Lue keskustelun säännöt.
Muutto erilleen mutta ei eroa?
30.03.2015 |
Apua! Meillä on siis ollut viimeaikoina vasta-aallokkoa enemmän ja vähemmän rajusti, koko alkuvuosi on ollut pientä skismaa ja nokittelua miehen kanssa. Olemme olleet yhdessä reilut kolme vuotta, joista yhdessä on asuttu 2,5.
Keskustelua on käyty eestaas ja ympäri, ja sanoin minua ahdistavan lähinnä sen ettei minulla koskaan ole ns. "omaa aikaa", mies kun ei juuri ikinä käy missään, vaan on aina kotona. Nyt hän sitten ilmoitti menevänsä tänään katsomaan asuntoa. Kun hämmästykseltäni sain suuni auki ja ihmettelin että ai eroamassako tässä ollaan, hän sanoi ettei missään tapauksessa halua erota, mutta "uusia tuulia" suhteeseen, ja omaa aikaa kummallekin. Asunto sinänsä sijaitsee suht lähellä, noin puolen tunnin ajomatkan päässä, mutta... Onko tällaisella suhteella nyt sitten mitään toivoakaan?! Ollaan mutta ei kuitenkaan olla?
Mainitsi mahdollisuudeksi myös sen, että "jossain kohtaa, kun siltä tuntuu" muuttaisi takaisin. Minä en nyt todellakaan tiedä mitä tästä pitäisi ajatella... Kokemuksia, näkemyksiä, ajatuksia?
Kommentit (18)
Jos tuo olisi ollut yhteinen ratkaisu, niin ok. Mutta se, että mies omin päin on noin vaan hommaamassa kämppää itselleen, ei vaikuta hyvältä. Isoja ongelmia kommunikoinnissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä mielestäni hyvältä kuulosta..lopun alkua.
No, niin minäkin kyllä ajattelin... :( Voi helkkari sentään, muuten hyvä mies mutta kyllähän nyt jokaista jossain kohtaa se toisen pärstä risoo, vaan sitä ei vissiin olisi saanut ääneen sanoa.
-ap
Minkä ikäisiä olette? Lapsia ei taida olla?
Lapsia ei ole, paitsi se lapsen korvike, koira... Inasen alle kolmenkymmentä ikävuotta on molemmilla.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti asumuseron aikana, vapauden huumassa tapahtuu asioita, jotka tekee yhteenpalaamisen liki mahdottomaksi. Toisaalta taas, jos nopeasti huomaa ettei voi elää ilman toista, niin se voi toimia piristysruiskeenakin parisuhteelle. Mene ja tiedä, ehkä se on tehtävä, niinkuin sydän sanoo. Kannattaa kuitenkin varoa vieraantumasta toisesta.
Nimim. Asumuserossa viidettä vuotta.... :)
Lopun alkua selvästi. Nyt sanot sille miehelle että et halua "asumuseroa", hankkikaa mieluummin isompi asunto! Aloittakaa uudet harrastukset joissa olisi sitä omaa aikaa. Paljon helpompaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs jos se sydän ei osaa sanoa yhtään mitään, vissiin raukka niin hämmentyi... :)
-ap
Siis teillä ei ole lapsia, mies on aina kotona ja sä tarviit omaa aikaa? Yksiössäkö asutte, vai vaatiiko mies koko ajan sun seuraa? Mitä mä en nyt ymmärrä... Eli millaista omaa aikaa sinä tarvitset ja missä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, mieluummin isompi asunto, jossa on molemmille omaa tilaa.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 18:52"]
No, niin minäkin kyllä ajattelin... :( Voi helkkari sentään, muuten hyvä mies mutta kyllähän nyt jokaista jossain kohtaa se toisen pärstä risoo, vaan sitä ei vissiin olisi saanut ääneen sanoa.
-ap
[/quote]
Mitenkä niin toisen pärstä risoo? Ei riso. Ollaan oltu yhdessä pian 20 vuotta ja tuossa vaiheessa suhdetta missä te nyt olette niin me asuttiin pienessä yksiössä eli siinä oli yksi huone, keittokomero ja vessa. Muutettiin kaksioon kun saatiin vauva.
Ei toisen pärstä voi noin alkaa ärsyttämään. Onko teillä omia ja yhteisiä harrastuksia? Mitä "tuulia" kukaan noin tarvitsee että pitää raahata tavaransa toiseen asuntoon. Jos noin on ahdistanut ja siihen auttaa muutto erilleen niin ei tuo teidän liitto kummonen ole. Miksi edes olla ihmisen kanssa joka ei tahdo luoksesi vaan toisaalle?
Sekin sitten vielä että mies menee tekemään tuollaisia asioita selkäsi takana. Kas kun ei jättänyt kertomista muuttopäivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 19:00"]Entäs jos se sydän ei osaa sanoa yhtään mitään, vissiin raukka niin hämmentyi... :)
-ap
[/quote]
Silloin taitaa olla ihan hyväkin pitää tauko, sen aikana kyllä huomaatte onko elo kivempaa yksin. Seuraava vakava suhde varmaan onkin sitten se, joka johtaa perheen perustamiseen tai muuhun, jos vakiintua loppuelämäksi edes haluat :) itse erosin pitkästä suhteesta 30-vuotiaan (ei lapsia), eikä mennyt kuin puoli vuotta erosta kun kohtasin elämäni miehen :) tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 19:00"]Entäs jos se sydän ei osaa sanoa yhtään mitään, vissiin raukka niin hämmentyi... :)
-ap
[/quote]
No, ainakin siitä asiasta kannattaa yhdessä puhua. Ja koittaa olla riitelemättä asiasta.
Useimmitenhan se sydän on tuossa tilanteessa vähän "kujalla" , molemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isompi asunto ei ole mahdollisuus, kun tämäkin asunto on ostettu vasta alle vuosi sitten - enkä nyt usko että 90 neliötä olisi kahdelle ihmiselle liian pieni, siitä tuskin on kyse. Minulla on myös vuorotyö, joka tekee muista harrastuksista kuin lenkkeilystä melkoisen haastavia, eipä täällä metsän keskellä mitään edes järjestetä... Noh, kohtahan miehen pitäisi olla kotiutumassa sieltä asunnonkatselureissultaan, saapa nähdä... :(
-ap
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 19:01"]
Siis teillä ei ole lapsia, mies on aina kotona ja sä tarviit omaa aikaa? Yksiössäkö asutte, vai vaatiiko mies koko ajan sun seuraa? Mitä mä en nyt ymmärrä... Eli millaista omaa aikaa sinä tarvitset ja missä?
[/quote]
No ei nyt sentään yksiössä, mutta mies on kotona ennen minua, sitten kun tulen kotiin on jo suunnilleen ovella vastassa että hei mitä tehdään, minne mennään, mitä syödään, katsotaanko leffa... Onhan tuo ihan kivaa joskus, mutta sitten taas jos takana on kovinkin rankka työpäivä, haluaisin vaan istua sohvalle, hetken aikaa olla rauhassa ja joskus tehdä ihan vaan niitä omia juttujani. Ilman että toinen istuu vieressä ja haluaa huomiota ja jankkaa että mihin mentäs ja mitä tehtäs. No, tuo nyt sai miehen kuulostamaan vähän koiralta... Mutta siis, haluaisi koko ajan lähteä johonkin ja tehdä jotakin, ja minä taas haluaisin ihan vaan olla kotona, enimmäkseen, kun työssä joutuu kuitenkin koko ajan juoksemaan pää kolmantena jalkana ja olemaan tekemisissä ihmisten kanssa.
Haluaa erota, muttei jistain syystä uskalla kertoa sitä sinulle. Oletko väkivaltainen, marttyyri tai muuten hullu?
Minusta tuo on molemmille hyvä mahdollisuus miettiä mitä oikeasti haluaa.
Vaikka erillään asuessa alkaisi kaivata taas toisen läsnäoloa enemmän, se tuskin ratkaisee mitään, vaan samat ongelmat alkaisivat uudestaan jos palaatte yhteiseen asuntoon. Jos haluaa vielä joskus asuaa yhdessä, pitäisi löytää ratkaisu niihin yhdessäasumisen ongelmiin, eikä erillään asuminen ainakaan tässä tapauksessa varmaankaan tuo minkäänlaista ratkaisua. Sua ärsyttää se, että mies nyhjää aina kotona -> mies muuttaa ja nyhjää omassa asunnossaan -> muutate yhteen ja mies nyhjää edelleen kotona, ja sua alkaa taas ärsyttää.
Miettisin ennemmin, mitä kumpikin voisi tehdä, että se yhdessä asuminen olisi mukavampaa. Mies opettelisi antamaan sulle vähän tilaa ja viihtymään itsekseen, hankkisi vaikka harrastuksen tai jotain. Viikosta voi ihan hyvin varata osan päivistä sille, että kumpikin tekee omia juttujaan.
Eihän kaikki pariskunnat asu yhdessä, joillekin se voi tietysti olla ihan hyvä vaihtoehto.