Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Minä nautin suunnattomasti synnärillä olosta joka kerta kun olin siellä. Huonetoverit olivat kivoja ja hoitajat myös, ja omalääkärinikin kävi katsomassa minua ja vauvaa. Ruoka oli hyvää ja sitä sai riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naistenklinikalla vuonna 2016 jouduin oikeasti itkemään ja vaatimaan sektion jälkeen kivunlievitystä, sillä aivan jokaista tablettia pantattiin. Todella nöyryyttävää, koska kyseessä kuitenkin iso leikkaus ja kivut sen mukaiset.
Miehen kanssa hoidimme vauvan yhdessä kaksi ensimmäistä yötä, mutta sitten miehen piti lähteä esikoisen luo kotiin. Minun taas piti jäädä vielä yhdeksi yöksi vauvan kanssa osastolle, koska häneltä tutkittiin sydämen sivuääntä. Heti kun mies oli lähtenyt, minut passitettiin pois perhehuoneesta pieneen neljän hengen huoneeseen, jossa oli vessa käytävällä. Kun pyysin aamuyöllä lopen uupuneena hoitajalta apua vauvan nostamiseen syliini imetystä varten (sektiohaavan kanssa ei saisi nostella ja kurotella), hän kieltäytyi ja tiuskaisi, että miten olin sitten ajatellut kotona pärjätä? No kotona mies tietenkin auttoi, mutta sinä yönä Naistenklinikalla piti pärjätä yksin. Vieläkin järkyttää tuollainen täyd
Kyllä sektion jälkeen saa nostella vauvaa. Aina on saanut.
Sektion jälkeen ei saa nostella mitään vauvaa painavampaa, kuuluu ohje. Mutta kyllä sen vauvan saa vierelleen nostaa ja hoitaa vauvaa.
Mitä ihmeen kauheutta siellä sairaalassa nyt on ollut olla, synnytyksen jälkeen vielä? No okei, on voinut olla joku veemäinen kätilö tms. Mitä siitä sitten? Omahan on asiansa, ja kyllä se muistetaan. Mulla oli aina ihan hyvä olla, silti.
Minulla oli ainakin omat lääkkeet ja vitamiinit mukana. Miksi niistä olisi pitänyt kertoa suureen ääneen? Oli peräpukamavoide, ketorin, monivitamiinit, seleeni ja e-epa mukana. Vauvalle oli C-vitamiinitipat. Jokaiselle vauvalle olen antanut pienestä asti C-vitamiinia, eikä meidän perheessä ole ollut koskaan yhtään korvatulehdusta tai jatkuvia flunssia.
Vierailija kirjoitti:
Omalle kohdalle osuibmyös ilkeää henkilökuntaa. Yksi yöhoitaja tylytti kunnolla, kun pyysin lisämaitoa. Lyseli miten meinaan kotona ruokkia, että pitäs samalla tapaa pärjätä sairaalassa. 6 h itkun jälkeen toi 10 ml lisämaitoa ja piikitteli silloinkin. Itsellä ei maito lähtenyt nousemaan, vaikka yritin miten pumpata ja imettää. Myöhemmin selvisi, että rintojen rakenteesta johtuvaa. Haukkuivat myös rintani huonoksi ja verisuonet.
Tällasista hoitsuista valitus menemään saman tien ja mahdollisimman korkealle taholle. Hoitsuille voi myös sanoa, että ottaa yhteyttä esim. Helsingin sanomiin, siellä on kiinnostusta puuttua terv.hoidon epäkohtiin, kuten sadistisen ilkeisiin hoitajiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neljän lapsen äitinä aivan sama kokemus. Aina toiveena päästä mahdollisimman pian kotiin. Erityisesti tuo että huoneen kirkkaat valot päälle joka kerta kun hoitaja käy huoneessa. Edes siinä voisi olla joku yövalosysteemi.
neljännen lapsen kohdalla olisi varmaan viisaampi älynnyt laitta silmälaput.
Mulla on vain hyviä kokemuksia. Kyllähän sen järkikin sanoo, että vauva hoidetaan itse. Ei siellä ole resursseja hoitajilla alkaa hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi sinne sairaalaan pitää sit jäädä?
Vierailija kirjoitti:
No miksi sinne sairaalaan pitää sit jäädä?
Meidän sairaalassa hoitajat seuraavat vauvan vointia. Ei siellä ole tarkoitus äidin makoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinne sairaalaan pakotetaan vauvan takia jäämään niin kyllä sillon pitäs olla myös mahdollisuus siihen että jokainen äiti saa mahdollisuuden levätä synnytyksen jälkeen ilman että kokoajan tullaan keskellä yötä häiritsemään ja vittuilemaan siitä että et osaa vauvaa hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinne sairaalaan pakotetaan vauvan takia jäämään niin kyllä sillon pitäs olla myös mahdollisuus siihen että jokainen äiti saa mahdollisuuden levätä synnytyksen jälkeen ilman että kokoajan tullaan keskellä yötä häiritsemään ja vittuilemaan siitä että et osaa vauvaa hoitaa.
Missään ei toimita noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lukisit tämän ketjun viestit niin huomaisit että kyllä vaan toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos lukisit tämän ketjun viestit niin huomaisit että kyllä vaan toimitaan.
Kaikki, mikä lukee netissä, on totta? Kyllä taitaa olla vähän lapinlisää. Onhan se kamalaa, kun pitää itse lapsensa hoitaa. Onneksi sen voi laittaa päiväkotiin jo 1v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei ollut siitä että ei haluaisi lapsiaan hoitaa vaan siitä että kaikki äidit ei välttämättä siihen kykene huonon kuntonsa ja univelan takia heti synnytyksen jälkeen. Ja sairaalassa et apua saa niin miksi sinne pitää sit jäädä? Kotona useimmilla äideillä on apua saatavilla. Lapseni olen hoitanut alusta asti kotona, vanhempi 4 v ei ole vieläkään päiväkodissa eikä tule olemaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ollut siitä että ei haluaisi lapsiaan hoitaa vaan siitä että kaikki äidit ei välttämättä siihen kykene huonon kuntonsa ja univelan takia heti synnytyksen jälkeen. Ja sairaalassa et apua saa niin miksi sinne pitää sit jäädä? Kotona useimmilla äideillä on apua saatavilla. Lapseni olen hoitanut alusta asti kotona, vanhempi 4 v ei ole vieläkään päiväkodissa eikä tule olemaankaan.
Sen vauvan takia sinne pitää edelleenkin jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi sinne sairaalaan pitää sit jäädä?
Meidän sairaalassa hoitajat seuraavat vauvan vointia. Ei siellä ole tarkoitus äidin makoilla.
Aika paska sairaala, jos vaan seuraillaan. Sen vauvan vointia voisi hieman parantaa asenteen muutos, äiti on aika oleellinen juttu vauvan voinnille jos äidillä ei muuten teille ole itseisarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi sinne sairaalaan pitää sit jäädä?
Meidän sairaalassa hoitajat seuraavat vauvan vointia. Ei siellä ole tarkoitus äidin makoilla.
Äiti voi siis lähteä kotiin toipumaan ja vauva jää sairaalaan voinnin seuraamisen takia. Tuohan kuulostaa ihan toimivalta ratkaisulta.
No se on vain muutama yö. Itseäni lähinnä haittasi huono patja, mikä aiheutti selkäkipua.
Entä jos lapsellanne todetaan kehityksellistä pulmaa ja sairauksia ja saatte yöpyö kymmeniä kertoja sairaalassa seuraavina vuosina. Sitä mennän sillä asenteella, että ei sinne olla hotelliin menossa vaan jotenkin selviydytään. Ei ole mukavaa, mutta hoitoa siellä saadaan.
Vierailija kirjoitti:
Osaako nuoret ja nuorehkot naiset mitään muuta kuin valittaa nykyään? Kaikkialla on pelkkää ulinaa. Toivotaan että penskanne kuolevat synnytyksissä niin pääsette siitäkin vaivasta.
Ei ne penskat itse taida jatkossa lapsia tehdä, joten sama meno syntyvyyden suhteen jatkuu.
Naistenklinikalla vuonna 2016 jouduin oikeasti itkemään ja vaatimaan sektion jälkeen kivunlievitystä, sillä aivan jokaista tablettia pantattiin. Todella nöyryyttävää, koska kyseessä kuitenkin iso leikkaus ja kivut sen mukaiset.
Miehen kanssa hoidimme vauvan yhdessä kaksi ensimmäistä yötä, mutta sitten miehen piti lähteä esikoisen luo kotiin. Minun taas piti jäädä vielä yhdeksi yöksi vauvan kanssa osastolle, koska häneltä tutkittiin sydämen sivuääntä. Heti kun mies oli lähtenyt, minut passitettiin pois perhehuoneesta pieneen neljän hengen huoneeseen, jossa oli vessa käytävällä. Kun pyysin aamuyöllä lopen uupuneena hoitajalta apua vauvan nostamiseen syliini imetystä varten (sektiohaavan kanssa ei saisi nostella ja kurotella), hän kieltäytyi ja tiuskaisi, että miten olin sitten ajatellut kotona pärjätä? No kotona mies tietenkin auttoi, mutta sinä yönä Naistenklinikalla piti pärjätä yksin. Vieläkin järkyttää tuollainen täydellisen kylmä ja suorastaan vihamielinen suhtautuminen "ammattilaiselta". Itse autan muita ihmisiä työssäni mielelläni ja päivittäin, en tosin ole hoitoalalla. Muiden naisten synnytyssairaalakokemuksia kuunnellessa ja lukiessa mieleen hiipii ajatus, että sairaanhoitoala vetää puoleensa sadistisia luonteenpiirteitä omaavia ihmisiä.