvaili että kylläpäs sitä ollaan nyt hienona ja pitäisi keskittyä vauvaan eikä meikkaamiseen!
Olin osastolla kolme päivää,olisin halunnut kotiin jo aiemmin mutta piti odottaa maantantain kotiinlähtö-tarkastuksiin. En edelleenkään ymmärrä miksei lääkäri voinut tulla tarkastamaan vauvaani seuraavana päivänä,miksi piti odottaa jotain kimppatarkastusta!
Vierailija kirjoitti:
Kauheeaa kuulla sillä itse en tule rintojen kehityshäiriön takia koskaan imettämään, rintojani on siis korjattu myös "normaalimpaan muotoon" joten tuskin toimivat. Asia on jo minulle arka ja koen olevani jotenkin vajaavainen kun en sitä tule kokemaan ja mahdollistamaan lapselleni. Jotenkin pelottaa jos saisin kuulla jotain kommentteja asiasta jolle en mahda mitään. Ahdistaa etukäteen myös ajatus jos viereen sattuu joku joka ilman ongelmia imettää vauvaansa.
Sinun pitää siis ymmärtää puhua ahdistuksestasi esim. neuvolassa. Kirjauttaa tietoihisi ylös ettei imetys tule sinulta onnistumaan, etkä halua siihen mitään patistelua tai kyselyä osastolla. Että jos on pakko, niin voit puhua siitä osastolla lääkärin kanssa.
Sitten voit omalta osaltasi tehdä psyykkistä työtä ennen synnytystä sen suhteen, että teidostat, että kun menet sairaalaan snnyttämään, niin sinä tulet näkemään imettäviä naisia ja naisia toimiven rintojensa kanssa. Voit ottaa sen asenteen, että olet iloinen heidän puolestaan ja voit onnitella itseäsi, että saat synnyttää nykyaikana, jolloin on tarjolla hyviä korvikkeita vastasyntyneillekin. Että sen ansiosta sinäkin saat kokea äityiyden. Kateus toisen rinnoistas ti imetyksestä ei tee varmasti hyvää, siksi on parempi hoitaa se tunne pois.
"Miksi muuten synnytyksen jälkeen ei tule fyssari synnyttäjää neuvomaan kuten muuten sairaaloissa, oli kyseessä leikkaus tai laaja sukuelinten repeymä? Mielellään sitä tekisi jotain oikeasti kuntouttavaa, sillä itsekin pyörryin ensimmäisen lapsen synnyttyä käytävälle matkalla vessaan. Siitä sitten hetken päästä edelleenkin itse könysin ylös. Onneksi tajusin ajoissa mennä istumaan lattialle."
Omassa synnytyssairaalassa äideille tarjottiin mahdollisuus päästä fysioterapeutin ohjaamalle tunnille. Fysioterapeutti ei tullut osastolle vaan meidän olisi pitänyt mennä fysioterapeutin luo toiselle puolelle sairaalaa. No mitenkäs sinne menet tiettyyn aikaan, kun samaan aikaan oli vauva hoidettavana. Itse olisin halunnut, mutta vauva piti huolen siitä, että en päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoat nega fiilikset liittyy huonetovereiden puolisoihin, mielestäni jaetuissa huoneissa puolisoiden vierailuajat saisivat olla lyhyemmät.
Elämäni parhaimmat hetket ovat olleet niitä kun olen synnytyksen jälkeen saanut pötkötellä vauvan kanssa kolme päivää välittämättä ruuanlaitosta, kotitöistä, vauvan sisarusten hoidosta tai mistään muustakaan. Nautiskellut vaan pienestä tuhisijasta paidan sisällä. <3
Terveisiä Lappeenrantaan, useamman lapsen äidiltä.
Vierailija kirjoitti:
Jos käsitys arjen normaaleista askareista miehellä on päivittäinen renkaiden vaihto, niin jotain on pielessä ja paljon.
Olihan tuossa lisäksi lakanoiden vaihtaminen ja vessanpesu. Monelle miehelle se olisikin ensimmäinen kerta siellä sairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytin kolmannen ja viimeisen lapseni PHKS:ssa marraskuussa 2015. Sieltä vaan hoitsut tarkistamaan äkkiä, että kukahan heistä olen ;)
Olin synnyttänyt nopeasti, ilman kivunlievitystä, kätilön ollessa paikalla noin 10 minuuttia ennen lapsen syntymää. Muuten olimme miehen kanssa kaksin. Oli myöhäinen ilta, ja mies laitettiin kotiin ja minä menin vauvan kanssa osastolle. Sillä aikaa kun olin suihkussa, vauva oli ensipunnittu. Tästä olin näreissäni, mutta minkäs teet.
Osastolla olin omasta tahdostani näkymätön. Voin itse hyvin, ja vauva voi hyvin. En tarvinnut apua. Olin kohtelias, mutta etäinen hoitajien kanssa. Mielessäni kävin läpi nopeaa synnytystä, kipua ja pelkoa, mutta kukaan ei ottanut sitä puheeksi joten en minäkään sitten.
SILTI minulle tiuskittiin vauvan hoidosta, vaikka merkitsin imetyslomakkeeseen jokaisen imetyksen kellonajan, vaihdoin vaipat ja vauvan vaatteet, omat lakanat yms aivan kuten kuuluu.
hoitajillehan on soveltuvuuskokeet. Sinne alalle ei enää hakeuduta, vaan päästään soveltuvuuskokeiden kautta.
Vierailija kirjoitti:
"Se hoitaminen on sitä, että äiti patistetaan liikkeelle ja tekemään normaaleja kodin askareita, jotta nähdään, että hän sitten pärjää kotonakin ja kaikki onnistuu. Kaikenlisäksi se liikkelle patsitaminen auttaa synnyttäjän elimistöä palautumaan. Samalla voidaan tarkkailla äidin psyykkistä tilaa, psyykekin kun voi horjahtaa helposti synnytyksen jälkeen."
No jatkossa voidaan laittaa kaikki sairaalan miespotilaat vaihtamaan autoon renkaat ennen kuin he pääsevät kotiin. Varmaan sairaalasta löytyy katonrajasta suodattimia vaihdettavaksi tai käytävän maalaamista. Jos noita ei ole, niin lakanoiden vaihtamista ja vessanpesua taatusti on. Pitäähän se selvittää, että mies pärjää kotonakin ja selviää kodin askareista.
Olisi kiva nähdä, millainen ihminen tuon lainauksen kirjoitti. Harvinaisen paska kommentti joka tapauksessa.
mieluummin sitten päästät potilaan kotiin tietämättä, että sujuuko? Ihmeellistä uhriutumista tuo viestisi oli. Olen lainaamasti kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Lisäksi synnytyksiä läpikäyneenä olen sitä mieltä, että aivan liian moni nainen kitisee siellä turhasta. Meidät länsimaiset on hemmoteltu piloille, ei osata enää pärjätä edes vastasyntyneen kanssa. Unenpuute tulee tietenkin, se johtuu ihan äkillisesti muuttuneista hormoneistakin. Hoitajat herättelevät, jos sellainen määrys on tullut, esimerkiksi, jos äidillä on verenvuotoriski tai muuten pitää tarkkailla vaikka tajunnan tasoa. Minulla on ollut yksi dramaattiseksi mennyt synnytys, jossa henki meinasti mennä niin minulta kuin lapselta, muut helppoja. Hellpojen kohdalla sain ihan yksin olla kaikki yöt, joskin kerrottiin, että jos apua kaipaan, niin saa ehdottomasti tull häiritsemään tai jos jotain sattuu. Se sopi oikein hyvin: sain olla toivomani mukaisesti vauvan kanssa vauvakuplassa ja mies sitten vierailuaikana mukana. Vaativamman synnytyksen jälkeen heräteltiin sitten usein ja häiriötä oli milloin mistäkin. Sellaista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos käsitys arjen normaaleista askareista miehellä on päivittäinen renkaiden vaihto, niin jotain on pielessä ja paljon.
Olihan tuossa lisäksi lakanoiden vaihtaminen ja vessanpesu. Monelle miehelle se olisikin ensimmäinen kerta siellä sairaalassa.
Kaikki tuollainen on uhriutumista ja osiaan samaan aikaan naisvihaa. jättäkää lasten tekemiset niille, jotka siitä kykenevät suoriutumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Toiset ajattelevat asuvansa ihmistä ja yksilöä kunnioittavassa länsimaassa, jossa terveydenhuolto ja sairaalat ovat inhimillisiä, tehokkaaseen hoitoon ja nopeaan toipumiseen tähtääviä paikkoja.
Sairaalat lähtökohtaisesti eivät ole paikkoja mihin ihmiset haluavat mennä, kyse on pakosta tai välttämättömyydestä. Ei mielestäni oikeuta niistä tekemään helvetin esikartanoita. Mutta Suomessa potilailla on aika karu kohtalo. Edes synnyttänyttä ei kohdella armollisesti tai edes neutraalisti vaan jopa vihamielisesti.
Valitettavasti tuo ei täysin pidä paikkaansa. Meillä on paljon ihmisiä joilla se sairaala voittaa kotiolot mennen tullen. Nämä ihmiset yleensä haluaa silloin tällöin sairaalaan koska siellä saa puhtaat vaatteet, säännöllisesti ruokaa, ei
Ennemminkin se on niin, että sairaalaan/synnäeille jouduttuaan iskee tajuntaan, ettei kotitöistä piittaamaton (voisi asua vaikka kaatopaikalla. Vanhempansa kävisivät kerran puolessa vuodessa tyhjäämssä ja desinfioimassa sen) mies muista viedä roskia tai edes laittaa niitä roskikseen, laittaa astioita pesukoneeseen ja vielä tyhjätä, pyyhkiä ruoan roiskeita keittiön tasoilta ja pöydältä, poistaa homehtuneet leivät ja vanhentuneet ruoat jääkaapista, tunkee ruokaostokset skäikin sokin tasoilie ja jääkaappiin pilaantuneiden päälle epäloogiseati, heittelee postin ja mainoslehdet sekavikai kasoiksi kaikkialle radoille ja lattioille eikä huolehdi niitä pois tai edes siiariaru yhteen paikkaan, ruttaa pyykit kasvoihin sinne tänne ja antaa pesukopan täyttyä ikiajoiksi, eukkoa toki lattioilla, vaihtajattimat lakanat joissa roskia.
Oikeasti, mieluummin toipilaana sairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On erityisen lapsen edun ajattelemista jos miettii tarkasti jo etukäteen riittävätkö omat voimavarat vanhemmuuteen, jos jo pelkkä synnärillä olo saa järkyttymään.
Se on kuitenkin se positiivisimpaan hetkeen, lapsen syntymään, liittyvää aikaa. Ja elämä tuo, valitettavasti, mukanaan oikeasti kurjia asioita.
Jos tätä palstaa lukiessa tulee yhtään mieleen ettei halua synnyttää, on se varmasti hyvä ajatus ja se kannattaa pitää.
Lähes kaikki nukkuvat loppuraskauden aikana huonosti. Synnytyksen alkaminen voi kestää päiviä, jolloin nukkuminen on huonoa. Itse synnytys voi kestää vuorokauden, jonka aikana ei voi nukkua. Synnytyksen jälkeen voi elimistö käydä kierroksilla, jonka aikana uni ei tule vaikka väsyttää. Osastolla ei saa nukuttua, kun huoneessa on hälinää päivät ja yöt. Kotiin lähtiessä onkin sitten valmiiksi lopenuupunut vaikka siitä se valvominen vasta kunnolla alkaa. Minusta ei ole kohtuuton vaatimus, että osastolla saisi levättyä ja nukuttua. Nämä "sitä se äitiys on" ja "synnytys ei ole mikään sairaus" on peruja ajalta, jolloin naista oli soveliasta rangaista seksin harrastamisesta.
Itse olin kummankin lapsen kohdalla sairaalassa synnytyksen käynnistämisen takia. Lääkkeet piti huolen, että valvoin aamuyölle. Samassa huoneessa oli myös synnyttäneitä äitiejä vauvoineen. Aamulla herätys oli viimeistään seitsemältä. Monen monta kertaa kävi niin, että kun päivällä nukahdin, tuli joku herättämään syystä tai toisesta. Toisen lapsen kohdalla olin synnytyksen alkaessa jo niin väsynyt, että näin kahtena. Siihen päälle synnytys ja pari vuorokautta ilman unta. Ole siinä sitten seesteinen ja rauhallinen, kun oli rytmihäiriöitä. Ja imetys, se ei tietenkään onnistunut.
Antakaa samantien siivouskärry niin pesen per kele koko osaston lattiat jos kerran pitää todistaa että pärjään kotona. Mitä sitä nukkumaan tai syömään,tikitkin saa rauhassa revetä kun ompeelehan lääkäri ne uudestaan.
Tuollainen fiilis minulla oli osastolla kun pengoin vauva kainalossa liinavaatekaappia ja joka kyykyllä ja kurkotuksella auki leikattua ja kokoon ommeltua vatsaa vihlaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä hurjaa, että miksi nimenomaan synnärillä äiti laitetaan vaihtamaan itselleen lakanat ym., vaikka vointi olisikin heikko. Miksi muissa osastoilla, jopa pienempien toimenpiteiden jälkeen potilaan ei tarvitse tehdä mitään itse!? Jopa ruoka kannetaan tarjottimella sängyn viereen, vaikka ei ole mitään ongelmia kävellä itse hakemaan.
Siis mikä ihmeen sujumisen tarkkailun huipentuma on seurata, saako synnyttänyt nainen vaihdettua lakanat? Kas kun naisia ei pistetä suunnittelemaan ruokalistaa, keittämään perunoita ja tekemään ruskeaa kastiketta ja tiskaamaan. Mikä siinä lakanoiden vaihtamisessa on jujuna, kun kaikilla muilla osastoilla sitä ei itse tehdä? Minulle hoitaja perusteli sitä sillä, että "tällä osastolla ei ole sairaita". Kipeitä kuitenkin oltiin eikä muillakaan osastoilla sairaita ole. Joku tyrä on vamma ja tyräleikattu ihminen ei ole sairas, joten hänkin kykenee vaihtamaan lakanansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Se hoitaminen on sitä, että äiti patistetaan liikkeelle ja tekemään normaaleja kodin askareita, jotta nähdään, että hän sitten pärjää kotonakin ja kaikki onnistuu. Kaikenlisäksi se liikkelle patsitaminen auttaa synnyttäjän elimistöä palautumaan. Samalla voidaan tarkkailla äidin psyykkistä tilaa, psyykekin kun voi horjahtaa helposti synnytyksen jälkeen."
No jatkossa voidaan laittaa kaikki sairaalan miespotilaat vaihtamaan autoon renkaat ennen kuin he pääsevät kotiin. Varmaan sairaalasta löytyy katonrajasta suodattimia vaihdettavaksi tai käytävän maalaamista. Jos noita ei ole, niin lakanoiden vaihtamista ja vessanpesua taatusti on. Pitäähän se selvittää, että mies pärjää kotonakin ja selviää kodin askareista.
Olisi kiva nähdä, millainen ihminen tuon lainauksen kirjoitti. Harvinaisen paska kommentti joka tapauksessa.
mieluummin sitt
Niin no, kyllähän kotiin lähetetään vanhuksiakin, joilla ei jalat kanna ja CRP on 400. Ei kukaan mieti, että sujuuko... Jostain syystä synnäreillä tykätään kyykyttää tuoretta äitiä. Missään muualla ei tarvitse lakanoita vaihtaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ihmeen sujumisen tarkkailun huipentuma on seurata, saako synnyttänyt nainen vaihdettua lakanat? Kas kun naisia ei pistetä suunnittelemaan ruokalistaa, keittämään perunoita ja tekemään ruskeaa kastiketta ja tiskaamaan. Mikä siinä lakanoiden vaihtamisessa on jujuna, kun kaikilla muilla osastoilla sitä ei itse tehdä? Minulle hoitaja perusteli sitä sillä, että "tällä osastolla ei ole sairaita". Kipeitä kuitenkin oltiin eikä muillakaan osastoilla sairaita ole. Joku tyrä on vamma ja tyräleikattu ihminen ei ole sairas, joten hänkin kykenee vaihtamaan lakanansa.
Se on sitä vanhanaikaista kyykyttämistä. Raskaus ei ole sairaus, synnyttänyt nainen ei ole potilas, vaikka maha on viilletty auki jne. Synnyttänyt nainen on alinta kastia. Jos olisi kyse miehistä, niin palvelu pelaisi kuin 5 tähden hotellissa.
Miehelleni tehtiin vasektomia muutama vuosi sitten. Lääkäri antoi Burana 800-reseptin pyytämättä saatesanoilla "kivusta ei pidä kenenkään kärsiä".
Jännä, kun sama ei sitten koske naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ihmeen sujumisen tarkkailun huipentuma on seurata, saako synnyttänyt nainen vaihdettua lakanat? Kas kun naisia ei pistetä suunnittelemaan ruokalistaa, keittämään perunoita ja tekemään ruskeaa kastiketta ja tiskaamaan. Mikä siinä lakanoiden vaihtamisessa on jujuna, kun kaikilla muilla osastoilla sitä ei itse tehdä? Minulle hoitaja perusteli sitä sillä, että "tällä osastolla ei ole sairaita". Kipeitä kuitenkin oltiin eikä muillakaan osastoilla sairaita ole. Joku tyrä on vamma ja tyräleikattu ihminen ei ole sairas, joten hänkin kykenee vaihtamaan lakanansa.
Se on sitä vanhanaikaista kyykyttämistä. Raskaus ei ole sairaus, synnyttänyt nainen ei ole potilas, vaikka maha on viilletty auki jne. Synnyttänyt nainen on alinta kastia. Jos olisi kyse miehistä, niin palvelu pelaisi kuin 5 tähden hotellissa.
"Leikkauksen alussa vatsanpeitteet avataan, kohdun seinämään tehdään poikkiviilto, jota laajennetaan sivuille ja kalvot puhkaistaan. Sen jälkeen sikiö autetaan kohtuhaavasta ulos ja napanuora katkaistaan välittömästi".
Mutta kun ei olla sairaita niin itse saadaan pärjätä!
Mä taas olen ensimmäisessä ammatissani keikkaileva sairaalahuoltaja (ei laitosapulainen, sillä työ ei ole kenenkään auttamista tai avustamista). Keikkatyö on mahtavaa ja mun ammatissa on juuri sopivan mittaisia ihmiskontakteja, epäsosiaalisena introverttinakin jaksan olla yltiöystävällinen sen pienen hetken, kun vien potilaille (tai synnyttäjille) ruokaa. Kukaan ei ikinä pure ruokkivaa kättä, tietenkään, joten mitään negaa en kuule. Mulla on aidosti kiva työ, joka ei henkisesti kuluta yhtään, mutta fyysisesti on mahdotonta kasvattaa toinen käsi- ja jalkapari ja teleportaatiokyky, jotka nykyään vaadittaisiin entiseen laatuun. Hoitajaa minusta ei saisi ikinä. Sorry toinen OT.