Suunnittelen muuttoa toiselle paikkakunnalle ja siellä täydellistä luovuttamista ja heittäytymistä yhteiskunnan tukien ja avun varaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä työssäkäyntialueella ei ole pulaa hoitajista?

Ajattelin kieltäytyä kaikesta tarjotusta työstä ja elää minimitoimeentulotuella tai sitten sairaslomarahalla. Velkaa ei ole, eikä muita vaatimuksia kuin oma koppi jossakin jossa saa olla rauhassa. Sen voin hommata etukäteen, jossa voin sitten luovuttaa.

sairaslomaraha?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tukia meinasit saada.

Asumis- ja toimeentulotukea. Alkuun varmaan työkkärin rahaa, mutta kun aikovat pakottaa töihin, kieltäydyn siitä ja siirryn toimeentulotuelle. 

työkkärin rahaa??oletko yläkoulussa?

Ala hakea muita töitä. Mieti mikä olisi lokoisa homma kaikista tarjolla olevista joihin taustallasi voisi hakea ja päästä.

Etkö sitten voisi ihan jutella työpaikallasi, että sinulla on tällä hetkellä jaksamiseen liittyvä ongelma, ja haluaisit tehdä vaikka lyhennettyä työaikaa jonkin aikaa. Jo se voisi auttaa. Ei kai siinä mitään voi menettää, jos såjuttelee esimiehelle, jos aidosti miettii noinkin radikaalia vaihtoehtoa?

Eikö kannattaisi kokeilla edes? Tai sitten miettiä, että voisiko sinun koulutuksellasi tehdä jotain muuta hommaa, vaikka kouluterkkari tms?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että se auttaisi. Sinun pitää kylläkin saada levätä. Onko ajatuksena, että työkkäri ei sitten pakottaisi sinua töihin jos muutat paikkaan jossa ei ole alasi töitä? Huonolla tuurilla joudut vielä pahempaan hommaan.

En aio enää tehdä mitään töitä. Olen polttanut itseni loppuun ja päässäni pyörii jatkuvasti vihaisia pakkoajatuksia. Menen töihin raivokkaana ja sätin mielessäni potilaita ja työkavereita. En tosin ilmaise sitä koskaan, mutta ikävää on. Tällaista se on kun alkaa itse seota ja hirveä määrä hommia ja vastuuta odottaa töissä. Mutta hetken rauhaa ei saa, joten siksi pitää vaan muuttaa pois.

Koita päästä pitkälle saikulle jos se helpottaisi. Voisit päästä myös Kelan kuntoutukseen jos olet uupunut tai masentunut.

20 vuotta työelämässä olleena sulla pitäisi olla hel--tin moiset säästöt. Joten yhteiskunnan tukia et ansiosidonnaisen lisäksi karenssin jälkeen tule saamaan. Toukokuussa työnhakuvelvoite.

Mutta kun täällä on työntekijäpula ja sinäkin kelpaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tukia meinasit saada.

Asumis- ja toimeentulotukea. Alkuun varmaan työkkärin rahaa, mutta kun aikovat pakottaa töihin, kieltäydyn siitä ja siirryn toimeentulotuelle. 

Jos nyt jo masentaa voi työttömänä toimeentulotuella iskeä todellinen lamaannus. En suosittele. Vielä vieras paikkakunta eikä ole tuttuja, työttömänä voi olla todella vaikea tutustua uusiin ihmisiin, ja taas masennus voi pahentua kun ei ole tekemisissä ihmisten kanssa.

Ainahan voit sitten taas hakea töitä jos se oleskelu alkaa kyllästyttää. Mutta lepää ihmeessä ennen kuin ihan kilahdat.

Mä annan sulle luvan heittäytyä yhteiskunnan tuelle.

Jokainen, erityisesti kateellinen, luuseriksi ihmisiä haukkuva, voi " heittäytyä" tukien varaan. Siitä vaan!

Jos masentuneena hyppäät tuohon oravanpyörään mukaan, olet pian hakemassa itse apua tuon vieraan paikkakunnan nykyisiltä kollegoiltasi. Sinun pitäisi ymmärtää, että noilla spekseillä ensin menee työkyky ja sen jälkeen hyvin nopeasti myös muu toimintakyky ja siitä onkin lyhyt matka lääkitsemään itseään erilaisilla päihteillä mahdollisten lääkkeiden lisäksi. Oletko ihan varma, että haluat itsellesi tuollaisen loppuelämän? Mitä jos menisit mielummin juttelemaan lääkärin kanssa?

Ei se työ aina autuaaksi tee. Olen kärsinyt eriasteisesta masennuksesta lähes koko ikäni. "Pääsin" töihin pitkäaikaistyöttömyyden jälkeen ja masennus vaan paheni. Puoli vuotta jaksoin, kunnes oli luovutettava ja haettava sairauslomaa, koska kaikki muu elämä oli täysin rempallaan. En pystynyt siivoamaan, peseytymään, olemaan oman lapseni kanssa jne. Eli oli pakko laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Näin yksinhuoltajana Eniten säälitti lapsi, kun en häntä työpäivän jälkeen jaksanut yhtään. En kuunnella edes inahdustakaan kitinää. Nyt sairaslomalla olen pyrkinyt laittamaan tämän asian kuntoon ja olen jälleen jaksanut olla vanhempi. Ei se työ vaan sovi kaikille tai jaksaminen ei riitä kaikkeen, silloin täytyy priorisoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että se auttaisi. Sinun pitää kylläkin saada levätä. Onko ajatuksena, että työkkäri ei sitten pakottaisi sinua töihin jos muutat paikkaan jossa ei ole alasi töitä? Huonolla tuurilla joudut vielä pahempaan hommaan.

En aio enää tehdä mitään töitä. Olen polttanut itseni loppuun ja päässäni pyörii jatkuvasti vihaisia pakkoajatuksia. Menen töihin raivokkaana ja sätin mielessäni potilaita ja työkavereita. En tosin ilmaise sitä koskaan, mutta ikävää on. Tällaista se on kun alkaa itse seota ja hirveä määrä hommia ja vastuuta odottaa töissä. Mutta hetken rauhaa ei saa, joten siksi pitää vaan muuttaa pois.

Kyllä sen oikeasti näkee, eli ilmaiset työssäsi. Työkaverit ei välttämättä huomaa jos skarppaat.

(Käyttämäsi termistö ja kirjoitustapasi ei tosin anna uskottavuutta sille, että kirjoitus olisi psyk.sh:n näppikseltä, mutta menköön. Ihan siksi, että ongelma näyttää olevan yleinen tässä ammattikunnassa.

Oletetaan, että potilas on niin sekaisin ettei tajua hoitajan asennetta, ja vaikka tajuaisi, kuka välittäisi. Asiakaspalautteita ei noteerata, koska, no, potilaalla ei ole sillä tavalla kelpoisuutta tulla vakavasti otetuksi.)

Suosittelen Helsingin keskustaa. Kelahan maksaa sielläkin asumiset tuilla eläville. Taitaa jotktu muutkin tuet olla korkeimpia Helsingissä.

Saisit asunnon paikasta missä monella keskituloisellakaan ei varaa. Siellä ei ainakaan tarvi autoa ja paljon virikkeitä jne ettei aika käy tylsäksi.