mikä nykyajan isovanhempia vaivaa?

Älä yleistä, kyllä meillä ainakin lapsenlapset saavat olla ihan sellaisia kuin ovat, leikkiä, äänekkäitäkin leikkejjä. En oikein ymmärtänyt aloituksen pointtia, avaisitko vähän lisää

 Aikaisempien sukupoliven  ihmiset eivät jaksa näitä adhl-lapsia. Syy on tyystin nykyvanhemmissa.

Sama mikä vanhempiakin, ei osata olla toisten ihmisten kanssa. Sosiaaliset taidot tai ylipäätään oman persoonan kehitys jäänyt kesken.

On Ap:n pointissä perääkin. Monet ikä-ihmiset ovat jo unohtaneet, millaista se lapsiperheen arki on. Kaupassa montakertaa näkee, kun väsynyt lapsi saa itku-raivarit, ja mummot katsovat todella kieroon ja vihaisennäköisenä, kun vanhempi ei ala fyysisesti kurittaa lastaan kuten mummojen mielestä tässä tilanteessa pitäisi tehdä... Kerrankin yksi selkeästi uhma-ikäinen, väsynyt lapsi sai kassajonossa kiukkukohtauksen, kun isi ei ostanutkaan karkkia arki-iltana, kun ne karkit olivat j_u_u_r_i siinä lapsen tasolla, kassalla houkuttimena. isä oli jo lastannut ruokatavarat hihnalle, ja seläntakana oleva mummo mutisi kiukkuisesti raivokohtauksen saaneelle lapselle, että piiskaa sietäisit jne... Katsoi myös todella vihaisesti isää, kun olisi varmaankin mummon mielestä pitänyt taikaiskulla saada lapsi hiljaiseksi. Mummo rupesi minullekin selittämään huonosti kasvatetuista lapsista ja kurittomuudesta, niin iskin mummolle takaisin, että lapsihan on selvästi väsynyt päiväkotipäivän jälkeen, ja että lapselle myös ne pettymyksen hetket kuuluvat elämään, isä toimii aivan oikein kun itse pysyy rauhallisena, ja että kohta se lapsi rauhoittuu kun annetaan vain aikaa, kyllähän me aikuiset tälläista lapsen kiukkukohtausta kestetään, eikös vaan. Niin mummo katsoi minua murhaavastai, mutta hiljeni.

Lapset eivät ole mitään automaatteja, hekin kokevat turhautumista, pettymystä, kiukkua ja vihaa, varsinkin nälkäisenä ja väsyneenä. Aikuisten tehtävä on tukea lasta, ohjata käyttäytymistä ja opettaa lasta sietämään myös niitä ikäviä tunteita rakentavasti, purkamatta ikäviä tunteita väärällä tavalla esim. heittämällä leluja tai väkivallalla.

Eikö tästä just eilen ollut pitkä keskustelu?

Itsekkyys vaivaa.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 23:53"]Eikö tästä just eilen ollut pitkä keskustelu?
[/quote]
Otsikko oli sama. Sisältö ei.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 23:53"]

Eikö tästä just eilen ollut pitkä keskustelu?

[/quote]

No ei kaikki roiku täällä joka päivä! Näin ohiksena, itse vastasin viestiin, enkä todellakaan tiennyt, että tästä on jo eilen keskusteltu. Käyn harvakseltaan palstalla, joten pliis, te AV:n ikiroikkujat, älkää olettako, että muutkin roikkuvat tällä palstalla kaiken aikaa! Kiitos, ei mulla muuta.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 23:52"]On Ap:n pointissä perääkin. Monet ikä-ihmiset ovat jo unohtaneet, millaista se lapsiperheen arki on. Kaupassa montakertaa näkee, kun väsynyt lapsi saa itku-raivarit, ja mummot katsovat todella kieroon ja vihaisennäköisenä, kun vanhempi ei ala fyysisesti kurittaa lastaan kuten mummojen mielestä tässä tilanteessa pitäisi tehdä... Kerrankin yksi selkeästi uhma-ikäinen, väsynyt lapsi sai kassajonossa kiukkukohtauksen, kun isi ei ostanutkaan karkkia arki-iltana, kun ne karkit olivat j_u_u_r_i siinä lapsen tasolla, kassalla houkuttimena. isä oli jo lastannut ruokatavarat hihnalle, ja seläntakana oleva mummo mutisi kiukkuisesti raivokohtauksen saaneelle lapselle, että piiskaa sietäisit jne... Katsoi myös todella vihaisesti isää, kun olisi varmaankin mummon mielestä pitänyt taikaiskulla saada lapsi hiljaiseksi. Mummo rupesi minullekin selittämään huonosti kasvatetuista lapsista ja kurittomuudesta, niin iskin mummolle takaisin, että lapsihan on selvästi väsynyt päiväkotipäivän jälkeen, ja että lapselle myös ne pettymyksen hetket kuuluvat elämään, isä toimii aivan oikein kun itse pysyy rauhallisena, ja että kohta se lapsi rauhoittuu kun annetaan vain aikaa, kyllähän me aikuiset tälläista lapsen kiukkukohtausta kestetään, eikös vaan. Niin mummo katsoi minua murhaavastai, mutta hiljeni.

Lapset eivät ole mitään automaatteja, hekin kokevat turhautumista, pettymystä, kiukkua ja vihaa, varsinkin nälkäisenä ja väsyneenä. Aikuisten tehtävä on tukea lasta, ohjata käyttäytymistä ja opettaa lasta sietämään myös niitä ikäviä tunteita rakentavasti, purkamatta ikäviä tunteita väärällä tavalla esim. heittämällä leluja tai väkivallalla.
[/quote]juuri näin!