Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolison surun sietäminen
17.12.2021 |
Olemme 30 vuotias pariskunta ja puolisoni isä on sairastanut useamman vuoden syöpää ja on saattohoidossa tällä hetkellä. Puolisoni on hankala puhua olostaan ja ajatuksistaan. Arki on jollakin tavalla hyvin raskasta ja kinastelemme asioista.
Tuntuu, että puolison surun vastaanottaminen ja hänen kärsimyksen vierestä seuraaminen on melkein sietämätöntä ja tuntuu niin pahalta, että sitä on vaikea kestää. Haluisin vaan auttaa toista ja tehdä kaiken mahdollisen, että toisella olisi taas kaikki hyvin, silti tuntuu että kinastelemme ja riitelemme enemmän tässä elämäntilanteessa.
Omassa lähipiirissä ei oikein vertaistukea ole, löytyisikö täältä saman asian kokeneita? Miten olette kokeneet puolison suuret surut ja menetykset? Mitä muuta ajatusta aihe herättää?
Kommentit (3)
Tää on näitä keissejä, missä sun pitäisi ymmärtää ero sen välillä mihin voit vaikuttaa ja mihin et. Et voi ottaa toisen surua pois. Otapa askel taaksepäin ja lakkaa yrittämästä, niin säästät itseäsi.
Sen sijaan voit yrittää olla menemättä mukaan kinasteluihin. Se on helpompaa, jos olet ottanut etäisyyttä puolison surusta, katso edellä.
Ja sitten on sekin, että ei hänellä ole oikeutta tehdä oman surunsa varjolla sinun elämästä helvettiä. Olisin tästä aika tiukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama tilanne juuri nyt. Mutta me olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta. Siinä ajassa ihminen ehtii kokea aikuisena jo monta surua, yksin ja yhdessä. Puoliso osaa kuormittaa minua sopivasti, toisaalta minäkin tiedän miten olla hänen tukenaan. Lisäksi on oma henkilökohtainen suruni hyväksi tuttavaksi tulleen ihmisen menettämisestä.
Mutta on meilläkin ongelma asian kanssa. Lapsi on vielä koululainen, ja hänelle asia on raskas. Kyseessä on hänelle läheisin isovanhempi. Lapsella ei ole aikaisempaa kokemusta läheisen ihmisen elämän loppumisesta ja sitä edeltävästä kuihtumisesta ja toimintakyvyn hiipumisesta. Käytännössä hän pyrkii sulkemaan asian mielestään eikä halua tavata enää isovanhempaansa. Lapsen surun kanssa - joka näyttää ulkoisesti piittaamattomuudelta - on välillä vaikea olla. Tuntee itsensä niin avuttomaksi. Täytyy katsoa miten lapsi reagoi kuoleman koittaessa ja sen jälkeen. Jos on edelleen hyvin suljettu aihe hänelle, yksi mahdollisuus on käyttää ammattiapua. Toki jokainen myös suree omalla tavallaan.
Alue: Aihe vapaa
Riitelyyn tarvitaan kaksi eli vaikuttaa siltä, että et siedä puolisoltasi mitään tunteita muita kuin sinua kohtaan. Anna puolison olla rauhassa, älä keksi kinasteltavaa ja pysy syrjässä.