Mietittekö uudessa suhteessa kuinka paljon uskallatte tuntea?

Mitä aktuaalista helvettiä nyt taas?

Vierailija kirjoitti:

Mitä aktuaalista helvettiä nyt taas?

Tunnustat heti rakkautesi ja se toinen pelästyy ja juoksee karkuun?

Kokemuksesta jotkut miehet on sellaisia.

Kyllä on tullut mietittyä tällä kertaa. Olin aluksi ihan älyttömän ihastunut, mutta tiettyjen juttujen vuoksi varaudun jatkuvasti pettymykseen, ja kyllähän tunteet ovat hiukkasen jo latistuneet.

Olisi ollut ihanaa nauttia siitä hullusta ihastuksesta pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on tullut mietittyä tällä kertaa. Olin aluksi ihan älyttömän ihastunut, mutta tiettyjen juttujen vuoksi varaudun jatkuvasti pettymykseen, ja kyllähän tunteet ovat hiukkasen jo latistuneet.

Olisi ollut ihanaa nauttia siitä hullusta ihastuksesta pidempään.

Sama täällä, mies kutsui minua ihanalla lempinimellä mutta muuten vaikuttaa jotenkin etäiseltä :/

Onkohan lopputulos parempi jos antaa vaan mennä? Kokemuksia?

Anna mennä täysillä! Ei tunteita voi padota ja ne näkyvät kyllä käytöksessä. Sanat ovat toissijaisia. Uskalla heittäytyä. Niin minä tein, puoli vuotta tapaamisesta olimme naimisissa ja yhä edelleen rakatuneita, 45 vuoden jälkeenkin. Kumpikin näyttää tunteensa ja on rehellinen myös huonoista fiiliksikstä. Kannattaa olla avoin ja auki toisen edessä. Jos huonosti käy, niin eihän se haittaa, olet elänyt täysillä!

Sitten se ei ainakaan onnistu, jos alkaa miettimään ja epäilemään että onnistuuko. Itse jarruttelin aika paljon tunteideni kanssa kun taas toinen olisi halunnut mennä täysillä, eihän sekään toiminut. Olin tavallaan jo alusta saakka päättänyt, ettei tää kuitenkaan toimi niin mitä sitä itsestään mitään antamaan. Sitten sain lopuksi sen itseäni tyydyttävän lopputuloksen kun juttu lyssähti.