Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Milloin psykologille/psykiatrille?

Vierailija
28.03.2015 |

Olen aina ajatellut, että elämässäni on kaikki hienosti. Koti on nätti ja sitä on kiva sisustaa, mies on ihana ja välit muunkin perheen kanssa on paremmat kuin hyvät. Työkin on ihan ok, ei mikään intohimoni mutta kyllähän siistia toimistotyötä tekee. Voisi siis sanoa, että elämä hymyilee.

Olen kuitenkin jo pidemmän aikaa tuntenut oloni huonoksi.
En jaksa tehdä yhtään mitään töiden lisäksi, hyvä kun saan koiran lenkitettyä.
Työ tuntuu aivan järkyttävältä pakkopullalta ja joka päivä töiden jälkeen mietin kuinka haluaisin vaan jäädä sapattivapaalle. Tuntuu etten enää jaksa. 
Unen päästä saan kiinni ainoastaan melatoniinilla ja heräilen aina aamuyöstä ennen kellonsoittoa.
Itken jatkuvasti mitä pienemmistä syistä (tälläkin hetkellä) ja äskettäin sain paniikkikohtauksenkin ihan mitättömästä asiasta. 

Milloin omasta hyvinvoinnista kannattaa ihan oikeasti huolestua ja mennä psykologille/psykiatrille? Olenko masentunut vai onko kyse vain jostain muusta?
En ole ikinä ennen edes ajatellutkaan että minä muka voisin masentua? Eihän se ole mahdollista! Elämä hymyilee ja kaikki on ns. hyvin. Miksi siis masentuisin? Niinpä niin...

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
28.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huono olo on hälytysmerkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Tunnetko työn turhauttavana, siis ettei se anna sinulle mitään? Koetko, että voit vaikuttaa työssäsi/työn kautta asioihin? Onko työ merkityksellistä sinulle? Opiskelu voi välillä olla piristävää vaihtelua työnteolle (kokopäiväinen opiskelu).Näistä voisi ainakin aloittaa miettiminen. Sitten laajemmalla mittakaavalla voi alkaa miettimään millaista olisi oma unelmaelämä...ja lähteä pienin askelin kohti sitä.

Vierailija
2/6 |
28.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Työ ei ole tippaakaan merkityksellistä minulle. En nauti sen tekemisestä, mutta rahan vuoksi olen sitä tehnyt näinkin pitkään. 
Opiskeluakin olen miettinyt, mutta en ole keksinyt mitä lähtisin edes opiskelemaan...mulla ei ole ikinä ollut intohimoa johonkin tiettyyn juttuun jota haluaisin tehdä. 
Olen siis jo 32 -vuotias joten aikaahan tässä on ollut kasvaa aikuiseksi. Jotenkin vaan tuntuu, että olen jumahtanut elämässäni niin pahasti etten pääse siitä enää liikkeelle. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
28.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ruokailu ja liikkuminen ekaks kuntoon.

Vierailija
4/6 |
28.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 13:32"]

Ruokailu ja liikkuminen ekaks kuntoon.

[/quote]

Mutta kun sepä se, ei vaan jaksa. Ihan oikeasti töiden jälkeen vien koiran lenkille ja sen jälkeen pötkötän sohvalla kun en vaan jaksa. Kotikin on toisinaan aivan kamalassa kunnossa kun en ole jaksanut siivota. 
Ruokavalio on mielestäni muuten kohdillaan, mitä nyt juon liian paljon laittikokista...

Vierailija
5/6 |
28.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kilpirauhasen toiminta kannattaa ensin tutkia.

Vierailija
6/6 |
28.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa uupumiselta tai masennukselta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi seitsemän kaksi