Kerron mikä hämmentää minua itsessäni

Tosifanithan tietävätkin, että olen ujo ihminen. Kotona olen aina ollut aika temperamenttinen tapaus ja perheeni tietää, että joskus tulistun nollasta sataan sekunnissa. MUTTA se vaatii todella paljon. Todella ison loukkauksen. Se, että suutun oikeasti kunnolla on itse asiassa erittäin harvinaista.

Ja se, että suutun kodin ulkopuolella on sekin erittäin epätavallista, koska olen ujo ja normaalisti rauhallinen persoona. Mutta tänään. Tänään se tapahtui! Ei ekaa kertaa, mutta yllättäen. Oli eräs tapaaminen. Minua ei kuunneltu eikä otettu huomioon asioita, jotka lainkin mukaan täytyy huomioida. Ei siitä sen enempää. Yllätyin, kun huomasin suuttuvani. Ensin huokaisin syvään, seuraavaksi pyörittelin silmiäni ja lopulta lähdin ovet paukkuen pois paikalta, kun asia ei johtanut mihinkään eikä kantaani otettu huomioon.

Hämmennyin kyllä melkoisesti, että reagoin silläviisiin julkisella paikalla.

#noregrets, m u l k k u j a ovat ja perästä kuuluu, sen lupaan.