Syyllisyydentunto on Suomessa tabu!

Koska eletään arvotyhjiössä - postmodernissa maailmassa voi tehdä joko niin et näin, kaikki käy, koska jokainen voi itse valita arvonsa. Ei pidä tuntea syyllisyyttä siitä, että toimii itsekkäästi esim. suhteessa lapsiinsa, eli toisin sanoen on ihan ok olla väsynyt äiti, joka laiminlyö lapsiaan tms. Ehkä tämä oli vähän kärjistetysti sanottu, samoin kuin sinun aloituksesi ap, mutta näin se välillä näyttää menevän joillakin, ja etenkin median esittämissä kertomuksissa. Ellei sitten syyllistetä ja lietsota syyllisyyttä, kuten on tapana poliittisessa keskustelussa. Joillain puolueilla on tarve löytää vikaa kaikkien muiden ajattelusta ja toimintatavoista.

"Ei se ollu sun syysi että vuosikausia kiusaamasi ja kiduttamasi ja vainoamasi tyttö tappoi itsensä, ihan itse se teki ratkaisunsa."

Syyllisyyttä pitäisi tuntea ja ihmisiä pitäisi syyllistää enemmän. Elämme maailmassa jossa kenelläkään ei ole mitään vastuuta toimintansa seurauksista. Olishan se rankkaa ottaa vähän vastuuta, tai vaatia ja kasvattaa ihmisiä vastuullisuuteen.

Tota olenkiin ihmitellyt!!! Itsemurhaan voi yllyttää kohtelemalla jatkuvasti huonosti,valehtelemalla, vakuttamalla rakastavansa,manipuloimalla.Kova tämä maailmaa on. Oi kun kova. Postmodernia vai,voi olla kyllä. Ihminen kyllä kompastuu itsekkyytensä joskus,aivan varmasti. Tavarapalvonta on eräs konsti "päästä" syylisyyttä koska soppailu aktivoi aivossa hyvänolon tunnetta,niinpä ostamalla siirretään tunnustamista myöhemmäksi....taakse johonkiin kaukaiseen tulevaan. Sen takia ottavat velaksi ja lainoja koska eivät kestää paha olonsa,vaan koko aika pitää osta ja osta vaikkei tarvikaan!!! Sehan on kun huume se shoppailuhimo. Tukahdutetaan se omatunto ja syylisyys johonkiin sinne syvään ettei se häiritsee "nauttia elämästä".Vaikkei se mikään nautinto ole kun Puoliso on Herra huono omatunto,se on aina mukana aina häiritsemässä,siitä ei voi ottaa eron,lähteä pois,mutta kuolemanvuoteella se alkaa loistaa kun Pääsiäismuna,eikä antaa rauhaa,eikä jättä.
Joten tehdän nyt valinnan-yritän ainakiin olla ihmiseksi,yritetään edes.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 13:31"][quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 12:31"]Ihan vieras ajatus minusta, suomihan on nimenoaan syyllisyyden ja häpeän pesäke. [/quote] Ainakin vanhemmuudesta puhuttaessa kuulee usein väitteen, ettei saa syyllistää vanhempia. Mielestäni pitää syyllistää. [/quote] Samaa mieltä. Syyllistämisellä on vain todella negatiivinen kaiku. Pohjimmiltaan se kuitenkin tarkoittaa sitä, että vaaditaan vanhempia ottamaan heille kuuluva vastuu ja avaamaan silmänsä, jos esimerkiksi syy lapsen käytökseen löytyy kasvatuksesta. Ap

[/quote]

Toisaalta, hypäten mukaan aiheeseen, syyllistäminen ei ehkä ole oikea tapa laittaa vanhempia ruotuun. Ja kuten sanottua, se herättää herkemmin häpeää kuin auttaisi näitä lähtemään etsimään ongelmiensa juuria. Häpeää tunteva vanhempi yleensä vain sulkeutuu enemmän ja yrittää saada lapsen käyttäytymään huomaamattomasti vaikka ongelmat jäävät yhä kytemään. Muutenkin vanhemmuuden pitäisi lähteä siitä että välitetään lapsesta lapsen itsensä ja tämän tulevaisuuden vuoksi ja kaikki muu on enemmän tai vähemmän harhaan menevää suhtautumista. Kuten jos kasvattaa vain velvollisuudentunnosta tai että näyttäisi muiden silmissä hyvältä.

[/quote]

Höpö höpö. Lapsiakin saa syyllistää kasvatustarkoituksissa, niin miten sitten ei vanhempia.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 14:43"][quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 13:31"][quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 12:31"]Ihan vieras ajatus minusta, suomihan on nimenoaan syyllisyyden ja häpeän pesäke. [/quote] Ainakin vanhemmuudesta puhuttaessa kuulee usein väitteen, ettei saa syyllistää vanhempia. Mielestäni pitää syyllistää. [/quote] Samaa mieltä. Syyllistämisellä on vain todella negatiivinen kaiku. Pohjimmiltaan se kuitenkin tarkoittaa sitä, että vaaditaan vanhempia ottamaan heille kuuluva vastuu ja avaamaan silmänsä, jos esimerkiksi syy lapsen käytökseen löytyy kasvatuksesta. Ap

[/quote]

Toisaalta, hypäten mukaan aiheeseen, syyllistäminen ei ehkä ole oikea tapa laittaa vanhempia ruotuun. Ja kuten sanottua, se herättää herkemmin häpeää kuin auttaisi näitä lähtemään etsimään ongelmiensa juuria. Häpeää tunteva vanhempi yleensä vain sulkeutuu enemmän ja yrittää saada lapsen käyttäytymään huomaamattomasti vaikka ongelmat jäävät yhä kytemään. Muutenkin vanhemmuuden pitäisi lähteä siitä että välitetään lapsesta lapsen itsensä ja tämän tulevaisuuden vuoksi ja kaikki muu on enemmän tai vähemmän harhaan menevää suhtautumista. Kuten jos kasvattaa vain velvollisuudentunnosta tai että näyttäisi muiden silmissä hyvältä.
[/quote]

Syyllistämistä parempi ilmaisu olisi kenties se, että herätetään vanhempien oma syyllisyydentunto.

Taasko tämä tabutyyppi teki aloituksen? Mikä seuraavaksi on tabu? Mamma-alushousut?

Välillä tuntuu, että onnellisuuden tavoittelussa mennään perse edellä puuhun. Väitän, että suurin onni tulee siitä, että on tyytyväinen omiin tekemisiinsä ja voi hyvällä omatunnolla nauttia niiden seurauksista. On lyhyen kantaman onnellisuutta ja syvää tyytyväisyyttä elämään tuovaa pitkän kantaman onnellisuutta. Hämmästyttävän moni tyytyy lyhyen kantaman onneen, ja tuntuu, että syynä on useimmiten laiskuus, syyllisyydentunteen piilottaminen ja vähäiset vaatimukset itseä kohtaan. Tämä näkyy esimerkiksi parisuhteesta huolehtimisessa, äitiydessä, kouluttautumisessa, työurassa, harrastuksissa, kaikenlaisessa itsensä kehittämisessä, terveydessä ja fyysisessä kunnossa. Eli kaikilla elämän osa-alueilla.

Ihmiselle ei ole hyväksi jatkuva syyllisyydentunnon vaimentaminen. Nykyajan vaatimuksista puhutaan paljon, mutta ollaanko menty jo siihen, että oikeita asioita ei osata vaatia ja kaikki vaatimukset ovat huono asia? Tämä on tietysti kärjistämistä, mutta tarkoitukseni on herättää ajatuksia.

Ap

Erikoinen näkemys. Minä olen tuntenut elämäni syyllisyyttä asioista, joista minun ei olisi pitänyt tuntea syyllisyyttä, koska ne eivät lopulta olleet minun vikojani. Ja oikeastaan lähes kaikissa näissä tapauksissa pohjalla on ollut jokin muu, jonka olen vain peittänyt häpeällä. Koska syyllisyys ja häpeä ovat liitoksissa toisiinsa. Ja häpeä minusta on kertakäyttö tunne - kun ymmärtää syyt omien tekojensa takana niin ei tarvitse enää tuntea häpeää tai syyllisyyttä. Enkä tiedä olisiko niille tarvetta alkuunkaan. Mutta ihmiset ovat erilaisia. Veikkaan että syyllisyyttä alkaa kokemaan herkemmin ne jotka ylipäätään ymmärtävät kyseisen tunteen olemassa olon ja loput vain porskuttaa eteenpäin.

Ihan vieras ajatus minusta, suomihan on nimenoaan syyllisyyden ja häpeän pesäke.

En erehtyne, jos totean, että te kirjoittajat olette minun horisontistani katsoen varsin nuoria. Meidät vanha polvi, pian sodan jälkeen syntyneet, kasvatettiin kiltiksi ja syyllisyydentuntoisiksi. Ensimmäinen kysymys, kun jotain tapahtui, oli "Kenen vika, kenen syy?" Aina ei syytä tai syyllistä ollut edes olemassa, mutta syyllinen kaivettiin vaikka kiven silmästä, että löytyi joku, jota rankaista. Pienistä oloista lähtöisin oli aina hyvä uhri. Usein sai koko kakaralaumakin huutia, se oli sen ajan yhteisöllisyyttä, se. Jälkensä se jätti. Vähitellen alkoi tuntea syyllisyyttä kaikesta pahasta, mitä tapahtui, vaikka ei olisi ollut mailla halmeilla tapahtuman aikoihin. Vaikka nyt olen jo ikäihminen, niin se syyllisyydentunto on seurannut minua läpi elämän. Syylisyys ja häpeä, jotka tietyissä tilanteissa ovat saman asian kaksi puolta.

On selvää, että rikoksiin syyllistyneet tuomitaan, mutta sitä minun on vaikea ymmärtää, että syyllisen leima on niin sitkeä, että se seuraa läpi elämän, vaikka syyllinen olisi tekonsa sovittanut ja uhreilta anteeksi pyytänyt ja saanut. Meillä varsinkin bulevardilehdet pitävät "ansiokkaasti" huolta siitä, että kukaan ei vain vahingossakaan unohda. Tasaisin väliajoin kaivellaan esille vanhoja juttuja ja leimataan taas kerran ihminen syylliseksi. Onhan syntynyt jo uusi sukupolvi, joka ei vielä asiaa ole tiennyt. Tällainen tuntuu tosi pahalta. Ja tätä vanhojen kaivelua tapaa valitettavasti myös tällä palstalla. Hyvät nuoremmat polvet, katsokaa eteen päin, älkää taakse päin.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 12:31"]Ihan vieras ajatus minusta, suomihan on nimenoaan syyllisyyden ja häpeän pesäke.
[/quote]

Eikö tämä ole juuri sitä syyllisyydentunnon pitämistä negatiivisena asiana? Miksei syyllisyydentunnon anneta ohjata tekoja? Syyllisyydentunto yleensä loppuu, kun sen aiheuttava asia korjataan. Hyvää syyllisyydentuntoa ei pitäisi niputtaa samaan kastiin "turhan syyllisyydentunnon" kanssa. Syvällä sisimmässään yleensä tietää, onko syyllisyydentunto turhaa vai oikeaa. Moni on vain kadottanut kyvyn kuunnella itseään. Minkälaisista asioista Suomessa tunnetaan turhaa syyllisyyttä?
Ap

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 12:31"]Ihan vieras ajatus minusta, suomihan on nimenoaan syyllisyyden ja häpeän pesäke. [/quote] Eikö tämä ole juuri sitä syyllisyydentunnon pitämistä negatiivisena asiana? Miksei syyllisyydentunnon anneta ohjata tekoja? Syyllisyydentunto yleensä loppuu, kun sen aiheuttava asia korjataan. Hyvää syyllisyydentuntoa ei pitäisi niputtaa samaan kastiin "turhan syyllisyydentunnon" kanssa. Syvällä sisimmässään yleensä tietää, onko syyllisyydentunto turhaa vai oikeaa. Moni on vain kadottanut kyvyn kuunnella itseään. Minkälaisista asioista Suomessa tunnetaan turhaa syyllisyyttä? Ap

[/quote]

On olemassa syyllisyyttä itseä kohtaan ja sitten on syyllisyyttä kollektiivia eli yhteisöä kohtaan. Yleensä olennainen triggeri kollektiivisen syyllisyydentunnon taustalla on häpeän tunne - eli tunto siitä, että on tehnyt jotain vastoin normeja. Mutta entäs se yksilöllinen syyllisyydentunto eli se, mitä tuntee sisimmässään? Eikös se ole juurikin sitä, mitä ajattelet muiden ajattelevan sinusta, eli pahimmassa tapauksessa silkkaa oman pään huttua...eli projektiota? Kun eihän se moraali ja lait syntymästä asti ole syväkoodattuna päihimme; ne ajetaan meihin jokaiseen kasvatuksen kautta. Kun tämä on tilanne, ei oikein voida puhua mistään sisäsyntyisestä syyllisyydestä, koska se on aina saanut kipinänsä ulkoapäin muilta ihmisiltä.

Olet ihan vapaa tuntemaan syyllisyyttä, ap. Itse en pidä sitä kovin hyödyllisenä, mutta en toki estä muita kokemasta sitä. Kukin tavallaan.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 12:31"]Ihan vieras ajatus minusta, suomihan on nimenoaan syyllisyyden ja häpeän pesäke.
[/quote]

Ainakin vanhemmuudesta puhuttaessa kuulee usein väitteen, ettei saa syyllistää vanhempia. Mielestäni pitää syyllistää.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 13:10"][quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 12:31"]Ihan vieras ajatus minusta, suomihan on nimenoaan syyllisyyden ja häpeän pesäke. [/quote] Eikö tämä ole juuri sitä syyllisyydentunnon pitämistä negatiivisena asiana? Miksei syyllisyydentunnon anneta ohjata tekoja? Syyllisyydentunto yleensä loppuu, kun sen aiheuttava asia korjataan. Hyvää syyllisyydentuntoa ei pitäisi niputtaa samaan kastiin "turhan syyllisyydentunnon" kanssa. Syvällä sisimmässään yleensä tietää, onko syyllisyydentunto turhaa vai oikeaa. Moni on vain kadottanut kyvyn kuunnella itseään. Minkälaisista asioista Suomessa tunnetaan turhaa syyllisyyttä? Ap

[/quote]

On olemassa syyllisyyttä itseä kohtaan ja sitten on syyllisyyttä kollektiivia eli yhteisöä kohtaan. Yleensä olennainen triggeri kollektiivisen syyllisyydentunnon taustalla on häpeän tunne - eli tunto siitä, että on tehnyt jotain vastoin normeja. Mutta entäs se yksilöllinen syyllisyydentunto eli se, mitä tuntee sisimmässään? Eikös se ole juurikin sitä, mitä ajattelet muiden ajattelevan sinusta, eli pahimmassa tapauksessa silkkaa oman pään huttua...eli projektiota? Kun eihän se moraali ja lait syntymästä asti ole syväkoodattuna päihimme; ne ajetaan meihin jokaiseen kasvatuksen kautta. Kun tämä on tilanne, ei oikein voida puhua mistään sisäsyntyisestä syyllisyydestä, koska se on aina saanut kipinänsä ulkoapäin muilta ihmisiltä.
[/quote]

Miksi ihminen kykenisi tuntemaan syyllisyyttä, ellei siitä olisi jotain hyötyä? Otetaan esimerkiksi syyllisyydentunto siitä, ettei ole taaskaan viitsinyt lähteä lenkille. Tai siitä, että jättää 3-viikkoisen vauvansa hoitoon päästäkseen baarikierrokselle. Uskon, että kyky tuntea syyllisyyttä on sisäsyntyinen, positiivinen ominaisuus, joka ohjaa käyttäytymistä.
Ap

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 13:31"][quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 12:31"]Ihan vieras ajatus minusta, suomihan on nimenoaan syyllisyyden ja häpeän pesäke.
[/quote]

Ainakin vanhemmuudesta puhuttaessa kuulee usein väitteen, ettei saa syyllistää vanhempia. Mielestäni pitää syyllistää.
[/quote]

Samaa mieltä. Syyllistämisellä on vain todella negatiivinen kaiku. Pohjimmiltaan se kuitenkin tarkoittaa sitä, että vaaditaan vanhempia ottamaan heille kuuluva vastuu ja avaamaan silmänsä, jos esimerkiksi syy lapsen käytökseen löytyy kasvatuksesta.
Ap

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 13:31"][quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 12:31"]Ihan vieras ajatus minusta, suomihan on nimenoaan syyllisyyden ja häpeän pesäke. [/quote] Ainakin vanhemmuudesta puhuttaessa kuulee usein väitteen, ettei saa syyllistää vanhempia. Mielestäni pitää syyllistää. [/quote] Samaa mieltä. Syyllistämisellä on vain todella negatiivinen kaiku. Pohjimmiltaan se kuitenkin tarkoittaa sitä, että vaaditaan vanhempia ottamaan heille kuuluva vastuu ja avaamaan silmänsä, jos esimerkiksi syy lapsen käytökseen löytyy kasvatuksesta. Ap

[/quote]

Toisaalta, hypäten mukaan aiheeseen, syyllistäminen ei ehkä ole oikea tapa laittaa vanhempia ruotuun. Ja kuten sanottua, se herättää herkemmin häpeää kuin auttaisi näitä lähtemään etsimään ongelmiensa juuria. Häpeää tunteva vanhempi yleensä vain sulkeutuu enemmän ja yrittää saada lapsen käyttäytymään huomaamattomasti vaikka ongelmat jäävät yhä kytemään. Muutenkin vanhemmuuden pitäisi lähteä siitä että välitetään lapsesta lapsen itsensä ja tämän tulevaisuuden vuoksi ja kaikki muu on enemmän tai vähemmän harhaan menevää suhtautumista. Kuten jos kasvattaa vain velvollisuudentunnosta tai että näyttäisi muiden silmissä hyvältä.