Onnellisuus

Olin lapsen kanssa eräässä srk:n järjestämässä tilaisuudessa. Siellä oli kirkon alttarilla rukouskiviä, josta jokainen sai käydä laittamassa omansa rukouksen kera vesimaljaan. Ennen omaa vuoroani mietin ja mietin, mitä tällä kertaa Jumalalta pyytäisin ja rukoilisin. 

Tajusin, ettei ole enää mitään pyydettävää, kaiken olen jo saanut mitä tarvitsen ja himppasen enemmänkin.

Laitoin maljaan kiven ja kiitin vain. 

Hetki arjessa, jolloin oikeasti ymmärsin olevani äärettömän onnellinen vaikkei puitteet täydelliset olekaan..