Voisitko seurustella tappajan kanssa? Sain tietää
että miesystäväni on nuoruudessaan ja huumesotkuissaan tappanut ihmisen. Ja istunut siitä jokusen vuoden. Aikaa tästä kaikesta jo yli 10v. Me on seurusteltu pari vuotta, on salannu asian minulta. Tuttavansa kännissä lipsautti ja sitten mies tunnusti asian todeksi vaikken voinu uskoa. Voin todella pahoin ja nyt suhde vaakalaudalla. Pahempi juttu on se, että oon jo raskaana ko. tyypille. Ahdistaa ihan kamalasti.
Kommentit (56)
OIkeastiko haluat kertoa lapsellesi, että tämän isä on huumepäissään ja huvikseen tappanut jonkun?
Sitten se vasta tappaa kun jätät. Ikuisesti yhdessä. Elossa tai kuolleena.
Ap etsi tiedot ja viralliset dokumentit miehen tuomiosta. Lue niistä mitä oikeasti kävi. Olen käsittänyt että tuomituista nuo tiedot ovat julkisia, jostain voit tilata paperit itsellesi? Jos oli tunnettu tapaus ja miehesi ei ole muuttanut nimeään, löydät googlaamallakin nuo tiedot.
En voisi, sillä olen sitä mieltä että tahallisen hengenriiston voi hyvittää ainoastaan kuolemantuomiolla.
Voisin ja olen seurustellutkin. Uskon muutokseen ja uuteen mahdollisuuteen. Se merkitsee, mitä ihminen on tällä hetkellä.
Äkkiseltäänhän sitä ajattelisi että ei. Tietenkin. Mutta itseni tuntien tiedän, että kun rakastun, ei siinä ole mitään rajoituksia. Jo se että rakastun, takaa että edes osa siitä kohteesta on taatusti sen väärti, ja se toinen osa tuollaisessa ääritapauksessa... no, tahtoisin kuulla kaiken, tosiaankin kaiken. Ihminenhän voi kyllä muuttua. Mutta jos aloittaja tuntee olonsa huonoksi suhteessa, on se kyllä jo ihan sellaisenaan edes ilman mitään tuollaista erittäin hyvä syy lähteä menemään, oli raskaana tai ei.
Itse en pystyisi elämään itseni kanssa jos tappaisin jonkun ihmisen ilman todella hyvää syytä. Kuten tilanteessa missä olisi pakko puolustaa itseään niin suuren pelon vallassa, että pelkäisi oman hengen lähdön olevan käsillä. Taikka koston vuoksi millä oikeuttaa jokin erittäin pahalaatuinen teko. Kyllä jos vaikka joku ihminen tappaisi lapseni ja pääsisin moiseen lurjukseen käsiksi niin kostaisin pahimman kautta enkä syyllisyyttä tuntisi. Mutta ilman erittäin painavaa syytä niin en voisi elää moisen syyllisyyden kanssa.
En. Myöskään ex-narkkarit eivät kuulu ihannemiehiini.
Vaikea kuvitella, että voisin. Toisaalta en ole koskaan liikkunut piireissä, joissa on entisiä ja/ tai nykyisiä rikollisia ja joissa kaverit kännipäissään lipsauttelee ties mitä. Sellaisessa maailmassa ei varmaan ole asia eikä mikään, että joku on istunut "jokusen" vuoden taposta. (Kivaa vähättelyä tuo "jokunen".)
Hengen riistäminen toiselta ihmiseltä on niin valtava asia, että vaikea siihen olisi suhtautua. Känniin, huumesekoiluihin yms. vetoaminen on niin evvk mulle, pelkkää puhetta ja lämmintä ilmaa. Ja jos mies on salannut asian se osoittaa, ettei hän ole käsitellyt sitä mielessään vieläkään. Eli hän voi tehdä saman uudestaan.
Voi ei :( En todellakaan voisi, ja kamalaa että saat lapsen tappajalle:(
Tuollaista asiaa ei jätetä kertomatta seurustelukumppanille eikä varsinkaan hankita lasta ellei asiaa ole kerrottu.
Mies on sika. Eroaisin. Liian iso taakka ja riski jatkossa kannettavaksi ja varsinkin kun lapsikin tulossa tuolle tappajalle.
Muuttaisin toiselle puolen maata.
Tuskin, en usko. Toisaalta ei koskaan pidä sanoa ei koskaan, jos ei ole ollut vastaavassa tilanteessa. Ja jos olet jo raskaana, hän on aina osa elämääsi ja etenkin lapsenne elämää, joka tapauksessa.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 21:10"]Voisin ja olen seurustellutkin. Uskon muutokseen ja uuteen mahdollisuuteen. Se merkitsee, mitä ihminen on tällä hetkellä.
[/quote]
No onpa reilua että tappajalle pedataan uusi mahdollisuus ja tapetulta se on finito. Itse pidän tappamista todella pitkälle menevänä tekona, johon ei normaali ihminen pysty. Ap:na miettisin sitä, että pienen lapsen vanhemmalle voi olla todella stressaavat ajat edessä. Miehesi olisi myös ollut velvollinen kertomaan noin suuren asian ennen lapsen tekoa, suurempaa ja mustempaa asiaa ei voi ihmisen menneisyydessä olla.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 20:27"]En voisi ex narkkarin kanssa enkä varsinkaan tappajan.
[/quote]
Tappajan ymmärrän tavallaan, mutta mikset voisi ex-narkkarin kanssa jos siitä on kymmenen vuotta? Et varmaan voisi myöskään entisen juopon tai mt-ongelmaisen kanssa. Tai oikeastaan kenenkään jolla on joskus ollut elämässään ongelmia. Sitten itketään kun ollaan yh-äitejä kun ei ikinä löydetä hyvää miestä kun hyvän miehen on pakko olla niin täydellinen ja nuhteeton. Sä et ole niin paljon parempi ihminen. Mutta mistäs tuollainen pumpulissa kasvanut nirppanokka sen voisi tietää.
En voisi. Vaikka mies olisi kuinka rakas ja muuttunut, en voisi olla tekemisissä huumehörhötappajan kanssa.
Voisin seurustella kuhan ei mikään perhesurmaaja lasten tappaja olis.
En missään tapauksessa. Olen menettänyt läheiseni juurikin sekopäänarkkarin käden kautta. Minun silmissäni sellainen ali-ihminen ei ansaitse elää. Valitettavasti Suomen laki on toista mieltä ja taitaapa kusipää päästä kohtapuoleen vapaalle jalallekin. Ehkä sen listii joku narkkikaveri, toivotaan parasta.
Riippuu vähän. Jos mies on esim tappanut lapsensa hyväksikäyttäjän-ok, jos tappanut kännipäissään Markun, koska Markku joi viimisen kaljan, niin ei ei ei...
No kukapa meistä ei olisi joskus tappanut?