Lue keskustelun säännöt.
Oletko takertunut omaan lapseesi, joka on jo muuttanut pois kotoa? Miten se näkyy?
15.12.2021 |
Oletko aina yhteydessä, joka päivä, jopa monta kertaa? Annatko hänen tehdä omia päätöksiä? Oleko neuvomassa joka asiassa? Puhutko tuttavillesi lapsestani aina ja jatkuvasti, vaikka kukaan ei kysykään? Oletko takertunut vai et?
Kommentit (4)
En ole. Tuntui aluksi ihan kamalalta, mutta muutto itse asiassa lähensi meitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se siis takertumista, jos laittaa päivittäin vaikkapa hyvän yön tai päivän toivotukset?
Outoa tämä suomalainen mentaliteetti🤔
Kyllä se on. Ihan muissakin maissa.
Tuohan olisi ihan painajainen nuorelle! Syyllisyys äidin ahdistuksesta ja (krokotiilin)kyyneleistä, tunne siitä että on pettänyt äidin haluamalla omaa elämää.
Mulla on yksi tällainen ystävä lapsuudesta. Äiti oli pettynyt mieheen syystä tai toisesta, tartutti mies .. vihan tyttäreensä ja piti tätä kuristusotteessa. Pitää yhä, tytär 61v ja äiti 90v. Tytär kyllä opiskeli ja sai tehdä töitä elättääkseen itsensä ja äitinsä mutta mitään muuta elämää ei ole ollut. Kolme koiraa korvaa perheen.
Itsellä on 4 lasta ja olen antanut juuret ja siivet. Päästänyt irti ja saanut heidät upeina aikuisina takaisin. Olemme läheisiä, viestittelemme (siis he viestittelevät meille) viikoittain, tapaan lastenlapsia, olemme kiinnostuneita heidän elämästään mutta emme elä sen kautta. Heidän ehdoillaan.
Ei kokemusta toisin päin, mutta meillä isoäitini asui vanhempieni luona. Äitini kiristi minua, että jos muutan pois, laittavat isoäidin vanhainkotiin. Kun muutin lopulta pois, niin kävikin. Tuo pilasi aika tehokkaasti nuoruuteni, kun asuin tosi vanhaksi kotona.
Karman laki tosin iski, eli äitini sairastui dementiaan ja on nyt reiluna 60-vuotiaana palvelutalossa vihanneksena. Joutui sinne paljon nuorempana, kuin isoäitini vanhainkotiin.