Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rakkaudeton avioliitto
äiti vuosimallia -72
14.12.2021 |
Tästä on täällä aikaisemminkin keskusteltu. Avioliitto jossa elän on kaikella tavoin tunnetyhjä. Kaipaan läheisyyttä, tunteita. Haluan antaa ja saada, rakkautta.
Puoliso on täysin kykenemätön näihin, ei vain ole sellaista palikkaa josta voisi ammentaa. Muuten meillä kulkee "normisti". Meillä ei siis ole väkivaltaa, edes henkistä. Arki pyörii. Molemmat lapset on lähtökuopissa, uskon että parivuotta ja eletään miehen kanssa kaksin, enkä todellakaan ole varma että haluanko elää elämääni näin.
Joskus jopa tuntuu että elämä sinkkuna olisi helpompaa. Ja vaikka tämä ei ole seksifoorumi, niin silti kaipaan seksiä, tunteen olla haluttu, vaikka ne nuoruusvuodet on jo ohi =). Sooloseksi hyvää mutta tarvitsen kokonaisvaltaisemman tyydytyksen, sellaisen jossa yhdistyy kehonnautinnot ja mielen täydellinen tunnetila. Juu, ja tiedän mistä puhun, tuollaista on olemassa =)
Ja kyllä, sana avioero käy mun mielessä jokapäivä
Kommentit (20)
Sitä paitsi olet nyt oikein hyvässä iässä, jossa voit aloittaa oman elämän ja etsiä kunnollisen parisuhteen. Jos (kun) lapsesi ovat jo aikuistumassa, on itse asiassa juuri nyt oikein loistava hetki aloittaa avioeroprosessi. Ilmeisesti myös lapsesi ovat jo huomanneet, että avioliittonne on tunnekylmä.
Vielä ehdit vaikuttaa heidän käsityksiinsä hyvästä parisuhteesta, ja näyttää mallia, että huonosta suhteesta on pyrittävä eroon - tunnekylmyyttä ei tarvitse eikä saa hyväksyä.
Tunteiden puute on mitä parhain ja tärkeä syy eroon. Lapsesikin ymmärtävät sen aivan varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No lähde ihmeessä.
Todennäköisesti löydät nanosekunnissa paremman miehen.
Olet siinä ikäluokassa, jossa moni on jo eronnut, ja kaipaa uutta kumppania, loppuelämän kumppania. Aitoa ja hyvää suhdetta, jossa on hyvä olla. Miehistäkin suurin osa on jo aikuistunut, ja ne, jotka eivät ole, ovat lopullisesti pilalla.
Epäilen kyllä vahvasti. Tuossa ikäluokassa vapaat miehet alkavat olla ongelmajätettä.
En kyllä ymmärrä, miksi olet siinä suhteessa?
Syyttelet toista.
Kehittykää yhdessä. Siksi kai siinä
Olette?
Nosta kissa pöydälle. Puhu.
Jos ei onnaa, niin etsi muuta.
Tule pois sieltä nurkasta, jonne olet juossut piiloon. Te kumpikin piilottelette. Teissä on vaikka mitä hienoa ja potentiaalia, kun vaan otatte ne esiin.
No onhan tuossa teillä käsillä sellainen elämän "saranakohta" kun lapset lähtevät kotoa että on hyvä tarkastella myös sitä omaa elämää kokonaisuutena. Ja tehdä radikaalejakin ratkaisuja jos nykymeno ei tunnu oikealta.
Itse olen ihan juuri samassa elämäntilanteessa kun olemme mieheni kanssa jo suurimman osan ajasta kahdestaan vaikka lapset vielä paljon kotona käyvätkin (toinen opiskelee ja toinen armeijassa). Ja on ollut ihana huomata että se meidän oma liittomme on vielä voimissaan ja se kaksi olo oln taas tosi ihanaa. Jos ei olisi niin kyllä varmasti harkitsisin tässä vaiheessa että etsisinkö vielä jotain uutta elämääni. Ei kannata hukata hyviä vuosia elämästään huonossa liitossa.
Oletteko vaan paneskelleet ja saaneet jälkeläisiä?
Oletteko te koskaan puhuneet?
Oletteko te koskaan olleet toisiinne rakastuneita?
Jos kyllä, niin ammennettavaa on.
Helppo on inistä.
Haasteellisempaa on ruveta hommiin.
Siihen tarvitaan teidät molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lähde ihmeessä.
Todennäköisesti löydät nanosekunnissa paremman miehen.
Olet siinä ikäluokassa, jossa moni on jo eronnut, ja kaipaa uutta kumppania, loppuelämän kumppania. Aitoa ja hyvää suhdetta, jossa on hyvä olla. Miehistäkin suurin osa on jo aikuistunut, ja ne, jotka eivät ole, ovat lopullisesti pilalla.
Epäilen kyllä vahvasti. Tuossa ikäluokassa vapaat miehet alkavat olla ongelmajätettä.
Ei. Pidä. Paikkaansa.
Tunnen useita miehiä, jotka ovat eronneet, eikä kukaan heistä ole millään lailla ongelmajätettä.
Moni heistä on eronnut itse ja juuri sen takia, että avioliitossa rakkaus on loppunut.
Ap:n ikäluokassa on taas paljon sinkkumiehiä, enemmän kuin esimerkiksi 10-15 vuotta nuoremmissa. Juuri siitä syystä, että tuossa iässä pitkät parisuhteet usein väsähtävät ja rakkaus loppuu. Naisten vaihdevuodet ja miesten andropaussi aiheuttavat riitoja ja eroja, samoin lasten lähteminen kotoa.
Tuossa iässä eroaminen ja uuden parisuhteen etsiminen on naiselle oikeastaan paras hetki. Nyt voi löytää omanikäisen, kokeneen ja seestyneen miehen, joka ihan oikeasti rakastaa ja välittää, eikä ole enää m_nansa vietävänä.
Usein myös elämäntilanteet ovat selkiytyneet: lapset aikuisia, talous, toimeentulo, asuminen, ym. kunnossa.
Tässä kuullaan nyt vain sun näkemys asiasta. mitähän mies sanoisi teidän suhteesta. Mutta jäi mietityttämään tuo että mies on kykenemätön tunteisiin ja läheisyyteen, onko siis aina ollut näin? Jos, niin mikä oli syy että menitte yhteen ja naimisiin? Ootko ottanut asian miehesi kanssa puheeksi ja keskustelleet, ootko tuonut kaipuusi ilmi? Jotenkin tuntuu että olet jämähtänyt kurjaan oloosi ja syytät yksin miestäsi, onko sulla ollut koskaan halua selvittää ongelmia? Juu, toki mies voi olla kykenemätön/haluton muuttamaan avioliiton jamaa ja on itse tyytynyt tilanteeseen joten silloin sun on mahdoton yksin parantaa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä muuttuu kun viimeisinkin lapsista lähtee. Tyhjän sylin syndrooma ja se vuoden turhakkeen tunne menee ohi vaikkei se siltä muutamaan kuukauteen tunnukkaan.
Älä hätiköi. Tutustu mieheesi uudelleen. Sulla on enemmän menetettävää eroamalla. Puhu miehesi kanssa koska jos kerran ero niin ei ole mitään menetettävää kun puhuu asiat halki. Ehkä se sitten on teidän yhteinen päätös.
Susta en tiedä kaipaatko uutta suhdetta, juoppoja on tarjolla, on lyhyttä, pitkää, solakkaa, ei niin solakkaa, tummaa, vaaleaa, kaikki ihan suomalaisia ja juoppoja. 3 ekaa viikkoa voi kärvistellä selvin päin ja sit voiki jo olla oma itsensä.
Yritä edes pelastaa se miksi joskus olette yhteen menneet. Seksi on parasta tutun kanssa johon luotat. Se satunnaisuus menettää hohtonsa tosi pian.
-72 eronnut muista syistä jo paljon aiemmin
Saman kokenut exän kanssa. Ex yksinkertaisesti kieltäytyi kaikesta läheisyydestä ja ihan fyysisesti torjui. Olin yksinäinen eikä mitään puheyhteyttä ollut. Ex yksinkertaisesti vain hiljeni, kun yritin avata asioita. Eroa ja sen toteuttamista mietin usein.
Kävi niin, että ihastuin toiseen mieheen. Siitä lähti eroprosessi etenemään. Paras päätös ikinä. Elämä muuttui täysin. Sain rakkaan, joka puhuu, pussaa ja näyttää tunteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin kuvitella, että tätä samaa "kipuilee" todella moni parisuhteessa oleva, tässä samassa elämänvaiheessa elävä kuin sinä.
Jos pidettäisiin äänestys, että käsipystyyn, niin minä voisin myös viitata. Kaipaan läheistyyttä enemmän kuin mieheni ja väitän että tarvitsen seksiäkin enemmän kuin mieheni.
Sikäli jännä, kun lukee seksipalstoilta niin miehet nillittää kun vaimot pihtaa. Kun totuus on se että miehet tekee sitä myös
Minä erosin tuollaisesta liitosta vuosi sitten, tosin miehen aloitteesta. Alkujärkytyksen jälkeen tajusin, että elämäni on kuitenkin parempaa nyt kuin silloin. Varsinkin, kun nyt olen alkanut tapailla uutta miestä, joka osaa puhua asioista, huomioi minut minuna itsenäni, osaa antaa läheisyyttä ja seksiä, siis kumpaakin yhtä aikaa tai sitten pelkkää läheisyyttä... Alkuhuumaa ehkä on, mutta nähdään sen verran harvakseltaan, että väliajat puhelimen välityksellä keskitytään tutustumiseen ja puhmiseen, kun nähdään niin tankataan sitten läheisyyttä. Olen siis huomannut pystyväni puhumaan asioista paljon vapaammin tämän uuden miehen kanssa kuin sen miehen kanssa, jonka kanssa ehdin reilusti yli 25 vuotta olla yhdessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi olet siinä suhteessa?
Syyttelet toista.
Kehittykää yhdessä. Siksi kai siinä
Olette?Nosta kissa pöydälle. Puhu.
Jos ei onnaa, niin etsi muuta.
Tule pois sieltä nurkasta, jonne olet juossut piiloon. Te kumpikin piilottelette. Teissä on vaikka mitä hienoa ja potentiaalia, kun vaan otatte ne esiin.
Nosta kissa pöydälle, ja kerro miehellesi, mitä tunnet ja ajattelet, sano, että haluat pariterapiaan. Jos mies ei halua ja suostu, niin miksi ihmeessä jäisit vielä tuohon s7hteeseen- tee molemmille palvelus, ja vapauta teidät.
ja annas kun tämän saman tarinan olisikin kirjoittanut mies
mutta asiaan. Hakekaa apua, tarvitaan teidän molempien voimat ja samaan suuntaan katselu.
Ja jos ei sittenkään toimi, niin elämä voi olla hyvää ilman niitä useiden vuosien rutiineja. Elämä kantaa kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos näistä. Ihanaa ettei mennyt kettuiluksi
ap
Palaan tähän muutaman viikon takaiseen ketjuun.
Olen hieman samassa tilanteessa, kipuilen omissa ajatuksissani avioeron kanssa. Kun toisaalta tämä elo on arjessa helppoa ja vaivatonta. Haluisin myös tuntea olevani rakastettu, jopa haluttu. Vaikka olenkin vähän yli 50v.
Tiedän että avioero osuu mun talouteen myös, muttei niin että joutuisin hätään, pärjään palkallani ihan hyvin ja ositusrahoilla pystyn ostamaan asunnon johon mahdun. Kyse ei siis ole rahasta. Ehkä pelko hypätä tietynlaiseen tuntemattomuuteen on se juttu.
Siksikin ymmärrän aloittajan ajatukset todella hyvin - samaistuin kyllä
Voimia AP:lle
nimimerkki
samassa elämänvaiheessa elävä nainen( 10, vuotta nuorempi kuin sinä)
ps. Olisipa mielenkiintoista tavata
Vierailija kirjoitti:
Voimia AP:lle
nimimerkki
samassa elämänvaiheessa elävä nainen( 10, vuotta nuorempi kuin sinä)
ps. Olisipa mielenkiintoista tavata
Täällä myös.
Vertaistukiryhmä olisi hyvä. Ero pelottaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia AP:lle
nimimerkki
samassa elämänvaiheessa elävä nainen( 10, vuotta nuorempi kuin sinä)
ps. Olisipa mielenkiintoista tavata
Täällä myös.
Vertaistukiryhmä olisi hyvä. Ero pelottaa
Missä asutte ?
AP Vantaalla
Neljä viimeisintä on ap_lta. Lakkaa nostelemasta ketjua. Täältä et löydä vastauksia mihinkään vaan ne ratkeaa puhumalla.
Alue: Aihe vapaa
No lähde ihmeessä.
Todennäköisesti löydät nanosekunnissa paremman miehen.
Olet siinä ikäluokassa, jossa moni on jo eronnut, ja kaipaa uutta kumppania, loppuelämän kumppania. Aitoa ja hyvää suhdetta, jossa on hyvä olla. Miehistäkin suurin osa on jo aikuistunut, ja ne, jotka eivät ole, ovat lopullisesti pilalla.