Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Leikkiikö teidän 2 vuotiaat yksin?

15.09.2006 |

Meidän 2v 4kk vanha poika ei ole koskaan oikein osannut leikkiä yksin. Ulkoa hän kyllä touhuilee itsekseen, mutta sisäleikeissä pitäisi olla aina kaveri mukana. Valittettavasti 7 kk vanha pikkuveli ei vielä kelpaa leikkikaveriksi, joten äitiä kärtetään leikkimään jatkuvasti. Onko tämä tavallista? Oppiiko lapsi itsestään leikkimään itsekseen sitten kun sen aika on vai pitäisikö asialle tehdä jotain? Minkälaisia kokemuksia teillä on ja mitä mieltä olette?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
16.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kyllä hän leikkii itsekseen kotona. Joskus rakentelee junarataa, katselee kirjoja, tai keskustelee lelujensa kanssa. =) Tai paremminkin leikkii että esim toinen lelu puhuu toiselle: " kuka sinä olet" >> " minä olen lepakko, minä osaan lentää" >> " en minä osaa vielä lentää" =D



Ei meillä aina ole halunnut yksin touhuta, mutta en kyllä ole mitenkään opettanutkaan. Joskus kun hän pyytää leikkimään/lukemaan, sanon että tulen kohta, teen ensin jotain hommia, ja pyydän häntä sillä aikaa vaikka katsomaan kirjaa itse.



Kun on ainoa lapsi, niin en osaa sanoa muuta, lapsetkin on kyllä niin erilaisia luonteeltaan. =)

Vierailija
2/3 |
16.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Tyttö pian 2v. Välillä leikittää 6kk vanhaa pikkusiskoaan mutta muuten äitin on leikittävä. Täytyy yrittää nauttia tästä vaiheesta. Koska yllättävän äkkiä nuo taaperot kasvaa isoksi ja sitten äiti onkin se tyhmä lehmä, joka ei ymmärrä mitään eikä kelpaa mihinkään ja jonka apua ei taatusti tarvita mihinkään. ;-D



Lila75

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
16.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

perustuu kolmeen lapseeni, joista vanhin jo aikuinen ja nuorin 2,5vee, kaikki melko erilaisia luonteeltaan.

Uskon että sosiaalisuus ja tarve " oo mun kanssa" on melko pysyvä ominaisuus. Eritoten keskimmäiseni ei ikinä viihtynyt vauvana/taaperona sekuntiakaan yksin ,vaan vaati koko ajan kontaktissa olemista, ja on sellainen yhäkin, 16-vuotiaana. Ihana seurallinen sosiaalinen tyyppi, hakeutuu muiden pariin ja jakaa edelleen juttujaan tavalla josta äiti on iloinen. Esikoiseni on selvästi enemmän kuitenkin viihtynyt yksin, sama tyyli nähtävissä koko elämänajan - ja sanoisin että hänkin on keskivertoa seurallisempi, mutta kaipaa myös omaa rauhaa ajoittain.

Kuopus on myöskin hyvin paljon seuraa ja kontaktia vaativa: on ihan ihme jos leikkii yksinään ilman että äiti edes passiivisena osallistuu (ollen vaikkapa koirankoppi tai muuta varsin erikoisia roolinjakoja...)



Mutta osittain kyse on myös kypsymisestä: selkeästi nyt 2,5 vuotiaana kumminkin kehittää yksin leikkejä joihin vain pyytää lisätyövoimaa äidistä tms, tuu nostamaan, tuu olemaan kivi, hoida vähän aikaa nukkea kun mä käyn kaupassa jne. Esim 3 kk sitten tällaista ei ollut.