Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekee lapsivuodeosaston kätilö? Siellä ei synnytetä, mutta kätilö ei myöskään auta äitiä mitenkään? Halvempaa olisi näille osastoille palkata eskm. lähihoitajia, jotka oikeasti auttsisivat.
Oon ymmärtänyt, että kätilöiden työnkuva voi sisältää koko elinkaaren vauvasta mummoon gynegologisissa asioissa. Mutta oon ehkä ymmärtänyt väärin. Jossain sanottiin, että kätilö opastaa perheen uuteen elämäntilanteeseen vauvan tultua. Että tuoko on sit sitä opastamista, et tiuskitaan ja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On edelleen maita joissa sekä synnytetään että toivutaan synnytyksestä ulkona, majoissa tai maakuopissa. Ehkä Ukrainassakin synnytetään tänäkin vuonna. Järkyttävää. Eikä auta järkyttyä homma vain on hoidettava.
Täällä maksetaan järkyttävät määrät veroja, että palvelu ja saatavuus olisi eri luokkaa! Helvetin ikävää maksaa palvelusta, joka ei toimi ja vielä melkein kirjaimellisesti syljetään päälle!
Vai toimiiko? Moni on kuitenkin ollut tyytyväinen palveluun, esim mä
Se on hienoa ja hyvä, että olet ollut tyytyväinen palveluun. Mutta onko olosi ollut samanlainen, kuin näissä kertomuksissa? Onko vauvasi huutanut nälkääsi kaksi vuorokautta, ja sinulle vain tiuskittu? Jos kohdallasi ei ole ollut mitään vastaavaa, niin olet onnekas. Tai, jos olet saanut inhimmillisen kohtelun.
Eipä nämä äidit näissä kokemuksissaan ole mitään kuuta taivaalta odottanut. Mielestäni menee osin jo kidutuksen puolelle.no kiireellisenä sektiona meni, pari viikkoa olin yhteensä sairaalassa. En ollut samaa mieltä synnytystapa-arvion kanssa alunperinkään, mut sellaista sattuu. Vauva oli yliaikainen ja keltainen, itki miten vauvat nyt ykeensä itkee. Huoneessa vaihtui pari kertaa huonekaveri, toinen kuului vähemmistöön mut olivat ihan kivoja, vähän äänekkäitä toki. Tissejä särki, kuulunee asiaan, tarjolla oli kaalinlehtiä, joista en kyllä huomannut mitään apua. Sairastuin kohtutulehdukseen, antibiootit ja mies auttoivat. Ihan hyvä mieli jäi, mukaan terve lapsi ja itsekin toivuin kun perusterve.
Eli toisin sanoen, et ole kokenut samaa mitä aikaisemmat äidit kertoneet. Miksi vähättelet muiden kokemuksia? Sivusta.
Miten niin? Mikä tuossa vähätteli kenenkään kokemusta? Sinähän se haluaisit kieltää kaikkien myönteisten tai neutraalien kokemusten jakamisen. Eli kritisoida saa vain, ei koskaan kertoa tyytyväisyydestä. Toimisiko vastaava myös sinun työpaikallasi -asiakkaat saa vain kritisoida, positiivisista kokemuksista ei saa inahtaakaan?
En tiedä minkälaisessa työpaikassa olet, mutta kyllä mun töissä raskaan teollisuuden ympäristössä ihan nuo miehen jössikätkin osaa joskus kiittää ja kehua, ei pelkästään arvostella ja haukkua.
Olen eri, kuin tuo jolle vastasit. Mutta ketjussa useampi kommentoija. Luettuani sinun kokemuksesi jäin myös miettimään, että oliko kannanotto muiden kokemuksiin, vai vain itsenäinen kertomus omasta kokemuksesta. Siksi ymmärrän tuon tulkinnan.
Tietenkin on hyvä, että on myös hyviä kokemuksia ja ne tuodaan esille. Ilmeisesti koit hoidon asiallisena, eikä sinulle tiuskittu ym. ollessasi heikoilla?
Ei tiuskittu, mukavaa ja asiallista henkilökuntaa oli kaikkialla, etenkin leikkurissa anestesialääkäri ja hoitajat. Kahteen viikkoon ei osunut epäasiallista henkilöä kohdalle. Toki kiireessä jäi välillä kertomatta mihin mennään ja mitä seuraavaksi tehdään, koska saan vauvan jne. Ymmärsin tuon, kun en ollut ainoa asiakas. Ensiavussa jouduin odottamaan kauan kun kohtutulehdus nosti kuumeen yli 40 asteen. Sielläkin oli niin paljon väkeä kun oli pe ilta. Minua paljon huonokuntoisemmatkin asiakkaat joutuivat odottamaan paareilla kun juoppoja kuljetettiin verikokeeseen eli ei mulla suurta hätää ollut edes siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On edelleen maita joissa sekä synnytetään että toivutaan synnytyksestä ulkona, majoissa tai maakuopissa. Ehkä Ukrainassakin synnytetään tänäkin vuonna. Järkyttävää. Eikä auta järkyttyä homma vain on hoidettava.
Täällä maksetaan järkyttävät määrät veroja, että palvelu ja saatavuus olisi eri luokkaa! Helvetin ikävää maksaa palvelusta, joka ei toimi ja vielä melkein kirjaimellisesti syljetään päälle!
Vai toimiiko? Moni on kuitenkin ollut tyytyväinen palveluun, esim mä
Se on hienoa ja hyvä, että olet ollut tyytyväinen palveluun. Mutta onko olosi ollut samanlainen, kuin näissä kertomuksissa? Onko vauvasi huutanut nälkääsi kaksi vuorokautta, ja sinulle vain tiuskittu? Jos kohdallasi ei ole ollut mitään vastaavaa, niin olet onnekas. Tai, jos olet saanut inhimmillisen kohtelun.
Eipä nämä äidit näissä kokemuksissaan ole mitään kuuta taivaalta odottanut. Mielestäni menee osin jo kidutuksen puolelle.no kiireellisenä sektiona meni, pari viikkoa olin yhteensä sairaalassa. En ollut samaa mieltä synnytystapa-arvion kanssa alunperinkään, mut sellaista sattuu. Vauva oli yliaikainen ja keltainen, itki miten vauvat nyt ykeensä itkee. Huoneessa vaihtui pari kertaa huonekaveri, toinen kuului vähemmistöön mut olivat ihan kivoja, vähän äänekkäitä toki. Tissejä särki, kuulunee asiaan, tarjolla oli kaalinlehtiä, joista en kyllä huomannut mitään apua. Sairastuin kohtutulehdukseen, antibiootit ja mies auttoivat. Ihan hyvä mieli jäi, mukaan terve lapsi ja itsekin toivuin kun perusterve.
Eli toisin sanoen, et ole kokenut samaa mitä aikaisemmat äidit kertoneet. Miksi vähättelet muiden kokemuksia? Sivusta.
Miten niin? Mikä tuossa vähätteli kenenkään kokemusta? Sinähän se haluaisit kieltää kaikkien myönteisten tai neutraalien kokemusten jakamisen. Eli kritisoida saa vain, ei koskaan kertoa tyytyväisyydestä. Toimisiko vastaava myös sinun työpaikallasi -asiakkaat saa vain kritisoida, positiivisista kokemuksista ei saa inahtaakaan?
En tiedä minkälaisessa työpaikassa olet, mutta kyllä mun töissä raskaan teollisuuden ympäristössä ihan nuo miehen jössikätkin osaa joskus kiittää ja kehua, ei pelkästään arvostella ja haukkua.
Opettele ymmärtämään lukemaasi. Minäkin olen raskaan teollisuuden tehnyt töitä monta vuotta. Miten se tähän liittyy? Eli pitäisi kiittää ja kehua myös paskasta? Joku vittuilee suoraan päin naamaa ja sanot, että "olipa mainio juttu! Hienoa, jatka samaan malliin!".
Ei. Vaan jos sinä oletkin kokenut palvelun jossain huonoksi, sinä joudut vaan hyväksymään sen, että jonkun toisen kokemus on ollut toisenlainen. Et voi alkaa kiistämään toisen henkilön esittämää asiaa siltä pohjalta, että itse joskus, jossain, toisena ajankohtana koit tilanteen paskana. Ihan diskurssin perusasioita, voiko oikeasti olla noin vaikeaa aikuiselta(?) ihmiseltä?
Vierailija kirjoitti:
Minulta leikattiin umpisuoli päivystyksellisesti v. 2004. Aamulla heräsin kun sh tuli kyselemään vointia ja kurkkaamaan haavaa, sain kipulääkettä tippana ja oli pissakatetri. Köllöttelin ja katsoin telkkaa. Seuraavana päivänä tultiin sanomaan että jos jaksan ja kestän, voisin varovasti kävellä huoneessa. Kahvi ja ruoka tuotiin nenän eteen . Kun kiputippa otettiin pois sain suun kautta jotain todella vahvoja särkylääkkeitä, selitin miehelle puhelimessa miten tuntuu että kellun vaahtokarkkimeressä!
Synnytin suunnitellulla sektiolla samassa sairaalassa v.2006. Sektioaika oli klo 10 aamulla. Sektion jälkeen minut vietiin sängyllä osastolle jossa neuvottiin että tuolta saa puhtaita vaatteita ja tuolta puhtaita lakanoita. Sain särkylääkkeen joka ei tosiaan ollut sen vahvempi kuin joku Burana 400. Koko ajan hoputettiin nousemaan ja kävelemään,sanottiin että kuuluukin sattua ja liike tekee hyvää. Ruoka piti hakea itse. Imetystä ei kukaan ehtinyt neuvomaan.
vahvoja särkylääkkeitä ei haluta antaa, jotta ne eivät maidon mukana päätyisi vauvan ruoansulatukseen. Liikkeen tavoite on nopeuttaa toipumista. Kohdun puhdistuminen ja toipuminen on erilainen prosessi kuin leikkaushaavan hoito. Suomi on maailman huippumaita vastasynnyttäneiden terveyden mittareilla, synnytykseen liittyviä kuolemia tapahtuu harvemmin kuin missään muualla maailmassa. Onhan se mahdollista, että meillä henkilökunta synnytys- ja äitiysosastoilla on ammattilaisia.
80% vastasynnyttäneistä kokee rajuja mielialan heittelyjä hormoneista johtuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta leikattiin umpisuoli päivystyksellisesti v. 2004. Aamulla heräsin kun sh tuli kyselemään vointia ja kurkkaamaan haavaa, sain kipulääkettä tippana ja oli pissakatetri. Köllöttelin ja katsoin telkkaa. Seuraavana päivänä tultiin sanomaan että jos jaksan ja kestän, voisin varovasti kävellä huoneessa. Kahvi ja ruoka tuotiin nenän eteen . Kun kiputippa otettiin pois sain suun kautta jotain todella vahvoja särkylääkkeitä, selitin miehelle puhelimessa miten tuntuu että kellun vaahtokarkkimeressä!
Synnytin suunnitellulla sektiolla samassa sairaalassa v.2006. Sektioaika oli klo 10 aamulla. Sektion jälkeen minut vietiin sängyllä osastolle jossa neuvottiin että tuolta saa puhtaita vaatteita ja tuolta puhtaita lakanoita. Sain särkylääkkeen joka ei tosiaan ollut sen vahvempi kuin joku Burana 400. Koko ajan hoputettiin nousemaan ja kävelemään,sanottiin että kuuluukin sattua ja liike tekee hyvää. Ruoka piti hakea itse. Imetystä ei kukaan ehtinyt neuvomaan.
vahvoja särkylääkkeitä ei haluta antaa, jotta ne eivät maidon mukana päätyisi vauvan ruoansulatukseen. Liikkeen tavoite on nopeuttaa toipumista. Kohdun puhdistuminen ja toipuminen on erilainen prosessi kuin leikkaushaavan hoito. Suomi on maailman huippumaita vastasynnyttäneiden terveyden mittareilla, synnytykseen liittyviä kuolemia tapahtuu harvemmin kuin missään muualla maailmassa. Onhan se mahdollista, että meillä henkilökunta synnytys- ja äitiysosastoilla on ammattilaisia.
80% vastasynnyttäneistä kokee rajuja mielialan heittelyjä hormoneista johtuen.
Joo, hormoonien piikkiin kaikki 👍 tyhmät synnyttäjät, kun pahoittaa mielensä joka asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On edelleen maita joissa sekä synnytetään että toivutaan synnytyksestä ulkona, majoissa tai maakuopissa. Ehkä Ukrainassakin synnytetään tänäkin vuonna. Järkyttävää. Eikä auta järkyttyä homma vain on hoidettava.
Täällä maksetaan järkyttävät määrät veroja, että palvelu ja saatavuus olisi eri luokkaa! Helvetin ikävää maksaa palvelusta, joka ei toimi ja vielä melkein kirjaimellisesti syljetään päälle!
Vai toimiiko? Moni on kuitenkin ollut tyytyväinen palveluun, esim mä
Se on hienoa ja hyvä, että olet ollut tyytyväinen palveluun. Mutta onko olosi ollut samanlainen, kuin näissä kertomuksissa? Onko vauvasi huutanut nälkääsi kaksi vuorokautta, ja sinulle vain tiuskittu? Jos kohdallasi ei ole ollut mitään vastaavaa, niin olet onnekas. Tai, jos olet saanut inhimmillisen kohtelun.
Eipä nämä äidit näissä kokemuksissaan ole mitään kuuta taivaalta odottanut. Mielestäni menee osin jo kidutuksen puolelle.no kiireellisenä sektiona meni, pari viikkoa olin yhteensä sairaalassa. En ollut samaa mieltä synnytystapa-arvion kanssa alunperinkään, mut sellaista sattuu. Vauva oli yliaikainen ja keltainen, itki miten vauvat nyt ykeensä itkee. Huoneessa vaihtui pari kertaa huonekaveri, toinen kuului vähemmistöön mut olivat ihan kivoja, vähän äänekkäitä toki. Tissejä särki, kuulunee asiaan, tarjolla oli kaalinlehtiä, joista en kyllä huomannut mitään apua. Sairastuin kohtutulehdukseen, antibiootit ja mies auttoivat. Ihan hyvä mieli jäi, mukaan terve lapsi ja itsekin toivuin kun perusterve.
Eli toisin sanoen, et ole kokenut samaa mitä aikaisemmat äidit kertoneet. Miksi vähättelet muiden kokemuksia? Sivusta.
Miten niin? Mikä tuossa vähätteli kenenkään kokemusta? Sinähän se haluaisit kieltää kaikkien myönteisten tai neutraalien kokemusten jakamisen. Eli kritisoida saa vain, ei koskaan kertoa tyytyväisyydestä. Toimisiko vastaava myös sinun työpaikallasi -asiakkaat saa vain kritisoida, positiivisista kokemuksista ei saa inahtaakaan?
En tiedä minkälaisessa työpaikassa olet, mutta kyllä mun töissä raskaan teollisuuden ympäristössä ihan nuo miehen jössikätkin osaa joskus kiittää ja kehua, ei pelkästään arvostella ja haukkua.
Opettele ymmärtämään lukemaasi. Minäkin olen raskaan teollisuuden tehnyt töitä monta vuotta. Miten se tähän liittyy? Eli pitäisi kiittää ja kehua myös paskasta? Joku vittuilee suoraan päin naamaa ja sanot, että "olipa mainio juttu! Hienoa, jatka samaan malliin!".
Ei. Vaan jos sinä oletkin kokenut palvelun jossain huonoksi, sinä joudut vaan hyväksymään sen, että jonkun toisen kokemus on ollut toisenlainen. Et voi alkaa kiistämään toisen henkilön esittämää asiaa siltä pohjalta, että itse joskus, jossain, toisena ajankohtana koit tilanteen paskana. Ihan diskurssin perusasioita, voiko oikeasti olla noin vaikeaa aikuiselta(?) ihmiseltä?
Ihan samalla tavalla kiistät toisten henkilöiden esittämää asiaa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku alalla työskentelevä vastata näihin kysymyksiin, joista on eniten ollut täällä kritiikkiä:
Onko osastolla tullessa alkuesittelyä, vai miksi niin monelle ei ole kerrottu mitään käytäntöjä?
Kuinka monta laitosavustajaa osastolla on/vuoro?
Mitä heidän työnkuvaansa kuuluu?
Miksi lakanat pitää itse vaihtaa yksin vaikka olisi huonossa kunnossa?
Varmistaako kukaan hakeeko synnyttänyt ruokaa? Jos kyllä, niin miten?
Miksei ruokia voida jakaa kuten monilla muilla osastoilla? Edes lämpimiä ruokia, ja välipalat haettaisiin itse.
Mitä tapahtui ns. vauvaloille? Miksei vauvaa oteta enää hetkittäin hoitajille, jos äiti on huonossa kunnossa?
Miksi lisämaitoa on niin vaikea saada?
Mitä tehdään jos vieruskaveri kuorsata kovaan ääneen koko yön, tai vierailuaikoja ei noudateta vaan yhdellä on kokoajan koko suku käymässä?
-mulle kerrottiin käytännöt, olin vaan nukutuksen jäljiltä vähän sekaisin niin saattoi mennä jotain ohi
-en vaihtanut lakanoita, sain lisätyynyn kun imetysasento oli vaikea
-sai syödä jos oli nälkä, pakko ei ollut
-liikkumiseen kannustettiin, mutten saanut itse esim nostaa vauvaa
-lisämaitoa annettiin vain ihan aluksi, ei kuulema haluttu opettaa vauvaa pullolle. Imetys käynnistyikin kolmantena päivänä hyvin
-vauvaa otettiin välillä hoitajien huoneeseen, mutta en olisi malttanut antaa. Siksi en nukkunutkaan kuin pätkissä, halusin olla vauvan kanssa
Kysyttiin työntekijän näkökulmasta, ei mitään sun tarinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekee lapsivuodeosaston kätilö? Siellä ei synnytetä, mutta kätilö ei myöskään auta äitiä mitenkään? Halvempaa olisi näille osastoille palkata eskm. lähihoitajia, jotka oikeasti auttsisivat.
Ei kätilö tee mitään hyödyllistä. Juo kahvia ja polttaa tupakkaa ja lueskelee akkainlehteä. Valittaa. Vaatii lisää palkkaa. Lakkoilee.
Toisen lapsen kohdalla älysin senverran että mies salakuljetti korvikemaitoa ja pullon vauvalle-silloin juotettiin vastasyntyneitä nokkamukista ja sitä 10 ml sai tosiaan rukoilla. Vauva oli iso ja huusi nälkäänsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta leikattiin umpisuoli päivystyksellisesti v. 2004. Aamulla heräsin kun sh tuli kyselemään vointia ja kurkkaamaan haavaa, sain kipulääkettä tippana ja oli pissakatetri. Köllöttelin ja katsoin telkkaa. Seuraavana päivänä tultiin sanomaan että jos jaksan ja kestän, voisin varovasti kävellä huoneessa. Kahvi ja ruoka tuotiin nenän eteen . Kun kiputippa otettiin pois sain suun kautta jotain todella vahvoja särkylääkkeitä, selitin miehelle puhelimessa miten tuntuu että kellun vaahtokarkkimeressä!
Synnytin suunnitellulla sektiolla samassa sairaalassa v.2006. Sektioaika oli klo 10 aamulla. Sektion jälkeen minut vietiin sängyllä osastolle jossa neuvottiin että tuolta saa puhtaita vaatteita ja tuolta puhtaita lakanoita. Sain särkylääkkeen joka ei tosiaan ollut sen vahvempi kuin joku Burana 400. Koko ajan hoputettiin nousemaan ja kävelemään,sanottiin että kuuluukin sattua ja liike tekee hyvää. Ruoka piti hakea itse. Imetystä ei kukaan ehtinyt neuvomaan.
vahvoja särkylääkkeitä ei haluta antaa, jotta ne eivät maidon mukana päätyisi vauvan ruoansulatukseen. Liikkeen tavoite on nopeuttaa toipumista. Kohdun puhdistuminen ja toipuminen on erilainen prosessi kuin leikkaushaavan hoito. Suomi on maailman huippumaita vastasynnyttäneiden terveyden mittareilla, synnytykseen liittyviä kuolemia tapahtuu harvemmin kuin missään muualla maailmassa. Onhan se mahdollista, että meillä henkilökunta synnytys- ja äitiysosastoilla on ammattilaisia.
80% vastasynnyttäneistä kokee rajuja mielialan heittelyjä hormoneista johtuen.
Tuskin näissä jutuissa oli kyse siitä, että ei olla saatu kovia kipulääkkeitä. Kohtelu on ala-arvoista, vähättelevää ja suoranaista vittuilua. Kyllä varmaan äiditkin saa levätä muutaman tunnin? Minkä takia sitä apua saa leikkauspotilaat, mutta ei synnyttäjät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta leikattiin umpisuoli päivystyksellisesti v. 2004. Aamulla heräsin kun sh tuli kyselemään vointia ja kurkkaamaan haavaa, sain kipulääkettä tippana ja oli pissakatetri. Köllöttelin ja katsoin telkkaa. Seuraavana päivänä tultiin sanomaan että jos jaksan ja kestän, voisin varovasti kävellä huoneessa. Kahvi ja ruoka tuotiin nenän eteen . Kun kiputippa otettiin pois sain suun kautta jotain todella vahvoja särkylääkkeitä, selitin miehelle puhelimessa miten tuntuu että kellun vaahtokarkkimeressä!
Synnytin suunnitellulla sektiolla samassa sairaalassa v.2006. Sektioaika oli klo 10 aamulla. Sektion jälkeen minut vietiin sängyllä osastolle jossa neuvottiin että tuolta saa puhtaita vaatteita ja tuolta puhtaita lakanoita. Sain särkylääkkeen joka ei tosiaan ollut sen vahvempi kuin joku Burana 400. Koko ajan hoputettiin nousemaan ja kävelemään,sanottiin että kuuluukin sattua ja liike tekee hyvää. Ruoka piti hakea itse. Imetystä ei kukaan ehtinyt neuvomaan.
vahvoja särkylääkkeitä ei haluta antaa, jotta ne eivät maidon mukana päätyisi vauvan ruoansulatukseen. Liikkeen tavoite on nopeuttaa toipumista. Kohdun puhdistuminen ja toipuminen on erilainen prosessi kuin leikkaushaavan hoito. Suomi on maailman huippumaita vastasynnyttäneiden terveyden mittareilla, synnytykseen liittyviä kuolemia tapahtuu harvemmin kuin missään muualla maailmassa. Onhan se mahdollista, että meillä henkilökunta synnytys- ja äitiysosastoilla on ammattilaisia.
80% vastasynnyttäneistä kokee rajuja mielialan heittelyjä hormoneista johtuen.
Esim Sveitsissä äitiys ja lapsikuolleisuus yms sama ja nainen saa itse aina valita synnytystapansa. Kohtelu ei varmaan Suomen vttuilua. Lisäksi alatiesynnytyksistä jääneet loppuelämän vauriot on Suomessa Euroopan mittakaavassa yleisempiä kuin muualla.
Ja minkä tahansa leikkauksen jälkeen ollaan ihan samassa kuin sektionkin kohdalla. Mikään ei ole peruste synnyttäneen huonoon kohteluun eikä kivun hoitamatta jättämiseen.
Ja ammattilainen ei vttuile kenellekään ja joka vttuile e ei ole ammattilainen. Törkeiden hoitajien ja kätilöiden vuoksi osa jättää toisen lapsen tekemättä. Että semmoisia ammattilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä oli kamalaa, enkä ole mikään valittaja tyyppi. Kätilöt oli ok. Paitsi se, kun sanottiin heti synnytyksen jälkeen katso, että vauva hengittää! Muutenkin herkässä tilassa. Muu henkilökunta oli kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Omalle kohdalle osuibmyös ilkeää henkilökuntaa. Yksi yöhoitaja tylytti kunnolla, kun pyysin lisämaitoa. Lyseli miten meinaan kotona ruokkia, että pitäs samalla tapaa pärjätä sairaalassa. 6 h itkun jälkeen toi 10 ml lisämaitoa ja piikitteli silloinkin. Itsellä ei maito lähtenyt nousemaan, vaikka yritin miten pumpata ja imettää. Myöhemmin selvisi, että rintojen rakenteesta johtuvaa. Haukkuivat myös rintani huonoksi ja verisuonet.
Hoitajina on kyllä tosi ilkeitä ihmisiä. Ei mitään palkankorotuksia perseilijöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On edelleen maita joissa sekä synnytetään että toivutaan synnytyksestä ulkona, majoissa tai maakuopissa. Ehkä Ukrainassakin synnytetään tänäkin vuonna. Järkyttävää. Eikä auta järkyttyä homma vain on hoidettava.
Niin ja joissakin maissa miehet metsästää keihäillä ruokaa ja pskantaa metsään, pukeutuu lannevaatteeseen ja asuu savimajassa. Miksi suomalaiset miehet ei tee niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta leikattiin umpisuoli päivystyksellisesti v. 2004. Aamulla heräsin kun sh tuli kyselemään vointia ja kurkkaamaan haavaa, sain kipulääkettä tippana ja oli pissakatetri. Köllöttelin ja katsoin telkkaa. Seuraavana päivänä tultiin sanomaan että jos jaksan ja kestän, voisin varovasti kävellä huoneessa. Kahvi ja ruoka tuotiin nenän eteen . Kun kiputippa otettiin pois sain suun kautta jotain todella vahvoja särkylääkkeitä, selitin miehelle puhelimessa miten tuntuu että kellun vaahtokarkkimeressä!
Synnytin suunnitellulla sektiolla samassa sairaalassa v.2006. Sektioaika oli klo 10 aamulla. Sektion jälkeen minut vietiin sängyllä osastolle jossa neuvottiin että tuolta saa puhtaita vaatteita ja tuolta puhtaita lakanoita. Sain särkylääkkeen joka ei tosiaan ollut sen vahvempi kuin joku Burana 400. Koko ajan hoputettiin nousemaan ja kävelemään,sanottiin että kuuluukin sattua ja liike tekee hyvää. Ruoka piti hakea itse. Imetystä ei kukaan ehtinyt neuvomaan.
vahvoja särkylääkkeitä ei haluta antaa, jotta ne eivät maidon mukana päätyisi vauvan ruoansulatukseen. Liikkeen tavoite on nopeuttaa toipumista. Kohdun puhdistuminen ja toipuminen on erilainen prosessi kuin leikkaushaavan hoito. Suomi on maailman huippumaita vastasynnyttäneiden terveyden mittareilla, synnytykseen liittyviä kuolemia tapahtuu harvemmin kuin missään muualla maailmassa. Onhan se mahdollista, että meillä henkilökunta synnytys- ja äitiysosastoilla on ammattilaisia.
80% vastasynnyttäneistä kokee rajuja mielialan heittelyjä hormoneista johtuen.
Tuskin näissä jutuissa oli kyse siitä, että ei olla saatu kovia kipulääkkeitä. Kohtelu on ala-arvoista, vähättelevää ja suoranaista vittuilua. Kyllä varmaan äiditkin saa levätä muutaman tunnin? Minkä takia sitä apua saa leikkauspotilaat, mutta ei synnyttäjät?
Myöntämällä, että synnyttänyt nainen on potilas, jouduttaisiin palauttamaan myös lastenhoitopalveluja synnärille. Nyt päästään halvalla, kun keisarileikkauspotilaskin on asiakas, joka heti leikkurista heräämisensä jälkeen on valmis valvomaan vuorokausia putkeen vastasyntynyttä hoitaen.
Luin tätä ketjua ollessani viimeisilläni raskaana ja nyt uudestaan kun lapseni on puolivuotias...
Lähtiessäni synnyttämään odotukseni eivät siis olleet kovinkaan korkealla, vielä kun kyseessä on ensimmäinen lapseni, niin olin ja olen yhä muutenkin pihalla kaikesta.
Tays yllätti positiivisesti. Synnytyksessä ollut kätilöni oli todella mahtava. Hänellä oli kiire juosta kahden eri salin väliä, mutta aina kun hän oli kanssani, kiireen tuntu unohtui. Voi olla, että mielipiteeni olisi ollut toinen, ellei mieheni olisi ollut myös mukana, silloin olisin epäilemättä kokenut oloni toisinaan yksinäiseksi.
Kivunlievitystä sain hyvin, kunhan muistin itse kertoa, että nyt kyllä tarttis saada enempi mömmöjä. Ei puhettakaan, että olisi esim. tikattu ilman puudutusta.
Perhehuoneita ei ollut vapaana, ja siksi valitsinkin potilashotellin. Siellä olleet kätilöt olivat yhtä lukuunottamatta erittäin mukavia. Imetysohjausta sain niin monta kertaa kuin pyysin, ja kun vauva ei sittenkään saanut maitoa (kielijänne) lisämaitoa tuotiin pyytämättä. Enhän olisi ymmärtänyt edes pyytää, kun en tajunnut ettei hän ahkerista imetysyrityksistä huolimatta saanut juuri mitään. Maitoni kyllä nousi aivan järjettömästi, mutta lapsirukalla ei ollut edellytyksiä imeä tehokkaasti.
Tiedän, että tässä ketjussa keskitytään negatiivisiin kokemuksiin, ja niistä tuleekin kertoa. Minulta kysyttiin sekä kotiin lähtiessä, että vielä uudestaan jälkitarkastuksen yhteydessä palaute ja arvosana synnytyskokemuksestani. Siinä kohtaa jokaisen surkeasti kohdellun synnyttäjän pitää puhua suunsa puhtaaksi jos ei muuta kautta koe saavansa ääntään kuuluville.
Kirjoitin tämän jos joku lukee ketjua kuten minä luin; viimeisillään raskaana ja kauhusta jäykkänä suuren elämänmuutoksen äärellä. Minä kohtasin vain yhden nurjamielisen kätilön, kaikki muut olivat erinomaisia. Minua ei jätetty yksin neuvottomana taistelemaan nälkäisen vauvan kanssa, ja myös minun voinnistani pidettiin huolta. Lisään tähän kuitenkin, että ellen olisi itse aktiivisesti kysellyt kaikesta maan ja taivaan väliltä kätilöiden luona käydessäni, kaikkia "tyhmiäkin" kysymyksiä, on mahdollista, että minulle ei olisi niin paljoa tukea tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kun olen lukenut parikin vastausta joissa äidillä on kuumetta ja silti ei hoitsuilla on "Ei kiinnosta"-asenne
Eikö pitäisi selvittää mistä kuume johtuu ettei ole esim. Rintatulehdus,antaa lääkettä ja ottaa vauva hetkeksi että äiti voi nukkua.Normaali käytäntöä. Jos sanot, että "heikottaa, enkä ole nukkunut kahteen päivään", niin vastauksena saat: "hormonit pitää hereillä. Kävelet vain, niin ei tule veritulppa". Toinen vastaus: "Miten muka pärjäät kotona sitten?! Kannattaa nyt vain totutella". Äideillä ei ole mitään väliä.
Niin ja kotona on puoliso, särkylääkettä ja sitä lisämaitoa ja mikä parasta ei yhtään vittuilevaa hoitajaa!
Vierailija kirjoitti:
On edelleen maita joissa sekä synnytetään että toivutaan synnytyksestä ulkona, majoissa tai maakuopissa. Ehkä Ukrainassakin synnytetään tänäkin vuonna. Järkyttävää. Eikä auta järkyttyä homma vain on hoidettava.
Mitenkähän paljon noissa maissa maksetaan veroja ja verojen päälle vielä itse synnytyksestä ja sairaalassa olosta?
Mikä ihmeen särkylääketarve teillä on? Okei sektiohaava aristaa muutaman päivän ja välilihahaava( mikäli on jostain syystä tehty) aristaa myös muutaman päivän, mutta eihän normisynnytyksen jälkeen alapäässä mitään kipua ole. Omien särkylääkkeiden syöminen ei kyllä ole viisasta. Sairaalalla on taatusti syy siihen miksi sektioidulle annetaan kipuläkettä juuti kuten annetaan. Älkääkä viitsikö nillittää jokaisesta pikku asiasta, kuulostaa niin säälittävältä. Lapsen saaminen voi hetkittäin olla hm, hieman työlästä.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on myös umpisuoli leikattu ja kohtelu oli aivan eri tasoa synnyttäjään verrattuna. Yö ja päivä. Eihän se näin pitäisi olla?