Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Muistan elävästi, miten hirveä nälkä oli ensimmäisenä aamuna sektion jälkeen. Aamupalaa odottelin lähemmäs yhdeksää, kunnes raahustin itse kärryille hakemaan tarjottimeni. Noin vartin päästä hoitaja tuli ivailemaan, että olisi kyllä tuonut tarjottimen heti kun vain ehtii. Oli muutenkin lukuisia kertoja epäasiallinen tuo kyseinen hoitaja. Vuosia myöhemmin kohtasin hänet omassa työssäni syöpäpuolella. Ajattelin silloin, että kyllä se karma vaan on bitch. Nimittäin taatusti on kohdellut muitakin synnyttäjiä huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Muistan elävästi, miten hirveä nälkä oli ensimmäisenä aamuna sektion jälkeen. Aamupalaa odottelin lähemmäs yhdeksää, kunnes raahustin itse kärryille hakemaan tarjottimeni. Noin vartin päästä hoitaja tuli ivailemaan, että olisi kyllä tuonut tarjottimen heti kun vain ehtii. Oli muutenkin lukuisia kertoja epäasiallinen tuo kyseinen hoitaja. Vuosia myöhemmin kohtasin hänet omassa työssäni syöpäpuolella. Ajattelin silloin, että kyllä se karma vaan on bitch. Nimittäin taatusti on kohdellut muitakin synnyttäjiä huonosti.

Voi niitä parkoja, jotka on sinun kanssa tekemisissä. Kuka haluaa olla potilaana osastolla, jossa henkilökunta pitää kyseisellä osastolla hoidettavaa sairautta karmana? 

Karmivaa suorastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unen riistäminen on yksi tehokas kidustusmuoto. Ja tätä tehdään juuri synnyttäneille! Imetysopetuskin muistuttaa lähinnä inkvisition kuulustelua. Ja tähän päälle se ettei yhtä Buranaa voi saada kuin kymmenen tunnin päästä, kun hoitaja on ensin kysynyt lääkäriltä, joka kysyy omalta esimieheltään.

Onko se "prinsessakohtelun vaatimista" tai "henkistä heikkoutta ja fyysistä huonokuntoisuutta" jos ei jaksa tikit värkissä ja spinaalipuudutus-päänsäryssä vaihtaa lakanoita tai hakea ruokaansa? Tai jos tahtoisi jonkun ottavan vauvan hetkeksi jotta pääsee suihkuun?

Äidit olivat hyvinvoivempia ja lapsia syntyi enemmän kun oli vielä ns vauvalat. 

 

kuka siellä kotona vauvan sitten ottaa, kun äiti menee suihkuun

isä ei pääse sairaalaan sitten päästämään äitiä suihkuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unen riistäminen on yksi tehokas kidustusmuoto. Ja tätä tehdään juuri synnyttäneille! Imetysopetuskin muistuttaa lähinnä inkvisition kuulustelua. Ja tähän päälle se ettei yhtä Buranaa voi saada kuin kymmenen tunnin päästä, kun hoitaja on ensin kysynyt lääkäriltä, joka kysyy omalta esimieheltään.

Onko se "prinsessakohtelun vaatimista" tai "henkistä heikkoutta ja fyysistä huonokuntoisuutta" jos ei jaksa tikit värkissä ja spinaalipuudutus-päänsäryssä vaihtaa lakanoita tai hakea ruokaansa? Tai jos tahtoisi jonkun ottavan vauvan hetkeksi jotta pääsee suihkuun?

Äidit olivat hyvinvoivempia ja lapsia syntyi enemmän kun oli vielä ns vauvalat. 

 

kuka siellä kotona vauvan sitten ott

isä ei pääse sairaalaan sitten päästämään äitiä suihkuun?

Aina isät ei voi olla paikalla 24/7, etenkin jos perheessä on muitakin lapsia.

Oikeasti, miksi siellä osastolla edes on hoitajia? Jos kerran äidit saa pärjätä miten pärjää, ketjussa on nälvitty miten on uusavutonta jos ei ole tajunnut itse tuoda Buranaa mukanaan jne.

Niin mihin siellä oikeastaan hoitajia edes sitten tarvitaan? Ja miksei sitten voi päästää vain heti kotiin kun lapsi on ulkona, jos asenne on selviä miten selviät?

Ehkäisyneuvonta on ollut aivan hirveää ja naistenpoli käynnit aina. En ajattele tehdä lapsia tämän takia.

Vierailija kirjoitti:

Isä, mummo, äidin sisarukset. Jos ei tukiverkkoja ole niin ei niitä lapsiakaan kannata tehdä. Ainoastaan suomessa on sellainen käsitys perheestä johon kuuluu vain äiti ja vauva.

tämä johtuu osaksi nykyäideistä itsestään: kun ei haluta, että joku toinen tulee hoitamaan omaa vauvaa sen toisen ihmisen tavoilla. Kun vaippa pitää laittaa aina niin, että ensin vasen teippi ja sitten vasta oikea ja samalla vaaville pitää laulaa äipän omalla äänellä tukutukulampaitanii. Kyllä: kärjistetty esimerkki, mutta turha kitistä sitä ettei kukaan tule auttamaan, kun apu ei kelpaa.

sitten kun anoppi alkaa käydä kerran viikossa kotona hoitamassa vauvaa tai siivoamassa, niin se on suomalaiselle äidille hirveä ongelma, että kun se anoppi pitää imurinkahvaa väärin kädessä ja imuroi ensin eteisen eikä olohuonetta, niin kuin pitäisi. että samaan aikaan vingutaan avun perään, mutta sitten kun sitä tulee, niin vingutaan, että väärin autettu - sen sijaan, että oltaisiin iloisia, että sai sitä mitä toivoi: apua.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa ykistyishuoneen, kannattaa synnyttää Sairaala Novassa Jyväskylässä. Siellä ei muita kuin ykistyishuoneita olekaan.

siellä olen olut potilaana ja onpa hieno paikka. yhdessä toimenpiteessä kävin juuri ja ennen toimenpidehuonetta oli pieni yksityinen pukuhuone, jossa oli vessa ja naulakot sekä tietenkin tuoli. Ei tarvinnut käydä missään yleisessä vessassa ja sitten oli myös kiva, kun omat tavarat oli niin lähellä eikä tarvinnut kanniskella mitään lukollisen kaapin avainta mukanaan. Sinne sai mennä omat vaatteet päällä ja sitten tietysti lähteä suoraan kotiin omat vaatteet päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unen riistäminen on yksi tehokas kidustusmuoto. Ja tätä tehdään juuri synnyttäneille! Imetysopetuskin muistuttaa lähinnä inkvisition kuulustelua. Ja tähän päälle se ettei yhtä Buranaa voi saada kuin kymmenen tunnin päästä, kun hoitaja on ensin kysynyt lääkäriltä, joka kysyy omalta esimieheltään.

Onko se "prinsessakohtelun vaatimista" tai "henkistä heikkoutta ja fyysistä huonokuntoisuutta" jos ei jaksa tikit värkissä ja spinaalipuudutus-päänsäryssä vaihtaa lakanoita tai hakea ruokaansa? Tai jos tahtoisi jonkun ottavan vauvan hetkeksi jotta pääsee suihkuun?

Äidit olivat hyvinvoivempia ja lapsia syntyi enemmän kun oli vielä ns vauvalat. 

 

 

miten vaikea on ottaa kotoaan mukaan omat buranat ja omat muut lääkkeet?

juuri sain sairaalasta ajanvarauskirjeen ja siellä luki, että ota omat lääkkeet mukaan. Ei se mikään täysihoitola ole eikä hoitaja saa alkaa jakelemaan potilaille lääkkeitä sairaalan lääkekapapista ellei lääkäri ole niin määrännyt. Saa syyttää vain itseään, jos ei ole kotoaan ottanut omia lääkkeitään mukaan ja sitten hotiajan pitää alkaa lääkäriltä kyselemään, että saako antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naistenklinikalla vuonna 2016 jouduin oikeasti itkemään ja vaatimaan sektion jälkeen kivunlievitystä, sillä aivan jokaista tablettia pantattiin. Todella nöyryyttävää, koska kyseessä kuitenkin iso leikkaus ja kivut sen mukaiset.

Miehen kanssa hoidimme vauvan yhdessä kaksi ensimmäistä yötä, mutta sitten miehen piti lähteä esikoisen luo kotiin. Minun taas piti jäädä vielä yhdeksi yöksi vauvan kanssa osastolle, koska häneltä tutkittiin sydämen sivuääntä. Heti kun mies oli lähtenyt, minut passitettiin pois perhehuoneesta pieneen neljän hengen huoneeseen, jossa oli vessa käytävällä. Kun pyysin aamuyöllä lopen uupuneena hoitajalta apua vauvan nostamiseen syliini imetystä varten (sektiohaavan kanssa ei saisi nostella ja kurotella), hän kieltäytyi ja tiuskaisi, että miten olin sitten ajatellut kotona pärjätä? No kotona mies tietenkin auttoi, mutta sinä yönä Naistenklinikalla piti pärj

jotkut ihmiset laitostuvat hyvin nopeasti sairaalaan päästessään/joutuessaan eikä sitten osata tehdä yhtään mitään itse. Eräs potilas vaati aikoinaan sairaanhoitajaa pesemään silmälasinsa. Alemman tason hoitajat eivät kelvaneet eikä potilas itse voinut pestä, ei vaikka hoitaja ehdotti, että hän voi tuoda kaarimaljassa vähän pesuvettä teille sängyn viereen, nousette istumaan ja pesette ne itse, että se tekee muutenkin hyvää. Ei käynyt millään, koska hän oli sairaana ja potilas, niin häntä pitää hoitaa!

Miksi sitten hoitajat haukkuu narkkareiksi äidit joilla on omat lääkkeet mukana jos niin kerta kuuluu olla?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten hoitajat haukkuu narkkareiksi äidit joilla on omat lääkkeet mukana jos niin kerta kuuluu olla?

Ei kuulu olla. Omilla lääkkeillä tarkoitetaan esim. reseptilääkkeitä perussairauteen. Kyllä synnytyksen jälkeen saa sairaalasta kipulääkkeitä. Ei siihen mitään lääkäriä tarvita. Jos on omia lääkkeitä, niistä pitää kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän toki nuorten kätilöiden kokemusta hyvin, koska kuulovamma on erittäin yleinen kätilöillä. Koulutuksessa muistutetaan, että synnyttäjiä on oikeus pyytää olemaan huutamatta korvaan ja omasta kuulosta täytyy pitää huolta. Kätilö tarvitsee kuuloaan myös esim. vastasyntyneen sydänäänien kuunteluun, eli mistään pikkujutusta ei ole kyse, jos kuulo katoaa. En ole itse työtä tehnyt synnärin puolella kuin vuoden, mutta olihan ne raskaita vuoroja, jos synnyttäjä huusi lähellä korvaa. Ponnistusvaiheessa karkuunkaan ääntä ei pääse ja on tärkeää kuulla heti syntymän hetkellä, kuinka vauva hengittää.

 

Oisko mitenkään mahdollinen ajatus että synnyttäjät eivät huutaisi kivusta niin paljon jos kipua hoidettaisiin paremmin? Voisi olla inhimillisempää kuin pyytää synnyttäjää olemaan huutamatta

muistan ensimmäisen synnytykseni jälkeen, kun kuulin kahden hotiajan ja lääkärin puhuvan huoneen ulkopuolella, että "tämä on ihanan rauhallinen synnyttäjä ja keskittyy pelkästään hengittämiseen ja neuvojen kuuntelemiseen ja toimii niiden mukaan". Ajattelin tuolloin, että millaisiahan synnyttäjiä tällä osastolla sitten on viime päivinä ollut.  (kohta se sitten selvisi, kun joku synnyttäjä siellä kirkui kuin olisi häntä l_hd_ttu). Oli iaka hurjaa kuunnella sitä, etenkin, kun kuuli sitten, kun "kaikki" siellä yrittivät sanoa hänelle, että älä huuda, vaan keskity hengittämiseen.

 Joskus yöllä hoitaja tuli hiippaillen huoneeseen ja kyseli että valvottaako vauva, että he voivat ottaa vauvan tuonne kansliaan

Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa. Olin tässä taannoin yhdessä maan suurimmista sairaaloista yön yli ( piti jäädä pallolaajennuksen jälkeen) . Palvelu oli mitä parhainta! Ollen tottunut syömään illalla 22-23.00 välillä voileivän , jotta uni tuli. Mukava hoitaja toi sen minulle ehdittyään- nam.

Pieni iso juttu ,mutta kyllä tuli hyvä fiilis.

Mikä synnytystapa se pallolaajennus on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?

 

Miehet saa hotellitason palvelua.

Synnytyssairaalassako? Pötyä. Ne joutuu istumaan kovalla jakkaralla ja häipymään yöksi, jos ei ole jokin ihme haikaranpesä osunut kohdalle. Ap on silloin vuosia sitten kuvitellut, että synnyttäjiä palvotaan kuin jossain romanttisessa tv-sarjassa, jossa on oltu kalliissa yksityissairaalassa huone täynnä ruusuja.

Jos haluaa hotellipalvelua, sitten maksaa siitä. Yhdysvalloissa voi saada sadalla tonnilla synnärisviitin ja ruusumaljakot. Suomessa synnyttäjälle läppästään normaali hoitopäivämaksu, itse taisin peräti 150 egeä maksaa kuopuksen synnyttämisestä.

Kerrotko vielä, että miksi esim. sappileikkauksen jälkeen (joka on sektiota hu

sappilaikkauksen jälkeen potilas lähtee usein kotiin samana päivänä. 1980-luvulla saatettiin jäädäkin sairalaalaan pariksi päiväksi. Ei nykyisin. Potilas hätistellään heti kotiinsa, kun yleisvointi on sellainen, ettei välitön hengenvaara uhkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän toki nuorten kätilöiden kokemusta hyvin, koska kuulovamma on erittäin yleinen kätilöillä. Koulutuksessa muistutetaan, että synnyttäjiä on oikeus pyytää olemaan huutamatta korvaan ja omasta kuulosta täytyy pitää huolta. Kätilö tarvitsee kuuloaan myös esim. vastasyntyneen sydänäänien kuunteluun, eli mistään pikkujutusta ei ole kyse, jos kuulo katoaa. En ole itse työtä tehnyt synnärin puolella kuin vuoden, mutta olihan ne raskaita vuoroja, jos synnyttäjä huusi lähellä korvaa. Ponnistusvaiheessa karkuunkaan ääntä ei pääse ja on tärkeää kuulla heti syntymän hetkellä, kuinka vauva hengittää.

 

Oisko mitenkään mahdollinen ajatus että synnyttäjät eivät huutaisi kivusta niin paljon jos kipua hoidettaisiin paremmin? Voisi olla inhimillisempää kuin pyytää synnyttäjää olemaan huutamatta

Onhan tuo nyt tosi karu kommentti. Toinen hu

sinustako on oikein, että synnyttäjä aiheuttaa toiselle ruumiinvamman kiljumalla korvaan, kun voisi ihan vain opetella olemaan kiljumatta (se kiljuminen ei auta yhtään ketään, kun voimat menee kiljumiseen eikä ponnistamiseen. Ei auta, vaikka miten tuntuisi, että auttaa. eihän lastenkaan anneta kiljua toisen korvaan, miksi aikuisilla pitäisi olla siihen oikeus)

Esikoisen synnyttyä olin muutaman tunnin huoneessa yksin. Oli ihanaa. Sitten paikalle kärrättiin tummaihoinen nainen, jonka perässä tuli koko heimo mustia miehiä. Mitä lie isäkokeilaita olivat. Huone oli tupaten täynnä. Niitä miehiä istui ikkunalaudallakin, kun eivät muualle mahtuneet. Eivät meinanneet millään tajuta lähteä edes yöllä, vaan hoitajan piti mennä ovelle ja käsimerkein näyttää heille, että nyt olisi aika häipyä. En voinut kauaa siellä olla. Kotiin oli päästävä äkkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unen riistäminen on yksi tehokas kidustusmuoto. Ja tätä tehdään juuri synnyttäneille! Imetysopetuskin muistuttaa lähinnä inkvisition kuulustelua. Ja tähän päälle se ettei yhtä Buranaa voi saada kuin kymmenen tunnin päästä, kun hoitaja on ensin kysynyt lääkäriltä, joka kysyy omalta esimieheltään.

Onko se "prinsessakohtelun vaatimista" tai "henkistä heikkoutta ja fyysistä huonokuntoisuutta" jos ei jaksa tikit värkissä ja spinaalipuudutus-päänsäryssä vaihtaa lakanoita tai hakea ruokaansa? Tai jos tahtoisi jonkun ottavan vauvan hetkeksi jotta pääsee suihkuun?

Äidit olivat hyvinvoivempia ja lapsia syntyi enemmän kun oli vielä ns vauvalat. 

 

no ei siellä suhkussa 24/7 olla! menee suihkuun silloin, kun isä tulee käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?

 

Miehet saa hotellitason palvelua.

Synnytyssairaalassako? Pötyä. Ne joutuu istumaan kovalla jakkaralla ja häipymään yöksi, jos ei ole jokin ihme haikaranpesä osunut kohdalle. Ap on silloin vuosia sitten kuvitellut, että synnyttäjiä palvotaan kuin jossain romanttisessa tv-sarjassa, jossa on oltu kalliissa yksityissairaalassa huone täynnä ruusuja.

Jos haluaa hotellipalvelua, sitten maksaa siitä. Yhdysvalloissa voi saada sadalla tonnilla synnärisviitin ja ruusumaljakot. Suomessa synnyttäjälle läppästään normaali hoitopäivämaksu, itse taisin peräti 150 egeä maksaa kuopuksen synnyttämisestä.

Kerrotko vielä, että miks

 

Minulta leikattiin sappi pari vuotta sitten ja vaikka kotiutus olikin samana päivänä niin silti todellakin saateltiin vessaan, ruoka tuotiin viereen, hoitaja tosiaan tuli pesemään minut sängyn luokse yms. Lääkäri ja hoitajat muutenkin olivat koko ajan saatavilla ja kävivät sängyn vierellä vähän väliä. Mitään tästä en todellakaan pyytänyt enkä olisi edes tarvinnut, mutta moni vastasynnyttänyt ja etenkin sektioitu tarvitsisi. Sen sijaan pistetään hakemaan omat ruoat jostain pitkän käytävän päästä, vaihtamaan omat lakanat ja valvomaan yksin itkevän vauvan kanssa koko yö. Miksi?!? Kaikki eivät synnyttäneiden osastolla apua tarvitse, mutta kyllä sitä pitäisi olla saatavilla niille, ketkä tarvitsevat kun muilla osastoilla saa pyytämättäkin.

Muistakaa naiset, että kaikki tämä johtuu arvovalinnoista. On valittu, että synnytysosastolla ei ole omaa anestesialääkäri tai on valittu, että kätilöitä ja hoitajia on niin vähän, etteivät he ehdi hoitaa työtään kunnolla. Muistakaa naiset, että te ette ole kunnollisen kivunhoidon tai edes hyvän kohtelun arvoisia.