mikä vamma on ajatusmaaimassa kun antaa aina mahdollisuuden?

Kiltteys, liiallinen?

Riippuvuus toisesta. Ei uskalla lähteä omilleen, pelkää muutosta / uutta tuntematonta. Ja onhan se helpompaa jäädä kuin ottaa iso askel ja lähteä pois.

Läheisriippuvuus.

Ei osaa kuunnella omaa tahtoaan. Ei ole löytänyt omaa tahtoaan eikä ole löytänyt omaa arvoaan. On jotenkin jäänyt syrjään omassa elämässään. Miellyttää ja palvelee muita. On jotenkin harhaluuloja, errä ollakseen olemassa on oltava toisen polettavana. Kynnysmattona. Antaa toisen ohjailla omaa toimintaansa, koska ei ole tietoinen itsestään.

tavallaan on tietoinen itsestään, kun toinen kaltoinkohtelee.

haasteeena opetella itsetunto ja itsekunnioitusta ja löytää oma arvonsa. Olet arvokas.

mene juttelemaan johonkin vertaisryhmään. Tai al anoniin.

Läheisriippuvuutta olen itsekin miettinyt, mutta kuitenkin kaksi edellistä miestäni olen jättänyt kylmästi ilman mitään tunnetta. En ole kyyneltäkään vuodattanut, en pohtinut eron syitä, en selitellyt. Tylysti vain ilmoittanut et tää on tässä. Moikka. Eka 11v suhde ja edellinen 5v suhde. Onko tämäkin yleistä lährisriippuvaiselle?
Ap

Kynnysmattous.

Minulle ainakin on ollut. Olen jättänyt mielummin kuin tullut hylätyksi, siinä on säilynyt illuusio siitä, että asia on minun vallassani. Onko lapsuuteesi tai nuoruutesi kuulunut voimakasta uskonnollisuutta, mielenterveysongelmia, alkoholismia lähipiirissä?

Onhan sitä. Normaalia luterilaista pahoinvointia. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Aisti ja unideprivaatiota aika paljon käytettiin ihan tietoisesti mielen rikkomiseen. Sairauksia jätettiin hoitamatta jne...
Ap

Niin. Kaipa sitten alitajuisesti hakeudut vastaaviin olosuhteisiin, joissa saat olla samalla tavalla rakkauden ja hoivan kerjuulla. Kauppatavarana vaihdossa annat omaa palvontaasi ja pipariasi.

Mulla oli sama edellisessä suhteessa ja taustalla lapsuuden traumat: alkoholisti-isä, hylkäämisen pelkoa jne. Oli aivan helvetin vaikea lähteä vahingollisesta parisuhteesta, mutta tein sen vuosien jälkeen ja olen tyytyväinen. Nyt olen sellaisessa parisuhteessa, joka saa minut päivittäin ihmettelemään, että ai elämä voi olla tällaistakin, helppoa ja luontevaa. Ei tarvitse tehdä kauppaa itsestään, vaan riittää toiselle ja on hyvä olla.

Mille sinä annat mahdollisuuden? Annatko mahdollisuuden itsellesi? Vai annatko mahdollisuuden sille toiselle?

miksi et antaisi itsellesi mahdollisuutta onnistua? Miksi menet sen toisen ehdoilla?

mitä sinä itse haluat omasta elämästäsi? 

Jos et mieti sitä kenelle aina annat mahdollisuuden vaan mietit ihan omaa itseäsi....mitä sinä toivot ja haluat?

vositko lähteä etsimään sitä ...mieluummin kuin junnaat mahdollisuuksien antajana jonkun toisen elämässä...ihan kuin  olisit itse sivullinen. Kokeilepa ottaa pääosa omassa elämässäsi. Se on haaste.

---
Niita kumpuaa aika samanlaisista asioista.

Joku nainen sanoo toisesta jotain ok ta, toinen mies vahattelee ja heittaa vastaukseksi negatiivista,

Nainen on kiinnostunut uudesta ilmestyksesta muttei kehtaa suoraan kysy oikein mitaan; mieluummin omalta kaverilta (saa siis juoruilleen tukea), ehkapa kaveri onkin jo vienyr viela sydamen joten nyt tytsin on aika aloittaa kosto ja itkea viela enemman kun ei ole itse saanut esitettya kiinnostustaan ja toiveitaan suoraan kaverille. Tamai alkaa vainoamisensa myos julkisesti ja joutuu ikavyyksiin.

Minullakin alkoholistperhetausta. Jätin aina kiltit miehet, jotenkin ei tuntunut... oikealta. Sitten löysin renttujuopon joka arvosteli ja oli kylmä, ja pidin hänestä kiinni viimeiseen asti ja annoin aina uuden mahdollisuuden. Ei siis mitään järkeä.

Lopulta ymmärsin erota hänestä. Mietin kauan missä tein virheen ja mitä minun pitäisi tehdä toisin. Päätin että jos ikinä olen jonkun kanssa, hänen tulee olla raitis ja kiltti ja hyväksyä minut sellaisena kuin olen. Nyt minulla on kiltti mies ja ihmettelen joka päivä miten helppoa ja lämmintä voi parisuhde olla.

Pakko sanoa että se on ihan oma valinta, ja että sitä saa mitä tilaa. Tai niin kuin kaveri sanoi "me saamme sellaisen rakkauden jonka mielestämme ansaitsemme". Minun piti ymmärtää että ansaitsen parempaa.