Lue keskustelun säännöt.
Miten käsitellä katumusta, syyllisyyttä ym kun tehnyt rikoksen?
21.12.2021 |
Mielenterveys petti pahemman kerran ja tein ikäviä peruuttamattomia tekoja joista minut tuomittiin ehdonalaiseen ja korvauksiin asianosaisille. Korvaukset maksoin tottakai kiltisti asianosaisille sekä heidän oikeudenkäytnikulut, kaikkiaan reilu 20.000e. Tämä koko tapahtumaketju, tuomio ja siitä seurannut häpeä on vaikuttanut minuun tottakai negatiivisesti. Ketään muuta en syytä tapahtuneista, nyt jälkikäteen tajuan miten väärin tein, mutta kyllä se vaan v*tuttaa kun erehtynyt aikoihin väärään seuraan ja vielä kuulusteluissa ja oikeudenkäynneissä puolustelin ihmistä joka myös oli mukana rikoksissa, jotenkin sai minut suojelemaan itseään eikä häntä tuomittu koskaan. Miten päästä yli katkeruudesta? Vai onko tämä rikollisen kohtalo kärsiä loppuelämä päänsä sisällä tapahtuneista? Käsittelen toki asiaa psykologilla mutta vaikea sielläkin kertoa kaikkea mitä tehnyt.
Kommentit (20)
Sentään tunnet syyllisyyttä. Mutta jos tuomiosi olet lusinut ja korvauksesi hoitanut niin itsensä syyttämisen sijaan on ehkä hedelmällisempää poistaa ne syyt mitkä sai mielenterveytesi romahtamaan niin että niin ei käy enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
millasia rikoksia teit?
mikä niihin johti?
Mitä sillä on väliä, kun ei esim. vienyt kenenkään henkeä? Ja syyksi ilmoitettu mielenterveyden pettäminen. Yhtä lailla se ahdistus vaivaa, olkoon teko iso tai pieni.
Jos jätetään tämä puoli, ja mietitään ap:n kysymystä, eikö niin? Uteliaisuuttaan voi hillitä. -ei ap
Vierailija kirjoitti:
millasia rikoksia teit?
mikä niihin johti?
En uskalla paljastaa, pelkään että joku tunnistaa. :( Mutta koen myös että tämä oli hyvä "opetus" ja toki tuomio oikeudenmukainen, en sitä kiistä. Mutta se häpeä, mikä seuraa tästä vielä pitkään, on sietämätön. Enkä usko enää saavani luotua minkäänlaisia kaverisuhteita tämän vuoksi. Olen todella yksin, siis täysin yksin. ap
https://vuolleoulu.fi/hyvinvointi-ja-yhteistyo/toiminnot/sovittelu/vaka…
Voit hakea rikosten jälkikäsittelyyn. Toimii muuallakin kuin tuolla Oulussa, työntekijät matkustaa. Siinä on mahdollisuus kohdata se ihminen, jolle on haittaa aiheuttanut ja pyytää anteeksi. Jos se toinenkin on siihen valmis.
Annat itsellesi anteeksi sydämessäsi. Aina kun meinaa tulla syyllisyyden tunne tapahtuneesta, ajattelet että olit silloin eri ihminen kuin nyt. Olet oppinut virheestäsi, ja maksanutkin korvaukset. Se kuului sinun oppiläksyihisi henkisen kasvun tiellä. Meillä kaikilla on omat virheemme tehtävänä, jotka kasvattavat meitä henkisesti. Eli kaikki meni niin kuin kuuluikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Luettelo_rikoksista_tuomituista_kansane…
Miten olisi ryhtyminen kansanedustajaksi?
Olet vain ihminen. Ja ihminen on inhimillinen ja erehtyy, kuka milläkin tavalla. Nuhteettomia poikkeuksiakin varmaan löytyy, mutta enemmistö on tavismassaa, ja monesta "tilaisuus tekee varkaan".
Tuo tulee aina olemaan osana sun menneisyyttä ja ihan varmasti tietyllä tavalla tulevaisuuttasikin, mutta henkinen kasvu ja terveys on pääasia. Olet kärsinyt sinulle kuuluneen rangaistuksen, eli se on hoidettu ja koet ikuisesti syyllisyyden taakan, mutta voit silti yrittää mennä eteenpäin.
Toivottavasti sinulla on hyvät perhesuhteet ja luotettava ja välittävä läheinen, jolle voit puhua huonoina epätoivon hetkinä.
Pakko vaan taistella ja jättää kaikki moska taakseen. Loppuelämälläsi on ihan varmasti merkitys, usko pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, onhan sitä monenlaisiin tekoihin syyllistyneitä jotka ovat onnistuneet jatkamaan elämäänsä. Kieltolain aikana eräs upseeri ampui kaksi poliisia humalapäissään Vaasassa ja istui tuosta vankilassa. Hän erosi puolustusvoimista mutta talvisodan aikana asianomainen palveli taas upseerina.
Siitä ei ole hyötyä jos tuhoat itse itsesi syyllisyydellä, sovita tuomiosi ja jatka elämääsi ottaen opiksi tapahtuneesta.
Ap, yksinäisyyteesi auttaa ensi hätään Jeesus tai Jumala,kumpi tuntuu sinusta luontevammalta ystäväksi. Tiedän kokemuksesta, että syyllisyyttä ja häpeää tuntevan paras ystävä on Jeesus. Itse sain rukoillessani yliluonnollisen keventyneen tunteen. Aivan kuin se syyllisyys olisi kirjaimellisesti otettu minusta pois. Saat uskoa, että Jumala on jo anteeksi antanut,hän ymmärtää ja rakastaa aina ja jokaista. Minä olen myös ystäväsi täällä jossain. ♥️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoontulohan se on paras keino. Sitten voi kätevästi paheksua muita milloin mistäkin kun on itse saanut muka kaiken anteeksi mielikuvitusolennolta.
(ap onneksi kuulostaa toisenlaiselta)
Onko jotain tukiryhmää johon ois helppo mennä? Muiden samassa tilanteessa olevien kanssa keskustelu ihan varmasti tasoittaa mieltä ja antaa uutta perspektiiviä kaikkeen. Vertaistuki on korvaamatonta, ja yleensä noissa on aina jotain vapaaehtoisia, jotka kertovat oman ikävän tarinansa, ja kuinka on vaikeista paikoista selvinneet. Uskoisin, että löytyy ystävä tai jopa useampiakin, ja kenties se kaikkein tärkeinkin, jos onni on myötä. Olet jo hyvittänyt ja kärsinyt, älä enää soimaa itseäsi! Kaikkea hyvää sinulle jatkossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sinulla on hyvät perhesuhteet ja luotettava ja välittävä läheinen, jolle voit puhua huonoina epätoivon hetkinä.
Ei valitettavasti ole. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskoontulohan se on paras keino. Sitten voi kätevästi paheksua muita milloin mistäkin kun on itse saanut muka kaiken anteeksi mielikuvitusolennolta.
(ap onneksi kuulostaa toisenlaiselta)
Oikealla uskovaisella riittää ymmärrystä, myötätuntoa ja sitä lähimmäisen rakkautta juurikin virheitä tekeville ihmisille. Onhan hän kokenut sen kaiken itsekin. Ulkokullatut ns uskovaiset, jotka pitävät itseään virheettöminä ovat niitä jotka tuomitsevat toisia hyvinkin innolla.
Vierailija kirjoitti:
Ap, yksinäisyyteesi auttaa ensi hätään Jeesus tai Jumala,kumpi tuntuu sinusta luontevammalta ystäväksi. Tiedän kokemuksesta, että syyllisyyttä ja häpeää tuntevan paras ystävä on Jeesus. Itse sain rukoillessani yliluonnollisen keventyneen tunteen. Aivan kuin se syyllisyys olisi kirjaimellisesti otettu minusta pois. Saat uskoa, että Jumala on jo anteeksi antanut,hän ymmärtää ja rakastaa aina ja jokaista. Minä olen myös ystäväsi täällä jossain. ♥️
En ole uskossa ja tuskin ikinä tulenkaan olemaan. ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä teit?
Mitäs itse olet tehnyt? Johan ap totesi ettei halua kertoa, tuollainen on kiusaamista.
Kärsi. Kunnes olet pohjalla.
Sitten voi ehkä alkaa muutos.
Me täällä emme käsittele sinun asiaasi tai auta sinua millään tavalla.
En ole hirviö.
Tätä mieltä vain olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sinulla on hyvät perhesuhteet ja luotettava ja välittävä läheinen, jolle voit puhua huonoina epätoivon hetkinä.
Ei valitettavasti ole. ap
Tämä on erittäin huono juttu. Huomasin sun viestisi vasta kun olin jo lähettänyt omani.
Minulla on itsellänikin hieman samantyyppinen ongelma taustalla, mistä en ole edes kunppanille kertonut, vaikka ollaan oltu vuosia yhdessä. Hetki hetkeltä asia saa mielessäni kuitenkin yhä vähemmän sijaa.
Kyse ei ollut mistään todella hirvittävästä, väkivallasta yms. mutta mielenterveys kun pettää niin sitä on voimaton. Tämähän tässä se pahin on, kun tekijä luokitellaan aina yhtä pahaksi, vaikka kärsii teon hetkellä esim. syvästä masennuksesta.
Miten selviää äiti, joka on masentuneena hukuttanut lapsensa kaivoon? Pitääkö hänen enää saada elää?
Onhan näissä pohdittavaa. Aina voi verrata omaa tekoaan muihin ja suhteuttaa sitä jotenkin edes.
On mahdollista selviytyä suuresta häpeästä, katumuksesta ja katkeruudesta. En tehnyt rikoksia mutta muuten olen käyttäytynyt usein häpeällisesti, johtuen hyvin erikoisesta lapsuudestani, tavallaan kasvoin niin kieroon ja vajaaksi kuin mahdollista ilman, että olisin ollut varsinaisesti psyykkisesti sairas.
Oman menneisyyden ymmärtäminen ja armollisuus itseä kohtaan auttaa jaksamaan. Kovasti tsemppiä ja itseymmärrystä sinulle ap 💛.
millasia rikoksia teit?
mikä niihin johti?