POLIKLIININEN SYNNYTYS: Kokemuksia tai omia aikeita?

Itse en ottanut asiaa puheeksi neuvolassa etukäteen tai edes synnytykseen mentäessä.



Synnytin siis kuopukseni 2004 joulukuussa naistenklinikalla, vauva syntyi yöllä 2 aikoihin ja 5 olimme osastolla ja 7 aikoihin sanoin jo haluavani kotiin ja 12 aikoihin olimme kotona.Siis kotiin pääsy " vaatimuksena" olisi että vauvan on lääkäri tarkastanut ja vauva on kakannut ja pissannut ja nämä kaikki siis toteutu silloin 12 mennessä ja lähdimme sitten kotiin (10h synnytyksestä)..Ja palasimme lääkärin toiseen (sydän) tarkastukseen 3 vrk kuluttua..

Nyt on edessä 5 synnytykseni,ja jos vain kaikki taas heti kunnossa vauvalla ja minulla niin aikomuksena tulla kotiin heti kun lääkäri tarkastanut,pissattu ja kakattu on.



Silloin kuopusta synnyttäessä,lastenhoitaja oli kotiinlähtöä vastaan,pietin pääni ja sanoin lähteväni luvan kanssa tai ilman lupaa lääkärintarkastuksen jälkeen (siis jos kaikki ok) ja vaadin päästä lääkärin puheille kysymään lääkärin mielipidettä ja pääsinkin sinne heti ja lääkäri oli sitä mieltä että ilman muuta kotia pääsen kun vauva ja itse olin hyvässä kunnossa,ettei nähnyt mitään estettä kotiin lähdölle ja sanoi vielä että eihän tänne ole mikään pakko todellakaan jäädä..Vielä siinäkin vaiheessa hoitaja oli sitä mieltä että ei sinne kotia kyllä kannate mennä kun eihän siellä voi levätä jne..Itse taas olen sitä mieltä että sairaalassa en pysty lepäämään,ja haluan heti kotiin omaan rauhaan ja koska minun ei tarvitse tikkuakaan ristiin laittaa kotona vaan mies hoitaa lapset ja kodin sen aikaa että saan toivuttua ja levättyä.



Osastolta soitettiin sitten seuraavana päivänä ja kysyttiin kuulumisia ja sanottiin tämän olevan rutiinia heti synnytyksen jälkeen kotiin lähteneille..



Jos tosiaan nytkin kaikki menee hyvin niin kotiudun heti,enkä tietenkään lähde jos kaikki ei ole kunnossa että kyllä se vauvan terveys ja vointi on ensisijaisena asiana oman viihtyvyyden edelle menee..Ja palata aina voi synnärille jos päätös onkin väärä tai tuleekin ongelmia sitten kotia palatessa,mutta meillä ainakin kaikki sujui hyvin=)



Jemin kera pikkukertun rv 37+

Tämä on siis minun kokemukseni asiasta,että en tiedä onko asia näin muiden kohdalla ollut.



Ja sitten se että osastolla ei hoitajat ei kovin mielellään olisi kotia päästänyt heti,että ei ollut heille itsestään selvyys..



No minun kohdalle taisi tuolloin sattuakkin aika " ikävä" hoitaja kun hän oli sitä mieltä että nyt aletaan vatsa harjoittelemaan lasten hoitoa että ethän sinä tästä mihinkään kotia vielä lähde..olin vähän niin kuin että öh..on kai mulla tuota kokemusta ihan riittävästä jo näin 3 lapsen äitinä..

Neljäs tulossa lokakuussa ja tosiaan polikliinisesta synnytyksestä haaveilen. Kysyin asiasta neuvolassa ja th sanoi, että eihän sitä varsinaisesti suositella, mutta kyllä se mahdollista on tietyin edellytyksin.

Niitä on ainakin täällä, että

-vauva on töysiaikainen ja normaalipainoinen

-synnytys menee hyvin

-äiti on hyvässä kunnossa

-vauvan pitää pissata ja kakata

-lääkärin pitää antaa lupa

-vauva pitää tuoda myöhemmin lääkärintarkastukseen



Sitten oli vielä muitakin, mutta ne ei oo niin tarkkoja (esim. että aikaisemmat lapset ei oo kellastuneet. Meillä esikoinen kellastui, mutta kaks seuraava ei ja näinollen sen ei pitäisi olla esteenä jne)



Täällä kyllä viimeksi lastenhoitajat oli tosi vastaan jo sitä, että lähdin perjantaina kotiin, kun vauva syntyi keskiviikkona! Kuulemma pitäs tosiaan levätä ja odottaa, että imetys sujuu täydellisesti. No joo, mulla ei sairaalassa tuu siitä lepäämisestä mitään ja se imetyskään ei suju siellä sairaalassa yhtään sen kummemmin kuin kotona

Mulla menee AINA kaikki yöt sairaalassa valvoskellen ja kun 2-3 valvotun yön jälkeen pääsen kotiin, niin olen täysin tiltti väsynyt. Ja mitä tulee vauvanhoitoon osastolla, niin kaksi viimeistä kertaa sairaalassa olen hoitanut vauvan täysin yksin. Apua on kyllä tarjottu, mutta kun oma olo on ollut moitteeton, niin tuntuu hullulta hoidattaa omaa vauvaa henkilökunnalla.



Ja sit ikävöin kotiin =/ Itkeskelen puhelimessa kotiin soitellessa jne. Silkkaa kärsimystä. Imetys on lähtenyt joka kerta hyvin käyntiin, maitoa on alkanut tulla merkittävästi paremmin kotiin paluun jälkeen.



Nyt toivon, että kaikki asiat menisivät hyvin ja voisin kotiutua mahdollisimman pian. Täällä Jyväskylässä oli ainakin ennen sellainen sääntö, että piti olla vähintään 6 tuntia synnytyksen jälkeen seurannassa. Osittain tämä tuntisääntö johtui Calmette-rokotuksen annosta, mutta sitähän ei enää rokoteta.



Tietty jos oma tai vauvan vointi on yhtään epäilyttävä, niin jään mielelläni sairaalaan hoitoon tarvittavaksi ajaksi.



Saaga

Olen nyt sitten kolmas lokakuinen joka vastaa Saagalle... :)



Meillä tulossa toinen lapsi ja jo ennen esikoistakin mietin, että polikliininen synnytys miellyttäisi. Silloin syynä tosin oli se, että koin jotenkin ahdistavaksi opetella ihan uutta asiaa hoitajien edessä ja olisin halunnut mennä kotiin rauhassa opettelemaan kahdestaan vauvan kanssa. En sitten kuitenkaan tuota polikliinista synnytystä ruvennut puuhaamaan silloin, ja taitaa se olla ensisynnyttäjälle mahdotontakin.



Mutta meitä oltiinkin yllätyksekseni jo seuraavana päivänä ajamassa ulos sairaalasta! :) Tyttö syntyi klo 19:38 ja noin klo 10 seuraavana aamuna kätilö kysyi että haluammeko lähteä. Kätilöopiston Haikaranpesässä oltiin. Taisi olla kyllä syynä se, että siellä on kova ruuhka. Jäimme kuitenkin vielä vuorokaudeksi, mutta ei siitä ollut _mitään_ hyötyä, kukaan ei tullut vaipanvaihtoakaan näyttämään. En siis valita vaan olin tyytyväinen, tosin harmitti maksaa vuorokausimaksua ihan tyhjästä.



Nyt olen ajatellut että voinnin mukaan joko kysyn lähtöä mahd pian tai sitten viimeistään yhden yön päästä. Voi olla, että haluan tuon yhden yön olla ihan tutustuakseni vauvaan, kun kotona kuitenkin esikoinen odottaa. Riippuu varmasti paljon vauvan syntymäajastakin, jos yöllä tai aamulla syntyy niin en usko että yöksi jään jos vaan molempien vointi sallii.



Coe rv 34+6

Kannattaa ottaa huomioon ainakin se että vauvan keltaisuus ei välttämättä näy heti ensimmäisen vuorokauden aikana.



Itselläni toinen lapsi oli kellertävä ja joutui vuorokaudeksi sinivalohoitoon, itse en huomannut mitään poikkeavaa. Olin kovasti menossa kotiin vauvan kanssa ja säikähdin kovasti kätilöiden huomatessa keltaisuuden. Kolmannen kanssa en aio pitää kiirettä kotiinlähdön kanssa vaikka se sairaalassaolo on yhtä tuskaa koko ajan :(



MrsCruiser 29+4

Vauvan vointi on ensisijalla ja meidän tytöt ovat olleet kovia oksentelemaan limaa ja lapsivettä ensimmäisen vuorokauden. Hoitaja sanoi nuorimmaisen kohdalla että oli hyvä että vauva oli vauvalassa yön jotta pystyivät valvomaan häntä ja vähän auttamaan. Miten se kotona onnistuisi?Itse joutuisi valvomaan,tuskin mies jaksaa valvoa yhtään sen enempää?

Lisäksi kun on jo useampi lapsi niin heitä pitää huomioida enemmän, miten siinä sitten lepää?



Yritän pysyä sairaalassa pari päivää,kotiin lähden nopeasti vain jos siellä ei ole tilaa osastolla (mikä on hyvinkin todennäköistä kun loppuvuodesta on se vauva-buumi).

En edes ollut tajunnut laittaa tänne tälläistä aloitusta, kiitos sinulle joka laitoit.



Meille on tulossa neljäs lapsi marras-joulukuun vaihteessa. Kolmannen kanssa kotiuduin (2 vuotta sitten) yhden vuorokauden jälkeen synnytyksestä, omasta halustani ja hoitajien tahdon vastaisesti (vaikka siis molemmat, vauva ja minä voimme erittäin hyvin). Tämä nyt vaan ei ole heillä ollut käytäntönä...Käytimme lapsen 3vrk:n ikäisenä lastenpolilla tarkastuksessa.



Nyt puhuin neuvolassa taas samasta tahdosta (että olisin ensimmäisen yön sairaalassa, mutta sain aikamoisen ryöpyn niskaani terveydenhoitajalta ja lääkäriltä (onneksi oli lapseni terveydenhoitaja, ei omani, jolle meinaan myös ensi kerralla asiasta puhua). Heidän mukaansa nythän on muutenkin niiiin lyhyet sairaalassa olo ajat, vain 3vrk ja tälläinen aikainen kotiutuminen on joku muutaman vuoden takainen muotivillitys. Voitte uskoa, että olin sen terkkari reissun jälkeen kiukuissani.



Kotiutushaluihin minulla on samoja syitä, kun muillakin tähän kirjoittaneilla: en osaa nukuttua sairaalassa, vauva on kuitenkin täysin omassa hoidossani, ikävä kotiin, maito nousee paremmin kotona levänneenä ja rentoutuneena. Katson vaan niin turhaksi sen sairaalassa makaamisen jos kaikki on kunnossa ja ollaan molemmat hyvin voivia. Meillä myös isi hoitaa muksut ja kaiken kotona kotiutumisen jälkeen (ihan omasta halustaan, kuten viimeeksikin), joten se vasta on minulle lepoa.



Näistä kirjoituksistanne sain lisää puhtia pitää puoliani ja ottaa tarvittaessa taas " hankalan äidin" leiman otsaani sairaalassa.



Toivotaan, että meillä kaikilla menee synnytkset niin hyvin ja ollaan sekä äidit ja vauvat hyvissä voimissa, jotta päästään ajoissa kotiutumaan!!



piipero rv29+

Keltaisuudesta:Kyllähän sitä sitten enemmän tarkkailee vauvan mahdollista keltaisuutta jos aikasemmin sairaalasta lähtee,ja kuitenkin kun tuota kokemusta on jo 4 lapselta aikaisemmin niin kyllä sen huomaa (kun siis yksi on ollut keltainen,tietää vähän mitä se on) ja sittenhän sinne sairaalaan pitää palataa siihen toiseeen tarkastukseen 2-3 vrk kuluttua ja siellä mitataan ne arvot jos tarpeellista ja sittenhän (ainakin meidän tapauksessa ) kun palasimme aikasin kotiin nin terveydenhoitaja tuli kotikäynnille 2 kertaa vk sisällä..



Vauvan liman ja lapsiveden oksentamista meillä ei ole kokemusta keneltäkään lapsista,olen kaikki lapset hoitanut aina itse osastolla ollessa.Ja tottakai jos tälläistä ilmenisi vasta kotona niin palaisin osastolle samantien..ja kyllä sitä muutenkin herkemmin " valvoo" vauvaa kotona ollessa ne eka päivät muutenkin tuli sitä heti tai 2 pvän kuluttua kotiin..



jemi kera kertun rv 37+

... ei minulta ole onnistunut koskaan. Eli oma hermo ei lepää sekuntiakaan, jos vauva ei ole vieressä tuhisemassa. Kuuntelen käytävältä ja vauvanhoitohuoneesta itkuja, olettaisin niitä kaikkia oman vauvani itkuksi. Ja jos kerran-kahdesti yössä hoitaja on käynyt kurkkaamassa vauvaani vieressäni, niin sen saman valvovan silmän voin kotona hoitaa itsekkin. Ja onhan minulla mies siellä kaverina.



Ja miehen kanssa ollaan muutenkin sovittu, että silloin pitää hänen tietty olla isyyslomalla että voin lepäillä tavallista enemmän. Ja meidän vanhemmat lapset ovat jo niin isoja, etteivät kaipaa jatkuvaa perushoitoa. Jos kotona olisi kolme alle kouluikäistä, niin saattaisi olla viisaampaa jäädä muutamaksi päiväksi sairaalaan huokaisemaan.



Pidetään peukkuja toisillemme, että asiat menisivät putkeen ja äidin/vauvan vointi sallisi nopean kotiutumisen sitä haluaville! Ja toivoisihan sitä positiivista asennetta hoitohenkilökunnalta ja terkkariltakin =/



Saaga

En ole pystynyt antamaan vauvaa suihkun,oman syönnin tms.saatikka yöksi vauvahoitolaan vai mikä se on..

Meilläkin mies jääpi kk lomalle heti vauvan synnyttyä ja hoitaa nuo kotihommat ekat päivät kokonaan ja vaikka 2 on vielä alle kouluikäistä niin ei tuo minun lepääminen ole sen hankalampaa..nuorimmaisella on se vaihe että iskä on nyt se " tärkeämpi" ja tietenkin asia voi olla toinen kuin ollaan kotiuduttu vauvan kanssa,mutta uskon että ne ekat päivät pärjätään oli miten oli.Olisihan asia nyt ihan toinen jos olisin esim.niin kipeä (oksennustauti tms.)että enhän silloinkaan pystyisi huomioimaan nuorimmaista ollenkaan,ja hyvin on silloin pärjänny kuopus ilman äitiä sen 1-2 päivää ilman sitä jatkuvaa huomiota..



Tiedän vain itse sen että jos joudun jäämään sairaalaaan ja tyyliin valvomaan 1-2 yötäkin niin olen vielä enemmän väsyneempi kuin heti synnytyksen jälkeen kotiuduttua,ja sitten kun kotiin tullaan niin alkaa se nukkuminen ja lepääminen vasta sitten.



Ja ne ekat kk muutenkin on niin vauvan keskeisiä aikoja että pakostakihan se on isompien tottua siihen että heidän aika on nyt äidin kanssa vähempänä kuin ennen vauvan syntymistä..Enkä nyt tällä tarkoita muuta kuin että on ne imetykset ja muut hommat mitkä on pois muiden lapsien ajasta..

Kovasti neuvolassa olin jo rv 30 alkaen puhunut poliklinisestä, th vaan ei ollut kauhean innoissaan kun ei ole kuulemma resursseja hänellä tarkistaa vauvaa.



Sairaalassa sit paljastui, että poliklinisesti ei voi kotiutua jos ottaa puudutuksen. Puudutuksen kuitenkin otin ja synnytyksen jälkeen kätilö yllätyksekseni väläytti, että pikainen kotiutuminen voisi olla mahdollista. Synnyttäneiden osaston kätilö ei ollut ollenkaan samaa mieltä, ja lopulta pyysi lääkärin keskustelemaan kanssani asiasta. No, lääkärin mielestä sain lähteä kotiin :)



Ongelmia meinasi tulla sit vauvan kanssa, kun meillä oli juuri tuota limaisuutta lapsiveden nielemisen takia. Sain kuitenkin vauvan syömään ja kotiuduttiin 13 h päästä syntymästä. Kotona syöttäminen ei sitten ollutkaan niin helppoa, joten " virkistin" vauvaa ruiskuttamalla maitoa suuhun (niinhän sairaalassakin tehdään). Limaa ei kuitenkaan kotona enää ollut, ilmeisesti vain sokerien laskua (oli esikoisellakin).



Lääkäri tarkisti vauvan silloin sairaalassa maanantaina ja kävin th:n luona keskiviikkona. Tuolloin th sanoi, että vauva on hieman keltainen, mutta ei niin paljon, että tarvitsisi huolestua. Eilen alettiin miehen kanssa epäilemään kellastumista ja tänään soitinkin sairaalaan, että tullaanko sinne vai vienkö pojan huomenna neuvolaan. Kätilön mukaan mitään kiirettä asialla ei ole, ja huomenna mennään kokeisiin neuvolan kautta.



Ninnu ja poika 6 vrk

Itse sain epiduraalin,ja ei ollut esteenä nopealle kotiutumiselle eikä siitä edes puhuttu mitään..en tiedä mikä puudutus sinulla oli kyseessä,mutta minun tapauksessa ei tästä ainakaan ollut puhetta ollenkaan.



Voihan olla että eri lääkärit/kätilöt onkin asiasta eri mieltä.Mutta ainakin nkl silloin minun tapauksessani kätilö oli todella vastaan kotiin lähtöä kun taas lääkäri ei ollut yhtään vastaan,vaan päinvastoin jäi sellainen kuva että hyvä juttu..Sitten kun menimme siihen sydän tarkastukseen 3 vrk kuluttua synnytyksestä meidät vastaanotti ylilääkäri ja hänkin oli sitä mieltä että kyllähän kotiutua voi kunhan äiti ja vauva voi hyvin.Ja tämä tuli hänen kanssaan puheeksi kun ihmettelin kätilön käytöstä minua kohtaan,sanoikin että harvoin täältä tosiaan kukaan kotiutua haluaa nopeasti,mutta että niinkin tapahtuu,eikä ole mikään ihme juttu.Että kaltereita ei ole heidän ikkunoihin vielä ilmestynyt että pakolla ei voi piettää.

Esikoisen (03/04) synnyttyä jouduin viettämään sairaalassa pari viikkoa, joten kuopusta (10/05) odottaessa puhuin jo heti alusta alkaen neuvolassa, että haluan mahdollisimman pian sairaalasta kotiin, jos vaan oma ja vauvan vointi sen sallivat. Yhdelläkään terveydenhoitajalla ei ollut sitä vastaan mitään. Kirjoitin siitä myös sairaalan esitietolomakkeeseen.

Sairaalaan mentäessä kätilö kysyikin että haluanko polikliinisen synnytyksen. Eikä kukaan minulle edes sanonut ettei se olisi mahdollista tai ei suositella tms., vaikka olenkin nuori (20v).



Minulla molemmat synnytykset ovat alkaneet vesienmenolla, ja ensimmäinen ei lähtenytkään käyntiin. Vesienmenosta vauvan syntymään kesti n.43h, ja saimme molemmat tulehduksen, kun synntystä ei käynnistetty nopeammin. Onneksi toinen synnytys lähti rivakammin käyntiin. Lapsivettä lorahteli aamusta, iltapäivällä menimme sairaalaan, tyttö syntyi yöllä 00.35 ja klo12 lähdimme kotiin :) Polikliinisen synnytyksen voi unohtaa jos vesienmenosta on kulunut yli 24h.



Kaikki sujui hyvin, meidän tyttökin oli aika keltainen, muttei liikaa. Lääkärin tarkastuksessa käytiin parin päivän päästä.



Kolmas tekovaiheessa ja polikliinisenä synnytyksenä senkin tulevaisuudessa haluaisin, jos vain kaikki menee hyvin :)