Pilasin unelmatyöpaikkani haastattelun täysin :(

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 10:17"]

En ole käynyt haastatteluissa pitkään aikaan, enkä ollut valmistautunut kunnolla. Jännitinkin tilanteessa. Mokailin ja vastailin kaikkea niin tyhmää että itsekin ihmettelen. Sen näki sitten todellakin hastattelija ilmeistäkin vielä että ihmettelin vastauksiani. Tilanne oli todella nöyryyttääväja nolo.

Miksi ihmisen pitääkin olla niin tyhmä että mokaa noin tärkeissä asioissa!!!

[/quote]

Siis haastattelijan ilmeistä. Niin tuli sitten vielä paskempi olo.

Onko olemassa jotain kursseja joissa opastetaan työnhaussa?

Minulla on alkanut myös käydä noin. Minulla on työpaikka, mutta inhoan sitä ja minua kiusataan siellä. Joten pari vuotta jo olen hakenut muuta. Mutta jännitän niin paljon haastatteluissa ja yleensäkin sosiaalisia tilanteita, että annan itsestäni aina ihan aivovammaisen ja omituisen kuvan.  Esim. hihittelen tyhjää purkaakseni jännitystäni, vastailen mitä sattuu, saatan töksäytellä jotain ihan outoa. En ole sitten mihinkään päässyt, ja enää en jaksa edes hakea. Täytyy vaan toivoa että jaksan nykyisessä paikassa eläkeikään asti, 25 vuotta vielä, tsemppiä tsemppiä ;)

Mulla on ollut samoja ongelmia eli mitä enemmän sen paikan haluan, sitä enemmän jännitän ja sitä idiootimmalta vaikutan.

Kannattaa sanoa haastattelussa ääneen se, että jännittää. Just sellaseen kohtaan missä mokaa tai kädet tärrää. Yleensä helpottaa omaa oloa kun saa empaattisen katseen ja kommentin vastapuolelta.

Itsellenikin on käynyt juurikin tuollainen täysmokaaminen.

Mulle kävi noin treffeillä ihastuksen kanssa :'((((

Jännittämisen kierre on kamala, ja jos joka mokan jälkeen alkaa jännittää enemmän, sitä on vaikea katkaista. Mutta ehkä sen kuitenkin voi katkaista. Nythän asiat ei enää voi mennä huonommin kuin ne nyton menneet, eikö niin? No sittenhän sillä ei enää ole väliä, vaikka mokailisikin lisää, eikö niin? Voit mennä haastatteluun ihan omana itsenäsi, vetää rauhassa syvään henkeä ja vastailla ihan omana itsenäsi - tulos ei voi olla enää entisiä surkeampi, joten ei tarvitse enää ähistellä. Teit mitä vain, edistyt varmasti. Aikanaan se sitten tuottaa tulostakin - jos ei tällä kerralla niin ehkä jollain tulevalla.

Se on myös ihan hyvä sanoa, että jännittää. Sitten toinen tietää, mistä johtuu kun vetelet syvään henkeä rauhoittuaksesi, eikä luule, että puhiset vihasta tai nuuskit hänen hajuvettään...

Itse sanon usein, että tämä työhaastattelu on minulle todella iso ja tärkeä juttu, koska haluan työpaikan ihan todella ja siitä syystä jännittää... Haastattelija suhtautunut aina myönteisesti:)

Höpsistä! Ei se mitään mokaamista ole tuollainen!! Olet vain ollut ihminen, inhimillinen ja oma itsesi! Ei sitä tarvitse hävetä. Juuri tuolla tavalla sinä reagoit tuohon tilanteeseen ja se oli rehellistä. Jos he eivät sinua halua töihin niin ei ei voi mitään. Huonompi olisi ollut että et olisi oma itsesi ja he olisivat palkanneet jotain muuta kuin luulivat saaneensa.

Esimies joka ei ymmärrä alaisessa inhimillisyyttä ei ole sellainen esimies jolle kannattaisi tehdä työtä. Onneksi olkoon, jos sait toitä niin hyvä, jollet niin hyvä sekin!! :)

Mies77

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 11:34"]

Itse sanon usein, että tämä työhaastattelu on minulle todella iso ja tärkeä juttu, koska haluan työpaikan ihan todella ja siitä syystä jännittää... Haastattelija suhtautunut aina myönteisesti:)

[/quote]

Mulla ei ole jännittämisen ilmaisemiseen mitenkään positiivisesti suhtauduttu. joskus on sanottukin suoraan, että miten sitten muka siedät painetta työssä, jos et nytkään. Joskus vaan vaivautuneesti katsoneet haastattelijat toisiaan ja jatkaneet. 

Omalla alallani lisäongelma on, että haastattelussa ei riitä että pystyisi esittäytymään, esittämään paperit ja vähän juttelemaan, vaan niissä teetetään erilaisia ongelmanratkaisutehtäviä. Sehän onnistuu hyvin jännittäjältä, joka ei jännitykseltään muista edes omaa nimeään ja ajatukset pyörii pikavauhtia rataa "älä vaan pyörry tai oksenna"...