Lue keskustelun säännöt.
Mies ei tiedä mitä haluaa..
28.03.2015 |
Mitä teen? Naimisissa 14v. Mies on kuulemma jo vuoden hakenut tunteita minua kohtaa. Välillä paremmalla ja huonommalla menestyksellä. Nyt Se tilanne,että on aivan tunnelukossa ja kylmä. Ei todellakaan halua kanssani mitään läheisyyttä. Ei ole minulle sanonut että haluaa erota. Äidillee on kuitenkin jotain sellaista mennyt puhumaan. Ja anoppi rohkaisee siihen. Meillä on ollut todella rankkoja vuosia takana,taloudellisesti kuin 3 lapsemme myötäkin. Sairastelua jne. Olen ehdottanut pariterapiaa,mutta mies ei kuulemma pysty. Aion mennä kuitenkin itse. On uppoutunut peleihin,joihin ennen ei ollut. Käy töissä ja ei kuulemma ole masentunutkaan. Miten kauan tällaista sitten jaksaa? Nyt mennyt vasta kk. ja itseäni ahdistaa hirveästi. Lapsille koitan olla ihan normisti iloinen jne. Mutta kyllähän ne vaistoavat varmasti tilanteen,vaikka ei riidelläkkään. Mies on katkera minulle ikivanhoista jutuista ja siitä kun suutuspäissäni olen sanonut pahasti. Hän taas kätkee aina kaiken sisäänsä,ei kerro jos jokin mättää. Molemmissa on vikaa,mutta mies näkee nyt vain minun vikani kaikessa. Itse en aio lähteä,saa kyllä itse sitten sen sanoa jos niikseen on! Mutta oma jaksaminen on kyllä koetuksella.
Kommentit (21)
Jos mä oisin sä, lähtisin jo itse. Vähän idioottimaisesti sanottu, mut susta tuntuu ait paremmalta myöhemmin koska SÄ lähdit.
Jaksamisia, nuo tilanteet ei oo helppoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas kiva anoppi, kun rohkaisee eroamaan...
En todellakaan halua suoda sitä iloa hänelle,että itse lähtisin. Ihan jo lasten takia. On Se jumankauta jos ei ole miestä sitä sanomaan! Anoppi on ollut aina meidän suhdetta ns.vastaan... Veinhän hänen poikansa ja auttajan joka asiassa. Itse eronnut 3 kertaa,ettei pitäisi olla hänellä mitään sanomista meidän normi suhteesta. Ja todellakin olen vihainen että äidilleen mennyt "itkemään",eikä minulle voinut kertoa mitä miettii ja ajattelee!
Meillä sama juttu. En tiedä mitä tekisin. Käytiin kerran puhumassa, mutta mies ei halua jatkaa terapiaa ainakaan toistaiseksi.
Miten tästä eteenpäin, miten saadaan parisuhde taas onnelliseksi?
Täällä tilanne pysynyt entisellään. Arkiset asiat hoidetaan ja kyllä mulle juttelee ihan normisti kaikesta muusta paitsi itse ongelmasta. Itsellä epävarma olotila kokoajan kun mietin vain suunnitteleeko selkäni takana kaikenlaista... Haluaisin niin saada sen tiedon mitä hän nyt haluaa ja miten edetään? Molemmathan tässä kärsii enkä ymmärrä miksei asiasta pysty keskustelemaan edes jotakin. Aion tänään kysyä mitä hän haluaa minun tekevän? Tosin luulen etten saa vastausta siihenkään... Ja on montakin syytä miksen voi vaan lähteä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaa sinut takaisin kun pelit on pelattu.
Tää tarina ei aukea nyt. Mitä tapahtui tuolloin kuukausi sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minäkään en aio suoda sitä iloa miehelle, että laittaisin tikkua ristiin eron eteen. Minulla ei ole kiire mihinkään.
On se masentunut. Ei saa sanottua. Ja toisaalta syyttelee. On jumissa itsensä kanssa.
toivonn, että sä et syyllisty.
Olis hyvä joku apu ja tuki. Ehkö yhdessä sun kans tekeminenkin auttais. Sun mies jää ehkö perheessä ulkopuolelle? Kerrotko sä sille, että se on tärkeä ja sä TV-arviot sitä. Ja sä selität. Entä jos sekavia eka al anonissa? Sen äiti kuullostaa sen virtahevolta...henkinen pahoinvointi tulee varmaan sieltä. Ikävää.
voimia sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa masentuneelta ja peliaddiktilta. Antaa mennä, jos on mennäkseen. Älä ainakaan roiku ja nyyhki. Jos lasten hoitamiseen osallistuu, pidä työtoverina ja kohtele asiallisesti. Eroa sitten kun on sinulle hyvä aika.
Laita mies lähtemään ja olemaan se perheenrikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 08:37"]
On se masentunut. Ei saa sanottua. Ja toisaalta syyttelee. On jumissa itsensä kanssa.
toivonn, että sä et syyllisty.
Olis hyvä joku apu ja tuki. Ehkö yhdessä sun kans tekeminenkin auttais. Sun mies jää ehkö perheessä ulkopuolelle? Kerrotko sä sille, että se on tärkeä ja sä TV-arviot sitä. Ja sä selität. Entä jos sekavia eka al anonissa? Sen äiti kuullostaa sen virtahevolta...henkinen pahoinvointi tulee varmaan sieltä. Ikävää.
voimia sulle.
[/quote]
Kiitos päivän nauruista :'D
Eli te molemmat hakkaatte itsepäisinä päätänne seinää ja lapsille filmaatte minkä ehditte? Kyllä on taas kypsää aikuisuutta ja vanhemmuutta! Nyt SINÄ puhut sille miehelle tänään ja et kitise mitään kuinka sinä et tee aloitetta eroon tai muita yhtä typeriä lapsellisia juttuja. Sinä olet parisuhteestanne puolet ja jos toinen puoli ei ole valmis keskustelua aloittamaan niin sinun pitää se tehdä. Lapset mummolaan, vaikka sinne rakastavalle anopille ja kunnon keskustelu pöytään. Asioiden tulee muuttua, mutta odottamalla ne tuskin muuttuvat ja sillä, että menet yksin ruikuttamaan jollekin ammattiauttajalle - ehkä.
Jos ette pysty asioitanne selvittämään, niin sitten ratkaisuehdotuksia pöytään joka tapauksessa. Ero on yksi, toinen on ammattiauttaja yhdessä ja erikseen, kolmas on että mies lähtee selvittämään jollekin toiselle lääkärille päänsä tilaa jne. Puhutte vaikka viisi tuntia, mutta puhutte. Illalla parisuhteenne ei välttämättä ole entisellään, mutta ainakin olette puhuneet. Ei ole vaikeata ja et voi sanoa sen jälkeen, että et yrittänyt. Tämä asia on nyt sinun käsissäsi ja sinä sille pystyt tekemään jotakin, ala siis hommiin äläkä valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kuukausi sitten kysyin että MIKÄ on? Ja siitä Tää mykkyys jne.alkoi. Olen tehnyt niskalimassa kotitöitä, hoitanut perheen kaikkia asioita. En ole tiuskinut tms. En ole pakottanut puhumaan,vasta kuin toissa päivänä kun tuntui etten kestä enää. Lukenut aiheesta vaikka,mistä,tavannut itse työterv. Psygologin,koska jouduin jäämään sairaslomalle kun tuli romahdus tästä heti alussa. Koittanut todellakin ymmärtää miestä! Arkijutut voidaan lapsia koskien hoitaa yhdessä ja ei ulkopuolinen edes varmasti huomaisi että meillä tällainen tilanne. Psyka käski antaa detlinen,että silloin asiasta keskustellaan. No, Se oli just toissa pvä. Mutta kun mies ei halua sinne terapiaan,eikä pysty sanomaan että erotaankaan. Jumissa on tilanne todellakin..
Ja onko Se keskustelemista kun yksin puhun? Toinen on niin jumissa tai jossain,ettei kissaa saa suustaan. Rauhallisesti tässä olen koittanut edetä ja jutella,ettei menisi enempää lukkoon,sillä niin hän menee. Tiedän syyt miksi tilanne on tämä. Tosin meitä on siinä syyssä kaksi,mutta mies näkee,vain minut paskana ihmisenä. Ja mistä ne hyvät tunteet voisivat edes tulla miehelle takaisin,kun edessä on käsittelemättömät kielteiset asiat ja tunteet...
Mikä on se ikivanha juttu mistä on katkera?
Onko tuo nyt lapsia kohtaan oikeen, kun marttyyrimäisesti odotat että MIES lähtee tai käskee sun lähteä?
Eikä oo pidemmän päälle sunkaan itsetunnolle hyväksi. Et vissiin halua "ottaa syytä" eroonne lähtemällä itse?
Lähde ja jätä lapset miehelle niin pian se haluaa sut takaisin.
Katkera on monestakin asiasta. Ei ole kysy mistään pettämisistä tms. Olenhan itsekin pettynyt moneen asiaan miehessä,mutta niistä olisi juuri hyvä mennä puhumaan parisuhde terapeutille,jotta molemmat ymmärrettäisiin miksi joku asia on mennyt niin kuin on mennyt. Molemmat voisivat puhua vapaasti mikä häiritsee. Minun kanssani ei koskaan ole ollut hyvä puhumaan,ja tiedä että siinäkin on yksi syy tähän tilanteeseen missä nyt ollaan. Ja Juu,en todellakaan halua ottaa syytä että eroaisimme. Minä rakastan miestäni sydämestäni ja haluaisin pitää perheen koossa.
Jos mies pitkittää tuota, niin kyllä sinun kannattaisi ihan oman jaksamisesi takia pistää peli poikki. Miehet on helposti tuollaisia, että jättävät eropäätöksen naiselle - niin myös exäni teki.