Miten neuvoisit tässä tilanteessa, parisuhdesolmu
Taustaa: Miehellä työ, opiskelee työn ohessa, lisäksi vastuullinen aikaavievä vapaaehtoistyö harrastuksena. Vähän kotona, kotona ollessaan jos ei hoida noita em. asioita, niin nukkuu, katsoo televisiota... Nainen olettaa että mies väsynyt ja tämä elämänvaihe on väliaikainen, opinnot kun loppuu niin helpottaa jne. Nainen kotona pienten lasten kanssa ja tekee kotityöt, ei täydellisesti. Ei pidä itseään kotitalousihmisenä ja sanoo joutuvansa ponnistelemaan että saa päivittäiset perusrutiinit pidettyä kasassa ja siihen päälle kausiluontoisia siivous- yms. puuhia joskus tehtyä kotona. Kuitenkin ihan terveellinen ympäristö lapsille ja mies ei osallistu kotitöihin eikä hoida itsenäisesti lapsia kotona ollessaan. Molemmat vanhemmat on kuitenkin enempi laiskanpulskeita kuin toimen ihmisiä. Molempien rahat menee yhteistalouteen, mutta naisen tulot paljon pienemmät. Miehenkään ei suuret silti.
Nainen ei myönnä nalkuttavansa mutta on ollut ärsyyntynyt ettei miehestä ole esim. vapaapäivinä heräämään lasten kanssa eikä huomioi naista arjessa eikä juhlassa millään pienillä jutuilla. On silti ajatellut että mies tosissaan on väsynyt eikä jaksaisi ilman lepoaikaa. Että molemmilla on rankkaa mutta molemmat tekee parhaansa.
Nyt sitten oli tullut sanomista siitä miten nainen hoitaa kotia. Mies oli vihaistuksissaan sanonut että ei jaksa tai kestä olla kotona, kun niin huonosti hoidettu talous vaikka toinen koko ajan kotona. Nainen siis oli luullut että mies olisi pahoillaan ettei ole enemmän aikaa ja voimia olla lasten kanssa tms., ja että mies kovasti yrittää huomioida perhettään sen minkä pystyy. Mutta mies kokeekin että nainen laiskottelee, elää hänen siivellään ja että naisen pitäisi yrittää paljon kovemmin että olisi lähelläkään hänen tai normaali-ihmisen panosta.
En keksi heille oikein mitään rakentavaa neuvoa. Nainen myöntää että saisi enemmän tehtyä päivittäin, ja aikoo nyt tehdäkin enemmän, mutta ei enää aio säästää mielenkiintoa miehen elämän helpottamiseksi, kun näköjään miehen intresseissä ei ole vastaavan tarjoamista hänelle ja kun mies myönsi keksivänsä menoja ettei tarvitsisi olla kotona. Näyttää siltä että nainen aikoo ruveta hymyttömäksi kotitalouskoneeksi. Molemmat kokevat ettei toisella ole varaa arvostella tai toivoa mitään extraa enää, mutta ulkopuolisen silmin näyttäisi että molemmissa on vähän vikaa. Että mies elää liikaa itselleen (ja jos tosiaan pakoilee isän rooliaan töihin, vaikka saattaa olla että ei sitä tarkoittanut vaan sanoi vain niin riidassa) ja nainen ehkä vähän turtunut kotiarkeen, vaikka itse valinnut olla kotona.
Kommentit (7)
Mies saisi luopua vapaaehtoistyöstään ja ainakin jostain harrastuksista niin kauan kuin opiskelee työn ohessa ja lapset ovat alle teini-ikäisiä.
Mä neuvoisin puhumaan. Nyt tuossa vaimo ja mies olettavat, luulevat ja uskovat. Oikein paistaa ae ettei puhuta.
Toinen konkreettinen neuvo on mennä töihin heti kun nuorimmainen on vuoden. Kodin pyörittäminen ei useimmille riitä elämänsisällöksi ja se purkautuu just nalkuttamiaena.
Kolmas: muuttakaa helpompihoitoiseen kotiin.
Kerro siis mitä se nainen oikein tekee? Nillittää av-palstalla pahoista miehistä?
Tottakai nainen hoitaa kodin tästä eteenpäin paremmin ja iskee laskua pöytään miehelle, jolle on mahdollista tehdä töitä, opiskella ja hoitaa harrastustaan, kun nainen on kotona lasten kanssa.
Jos siis työnjako on se, että mies saa harrastaa, tehdä töitä ja opiskella ja nainen saa olla kotona lasten kanssa, niin täytyyhän tuohon jättää sille naisellekin vapaapäiviä. Ei hän voi hoitaa omaa hommaansa 24/7, kun taas mies puuhailee noita vapaa-ajan juttujaankin ja saa itselleen siis aikaa mielin määrin. Jo pelkkä lastenhoito voi olla monelle haasteellista ja jos siihen lisätään vastuu kodista ilman mitään apua, niin yksinäistä, ahdistavaa ja masentavaahan tuo on. Ideaalihan tässä on, että molemmat tulevat vastaan.
Toisin sanoen itse laatisin tällaiset säännöt:
- nainen hoitaa lapset ja kodin (ruoanlaiton, tiskit, pyykit) 8h/päivä, tämän jälkeen alkaa vapaa-aika niin kuin miehelläkin.
- Iltaisin kumpikaan ei ole töissä vaan lastenhoito ja kodinhoito jaetaan. Jos mies harrastaa pari tuntia ja nainen huolehtii lapsista, vaihtuu vuoro ja nainen saa omaa aikaa.
- kumpikin saa kerran viikossa vapaaillan, jolloin voi puuhata mitä vaan
- kun mies opiskelee, nainen hoitaa lapsia mutta tähänkin on saatava järkevä tasapaino, koska lapset tarvitsevat myös isäänsä
-viikkosiivous hoidetaan yhdessä eli imurointi, lattioiden pesu, vessanpesu, lakanoiden ja pyyhkeiden pesu hoidetaan yhdessä.
- viikonloppuna vähintään toinen päivä on perhepäiviä eli molemmat vanhemmat puuhaavat yhdessä lasten kanssa. Tähän voisi esim. yhdistää sen että aamupäivällä siivotaan koti, lounaaksi mennään syömään ulos, iltapäivällä jotain lapsille mieluisaa puuhaa ja illalla koko perhe rauhoittuu esim. tv:n äärelle, menee saunaan, katsoo elokuvan tms. Kun lapset nukkuvat, vanhemmat yrittävät tehdä kahdestaan jotain mukavaa lauantai-illan päätteeksi (ei suurta stressiä vaan vaikka vain elokuvan katselua sohvalla tai päivän tapahtumista juttelemista viinilasin äärellä)
- tärkeintä on osata arvostaa toisen työpanosta perheen hyväksi. Jos mies kokee, että hän on elättäjä ja nainen menee siivellä, niin rooleja olisi hyvä vaihtaa. Jo ajatus siitä voi saada miehen ymmärtämään ajatuksensa lapsellisuus. Lastenhoidon täytyy olla hänelle aika vastenmielistä puuhaa, kun ei sitä koskaan tee vapaaehtoisesti.
Heh, voi olla. En tiedä tarkalleen tietysti mutta nainen herää aamuisin lasten kanssa ja panee ne illalla nukkumaan. Siinä välissä hoitaa ne lapset ja kotia. Jos mies on kotona niin voi käydä ilman lapsia lenkillä jos lapset hoidettu, mutta sanoo ettei miehen menemisillä ja tulemisilla ole paljonkaan vaikutusta hänen ja lasten rytmeihin. Minusta heillä on tähän asti ollut lämmin suhde ja nainen vaikuttanut huomaavaiselta ja ymmärtäväiseltä miehensä suhteen. Nykyisin on aika kylmä.
Olen siis tämän miehen sisko ja tiedän että veljeni osaa olla itsekäs ja kova itsekin. Helposti edellyttää muilta asioita joita itse ei tekisi, delegoija. Ja itse olen aika samanlainen kuin molemmat heistä, tykkään nukkua pitkään ja olen aika suurpiirteinen kotihommissa, mutta en ikinä hankkisikaan kolmea lasta, omakotitaloa, lemmikkejä, sitovia harrastuksia... Minusta surullista jos heistä kumpikaan ei enää arvosta toista. Heillä kuitenkin periaatteessa kaikki elämässä hyvin.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 13:03"]
Tottakai nainen hoitaa kodin tästä eteenpäin paremmin ja iskee laskua pöytään miehelle, jolle on mahdollista tehdä töitä, opiskella ja hoitaa harrastustaan, kun nainen on kotona lasten kanssa.
Jos siis työnjako on se, että mies saa harrastaa, tehdä töitä ja opiskella ja nainen saa olla kotona lasten kanssa, niin täytyyhän tuohon jättää sille naisellekin vapaapäiviä. Ei hän voi hoitaa omaa hommaansa 24/7, kun taas mies puuhailee noita vapaa-ajan juttujaankin ja saa itselleen siis aikaa mielin määrin. Jo pelkkä lastenhoito voi olla monelle haasteellista ja jos siihen lisätään vastuu kodista ilman mitään apua, niin yksinäistä, ahdistavaa ja masentavaahan tuo on. Ideaalihan tässä on, että molemmat tulevat vastaan.
Toisin sanoen itse laatisin tällaiset säännöt:
- nainen hoitaa lapset ja kodin (ruoanlaiton, tiskit, pyykit) 8h/päivä, tämän jälkeen alkaa vapaa-aika niin kuin miehelläkin.
- Iltaisin kumpikaan ei ole töissä vaan lastenhoito ja kodinhoito jaetaan. Jos mies harrastaa pari tuntia ja nainen huolehtii lapsista, vaihtuu vuoro ja nainen saa omaa aikaa.
- kumpikin saa kerran viikossa vapaaillan, jolloin voi puuhata mitä vaan
- kun mies opiskelee, nainen hoitaa lapsia mutta tähänkin on saatava järkevä tasapaino, koska lapset tarvitsevat myös isäänsä
-viikkosiivous hoidetaan yhdessä eli imurointi, lattioiden pesu, vessanpesu, lakanoiden ja pyyhkeiden pesu hoidetaan yhdessä.
- viikonloppuna vähintään toinen päivä on perhepäiviä eli molemmat vanhemmat puuhaavat yhdessä lasten kanssa. Tähän voisi esim. yhdistää sen että aamupäivällä siivotaan koti, lounaaksi mennään syömään ulos, iltapäivällä jotain lapsille mieluisaa puuhaa ja illalla koko perhe rauhoittuu esim. tv:n äärelle, menee saunaan, katsoo elokuvan tms. Kun lapset nukkuvat, vanhemmat yrittävät tehdä kahdestaan jotain mukavaa lauantai-illan päätteeksi (ei suurta stressiä vaan vaikka vain elokuvan katselua sohvalla tai päivän tapahtumista juttelemista viinilasin äärellä)
- tärkeintä on osata arvostaa toisen työpanosta perheen hyväksi. Jos mies kokee, että hän on elättäjä ja nainen menee siivellä, niin rooleja olisi hyvä vaihtaa. Jo ajatus siitä voi saada miehen ymmärtämään ajatuksensa lapsellisuus. Lastenhoidon täytyy olla hänelle aika vastenmielistä puuhaa, kun ei sitä koskaan tee vapaaehtoisesti.
[/quote]
Eli mies elättää ja on kotiorja. Jos sulla on mies , niin säälin sitä.
Kolmosen ehdotus on ihan hyvä, mutta vaatisi sitä että molemmat saisi vähän tiukemman vaihteen päälle. Se on varmaan ihan vain sisäinen motivoitumiskysymys. Myös heidän tapauksessa ne työpäivät opintoineen on 10-12h, ja miehen harrastukset/opinnot vie sitten viikonloppupäiviä. Uskon että jotain tiivistämisen ja karsimisen varaa olisi silti, tai mies voisi herätä aikaisin töihin että pääsisi illalla aiemmin kotiin kun lapset vielä hereillä. Sinänsä minusta ymmärrettävää että nainen ei jaksa kellon ympäri luonteensa vastaisesti puuhata kotona, mutta vaikuttaa myös että välillä lepovaihde jää päälle. Hän ei tykkää siitä itsekään mutta sanoo että vaikea motivoitua tekemään asioita joita kukaan muu ei näe. Lapset siis on hyvin hoidettuja ja ihania.
toivon etteivät ole tämän vuoksi eroamassa, mutta ehkä ero kirkastaisi että olikin sittenkin vähän helpompaa kahden aikuisen perheenä. Tietysti tätinä vähän pelkään että jos eroavat, niin lapset jää äidilleen kun isänsä nytkin aika vähän heitä hoitaa, ja jos muuttavat sitten tms. No ei se tietysti ole minun asiani, mutta surettaa kun en osaa auttaa.