Lue keskustelun säännöt.
En halua erota. En sitten millään
01.04.2015 |
En jaksa koko tarinaa tähän kirjoittaa. Sen verran että suhde ei ole ollut pitkä, 2 vuotta, mutta naimisiin ollaan jo ehditty.
Mies on ollut sairaalloisen mustasukkainen, kytännyt, vahtinut, tutkinut tavarat, puhelimen, sähköpostit ja alushousutkin työpäivän päätteeksi. Epäillyt minulla olevan seksisuhde kollegoiden kanssa, hänen ystäviensä kanssa, kaikkien maailman miesten kanssa. Mitään arvostelua omasta käytöksestään hän ei ole koskaan sietänyt.
Hänellä on myös lievä mt- diagnoosi tämän kakun kuorrutukseksi.
Olen kuunnellut syytöksiä, katsonut kun sormus lentäää, roikkunut hänessä kiinni, anonut ja rukoillut ettei hän lähtisi koska olen ollut uskollinen aina. Vakuuttanut olevani luotettava. Ja aina on jatkettu yhdessä.
Minä tiedän että en ansaitse moista kohtelua. Tiedän että ei puolison pitäisi loukata ja satuttaa noin. TIedän sen hyvinkin.
Ollaan oltu muutamia päiviä erossa ja minä itken ja ikävoin ja hän palaa kotiin. Ja sanoo rakastavansa.
Nyt tilanne on se, että viisi päivää olen ollut yksin. Viisi päivää olen vain itkenyt niin ettei henki kulje. Viisi päivää kaivannut sitä miestä niin ettei voi käsittääkään.
Ja hän... on välinpitämätön ja naureskelee vain, vaikka tällä kertaa tämä erilleen lähtö johtui hänen omista teoistaan.
Ja minä. En jumalauta halua hänestä vieläkään eroon. Ei vielä tämäkään riitä. Sorrun itkuun, aneluun, vakuutan rakkauttani jota kyllä riittää.
Ja kyllä, tiedän että käyttäydyn erittäin typerästi ja itseäni tällä satutan. En tarvitse sitä kuulla keneltäkään.
Mutta mitä voin tehdä. Haluan hänet niin kovasti takaisin kotiin. Niin kovasti että kadotan itseni. Ja olen kyllä terapiassa käynyt tämän asian takia, että ulkopuolistakin apua on haettu. Eikä siitä ole sen suurempaa hyötyä.
Onko ketään muuta tässä maailmassa joka käy tätä samaa läpi???????????????????????????? Tai on käynyt. Miten kävi?? Onnistuitteko yhdessä vai oliko tuska edessä entistä suurempana??????????
Kommentit (16)
Mitä töitä tekee ja onko rikas mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli myös samanlainen rakkaus miestäni kohtaan alussa. Mies kohteli huonosti ja oli aika välinpitämätön ja minä roikuin kuin hengen hädässä. No, ollaan oltu 10 vuotta nyt yhdessä ja seesteisyys, molemminpuolinen kunnioitus on löytynyt parisuhteeseen kuin myös syvä rakkaus.
No kysy siltä milloin se tulee takas.
Ajattele positiivisesti: ei mene rahaa kynnysmattoon kun talosta löytyy sellainen jo
Olet LÄHEISRIIPPUVAINEN. Irrottaudu ammattilaisen avulla.
http://m.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/tunnista_laheisriippuvuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatteletko oikeasti, että tunteesi miestä kohtaan on rakkautta.
Haluat hänet niin kovasti takaisin, että kadotat kohta itsesi.
Tarvitset hyvä ystävä apua. Pystyisitkö lähtemään hyvän ystäväsi kanssa jonnekin reissuun miettimään tilannetta. Kun olet miehen vaikutuspiirin ulkopuolella, alat toivottavasti näkemään asiat realistisemmin. Tilanne kuulostaa huonolta ja sairastutat siinä itsesi. Ajattele elämääsi kahdenkymmenen vuoden päähän, minkälaisen neuvon antaisit itsellesi? Minkälaisen elämän olisit toivonut eläväsi?
Anna olla. Sinut on jätetty. Jatka elämää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele positiivisesti, olet jo viisi päivää itkenyt. Älä heitä hukkaan niitä päiviä, vaan pysy miehestä erossa,. Aikanaan helpottaa, mutta jos jatkat miehen kanssa, mielipaha ja suru ei katoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n tarinassa jotain kuin omassa elämässäni. Mies ei ole noin mustis, minä olin aiemmin, paljon johtuen miehen käytöksestä, nyttemmin kyllä mietin joskus miehen käytöstä, koska hänessä on kaikki ne tyypillisimmät pettäjän merkit ja hän asettuu AINA muiden puolelle vaimoaan vastaan, jos esim tulee puhe jostain pornokapakasta tms. Ei käy missään kapakoissa tms, mutta jos minä ilmaisen inhoavani niitä, hän alkaa MINUA siitä sättiä ja minulle raivota, mitä pidän erittäin outona, ja silloin aina tuntuu, että puolustaa vääryyttä.
Olin nuorempana tuon ap:n miehen kaltainen, koska molemmat olimme seurusteluaikana pettäneet, ja molemmat olimme rikkinäisistä perhetaustoista, jo lapsuudessa rikkoontuneita. Itse en tiennyt miehen pettämisistä, ennenkuin vuosien päästä kertoi, kun olimme jo aviossa. Mies kärsi käytöksestäni, mutta ilmeisesti huonon omantunnon takia. Ap kärsii ilmeisesti ihan ilman mitään syytä, mikä on jo paljon vaikeampaa.
Mutta samanlaista poissa oloa on ollut muutama kerta 1-4 pv, jopa 2 viikkoa oli kerran poissa, ja sillä poissaolemisella minun nöyryyttämistäni. Jos loukkaannun miehen avoimesta flirtistä jollekin naiselle, niin se jo saattaa raivostuttaa miehen ja hän saa "syyn" lähteä. Minä en uskalla tehdä samanlaisia temppuja, pelkään miehen kostoa, sillä raivostuessaan hän on myös mustis niistä vanhoista tapahtumista. Tilanne meillä on muuttunut ja se kiltti ja ystävällinen mies on muuttunut ajoittain raivoavaksi hirviöksi. Minä taas olen omasta käytöksestäni rauhoittunut, ja mustistunteet ilmenevät, jos on jotain syytä siihen, mutta hallitsen tunteeni nyt, ne eivät ohjaa minua mihinkään älyttömään käytökseen. Aiemmat pettämisten vaikutusten ymmärtäminen ihmisen mieleen ovat muokanneet tunteitani ja asenteitani, enkä enää ihan turhasta ole mustis. Miehen oma käytös kyllä nostattaa noita tunteita pintaan ja pidän niitä silloin hyvin normaleina, jonkun tilanteen vaikuttamina.
Ap, sun miehellä on pahoja käytöshäiriöitä mustasukkaisuuden takia, varsinkin, kun et anna mitään aihetta siihen. Ymmärtääkö mies, että tuo on mielenterveydellinen häiriö hänessä? Minä ymmärsin ajan myötä ja itse työstin tunteitani, mm lukemalla, analysoimalla omia tunteitani ja realiteetteja, ja kirjoittamalla. Terapeuteilla en käynyt. Myöhemmin kävin ja huomasin, että ne eivät muuta kuin kuuntelevat ja kirjaavat kaiken tietojärjestelmiinsä. No, kai siinä on se asioiden ulos puhuminen, mikä helpottaa oloa. Kävin siellä miehen agressiivisuuden takia, mikä oli ryöstäytynyt miehen hallinnasta.
Ap, jos olet valmis vuosikymmenten taisteluun tuolaisten rankkojen asioiden takia, niin jatka, mutta ala etsiä apua kaikin mahdollisin tavoin. Lue mustasukkaisuudesta (netistäkin löytyy, käy terapeutilla, houkuttele mies myös samaan. Kerro itse avoimesti miehelle, että et ole mennyt avioon hänen kanssaan pettääksesi häntä, vaan periaatteesi on luja uskollisuus, mitä vaadit itseltäsi ja odotat myös mieheltäsi. Koetko, että hän itse voisi pettää sinua poissaollessaan?
En suosittele kenellekään avioeroa, mutta tuossa teidän tilanteessanne se saattaa olla pian ainoa oikea ratkaisu, ellei mies itse tajua, missä menee pieleen. Ja siihen voi menmä pari kolme vuosikymmentä!!! Tilanne voi myös ryöstäytyä läsistä ja mies alkaa pahoinpidellä sinua? Onko hänellä sellaisia taipumuksia ollut? Aiemmissa mahdollisissa naissuhteissaan? Jos on väkivaltaa, miettisin sinuna, mikä voi olla tulos. Mustasukkaisuus ja väkivalta on hirvittävä yhdistelmä!!! Mieti, mitkä ovat vaihtoehdot. Yksi niistä on totaalisen lopullinen ja se ei ole se eroaminen.
Minusta sinä ap vaikutat jo läheisriippuvaiselta, kuvatessasi tunteitasi noin. Usein toisen vaikea ongelma (olipa kyse alkoholista tai mustiksesta) vaikuttaa toisessa läheisriippuvuutta. Ei enää näe asioita kunnolla, ja vaikka näkisi, ei kyene toimimaan, vaan riippuu siinä vääristyneessä elämänkuviossa tiukasti kiinni eikä osaa ottaa mitään askelta tilanteen oikeamiseksi. Se askel voi olla esim miehen saattaminen tietoiseksi harhakuvitelmistaan ja vastuuseen omasta toipumisestaan.
Olin joskus vähän vastaavassa tilanteessa ja roikuin kiinni aivan sairaassa suhteessa. Lähes kaikki energiani meni sen suhteen vatvomiseen ja tuhlasin siinä kolme vuotta elämästäni. Onneksi tilanne meni niin mahdottomaksi, että pystyin irtautumaan miehestä. Nyt olen tavannut miehen, joka kohtelee minua aivan ihanasti. Olen todella onnellinen, meillä on kolme lasta ja kaikki hyvin monessakin mielessä. Mietin vain, mitä elämäni olisi ollut jos olisin jäänyt siihen aiempaan suhteeseen. Ero nykyiseen olisi aivan valtava.
Mieti mitä teet, valinta on sataprosenttisesti sinun. Mita haluat elämältäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on aikalailla samanmoinen tilanne meneillään elämässä, vähän eri syistä vaan mutta jotain samaakin kuitenkin paljon eli roikun epätoivoisesti miehessäni joka kohtelee törkeästi ja on välinpitämätön. Paitsi sitten välillä antaa aina eri signaaleja ja toivoa paremmasta kun sille päälle sattuu. Jos haluat jakaa ajatuksia ja kokemuksia niin laita vaikka joku anonyymi sähköposti jonka kautta voisi kirjoitella. Voimia ja jaksamista tilanteeseen sinulle, luulen tietäväni kyllä mitä käyt läpi ja miltä se tuntuu!
Mikä on niin pelottavaa, että pakenet sitä suhteeseen, jossa kärsit noin paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aloitus ei ollut aprillia niin ap:lle ainoa oikea ratkaisu on ero. Jos et vielä eroa niin tuskin menee kauan siihen että mies jo vetää turpaan. Viimeistään silloin on lähdettävä. Itsekin olin vähän samankaltaisessa suhteessa ja koko ajan meni pahemmaksi. Vasta kun mies alkoi käydä käsiksi ja retuutti, potki ja repi hiuksista, niin sain riittävästi voimia jättää sen. Mies osasi olla tosi ihana ja olimme mielettömän rakastuneita. Jälkeenpäin tunsin itseni niin tyhmäksi, kun rakkaus oli sokaissut minut niin pahasti.
Tunnistan tekstistä itseni, vaikka suhteeni eksäni kanssa olikin erilainen. Eksä on alkoholisti, ja kaikesta paskasta huolimatta minä olin aina aivan paniikissa enkä millään halunnut hänen lähtevän. Miellytin häntä parhaani mukaan, etten vain tekisi mitään väärää ettei hän sortuisi juomaan. Näin niin kuin tiivistettynä.
Lopulta erosimme, onneksi. Elämäni paras päätös. Vasta eron jälkeen olen hiljalleen alkanut tajuta, miten sairas koko suhde oli.
Eroa. Ei tuollaisessa elämässä ole mitään järkeä.