Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On edelleen maita joissa sekä synnytetään että toivutaan synnytyksestä ulkona, majoissa tai maakuopissa. Ehkä Ukrainassakin synnytetään tänäkin vuonna. Järkyttävää. Eikä auta järkyttyä homma vain on hoidettava.
Täällä maksetaan järkyttävät määrät veroja, että palvelu ja saatavuus olisi eri luokkaa! Helvetin ikävää maksaa palvelusta, joka ei toimi ja vielä melkein kirjaimellisesti syljetään päälle!
Vai toimiiko? Moni on kuitenkin ollut tyytyväinen palveluun, esim mä
Se on hienoa ja hyvä, että olet ollut tyytyväinen palveluun. Mutta onko olosi ollut samanlainen, kuin näissä kertomuksissa? Onko vauvasi huutanut nälkääsi kaksi vuorokautta, ja sinulle vain tiuskittu? Jos kohdallasi ei ole ollut mitään vastaavaa, niin olet onnekas. Tai, jos olet saanut inhimmillisen kohtelun.
Eipä nämä äidit näissä kokemuksissaan ole mitään kuuta taivaalta odottanut. Mielestäni menee osin jo kidutuksen puolelle.
no kiireellisenä sektiona meni, pari viikkoa olin yhteensä sairaalassa. En ollut samaa mieltä synnytystapa-arvion kanssa alunperinkään, mut sellaista sattuu. Vauva oli yliaikainen ja keltainen, itki miten vauvat nyt ykeensä itkee. Huoneessa vaihtui pari kertaa huonekaveri, toinen kuului vähemmistöön mut olivat ihan kivoja, vähän äänekkäitä toki. Tissejä särki, kuulunee asiaan, tarjolla oli kaalinlehtiä, joista en kyllä huomannut mitään apua. Sairastuin kohtutulehdukseen, antibiootit ja mies auttoivat. Ihan hyvä mieli jäi, mukaan terve lapsi ja itsekin toivuin kun perusterve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On edelleen maita joissa sekä synnytetään että toivutaan synnytyksestä ulkona, majoissa tai maakuopissa. Ehkä Ukrainassakin synnytetään tänäkin vuonna. Järkyttävää. Eikä auta järkyttyä homma vain on hoidettava.
Täällä maksetaan järkyttävät määrät veroja, että palvelu ja saatavuus olisi eri luokkaa! Helvetin ikävää maksaa palvelusta, joka ei toimi ja vielä melkein kirjaimellisesti syljetään päälle!
Vai toimiiko? Moni on kuitenkin ollut tyytyväinen palveluun, esim mä
Aika pieni otanta. Tästä pitäisi tehdä ihan tilastollinen tutkimus, ennen kuin tuo argumenttisi on pätevä.
Suuntaa antava joka tapauksessa. Ja miksi se on ok kenenkään kohdalla? Selityksenä vaan, et tilastollinen poikkeus. Luuletko, että nämä samat ammattilaiset ovat yleensä mukavia ja auttavaisia, mutta ihan vaan muutaman kohdalla tehdeet sit poikkeuksen?
Tyhmäkin tietää, että kaikki ei anna saman tasoista palvelua kaikille ihmisille. Et sinäkään kohtele kaikkia samalla tavalla.
miksei sairaalaan voisi ottaa semmoset unimaskit silmiin, niin ei valot häiritse. Niin ja korvatulpat.
Nälkiintyneitä vauvoja. Nääntyneitä äitejä. Naiset traumatisoituvat, eivät itse synnytyksestä vaan osastoajasta synnytyksen jälkeen niin että tyytyvät yhteen lapseen.
Suomen sairaaloissa. Milloin tilanne kääntyi tälläiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On edelleen maita joissa sekä synnytetään että toivutaan synnytyksestä ulkona, majoissa tai maakuopissa. Ehkä Ukrainassakin synnytetään tänäkin vuonna. Järkyttävää. Eikä auta järkyttyä homma vain on hoidettava.
Täällä maksetaan järkyttävät määrät veroja, että palvelu ja saatavuus olisi eri luokkaa! Helvetin ikävää maksaa palvelusta, joka ei toimi ja vielä melkein kirjaimellisesti syljetään päälle!
Vai toimiiko? Moni on kuitenkin ollut tyytyväinen palveluun, esim mä
Se on hienoa ja hyvä, että olet ollut tyytyväinen palveluun. Mutta onko olosi ollut samanlainen, kuin näissä kertomuksissa? Onko vauvasi huutanut nälkääsi kaksi vuorokautta, ja sinulle vain tiuskittu? Jos kohdallasi ei ole ollut mitään vastaavaa, niin olet onnekas. Tai, jos olet saanut inhimmillisen kohtelun.
Eipä nämä äidit näissä kokemuksissaan ole mitään kuuta taivaalta odottanut. Mielestäni menee osin jo kidutuksen puolelle.no kiireellisenä sektiona meni, pari viikkoa olin yhteensä sairaalassa. En ollut samaa mieltä synnytystapa-arvion kanssa alunperinkään, mut sellaista sattuu. Vauva oli yliaikainen ja keltainen, itki miten vauvat nyt ykeensä itkee. Huoneessa vaihtui pari kertaa huonekaveri, toinen kuului vähemmistöön mut olivat ihan kivoja, vähän äänekkäitä toki. Tissejä särki, kuulunee asiaan, tarjolla oli kaalinlehtiä, joista en kyllä huomannut mitään apua. Sairastuin kohtutulehdukseen, antibiootit ja mies auttoivat. Ihan hyvä mieli jäi, mukaan terve lapsi ja itsekin toivuin kun perusterve.
Eli toisin sanoen, et ole kokenut samaa mitä aikaisemmat äidit kertoneet. Miksi vähättelet muiden kokemuksia? Sivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu
Toisen päivänä sain haukut, että miksi makaan verisissä lakanoissa ja miksi en ole niitä vaihtanut. Ei kukaan ollut koskaan sanonut minulle, että lakanat pitää vaihtaa itse. Eikä kukaan kertonut mistä löydän lakanoita. Enkä oikeasti olisi edes voinut niitä vaihtaa, kun liikuin koko ajan etanan vauhdilla ottamalla tukea kaiteista/sängystä/pöydästä. En uskaltanut lähteä yksin vessaan, vaan ajoitin vessakäynnit aina kätilön huoneessa käynnin yhteyteen ja pyysin häntä varmistamaan, etten pyörry välille. "Kyllä sitä pitää uskaltaa, ei kotonakaan kaukana auta". Ei auttanut, mutta kotona WC olikin muutaman askelen päässä, eikä 10 metrin päässä käytävällä.
Toisen päivän iltana kätilö sanoi, että vauva pitää kylvettää. Mies oli juuri käymässä, joten lähdimme taivaltamaan kohti kylvetyshuonetta. Pääsin sinne seinän kaiteissa roikkuen, kunnes siellä itse lämpimässä huoneessa alkoi taas maailma mustua silmissä ja jouduin istumaan huoneessa olevalle jakkaralle ja pyytämään että jos mies kylvettäisi, kun en pysy pystyssä. "Kyllä se äidinkin pitää opetella". Kylvetyksen jälkeen olin jo vähän tolpillani ja aloin pukemaan vauvaa. Lapsen käsittely oli varmasti haparoivaa, kun pelkäsin pyörtyväni ja lisäksi käsistä oli loppuraskaudessa kadonnut hienomotoriikka kokonaan, kun sain kumpaankin käteen rannekanavaoireyhtymän enkä saanut vauvan vaatteiden nappeja ja neppareita kunnolla kiinni. Kätilö vaan tuhahteli ja pyöritti silmiään. Sain napit, nepparit ja esim. omat rintaliivitkin normaalisti kiinni vasta 1,5 kk:n kuluttua synnytyksestä, joten vaiva oli ihan todellinen.
Oma olo alkoi kohentua hieman vasta kolmannen päivän iltana, mutta en vielä silloinkaan uskaltanut kävellä vauvan kanssa kunnolla, vaan nostin vauvan omasta sängystä rullasänkyyn ja siirsin sillä muutaman askelen päähän huoneessa olevalle vaipanvaihtopisteelle. Lisäksi varmistelin koko ajan että jakkara on lähellä, jos silmissä mustenee. Hassuinta oli, että kätilöt ihan ilmiselvästi epäilivät kiintymyssuhdettani vauvaan, vaikka kyse oli vain siitä etten pysynyt pystyssä. Kätilöt olivat jotenkin ihan pihalla siitä, että mikä minua vaivaa. En tiedä että lukiko kukaan papereitani koko aikana kun jouduin kaikille erikseen selittämään, että olen menettänyt paljon verta ja en pysy pystyssä. Vein vauvan vauvalaan aina siksi ajaksi kun raahasin itseni suihkuun ja tämäkin tuntui olevan väärin. Huonekaveri kyllä vei vauvan sinne yli 10 kertaa päivässä että pääsi pihalle tupakalle
Oikeasti en ole lainkaan mikään prinsessa. Olen maalaistalon tytär ja tehnyt fyysisesti raskasta työtä lapsesta saakka läpi yliopisto-opintojen. Olin ennen synnytystä ollut useasti potilaana naisten tautien ja sisätautien puolella. Minut oli leikattu monesti ja henkilökunta oli aina ihmetellyt nopeaa toipumista ja sitä etten esim. leikkauksen jälkeen tarvinnut lainkaan kipulääkkeitä. Minulle oli tehty epämiellyttävi ja kivuliaita tutkimuksia ja toimenpiteitä ilman kivunlievitystä ja olin saanut kehuja kun olin kestänyt kaikki lukuisat suoliston tähystykset ja muut tutkimukset silmää räpäyttämättä. Ja sitten synnytyksen jälkeen minua kohdellaan kuin roskaa ja ihan kuin olisin vailla jotain erityiskohtelua.
Eniten ärsyttää se, että olin niin huonossa kunnossa etten osannut ja jaksanut puolustaa itseäni, enkö sanonut vastaan.
Ja sitten jotkut kehtaa toistaa mantraa, että ei synnyttäjä ole sairas, joten ei häntä tarvitse hoitaakaan eikä edes auttaa!
Näille tiedoksi, että jo ihan pelkän huimauksen vuoksi ihminen voidaan ottaa tutkimuksiin ja hoitoon, eikä taatusti jätetä oman onnen varaan vaan autetaan ja katsotaan selviääkö vessareissusta yms. eikä telo itseänsä.
Mutta olepas vaan synnyttäjä. Vaikka menet seiniä pitkin tähtiä nähden, niin olet laiska, prinsessa, tyhmä ja avuton. Mitään merkitystä ei ole sillä, että olet menettänyt verta, on leikattu, kursittu, kaavittu, pihistetty kipulääkkeitä ja puudutuksia, ja takana on parin vuorokauden univelka.
Lääketiede TIETÄÄ, että kaikki yllämainittu on ihmiselle äärimmäisen suuri rasite ja siitä pitää saada toipua. Aivan kuten muutkin tilanteet, muut leikkaukset, kudosvauriot tai tapaturmat, ne kaikki vaativat välitöntä toipumista.
Synnyttäneille tätä toipumista ja rauhaa ei haluta suoda. Se on tietoinen valinta. Se rikkoo toipumista tarvitsevan ihmisarvoa ja potilaan oikeuksia.
Valittakaa kaikesta kaltoinkohtelusta. Pyytäkää siihen puolisolta apua, sillä juuri synnyttäneenä ei itse jaksa.
Johtuukohan siitä,xettä jotkut hammasta purren tekee sen kaiken, vaikka huimaa ja heukottaa ja on ollut rankka monen tunnin synnytys. Sitten oletetaan, että kaikkien pitää pystyä samaan, vaikka jokaisella on omanlainen kivunsietokyky, pohjakunto, senhetkinen tilanne tai se kuuluisa sisukkuus.
Vierailija kirjoitti:
Mistä se kertoo että koettu ikävää kohtelua? Miksi kätilöt (tai osa heistä) toimii näin? Onko työ organisoitu jotenkin huonosti? Resurssit?
Onko laitoshuoltajia liian vähän? Onko tilaa vain isoille yhteishuoneille vai onko se kustannustehokkaampaa?
Ikäviä kokemuksia monella tässä ketjussa, mielenkiintoista luettavaa ja herättää kysymyksiä.
Herättää paljon kysymyksiä! Ja vaatis pohdintaa, miksi näin.
Kaikki perustelut veritulppien ehkäisystä, omatoimisuuteen kannustamisesta, vierihoidon paremmuudesta ja imetysmyönteisyydestä ovat hyviä.
Mutta nyt näyttää siltä, että joissakin paikoissa tai toiset hoitajat käyttävät näitä perusteita nurinkurisesti äitien käskyttämiseen ja jopa alistamiseen.
Näiden toimien perustelut ja ohjeet pitäisi antaa etukäteen ja sairaaloiden käytänteet kertoa selkeästi. Lisäksi huomioida väsymys ym.
Täällä huudeltu sitä, ettei synnyttäminen ole sairaus. Joku syy kuitenkin on siihen, että se yleensä tapahtuu sairaaloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miksei sairaalaan voisi ottaa semmoset unimaskit silmiin, niin ei valot häiritse. Niin ja korvatulpat.
minä en pysty käyttämään korvatulppia, ne kutisee ja en pysty nukahtaan kun kuulen oman hengityksen ja sykkeen. Ei se kyllä kenenkään muun syytä ole. Monesti on ärsyttänyt kun en jonkun metelin vuoksi saa nukuttua, mut tuo herkkäunisuus nyt on vaan mun ominaisuus jonka kanssa on vaan yritettävä elää.
Eiköhän tämä rahalla hoidu kaikki kuntoon. Synnytyssairaaloita enemmän, henkilökuntaa enemmän, parempaa koulutusta, vähemmän kiireessä tiuskivia kätilöitä ja enemmän ystävällisiä kätilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiituh kirjoitti:
Tavismutsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä yhtään, mistä edes puhut. Olen lukenut keskustelun alusta asti, enkä ole kenenkään nähnyt viittaavan palvelijaan? Oletko varma, että olet ymmärtänyt nyt ihan oikein?
Kätilö on asiakaspalveluammatti, jossa ammattitaito on puolittain teknistä ja puolittain sosiaalista ja psyykkistä kohtaamista synnyttävän äidin kanssa.
Vaikutat harvinaisen ikävältä ihmiseltä, jolla ainakin tuo kohtaaminen tuntuu heittävän älyllisesti pään yli ja kovaa.
Mä ajattelin ensin, etten alennu ees vastaamaan. Hyvin ymmärrän, ettet ymmärrä. Kätilö toimii Valviran laillistamana terveydenhuollon ammattihenkilönä. Kätilö ei ole palveluammatti sanan varsinaisessa merkityksessä. Kirjoita työnhakusivustolle hakusanaksi asiakaspalvelu, niin sillä hakusanalla ei haeta terveydenhuollon ammattilaisia.
Lukiessasi nämä keskustelun sata sivua, olet varmasti lukenut mun kanssa ne samat kirjoitukset, joissa ollaan pahoillaan siitä, ettei henkilökunta ole tuonut mehua, vahtinut vauvaa, tuonut ruokaa, vaihtanut lakanoita Onko lakanoiden vaihtaminen terveydenhuollon toimenpide? Tulisiko kenellekään mieleen pyytää lääkäriä vaihtamaan lakanat tai vahtimaan vauvaa äidin suihkun ajan? Tai osaston fysioterapeuttia? Seksuaaliterapeuttia? Sosiaalityöntekijää? He kaikki ovat siellä huolehtimassa synnyttäneen naisen ja syntyneen vauvan terveydestä ja hyvinvoinnista. Synnytyksen katsotaan olevan normaali, jos se etenee omalla painollaan eikä siihen tarvitse puuttua. Normaalissa synnytyksessä verenvuoto on max 500ml. Se on about saman verran kun verenluovutuksessa. Normaalin synnytyksen jälkeen äiti ei ole halvaantunut tai vuodepotilas. Hän on terve, nuorehko, äskettäin synnyttänyt nainen. Hän ei ole sairas.
Mun pointti oli myös kommunikaatio. Se voidaan suorittaa eri tavoin molempien osapuolien toimesta. Tännekin on kirjoittanut useat kanssani samassa sairaalassa synnyttäneet naiset. Voisi olettaa heidän olleen saman henkilökunnan hoidettavana kuin minä. Miksi heillä on useampikin lapsivuodeosastoaika mennyt metsään? Jokaisessa synnytyksessä? Se sama henkilökunta on kuitenkin hoitanut mua ja mun lapsiani hyvin. Kenen silloin kuuluisi katsoa peiliin?Kerroppa miksi muilla osastoilla henkilökunta vaihtaa lakanat, auttaa vessaan, tuo ruan sängyn viereen? Miksi vain synnyttänyt/sektioitu äiti joutuu olemaan osastolla puolikuntoisena siivooja ja selvittämään itse kaiken mm mistä saa ruokaa samalla, kun koettaa hoitaa vauvaa. Mikä show tulisi jos sappirakon poistossa ollut mieshenkilö valittaisi ettei saanut muuta ruokaa kuin sisaren salakuljettaman suklaapatukan, pissi sänkyyn kun ei päässyt vessaan ja joutui vielä makaamaan pissalakanoissa kun ei jaksanut vaihtaa. Pilkattaisiinko tätä miestä prinssiksi ja lumihiutaleeksi joka luuli sairaalaan hotelliksi?
Vastaus on ei.
Kävin poskionteloleikkauksessa. Osastolla hyvä vointi, jalat toimi, kädet toimi, ei mitään hätää. Mulla oli vain tuppo nenässä. Kunhan köllöttelin sängyllä.
Ruuat tuotiin, kahvikin pullapalan kanssa. Kipulääkettä sai heti. Lääkäri kävi juttelemassa leikkauksesta ja hoitaja tekemässä muut asiat.
Ja olen myös synnyttänyt.
Miksi näin hyvää hoitoa ei saa silloin, kun sairaalakäynti sisältää hirveää kipua, repeämisiä, verenhukkaa, uupumusta, kivuliasta ja sotkuista maidonnousua, ohjauksen tarvetta (jota saa vain hyvällä tuurilla) ja kenties avuntarvetta liikkumiseen? Ja kaiken lisäksi huutava käärö kainalossa?
Vierailija kirjoitti:
Haloo joku toimittaja vois nyt herätä ja tehd jutun kuinka Suomen sivistysvaltio kohtelee äitejä. Mitä petoja ne kätilöt oikeen on?
Ovatko kaikki joitajat osastoilla kätilöitä, vai ovatko osin myös hoitajia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On edelleen maita joissa sekä synnytetään että toivutaan synnytyksestä ulkona, majoissa tai maakuopissa. Ehkä Ukrainassakin synnytetään tänäkin vuonna. Järkyttävää. Eikä auta järkyttyä homma vain on hoidettava.
Täällä maksetaan järkyttävät määrät veroja, että palvelu ja saatavuus olisi eri luokkaa! Helvetin ikävää maksaa palvelusta, joka ei toimi ja vielä melkein kirjaimellisesti syljetään päälle!
Vai toimiiko? Moni on kuitenkin ollut tyytyväinen palveluun, esim mä
Se on hienoa ja hyvä, että olet ollut tyytyväinen palveluun. Mutta onko olosi ollut samanlainen, kuin näissä kertomuksissa? Onko vauvasi huutanut nälkääsi kaksi vuorokautta, ja sinulle vain tiuskittu? Jos kohdallasi ei ole ollut mitään vastaavaa, niin olet onnekas. Tai, jos olet saanut inhimmillisen kohtelun.
Eipä nämä äidit näissä kokemuksissaan ole mitään kuuta taivaalta odottanut. Mielestäni menee osin jo kidutuksen puolelle.no kiireellisenä sektiona meni, pari viikkoa olin yhteensä sairaalassa. En ollut samaa mieltä synnytystapa-arvion kanssa alunperinkään, mut sellaista sattuu. Vauva oli yliaikainen ja keltainen, itki miten vauvat nyt ykeensä itkee. Huoneessa vaihtui pari kertaa huonekaveri, toinen kuului vähemmistöön mut olivat ihan kivoja, vähän äänekkäitä toki. Tissejä särki, kuulunee asiaan, tarjolla oli kaalinlehtiä, joista en kyllä huomannut mitään apua. Sairastuin kohtutulehdukseen, antibiootit ja mies auttoivat. Ihan hyvä mieli jäi, mukaan terve lapsi ja itsekin toivuin kun perusterve.
Eli toisin sanoen, et ole kokenut samaa mitä aikaisemmat äidit kertoneet. Miksi vähättelet muiden kokemuksia? Sivusta.
Miten niin? Mikä tuossa vähätteli kenenkään kokemusta? Sinähän se haluaisit kieltää kaikkien myönteisten tai neutraalien kokemusten jakamisen. Eli kritisoida saa vain, ei koskaan kertoa tyytyväisyydestä. Toimisiko vastaava myös sinun työpaikallasi -asiakkaat saa vain kritisoida, positiivisista kokemuksista ei saa inahtaakaan?
En tiedä minkälaisessa työpaikassa olet, mutta kyllä mun töissä raskaan teollisuuden ympäristössä ihan nuo miehen jössikätkin osaa joskus kiittää ja kehua, ei pelkästään arvostella ja haukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On edelleen maita joissa sekä synnytetään että toivutaan synnytyksestä ulkona, majoissa tai maakuopissa. Ehkä Ukrainassakin synnytetään tänäkin vuonna. Järkyttävää. Eikä auta järkyttyä homma vain on hoidettava.
Täällä maksetaan järkyttävät määrät veroja, että palvelu ja saatavuus olisi eri luokkaa! Helvetin ikävää maksaa palvelusta, joka ei toimi ja vielä melkein kirjaimellisesti syljetään päälle!
Vai toimiiko? Moni on kuitenkin ollut tyytyväinen palveluun, esim mä
Aika pieni otanta. Tästä pitäisi tehdä ihan tilastollinen tutkimus, ennen kuin tuo argumenttisi on pätevä.
Suuntaa antava joka tapauksessa. Ja miksi se on ok kenenkään kohdalla? Selityksenä vaan, et tilastollinen poikkeus. Luuletko, että nämä samat ammattilaiset ovat yleensä mukavia ja auttavaisia, mutta ihan vaan muutaman kohdalla tehdeet sit poikkeuksen?
Tyhmäkin tietää, että kaikki ei anna saman tasoista palvelua kaikille ihmisille. Et sinäkään kohtele kaikkia samalla tavalla.
Kyllä, ammattilaisena en kohtele ihmisiä mitenkään eriarvoisesti. Siitä tuntee ammattilaisen. Kuuluu ihmistyössä siihen työkuvaan. Jos ei siihen kykene, on vääränlaisessa työssä. Ja kaikki, ihan kaikki ihmiset ovat ansainneet ihmisarvoisen suhtautumisen. Aina ja kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tekee lapsivuodeosaston kätilö? Siellä ei synnytetä, mutta kätilö ei myöskään auta äitiä mitenkään? Halvempaa olisi näille osastoille palkata eskm. lähihoitajia, jotka oikeasti auttsisivat.
Vierailija kirjoitti:
miksei sairaalaan voisi ottaa semmoset unimaskit silmiin, niin ei valot häiritse. Niin ja korvatulpat.
No whkä sit vois, jos tietää jo tuon valot päälle systeemin. Ei kyl Jorvissa valoja öisin päälle laitettu, kun siellä muussa leikkauksessa just olin. Et kyllä toi tapa taitaa olla synnäreiden erikoisuus.
Äitiyspakkaukseen vois noi lisätä. Korvatulpat huonompi, kun olis tarkoitus sen oman lapsen äänet kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä rahalla hoidu kaikki kuntoon. Synnytyssairaaloita enemmän, henkilökuntaa enemmän, parempaa koulutusta, vähemmän kiireessä tiuskivia kätilöitä ja enemmän ystävällisiä kätilöitä.
Ei varmasti johtunut resurssipulasta minun ikävä kohtelu. Parhaimpina öinä viisi toimeetonta hoitajaa/kätilöä istuskelivat telkkarin ääressä monta tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On edelleen maita joissa sekä synnytetään että toivutaan synnytyksestä ulkona, majoissa tai maakuopissa. Ehkä Ukrainassakin synnytetään tänäkin vuonna. Järkyttävää. Eikä auta järkyttyä homma vain on hoidettava.
Täällä maksetaan järkyttävät määrät veroja, että palvelu ja saatavuus olisi eri luokkaa! Helvetin ikävää maksaa palvelusta, joka ei toimi ja vielä melkein kirjaimellisesti syljetään päälle!
Vai toimiiko? Moni on kuitenkin ollut tyytyväinen palveluun, esim mä
Se on hienoa ja hyvä, että olet ollut tyytyväinen palveluun. Mutta onko olosi ollut samanlainen, kuin näissä kertomuksissa? Onko vauvasi huutanut nälkääsi kaksi vuorokautta, ja sinulle vain tiuskittu? Jos kohdallasi ei ole ollut mitään vastaavaa, niin olet onnekas. Tai, jos olet saanut inhimmillisen kohtelun.
Eipä nämä äidit näissä kokemuksissaan ole mitään kuuta taivaalta odottanut. Mielestäni menee osin jo kidutuksen puolelle.no kiireellisenä sektiona meni, pari viikkoa olin yhteensä sairaalassa. En ollut samaa mieltä synnytystapa-arvion kanssa alunperinkään, mut sellaista sattuu. Vauva oli yliaikainen ja keltainen, itki miten vauvat nyt ykeensä itkee. Huoneessa vaihtui pari kertaa huonekaveri, toinen kuului vähemmistöön mut olivat ihan kivoja, vähän äänekkäitä toki. Tissejä särki, kuulunee asiaan, tarjolla oli kaalinlehtiä, joista en kyllä huomannut mitään apua. Sairastuin kohtutulehdukseen, antibiootit ja mies auttoivat. Ihan hyvä mieli jäi, mukaan terve lapsi ja itsekin toivuin kun perusterve.
Eli toisin sanoen, et ole kokenut samaa mitä aikaisemmat äidit kertoneet. Miksi vähättelet muiden kokemuksia? Sivusta.
Miten niin? Mikä tuossa vähätteli kenenkään kokemusta? Sinähän se haluaisit kieltää kaikkien myönteisten tai neutraalien kokemusten jakamisen. Eli kritisoida saa vain, ei koskaan kertoa tyytyväisyydestä. Toimisiko vastaava myös sinun työpaikallasi -asiakkaat saa vain kritisoida, positiivisista kokemuksista ei saa inahtaakaan?
En tiedä minkälaisessa työpaikassa olet, mutta kyllä mun töissä raskaan teollisuuden ympäristössä ihan nuo miehen jössikätkin osaa joskus kiittää ja kehua, ei pelkästään arvostella ja haukkua.
Opettele ymmärtämään lukemaasi. Minäkin olen raskaan teollisuuden tehnyt töitä monta vuotta. Miten se tähän liittyy? Eli pitäisi kiittää ja kehua myös paskasta? Joku vittuilee suoraan päin naamaa ja sanot, että "olipa mainio juttu! Hienoa, jatka samaan malliin!".
Minulta leikattiin umpisuoli päivystyksellisesti v. 2004. Aamulla heräsin kun sh tuli kyselemään vointia ja kurkkaamaan haavaa, sain kipulääkettä tippana ja oli pissakatetri. Köllöttelin ja katsoin telkkaa. Seuraavana päivänä tultiin sanomaan että jos jaksan ja kestän, voisin varovasti kävellä huoneessa. Kahvi ja ruoka tuotiin nenän eteen . Kun kiputippa otettiin pois sain suun kautta jotain todella vahvoja särkylääkkeitä, selitin miehelle puhelimessa miten tuntuu että kellun vaahtokarkkimeressä!
Synnytin suunnitellulla sektiolla samassa sairaalassa v.2006. Sektioaika oli klo 10 aamulla. Sektion jälkeen minut vietiin sängyllä osastolle jossa neuvottiin että tuolta saa puhtaita vaatteita ja tuolta puhtaita lakanoita. Sain särkylääkkeen joka ei tosiaan ollut sen vahvempi kuin joku Burana 400. Koko ajan hoputettiin nousemaan ja kävelemään,sanottiin että kuuluukin sattua ja liike tekee hyvää. Ruoka piti hakea itse. Imetystä ei kukaan ehtinyt neuvomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On edelleen maita joissa sekä synnytetään että toivutaan synnytyksestä ulkona, majoissa tai maakuopissa. Ehkä Ukrainassakin synnytetään tänäkin vuonna. Järkyttävää. Eikä auta järkyttyä homma vain on hoidettava.
Täällä maksetaan järkyttävät määrät veroja, että palvelu ja saatavuus olisi eri luokkaa! Helvetin ikävää maksaa palvelusta, joka ei toimi ja vielä melkein kirjaimellisesti syljetään päälle!
Vai toimiiko? Moni on kuitenkin ollut tyytyväinen palveluun, esim mä
Se on hienoa ja hyvä, että olet ollut tyytyväinen palveluun. Mutta onko olosi ollut samanlainen, kuin näissä kertomuksissa? Onko vauvasi huutanut nälkääsi kaksi vuorokautta, ja sinulle vain tiuskittu? Jos kohdallasi ei ole ollut mitään vastaavaa, niin olet onnekas. Tai, jos olet saanut inhimmillisen kohtelun.
Eipä nämä äidit näissä kokemuksissaan ole mitään kuuta taivaalta odottanut. Mielestäni menee osin jo kidutuksen puolelle.no kiireellisenä sektiona meni, pari viikkoa olin yhteensä sairaalassa. En ollut samaa mieltä synnytystapa-arvion kanssa alunperinkään, mut sellaista sattuu. Vauva oli yliaikainen ja keltainen, itki miten vauvat nyt ykeensä itkee. Huoneessa vaihtui pari kertaa huonekaveri, toinen kuului vähemmistöön mut olivat ihan kivoja, vähän äänekkäitä toki. Tissejä särki, kuulunee asiaan, tarjolla oli kaalinlehtiä, joista en kyllä huomannut mitään apua. Sairastuin kohtutulehdukseen, antibiootit ja mies auttoivat. Ihan hyvä mieli jäi, mukaan terve lapsi ja itsekin toivuin kun perusterve.
Eli toisin sanoen, et ole kokenut samaa mitä aikaisemmat äidit kertoneet. Miksi vähättelet muiden kokemuksia? Sivusta.
Miten niin? Mikä tuossa vähätteli kenenkään kokemusta? Sinähän se haluaisit kieltää kaikkien myönteisten tai neutraalien kokemusten jakamisen. Eli kritisoida saa vain, ei koskaan kertoa tyytyväisyydestä. Toimisiko vastaava myös sinun työpaikallasi -asiakkaat saa vain kritisoida, positiivisista kokemuksista ei saa inahtaakaan?
En tiedä minkälaisessa työpaikassa olet, mutta kyllä mun töissä raskaan teollisuuden ympäristössä ihan nuo miehen jössikätkin osaa joskus kiittää ja kehua, ei pelkästään arvostella ja haukkua.
Olen eri, kuin tuo jolle vastasit. Mutta ketjussa useampi kommentoija. Luettuani sinun kokemuksesi jäin myös miettimään, että oliko kannanotto muiden kokemuksiin, vai vain itsenäinen kertomus omasta kokemuksesta. Siksi ymmärrän tuon tulkinnan.
Tietenkin on hyvä, että on myös hyviä kokemuksia ja ne tuodaan esille. Ilmeisesti koit hoidon asiallisena, eikä sinulle tiuskittu ym. ollessasi heikoilla?
Alue: Aihe vapaa
Suuntaa antava joka tapauksessa. Ja miksi se on ok kenenkään kohdalla? Selityksenä vaan, et tilastollinen poikkeus. Luuletko, että nämä samat ammattilaiset ovat yleensä mukavia ja auttavaisia, mutta ihan vaan muutaman kohdalla tehdeet sit poikkeuksen?