Kuka uskaltaa myöntää suoraan, että vain yksi lapsi, koska ei jaksanut vauva-pikkulapsiaikaa?

Ei ole juuri minkäänlaista tukiverkostoa, joten yhteen taitaa jäädä lapsiluku meilläkin. Surettaa, sillä itse oon ainoana lapsena aina toivonu sisaruksia.

En koskaan halunnutkaan enempää kuin yhden lapsen. Siis olin päättänyt asian jo ennen pikkulapsiaikaa.

Ei niinkään se vaan se, että mies ei ole ihan täysillä tässä mukana.

Siis ei minusta vauva- ja pikkulapsiaika ollut rankkaa muuhun verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Ei niinkään se vaan se, että mies ei ole ihan täysillä tässä mukana.

Sama. Mies haluaa kaksi lasta, mutta ei hoida ensimmäistäkään suurinpiirtein muuten kuin käskemällä. Vauva pitää tunkea hänen syliinsä jos haluaa, että hänkin tekee jotain.

Lapsia on kaksi mutta näin jälkikäteen tuntuu että parempi omalle jaksamiselle (ja esikoisellekin) olisi ollut jättää lapsiluku siihen yhteen. Ikäeroa lapsilla on vajaa 5v ja nuorempi nyt 1v, pieni ikäero oli itselleni (ja miehellekin) ehdoton ei.

Mitä uskaltamista tuossa on? Jokainen päättää lapsilukunsa omien tuntemustensa mukaan.

Harmi että omat tuntemukseni muuttuivat vasta jälkikäteen ja nyt niitä lapsia on enemmän kuin henkisiä ja ajallisia resursseja.

Ei tämä perustu yleisesti muuhun kuin uneen. Jos se on kunnossa vanhemmilla, niin lapsia voi hankkia useampia.

Jep. Mies kuumeili ja lupaili, muttei hoitanut osuuttaan yhdenkään kanssa. Ainokainen on aikuinen jo.

Vakava sairastuminen vauvan ollessa alle vuoden vanha oli lääkärini mielestä sellainen asia, ettei kannattanut hankkia lisää lapsia. Minähän aloin syödä aika montaa lääkettä kun sairaus todettiin.

Pikkulapsiaika oli kyllä ihan horroria. Öisin uniongelmainen ja päivisin yliaktiivinen (en edelleenkään tiedä millä energialla) lapsi, joka oli niin nirso, että jokainen ruokailu oli enemmän tai vähemmän taistelua.

Ihana ja fiksu siitä kuitenkin kasvoi lopulta. Koululaisen kanssa on jo kivaa. Toista en olisi silti tehnyt enkä vieläkään tekisi mistään hinnasta.

Yksi kerrallaan.

Mitä varten täällä aina kytätään ihmisten päätöksiä ja syitä niihin? Onko ongelmien määrä niin vakio, että jos niitä itsellä ei ole tarpeeksi, pitää kytätä muita ja tehdä juttua siitä, montako lasta heillä on ja miten he asuvat ja mikä auto on ja minne menevät lomalle??? Inhottava kyylä olet kun toisten intiimit syyt sinua kiinnostavat!

Oli jo toinen tulossa kun tajusin, etten jaksakaan.

Kaikki mahdollisuudet olisivat olleet olemassa, jotta olisi käynyt noin, mutta ei käynyt. Esikoisella oli koliikki ja turvaverkkoja ei ollut. Silti sain lisää lapsia pienillä ikäeroilla.

Seuraavat lapset ovat olleet helppoja. Vaikeinta oli esikoisen kanssa eikä yhtään niin vaikeaa useamman lapsen kanssa, kun  sain yöllä levättyä.

On heitäkin, jotka kirkkain silmin sanovat, ettei vauva edes herää öisin. Tai ole muutenkaan kuin hiljaa tai jokeltaa. Hän on kuin se nukke, joka vain on. Ken uskoo hyvät sille.

Olen onnellinen ettei ole kuin yksi, nyt jo teini-iläinen. Yhden kanssa ollut helppoa matkustella ym.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä perustu yleisesti muuhun kuin uneen. Jos se on kunnossa vanhemmilla, niin lapsia voi hankkia useampia.

No meidän ainokainen on nukkunut aina hyvin. Jo 7kk ikäisenä 12h yössä. Mut nyt kiva kolmio ja pienet tulot et rahat loppuu ja ikä tulee vastaan, oon 44v.

Vierailija kirjoitti:

On heitäkin, jotka kirkkain silmin sanovat, ettei vauva edes herää öisin. Tai ole muutenkaan kuin hiljaa tai jokeltaa. Hän on kuin se nukke, joka vain on. Ken uskoo hyvät sille.

No, vauvojakin on erilaisia, halusit sitä uskoa tai et. Meidän esikoinen nukkui yöt hyvin koko vauvavuoden, 7kk ikäisestä eteenpäin täydet yöt heräämättä. Ruoka on aina maistunut, ei sairauksia, helppoa on ollut. Saa nähdä miten käy tokan kanssa, aika huono todennäköisyys että menisi yhtä helposti.

Minulla on ollut tosi helppo esikoinen. Nukkunut erittäin hyvin, mies hoitanut oma-aloitteisesti osuutensa joka ilta, mummot on olleet innoissaan auttamassa jne. Minulla on niin päin, etten ehkä uskalla toista haaveilla kun ei enää vaan voi mennä näin helposti. Myöskään raskautta ja synnytystä en haluaisi kokea enää. Toisaalta olen aina halunnut kaksi lasta, vaikea päättää...