Tuntuu pahalta, en saa erästä mielestä

Miksi? Onko kyseessä arttu

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 21:34"]

Miksi? Onko kyseessä arttu

[/quote]Ei ole Arttu, ei -ap

Onko kyseessä narttu?

Älä välitä... en minäkään. Niitä silmiä jotka katsoi liian pitkään, huulia mun huulilla ja käsiä mun ympärillä. Aaaaa elämä!

Tuttu tunne! Erottiin ajat sitten M:n kaa. Sain lapsen toisen naisen kanssa, sen kaa erottiin vajaa neljä vuotta sitten. Siitä asti ollut sinkkuna ja tämä M pyörii jatkuvasti mielessä! Tuntuu jotenkin oudolta, että miksi juuri häntä kaipaan niin pirusti?!? Oltiin toki pitkään yhdessä, mutta aikaa kulunut jo melkein kymmenen vuotta, luulisi kyseisen neidon jo unohtuneen. Jostain syystä en ole päässyt hänestä yli, johtuuko se siitä että eron jälkeen tuli kännissä useasti könyttyä hänen luo, mistä seurasi mielettömät morkkikset, tavallaanhan käytin häntä hyväksi. Vieläkin asia vaivaa mieltä, tekisi mieli soittaa ja pyytää anteeksi. Aikanaan erottin kun elämä oli aika tasapaksua, hölmönä ajattelin josko ruoho olisikin vihreämpää aidan toisella puolella...ei ollut ei! En sano että katuisin eroa, koska tavallaan silloin katuisin lastani. Virheen myönnän tehneeni, mutta se että saisin sen M:lle myönnettyä taitaa olla sula mahdottumuus. Kännissä ollut monesti jo kännyssä numero valmiina, että soittaisin, mutta olen onneksi jättänyt soittamatta. Jos M onkin nykyään onnellisessa parisuhteessa, niin mitä mahtaa uusi mies miettiä jos exsä soittaisi, mitään pahaa en kuitenkaan M:lle halua! Pitää varmaan varata aika johonkin psykoterapiaan, mahdotonta edetä elämässä kun henkilö menneisyydestä kummittelee päivittäin mielessä.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 21:43"]

Onko kyseessä narttu?

[/quote]No miespuolinen narttu joo -ap

up

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 22:00"]

Tuttu tunne! Erottiin ajat sitten M:n kaa. Sain lapsen toisen naisen kanssa, sen kaa erottiin vajaa neljä vuotta sitten. Siitä asti ollut sinkkuna ja tämä M pyörii jatkuvasti mielessä! Tuntuu jotenkin oudolta, että miksi juuri häntä kaipaan niin pirusti?!? Oltiin toki pitkään yhdessä, mutta aikaa kulunut jo melkein kymmenen vuotta, luulisi kyseisen neidon jo unohtuneen. Jostain syystä en ole päässyt hänestä yli, johtuuko se siitä että eron jälkeen tuli kännissä useasti könyttyä hänen luo, mistä seurasi mielettömät morkkikset, tavallaanhan käytin häntä hyväksi. Vieläkin asia vaivaa mieltä, tekisi mieli soittaa ja pyytää anteeksi. Aikanaan erottin kun elämä oli aika tasapaksua, hölmönä ajattelin josko ruoho olisikin vihreämpää aidan toisella puolella...ei ollut ei! En sano että katuisin eroa, koska tavallaan silloin katuisin lastani. Virheen myönnän tehneeni, mutta se että saisin sen M:lle myönnettyä taitaa olla sula mahdottumuus. Kännissä ollut monesti jo kännyssä numero valmiina, että soittaisin, mutta olen onneksi jättänyt soittamatta. Jos M onkin nykyään onnellisessa parisuhteessa, niin mitä mahtaa uusi mies miettiä jos exsä soittaisi, mitään pahaa en kuitenkaan M:lle halua! Pitää varmaan varata aika johonkin psykoterapiaan, mahdotonta edetä elämässä kun henkilö menneisyydestä kummittelee päivittäin mielessä.

[/quote]

Ihan ensimmäiseksi, ÄLÄ AINAKAAN SOITA KÄNNISSÄ! Jumalauta sen idioottimaisempaa ei ole kuin joku känninen exä soittelee, voi vittu!