Lue keskustelun säännöt.
Minulla on maailman empaattisin äiti - ja juuri siksi hän on raivostuttava
20.12.2021 |
Kaikki ihmiset tykkäävät äidistäni. Lempeä ja hyväntahtoinen. Keskustelee kivasti, ei puhu kenestäkään pahaa. Ja oikeasti hän on sellainen. Ei ole mitään kulissia.
Itseäni vaan ärsyttää se empaattisuus. En viitsi koskaan kertoa mitäön negatiivista, kun en jaksa kuulla, kuinka vaikeaa minulla on. Jos kerron, kuinka kaverin lapset on kympin oppilaita (omani eivät), niin hän myötätuntoisesti vastaa ” onpa ollut sinulla hankalia tunteita tänään”. Tai jos kerron, kun eksä sanoo ilkesti, niin ”voi voi ja ai ai”.
Mikä minussa on vikana, kun en kestä tällaista?
Kommentit (5)
Omien vanhempien kohdalla monikin muiden mielestä loistava ominaisuus voi ärsyttää. Ehkä et lapsena/myöhemmin ole tuntenut tulleesi kunnolla kohdatuksi tai tuon vuoksi? Tai äiti ei ymmärrä asiaa sillä tavalla kuin haluat, eihän jonkun toisen kuulumiset tarkoita että sinulla olisi vastaava asia huonosti? Turha ainakaan yrittää pakottaa itseään olemaan tuntematta ärsytystä, parempi ehkä pohdiskella että mikä sen oikeasti tilanteessa aiheuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omien vanhempien kohdalla monikin muiden mielestä loistava ominaisuus voi ärsyttää. Ehkä et lapsena/myöhemmin ole tuntenut tulleesi kunnolla kohdatuksi tai tuon vuoksi? Tai äiti ei ymmärrä asiaa sillä tavalla kuin haluat, eihän jonkun toisen kuulumiset tarkoita että sinulla olisi vastaava asia huonosti? Turha ainakaan yrittää pakottaa itseään olemaan tuntematta ärsytystä, parempi ehkä pohdiskella että mikä sen oikeasti tilanteessa aiheuttaa?
Tiedän, mikä minua ärsyttää. Kaipaan rohkaisua, ettei jokin asia ole vakavaa eikä haittaa. Ja esim. Tuossa lapsiesimerkissä hänen tulkintansa oli väärä; ei minulle tullut paha mieli siitä, ettei minun lapseni yllä samalle tasolle.
Mietin tätä sen takia, että vuorovaikutusoppaissa kehotetaan olemaan empaattisia. Miksi minä en sitä halua?
Eikö muita ärsytä empaattisuus?
Paljon puhutaam empatiakasvatuksesta ja empatiajohtamisests, kuinka se ratkaiseen ”kaikki”.
En minäkään tykkää vastaanottaa empatiaa. Haluaisin pitää keskustelun aika asiapitoisena ja jos joku tuntee "puolesta" hirveästi tunteita, vaikka itse en ole niitä esitellyt, niin ärsyttää että toinen ei kunnioita sitä samaa tasoa jolla haluaisin kanssakäydä.
Kyllä siis silloin tykkään empatiasta, kun oikeasti kaipaisin rohkaisua ja ymmärrystä tai jotain, mutta kun useimmiten en sitä halua.
En tiedä. Mun äiti ei ole kovin empaattinen. Välillä yrittää olla mutta useimmiten ei. Ei sitäkään jaksa.