Lue keskustelun säännöt.
Kerro joku hassu juttu mitä lemmikkisi tekee
Kommentit (83)
Nukkuu salaa selällään ja näyttää silloin tosi läskille. Etsii keittiön lattialta pudonneita murusia, ihan kun pidettäis nälässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissa tulee kanssani siivoamaan kissan vessaa. Istuu vieressä ja "kaapii" paakkuja esiin hiekan seasta.
Kissa istuu avoimen tuuletusikkunan vieressä ja huikkailee "miuuuu" jokaiselle tiellä kulkevalle ihmiselle...
Koirani piilottelee herkkupaloja, joita se ei juuri sillä hetkellä halua syödä. Se hautaa ne milloin minnekin ja peittelee huolella. Mentiin kaverilleni kylään, niin koira ryntäsi heti makuuhuoneeseen ja palasi suussaan edellisellä kyläilykerralla saatu herkkupala. Ystäväni sai siitä hyvästä himosiivoojan tittelin :) Olen kerran löytänyt sohvatyynyjen välistä maksalaatikkoa.
Pentuna koirallani oli tapana ruuan jälkeen hakea omasta pedistään viltti, jonka raahasi makuuhuoneesta olkkariin ja alkoi riehumaan sen kanssa. Tämä toistui siis joka päivä, aina kun pikkuinen oli saanut napansa täyteen. Lopulta tämä viltti oli kaikesta repimisestä ja pureskelusta ihan rikki ja reikäinen, mutta emme silti raaskineet heittää sitä pois, kun se oli koirallemme niin tärkeä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lenkillä ilman mitään ennakkovaroitusta tekee sulavan ukemin ja kierähtää selälleen piehtaroimaan vaikka keskelle katua (25kg sekarotuinen). Örisee samalla. Monta kertaa olen kävellyt ja kun hihna topannut niin olen kääntynyt katsomaan että tuus nyt, eikun ahah oletkin taas selälläsi. Melko iloisia ilmeitä on sivustaseuraajillakin ollut. :)
Koira menee istumaan lattialle ulottuvien, ohuiden verhojen taakse ja tuijottaa sieltä. Tai sitten menee niin verhojen "alle" että alareuna laskeutuu hänen kuonon tai päälaen päälle. Ihme juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 18:18"]
Joka aamu aamulenkin jälkeen ryntää keittiön tietyn kaapin eteen istumaan, antamaan tassua, pyörimään.. (olen siis vielä eteisessä heittämässä takkiapois) Kaapissa on kuivattuja kanafileitä ja joka aamu saa yhden "aamupalaksi". Sitten se menee sohvalle syömään sen ja jos sohva on täynnä istujia, sen pasmat menee sekaisin. Tuijottaa kana suussa ja naukuu kuin kissa. Sitten joku heltyy ja tekee tilaa =)
T. Coton de tulearin onnellinen omistaja
[/quote]
Hämmentyneenä luin että tämähän on meiltä. " Aamukana" on vakio. Ainut ero että meillä se syödään olkkarin matolla.
Aina kun tulen kotiin, pullukkakissani tepsuttelee raukeasti vastaan, ottaa katsekontaktin, lähettää suukon silmillään ja kierähtää siitä silleen hassusti, otsa ensin kiinni lattiaan, selälleen. Muille ei tätä tee, tää on joku meidän yhteinen juttu :) Samainen kissa saa iltaisin hepuleita, jotka huipentuu siihen, että kiipeä erästä tiettyä kulmakohtaa seinää pitkin kattoon asti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 11:12"]Koirani pieree ja röyhtäilee... juoksee holtittomasti kaikkea päin/kaataa esineitä...tippuu sohvalta koska ei vielä neljänkään vuoden jälkeen tajua ettei sohva jatku loputtomiin jotta siinä voisi "kieriä" :D Englanninbulldoggi on mainio.
[/quote]
Sairas koirarotu. En ymmärrä kaltaisiasi ihmisiä, jotka hyvillä mielin jatkavat tuon sairaan koiran jalostusta.
Narttuterrierini huijaa putkiaivoja: luun syötyään ravistelee ja juoksee leikkisästi ovelle pyytäen ulos. Narttu pihalle ja tietenkin pojat perässä ulos. Narttu tekee ovella uukkarit ja nappaa jomman kumman pojan luun parempiin suihinsa :) JOKA kerta menee läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun alan imuroida niin koirani hakee oman isokokoisen pehmolelunsa ja alkaa nylkyttämään sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä koiruus raahaa itseään etujaloilla eteenpäin, vatsa maata viistäen ja takajalat suorana taaksepäin. Olohuoneen pöydän ympäri monta kierrosta, kun siinä on alla karhea matto ja näin hän saapi masurapsutusta aivan omatoimisesti. T. Ranskanbulldoggi
Koirani työntää aina pieraistessaan kuonon takapuoleensa ja nuuskii sitä. Äänekkäitä pierujaan se säikähtää ja murisee omalle perseelleen. :D
Jos koirallemme antaa pilkotun nakin ruokakuppiin, koira syö nakin heti. Jos hänelle kuitenkin antaa kokonaisen nakin, ottaa hän nakin suuhunsa ja sitten alkaa aivoissa raksuttaa. Koira pälyilee ympärilleen hätääntyneenä ja sitten alkaa ravi ympäri taloa nakki suussa. Ramppaa siis huoneesta toiseen nakki suusta pilkottaen ja vinkuu kuin viimeistä päivää; hän yrittää etsiä nakille PIILOPAIKKAA! Kokonainen nakki on siis niin suuri aarre, että sitä ei raaski syödä heti, vaan se pitää saada piiloon jotta siitä voi nauttia myöhemmin paremmalla ajalla. Yleensä koira hyppää sohvalle ja käy tunkemaan nakkia sohvan kulmaukseen piiloon ja nenällään työntää kuvitteellista hiekkaa nakin päälle. Tässä vaiheessa on ihmisten katsottava jonnekin muualle, sillä jos koira huomaa ihmisen seuraavan tekemisiään, tajuaa hän piilopaikan paljastuneen joten eikun nakki taas suuhun ja vinkuen etsimään uutta piiloa! Lopulta koiralle ei tunnu kelpaavan mikään piilopaikka ja alan säälimään sen hätää nakin puolesta, joten otan nakin pois, pilkon sen ja laitan kuppiin ja johan nakki maistuu! Kyseessä on beagle.
Koira tulee aamuisin halailemaan kun sille sanoo huomenta. Laittaa etutassut rinnan päälle, pusuttelee ja laittaa sitten pään kaulaan kiinni :)
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 18:26"]Jos koirallemme antaa pilkotun nakin ruokakuppiin, koira syö nakin heti. Jos hänelle kuitenkin antaa kokonaisen nakin, ottaa hän nakin suuhunsa ja sitten alkaa aivoissa raksuttaa. Koira pälyilee ympärilleen hätääntyneenä ja sitten alkaa ravi ympäri taloa nakki suussa. Ramppaa siis huoneesta toiseen nakki suusta pilkottaen ja vinkuu kuin viimeistä päivää; hän yrittää etsiä nakille PIILOPAIKKAA! Kokonainen nakki on siis niin suuri aarre, että sitä ei raaski syödä heti, vaan se pitää saada piiloon jotta siitä voi nauttia myöhemmin paremmalla ajalla. Yleensä koira hyppää sohvalle ja käy tunkemaan nakkia sohvan kulmaukseen piiloon ja nenällään työntää kuvitteellista hiekkaa nakin päälle. Tässä vaiheessa on ihmisten katsottava jonnekin muualle, sillä jos koira huomaa ihmisen seuraavan tekemisiään, tajuaa hän piilopaikan paljastuneen joten eikun nakki taas suuhun ja vinkuen etsimään uutta piiloa! Lopulta koiralle ei tunnu kelpaavan mikään piilopaikka ja alan säälimään sen hätää nakin puolesta, joten otan nakin pois, pilkon sen ja laitan kuppiin ja johan nakki maistuu! Kyseessä on beagle.
[/quote]
:'DDDD
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 08:12"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 11:17"]Meidän marsut; joka kerta kun olen saanut ruuan valmiiksi perheelle ja huudan "tulkaa syömään", marsut ryntäävät häkkinsä reunalle roikkumaan kaulat pitkänä ja alkavat kuikuttaa! He haluavat ehdottomasti saada salaattinsa samaan aikaan kun muukin perhe ruokailee. [/quote] Meillä ihan sama :) kviikkviik
[/quote]
Tulee mieleen kun mun vanhemmilla oli joskus 1980-luvulla lemmikkieläinliike. Siellä oli vanha jääkaappi, jonka ovi narisi. Aina kun aukaisi jääkaapin oven niin eräs tietty marsu alkoi hulluna kuikuttamaan. Muut eivät välittäneet mitään mutta tämä yksi oli sitä mieltä että hälle kans!
Sitten siellä samaisessa liikkeessä oli kerran pari hiirtä. Häkki oli ilmeisesti liian iso, joten toinen niistä pääsi kulkemaan pienojen välistä. Toinen ei vissiin tajunnut/uskaltanut. Mutta hiiri ei koskaan, siis ei koskaan, karannut minnekkään muualle kuin parin häkin päähän erään tietyn kanin häkkiin. Siellä ne nakotti kaksistaan. Muiden kanien tai jyrsijöiden seura ei tälle hiirelle kelvannut kuin tämän yhden vain.
Myöhemmin isäni oli sitten töissä eräässä paikassa, jossa oli todella suuri lintuterraario. Se oli siis varmaan parikymmentä metriä pitkä ja jonkun metrin leveä. Siellä eleli erilaisia papukaijoja useaa sorttia. Kerran sinne kuitenkin päätyi eräs nymfipapukaija, joka ei voinut lentää. Se oli pelastettu jostain ja toimitettu isäni työpaikalle, jossa tiedettiin olevan paljon lintuja. Linnulta puuttui puolet toisesta siivestä, joten se ei pärjännyt muiden lintujen seurassa. Isä toi sen meille kotiin. Myöhemmin nymfiherralle hommattiin kaveriksi lentokykyinen neitonymfi. Tämä neiti tykkäsi lennellä kovasti pitkin taloa. Tuli sitten joulun aika ja joulukuusi kannettiin sisään. Neito otti pari kierrosta kuusen ympärillä ja totesi, että tämä käy! Siellä se pojotti tyytyväisenä joulukuusessa. Siipipuoli sulhanen ilmeisesti katsoi, että tuonne hänkin ja alotti niin mahdottoman metakan, että kuului varmaan ulos asti. Lopulta kun aikamme ällisteltiin että mitä se tuo nyt tuossa huutaa, niin älyttiin mitä tämä käsiarka linturiepu oli vailla! Ensimmäistä kertaa koskaan lintuherra suostui tulemaan käteen ja se nostettiin joulukuusen latvaan morsionsa seuraksi. Ennen tätä se ei ollut koskaan suostunut tulemaan kädelle vaan pakollinen käsittely piti tehdä hanskat kädessä. Käsikesyys myös loppui samaan hetkeen kun joulukuusi kannettiin pihalle.
Lopuksi juttu omasta kissasta, joka on minusta aika outo. Ainoa hetki kun se suostuu olemaan sylissä on silloin kun istun pöntöllä. o.O
Meidän kani seuraa mua suihkuun ja istuu oven vieressä kunnes olen valmis.