Miten selitän lapselleni miksi ajoin papan pois meiltä?

No jos pappa ei ollut ympäripäissään, mielestäni tuo riittää selitykseksi. Lapsen ymmärryksen kasvaessa selität asian sen mukaan.

Sanot että olitte sopineet aikuisten sääntöjä papan kanssa ja pappa ei totellut sinua joten suutuit tosi pahasti. 

Pappa tiesi että jos sääntöjä ei noudateta ei saa tulla kylään.

Sanot lapselle myös että "olet papalle tosi tärkeä, mutta nyt äidin piti tehdä näin ja äitiä harmittaa mutta aikuisten säännöistä pitää pitää kiinni".

Kiitos teille.

Meinasin selittää lapselle että pappa oli kipeä ja ei haluta että tarttuu meihin, kun juuri on puhuttu ettei voida mennä tädin luokse kylään viikonloppuna jos ollaan kipeitä, kun täti ei saa tulla nyt kipeäksi. Tuntui vaan itsestäkin niin typerältä selitykseltä etten sitten sanonut sitä. Pitää varmaan sitten selittää noista aikuisten säännöistä. Lapsi on nyt päiväunilla niin ehkä on sitten vähän "rauhoittunut" kun herää. Häntä todella harmitti kun pappa joutui lähtemään ja äitikin itki.

Ei tarvi selitellä turhaan mistään aikuisten säännöistä eikä ainakaan mitään tekosyitä "sairastumisista". Papan piti lähteä, sillä siisti. Kyllä se lapsi ajan kanssa oppii ymmärtämään mistä on kyse, ja voi koettaa lapsen tasolla selittää mistä on kyse.

Oliskohan aiheesta jotain sopivaa kirjaa kirjastossa? Niiden avulla lapset oppivat hahmottamaan asioita satujen kautta.

Meillä on tuota samaa juuri oman isäni puolelta. Vanhempani ovat eronneet joten onneksi ei tarvitse mummon tuloa tai siellä kyläilyä jännittää.

Nykyisin tilaanne on se että en mene lasten kanssa isäni luokse kylään, koska on melko varmasti kännissä. Meille jos on tulossa soitan ja varmistan noin tuntia ennen hänen saapumistaan että onko selvinpäin. Huomaan kyllä puheesta jos ei ole.

Olen joutunut monesti käännyttämään isäni ovelta. Olen hyvin tiukka siinä että meille ei tulla kännissä lasten ollessa kotona. Eikä minun isäni tarvitse meille muutenkaan kännissä tulla. 

Harmitushan siinä itselleni aina tulee ja se pettymys. Sitten lapset kyselevät ja kiukkuavat kun en päästä ukkia kylään. Kerroin noista aikuisten säännöistä aina heille. Mielestäni se on paras tapa. Jos sanoisin että ukki ei nyt tule kylään ja sillä siisti niin ei se oikein uppoaisi noihin lapsiin kun kenenkään muun kohdalla kyläilyt eivät pääty noin. -3-

Teit ihan oikein, parempi kun opetat näin, kännäily on paha asia, kuin että perheelle ei voi sanoa: "ei".

Kai lapselle voi sanoa, että pappa oli humalassa? 

Lapselle pitää selittää tuo jotenkin. Neljävuotiaalle neljävuotiaan tasolle sopivalla tavalla. Mun mielestä toi aikaisempi ehdotus sääntöjen noudattamatta jättämisestä oli fiksun kuuloinen.

Mä muistan omasta lapsuudestani sen ahdistuksen, kun yhtäkkiä ei enää päästykään mummolaan. Syynähän oli papan juoppo(hullu)us, mutta sitä ei meille kerrottu. Mietittiin veljen kanssa päämme puhki, mitä ollaan tehty väärin, kun mummo ja pappa ei enää halua meitä sinne :-( Kyselyihin vastattiin tylysti, että sinne ei nyt enää vaan mennä ja piste. Ahistuttiin lisää, kun koettiin, että meille ollaan vihaisia siitä, kun kysellään.

Aikuisena ymmärrän, että äitiäni tilanne ahdisti kovasti eikä kyennyt/halunnut siitä sen kummemmin puhumaan. Ja tiedän, että meitä ei todellakaan uskaltanut silloin sinne päästää. Silti olen sitä mieltä, että olisi ollut paaaaaljon parempi, jos meille oltais vaikka puhuttu papan sairaudesta (mikä sinänsä olis ollu tottakin, alkoholismi on sairaus) tai annettu ylipäätään mikä tahansa selitys.

Tsemppiä ap:lle! Teit mielestäni oikein, kun lähetit isäsi pois.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 13:49"]Isäni on alkoholisti. Hän tietää todellakin etten halua häntä nähdä jos on kännissä. Ja meille ei ole asiaa jos on kännissä.
No, oltiin sovittu että tulee kylään katsomaan lapsenlapsiaan. Kännissähän se oli. Mietin ihan hulluna että mitä nyt teen, pitäisi sanoa että mene pois mutta en pysty. Hän kävi ärsyttävämmäksi ja ärsyttävämmäksi ja lopulta kysyi "surullisena" että haluatko että lähden, aamulla vaan vähän otin.. Sitten "räjähdin" ja sanoin että todellakin haluan, olen sanonut sulle ettei tänne ole kännissä asiaa! Yhdenkin kaljan otat niin tänne et tule! Sitten hän lähti pois. Minä itkin. Vanhempi lapsi oli vieressä, kohta 4v. Häntä harmitti kovasti kun pappa lähti. Kysyi miksi lähti.
En osaa sanoa hänelle syytä, sanoin vaan että nyt tuli riita äidille ja papalle ja papan piti lähteä, hän tulee toisella kertaa uudelleen. Mitä muuta voin sanoa??
Ihan hirveää tämä, kauhea olo kun ajoin hänet pois mutta en vaan kestä tuota. Isä on ollut ihan lapsuudestani asti alkoholisti.
[/quote]

Pappa on sillä tavoin sairas ettei sen kanssa voi olla tekemissä.

Miksei tosiaan lapselle voi sanoa totuutta lapsentasoisesti? Pappa ei voi hoitaa teitä, jos on juonut alkoholia ja nyt oli? Äiti on vihainen, koska pappa ei pitänyt sovitusta kiinni? 

Kaikkkein karmein vaihtoehto on tuo valehtelu sairaudesta. Se on tyypillistä alkoholistien läheisille.

Mun isä on kans alkoholisti, mut kyl saa nähdä lapsenlapsii. Ei tuon ikäset ymmär viä mitä o kännis. Ei ne huomaa siin pappas hirveesti eroo vaik olis vähä humalas, todellaki me aikuset huomataa miten erilaine on ku olis selvä.

No teit aivan oikein, kun lähetit papan pois. Olen samaa mieltä siitä, että kannattaa selittää lapselle lapsen tasoisesti ja rehellisesti, miksi papan piti lähteä.  Lapset ovat fiksuja ja minäkin muistan omasta lapsuudestani sen, että ne asiat joita aikuiset yrittivät salata meiltä lapsilta, ahdistivat. Helposti lapsi voi alkaa kuvitella, että hänessä on jotain vikaa tai että äiti vain ilkeyttään kieltää pappaa tulemasta kylään. 

Osaan hyvin eläytyä tuohon tilanteeseen, sillä oma isäni on alkoholisti ollut koko ikäni, itse olen kohta 30.

Pienelle lapselle on hyvin vaikea selittää lapsen tasolla kuinka näin kävi.. meillä vuotta vanhempi lapsi. Meillä lapsi suree kun pappa ei huomioi lastamme millään tapaa, ei puhuttele, tervehdi saati mitään muutakaan ja ihmettelee mikä pappaa vaivaa.

On niin surullista yrittä aina hienotunteisesti sanoa että eipä mikään tai pappa nyt vain ei jaksanut tai sillä oli kiire tai muuta vastaavaa. 

Lapset eivät ole tyhmiä, ne miettivät paljon suuria asioita pienessä mielessään vaikka kaikkea ei ääneen aina sanokkaan. Lapset vaistoavat asioita, ainakin itse olen tämän pistänyt merkille.

Alkoholi on pirullinen aine jos sitä ei osaa oikein käyttää, on pilannut paljon ihmissuhteita ja tulee sen aina tekemään.  Kuten sanottu että se on
"viisasten juoma"

Pappa on juoppo ja saa tulla sitten kun lopettaa juomisen.

Oppii pappa ja lapsi.

Sano vaan niin kuin asiat ovat. Toki lapsen tasoisesti ja sitä korostaen, että lapsi kyllä on papalle tärkeä (teillä ilmeisesti näin on?), eikä vika ole lapsessa. Itse olen alkoholistin lapsi ja yllättäin menin ottamaan alkoholistin myös mieheksi ja selitin hänen tekemisiään parhain päin ulkopuolisille ja lapsille. Jumalauta että olin tyhmä. Onneksi tajusin erota ja lopettaa selittämisen, jospa tämä kierre nyt meidän suvussa katkeaisi... Teilläkin lapset varmasti ymmärtää asiat ainakin myöhemmin ja muistaa jos on valehdeltu.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 14:17"]

Kai lapselle voi sanoa, että pappa oli humalassa? 

[/quote]

Varmasti voi, jos sua ei haittaa, että lapsi kertoo sitten asian päiväkodissa/hoidossa/kavereille/tutuille ja tuntemattomille. Musta tuo selitys, että pappa ei ollut toiminut, kuten oli sovittu, on parempi tästä syystä.

Me emme olleet tekemisissä koskaan isäni puolen vanhempien kanssa. Meillä oli siis "vain" yhdet mummo ja pappa äidin puolelta. Tämä oli ihan vanhempien oma päätös. Pahoja mielenterveysongelmia ja muuta oli isän puolen vanhemmilla ja meitä ilmeisesti haluttiin suojella. En koskaan osannut ihmetellä miksi muilla on kahdet isovanhemmat ja meillä vain yhdet. Onneksi oli äidin puolelta ihanat mummo ja pappa. Kyllä vanhemmat ovat vastuussa lapsensa suojelusta. Jos isäsi ei osaa olla juomatta, hänellä ei yksinkertaisesti ole asiaa teille. 

Mun äidin isä oli juoppo. Äidinäiti heitti sen pihalle ja kasvatti yksin kolme tytärtä, teki samalla uraa ja leipoi sämpylöitä ja oli ihanan viisas. Mulle kerrottiin. Silloin se oli outoa, nyt olen niin sikaylpeä edesmenneestä äidinäidistäni. 

Juoppo on juoppo. Se on sen syy, ei kenenkään muun eikä tarvitse yhtään hävetä jos heittää rapajuopot elämästään.

Minä en nyt ymmärrä, anteeksi.

Jos joku haluaa olla noin jyrkkä, ettei hyväksy edes yhtä olutta, niin miksi hänelle tuottaa noin suunnatonta tuskaa selittää omat sääntönsä lapselle? Että isoisä oli juonut alkoholia, ja koska en hyväksy sitä, pyysin häntä lähtemään. Tulee taas kyllä joku toinen kerta, selvin päin sillä kertaa.

Miksi sitä ei saisi lapselle selittää rehellisesti? Minusta sinun ap pitää seistä periaatteittesi takana. Itse en suhtaudu alkoholiin mörkänä, mutta ymmärrän kyllä, että sinulle on historiasi takia muotoutunut toinen kanta, ja se on aivan ok.

Älkää kierrelkö, valehdelko tai kieltäytykö vastaamasta lasten kysymyksiin.