Miksi vauvaperheeseen kiikutetaan kaikki omat rojut nurkista?

A

Sano ettet tarvitse! Sano vaikka, että meillä on jo tämä, tai että on tilattu jo tms.. Ihmiset ajattelevat auttavansa sinua. Vauvatavara on kallista. Ja tarkenna, haluavatko takaisin oikeasti.

Oma syysi, kun et saa suutasi auki. Aina voi kieltäytyä.

Oisit kiitollinen että tarjoavat, suurimmalla osalla ei oo asiat noin hyvin.
Opettele lause; Ei kiitos.

Jos ei halua mitään, ei ehkä kannata hehkuttaa, että meille tulee vauva, mutta hankinnat on kamalan kalliita.

Mä ainakin haluan valita itse vaunut jne, mutta hetinollaan tarjoomaassa että meiltä löytyy sitten kaikki, sun ei tartte mutään ostaa jne. Kaunis ajatus joo..mutta.,tämä lapsi jää ainokaiseksi, haluan valita sill kaikwn itse.

ap

Tässäkin kohtaa reippaasti suu auki ja ilmoitusta kehiin, jos jotain ette tarvitse. Kukaan ei varmasti pahastu, jos sanoo, että amme, sitteri tms.. meillä jo on, emme toista kaipaa. Meillä ensimmäistä lasta odotellaan ja olen ennemmin vain iloisesti yllättynyt, että ihmiset haluaa auttaa, mutta tästäkään huolimatta kaikkea en ole kotiimme ottanut ja se on ollut kaikille aivan fine. Ja jos joku siitä loukkaantuu, että ette tarvitse, kertoo se enemmän loukkaantujasta itsestään. 

"En tarvitse, mutta kiitos ajatuksesta."

On se niin vaikeaa saada suutaan auki siinä kohtaa kun ilmaistavaraa ollaan tarjoamassa.

Meilläkin on anopin antamia tavaroita varmaan joltain omasta lapsuudesta asti. Kantanut tänne enkä tiedä minne ne pistäisin. Koskaan ei ole ollut käytössä. Toi poikiensa vanhat verhotkin meille vaikka meillä on vaan tyttöjä ja verhot niin lyhyet etteivät riittäisi edes ikkunan alaosaan asti. 

Naapurin mummo taas tyrkytti muovista syöttötuoliaan kun sain toisen lapsen. Sanoin että ensimmäisen jäljiltä on jo. 

Kyllä sitä ollaan taas kiitollisia lähimmäisen avusta. Tuskin kukaan teitä varastona tai kaatopaikkana tahtoo käyttää, eiköhän ihmiset ihan oikeasti ajattele auttavansa teitä kun lastentarvikkeet ovat hintavia. Itse ainakin otin kiitollisena avun vastaan aikoinaan, mutta osasin kohteliaasti sanoa myös ei kiitos jos oli jotain mitä emme oikeasti tarvinneet. Myöhemmin olen halunnut antaa vauvanvaatteita ja tarvikkeita mieluummin ystäville ja sukulaisille kun myydä kirpparilla. Tarjoan niitä ensin ja sanon että ota jos kelpaa, mikään pakko ei ole ottaa. Ja tässä vaiheessa haluan myös että osataan sanoa EI kiitos jos ei tavaraa haluta :) eipähän tarvitse silloin kenenkään loukkaantua.