Mikä auttaa eron tuskiin?

Hei.. Ero alkaa konkretisoitumaan. Kädet tärisee, sydän hakkaa.. Itkettää, musertunut olo kaikinpuolin. En saa henkeä, ahdistaa. Kun vaan voisin hypätä siihen, että aikaa on kulunut. En kestä tätä oloa. 

AP

Uusi suhde vaan kunnes vähän helpottaa..

En voisi kuvitellakaan ketään lähelleni pitkään aikaan.. 

ap

Aika?

Aika.

Täällä myös kärvistellään eron tuskissa ja vaikeaahan tämä on :( Vertaistuki ja ajatusten vaihtaminen olisi kyllä tervetullutta...mitenkähän se onnistuisi muuten kuin tällä palstalla?! Voimia ja tsemppiä taisteluun sinulle ja kaipa tämä joku päivä helpottaa. Niinhän ne sanoo, että aika auttaa vaikka klisee onkin. Pakko vaan uskoa siihen!

Itsellä aika samanlainen tilanne. Ero tulossa vaikeasta avioliitosta, jota olen yksipuolisesti yrittänyt korjata ja elätellyt toiveita paremmasta. Olen 34-vuotias eikä edes lapsia, kun mies ei halunnutkaan. 

Jos jotain positiivista haluat ajatella, niin ainakin olet nuori. Vaikka nyt on tuskaista niin sulla on vielä koko elämä edessä :) Anna vaan itkun tulla. Kyllä se siitä helpottaa ajan kanssa. 

7, minäkin olin se, jonka herteille se korjaus aina jäi ja lopulta vain voimat loppuivat minultakin.. :( Jossain siinä matkan varrella ne tunteet alkoivat vaan heitellä hyvästä huonoon ja totuin siihen ettei tasaista ollut milloinkaan. Eihän hyvän parisuhteen kuulu ollakaan tunteiden vuoristorataa.. 

6, minälainen tausta teillä on? Kauanko eropäätöksestä on kulunut? Miten olet selviytynyt, onko sinulla antaa jotain keinoja näihin ensimmäisiin päiviin?

Olen 30-40v mies ja vaimo otti eron vuodenvaihteessa. Vaimo kylmäsi suhteen aika hyvin vuoden 2014 aikana mutta kyllähän ero silti pahalle tuntuu. Lapsenkin vaimo vei mukanaan eikä halua antaa minulle kuin minimi tapaamisoikeudet. Eli tarjoaa minut lähinnä hoitopaikaksi parina viikonloppuna kuukaudessa "lapselleen"

Minä olisin halunnut viikko/viikko järjestelyn jotta olisin voinut elää arkea ja osallistua lapseni koulunkäyntiin sekä elämään muutenkin kuin viikonloppu viihdyttäjänä. Ei käy entiselle puolisolleni. Vaimo uhkailee että oikeudesta hakee haluamansa eikä kuulemma lapsikaan halua minun luokseni asumaan.

Olen suhtautunut asiaan niin että en rupea tappelemaan. Jos hän haluaa tehdä vääryyttä minulle niin tehköön. En myöskään suostu hoitopaikaksi lapselle kun en kerran arkielämäänkään kelpaa. Kasvattakoon sitten isättömän lapsen kerran väkisin sellaisen haluaa. Tämä ei ollut minun päätökseni eikä tahtoni ja kantakoon hän vastuunkin valinnastan ja siittä mitä moinen tekee lapselle.

En ole kuin muutaman kerran nähnyt lastani vuodenvaihteen jälkeen. Asioiden sopiminen on vaikeaa entisen puolison kanssa eikä 10v lapsen kanssa voi sopia näkemisiä ilman aikuisten kontrollia. En rupea kyselemään ex-vaimolta lupaa lapseni tapaamiseen, joten tulkoon lapsi kyläilemään kun riittävän vanhana sen pystyy ilman äitinsä puuttumista itsenäisesti tekemään.

Miten tälläisestä pääsee sitten yli? Vastaus on että päivän kerrallaan. Suree kaiken mikä surettaa kullakin hetkellä. Ei pakene asiaa uuden kumppanin syliin. Eikä yritäkään turruttaa tai väistää surua ja pahaa oloa. Jokainen päivä on helpompi kuin edellinen. Suree niin kauan kuin surua riittää. Sitten kuin ei enää sureta vaan ne hyvät asiat menneisyydessä hymyillyttää niin on päässyt tilanteesta yli. Vasta tämän jälkeen aikaisintaan tulee uuden kumppanin vuoro, jos silloinkaan.

Hitain tie on nopein tie perille eroasioissa! Se on ainoa keino kasata itsestään ehyt ihminen. Mikäli ottaa uuden kumppanin liian aikaisin niin on mahdotonta tehdä surutyötä kunnolla loppuun. Uusi kumppani saa vain särkyneen ihmisen elämäänsä eikä se ole reilua häntä kohtaan.

Iloitseminen pienistä asioista auttaa kummasti. Sinitiaiset pesänrakennuspuuhissa, lehtopöllön huhuilu iltalenkillä ja kuutamo ovat kauniita asioita jotka helpottavat oloa kummasti. Hyvä mieli auttaa jaksamaan eteenpäin. Hyvän mielen voi taas oikein suhtautumalla saada aivan arkisista asioista.

Toivotan sinulle mahdollisimman mukavaa kevättä todella rankkojen asioiden parissa! Ota rauhassa äläkä hölmöile mitään. Surutyöhön menee aikaa mutta kun olet sen käynyt läpi kunnolla, niin jälkeenpäin vasta ymmärrät että kunka paljon se kasvatti sinua ihmisenä.

Jätetty mies.

Kiitos Jätetty mies. <3 Voimia sinulle ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen. Toivon, että saisitte lapsen asiat sovittua yhteisymmärryksessä, eikä lapsesta tulisi taisteluvälinettä. Toivottavasti ex-vaimo ymmärtäisi tämän. 

Lupaan noudattaa neuvoasi ajan kulusta ja kävellä sen hitaan tien. 

Ap

Sanoisin, että vietä paljon aikaa rakkaitten ihmisten kanssa, yritä tehdä kaikkea hauskaa, älä jää kotiin makaamaan, vaikka se houkuttelisikin. Ja puhu. Vuodata eroasi niin kauan, että kaikki kaverit on jo ihan kyllästyneitä ja pyytää sua vaihtamaan levyä. :D Saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta mua on myös auttanut joku uusi räväkkä hiusväri tai muu (positiivinen) muutos ulkonäössä.

Kliseisten asioiden lista jatkuu, mutta kirjoita ajatuksiasi erosta paperille. Vuodata kaikki se, kuinka paljon eksää ikävöit ja kuinka ihanaa teillä oli yhdessä ja niin pois päin. Sitten polta paperi. 

Ajan myötä tuska kyllä helpottaa joka tapauksessa. Paljon voimia ja tsemppiä! <3

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 14:14"]

Uusi suhde vaan kunnes vähän helpottaa..

[/quote]

Jep,ja hyviisä ajoin ennen loullista eroa. Toimii.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 14:14"]

Uusi suhde vaan kunnes vähän helpottaa..

[/quote]

Jep,ja hyviisä ajoin ennen loullista eroa. Toimii.

[/quote]

Kiitos, edes vähän hymyilytti tämä :)

Ap

Kiitos sinulle 11. Olin melkein päättänyt etten aio hetkeen avautua kavereille ja jäisin kotiin peiton alle. Ehkä pyrin kuitenkin käsittelemään tätä kavereiden kanssa ja jopa sillointällöin pääsisin pois neljän seinän sisältä.. Naurahdin myös tuolle kohf´dalle, jossa ensin kaikki hyvä listalle ja sitten paperi tuhkaksi :) Kiitos<3

Tuntuu muutenkin kuin kaikki järjellinen ajattelu olisi yhtäkkiä loppunut aivoistani. 

Aika ja akuutisti kunnon känni silloin tällöin

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 14:14"]

Uusi suhde vaan kunnes vähän helpottaa..

[/quote]

Jep,ja hyviisä ajoin ennen loullista eroa. Toimii.

[/quote]

Tämä on NIIIIIIIN HUONO NEUVO!!! Ei ikinä näin. Ei toimi! Tälläinen on vain vastuun pakoilua ja omaa tuskaa helpotetaan toisen kustannuksella. Halpamainen teko ja todella väärin toista ihmistä kohtaan. Ihmiset eivät ole leikkikaluja. Ero on sellainen myllerrys että en usko kenenkään pystyvän järkeviin päätöksiin siinä tilanteessa.

Uuden kumppanin haku taas edellyttää sitä että järki toimii eikä ole paniikinomainen kiire saada joku edellisen tilalle. Monet neuvovat että älä jää sängyn pohjalle murehtimaan vaan liikeelle. Minä ainakin oman aikani murehdin sängynpohjalla! Se kuuluu surutyöhön ja mikäli sellaiseen tarvetta on niin aikaa pitää moiselle järjestää.

Kyllä se pää sieltä tyynystä nousee aikanaan kun on käynyt läpi sen mikä piti käydä. Ainoat asiat mitä ei pidä tehdä on uuden kumppanin ottaminen ja mielen turruttaminen päihteillä. Sellainen ei ole surutyötä vaan pakenemista. Joka lähtee sutta pakoon niin karhu tulee vastaan.

Jätetty mies

Todella vaikea noin 6 vuoden suhde oli ja kuulosti niin tutulta nuo mainitsemasi asiat...itse yritin loppuun saakka ja etsin jopa vielä yhteistä uutta kotia meille mutta mies oli jo päättänyt mielessään erosta aikaa sitten ja valehteli kaikesta erouutiseen saakka. Siitä on nyt parisen kuukautta aikaa ja ei tässä nyt todellakaan vielä hyvin voi ja kovasti olen laihtunut kun ruokahalut kadonneet täysin.

Päivä kerrallaan on vaan mentävä ja ensimmäiset päivät olivat enimmäkseen itkua ja epätodellisuuden tunnetta, mutta niin vaan niistäkin selvisi. Nyt ei enää itketä niin paljon mutta kyllähän erotyö on vielä täysin kesken ja toipuminen. Tiedän, että nyt tuntuu aivan toivottomalta mutta onneksi päivät menee silti eteenpäin ja viikot ja elämän on vaan jatkuttava kun muutakaan ei voi. Ja täytyy yrittää ajatella enemmän sitä kaikkea pahaa ja toivottomuutta siinä suhteessa kuin niitä joitakin ihania hetkiä. Jaksamista tähän päivään ja tuleviinkin! ♥

Niin ja äskeinen oli siis 6 joka vastasi sulle :)

En minä todesta ottanut itse ainakaan ylläolevia, ennemminkin huumorilla. Noinhan ei missään nimessä pidä tehdä. En aio myöskään koskeka pulloon. En voi ottaa ellen ole hyvällä mielellä, muuten se huono olo triplaantuu. En ole koskaan turruttanut itseäni alkoholiin enkä siihen nytkään aio.  

Huomaan etten ole antanut itselleni lupaa surra. Olen nyt enemmän vihainen ja "pinnassa" ja huomaan syyttäväni miestä kaikesta, "miksi hän pilasi"; "miksei hän yrittänyt" jne.. Se luopuminen tai luovuttaminen ei ole oikeasti konkretisoitunut minulle. En ehkä usko, että en ole enää mitään sille miehelle. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 14:40"]

Kiitos Jätetty mies. <3 Voimia sinulle ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen. Toivon, että saisitte lapsen asiat sovittua yhteisymmärryksessä, eikä lapsesta tulisi taisteluvälinettä. Toivottavasti ex-vaimo ymmärtäisi tämän. 

Lupaan noudattaa neuvoasi ajan kulusta ja kävellä sen hitaan tien. 

Ap

[/quote]

Hitaan tien kulkija hymyilee lopulta parhaiten! :) En jaksa millään inhimillisellä mittapuulla uskoa että asiat pystyisi sopimaan ex puolisoni kanssa. Hän suhtautuu lapseen kuin olisi lapsen ainoa vanhempi. Hän valitsi lapsen taistelutantereeksi jo ennen kuin lopullinen ero tuli. Tälle taistelutantereelle minä en lähde vaan vetäydyn hyvässä järjestyksessä pois... :) Uskon että riidassa ainoa järkevä on se joka lopettaa "lyömisen" ensin..

Jätetty mies

Kirjoita lista myös kaikista niistä miehesi ja suhteenne huonoista puolista. Oletan, että niitä on ihan listaksikin asti, kun kerrot suhteenne olleen vaikea.

Itse tein niin, kun pohdiskelin eroa ja sillä alati uhkailevaa miestäni, että pistin paperille kylmästi miehen plussat ja miinukset. Tietty ne yksinkertaistaa ihmisen persoonan aika tasaan, kun pitää sanoin kaikki kuvailla, ja juuri se ihmisen syvin persoona harvemmin on sanojen kera kuvailtavissa. 

Mulla meni nuo plussat ja miinukset miehen kohdalla tasan. Mutta ai että helpotti lukea sitä listaa sitten kun se ero tuli. Alkoi myös löytymään lisätäytettä sille miinuspuolelle.

Mutta älä jämähdä mihinkään katkeruuden tunteeseen, se vain syö ihmistä itseään sisältä käsin. Ota aika surulle & vihalle ja päästä niistä sitten irti.

Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Itsekin tässä tuota taitoa vasta opettelen, sen verran tuoreesta erosta on kyse. Voi kun voisin jotenkin konkreettisemmin auttaa.

Itse vajosin niin syvälle, että tarvitsin lähes kokoaikaisen "itsenivahtijan", joka esti minua juoksemasta takaisin miehen luokse ja anomasta kynnysmaton paikkaa. Karmeaa, mutta totta.

Jos tästäkin on noustu, niin kyllä sinäkin vielä nouset - ja aivan toisiin sfääreihin. Minulla on ikää mittarissa sentään jo 42 v. eikä elämä ihan niin edessä päin enää taida olla.